Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

[Tariq]

Minulle tuli tästä ketjusta mieleen artikkeli, joka oli kirjoitettu Paavalin seurakunnan kirkkoherrasta Kari Kanalasta Motiivi-lehdessä (6/2020). Jutussa mainitaan hänen ideoineen mm. "kirkkokaljat", eli ensin kirkkoon ja sitten kaljalle. Tuopin ääressä keskusteltiin saarnasta. Hän on myös ideoinut "futiskirkon", jossa ensin on kirkkosalissa 12 minuutin messu ja ehtoollinen, jonka jälkeen katsotaan screeniltä jalkapalloa. Vieraana voi myös olla joku jalkapallon asiantuntija. En tiedä millaisia ajatuksia tämä teissä muissa herättää, mutta itselleni tuli fiilis että kirkolla ei kovin kaksisesti mene jos väkeä pitää houkutella sinne kaljalla ja futiksella.

[Angolmois]

En tiedä millaisia ajatuksia tämä teissä muissa herättää, mutta itselleni tuli fiilis että kirkolla ei kovin kaksisesti mene jos väkeä pitää houkutella sinne kaljalla ja futiksella.

Leipää ja sirkushuveja taitaa maailmassa olla ihan riittävästi ilman, että kirkon kannattaisi niiden avulla ihmisiä houkutella huomaansa.

[Kenazis]

En tiedä millaisia ajatuksia tämä teissä muissa herättää, mutta itselleni tuli fiilis että kirkolla ei kovin kaksisesti mene jos väkeä pitää houkutella sinne kaljalla ja futiksella.

Leipää ja sirkushuveja taitaa maailmassa olla ihan riittävästi ilman, että kirkon kannattaisi niiden avulla ihmisiä houkutella huomaansa.

Koomisinta on, että tämä voisi hyvin toimia. Futis ja kalja porttihuumeina kirkkouskovaisuuteen. Näinhän monet suuret uskonnot itse asiassa kyllä toimivat. Lähetyssaarnaajat (ainakin JT ja Mormoni-piireissä) käyvät läpi erilaisia taktiikoita ja tekniikoita, joilla houkutella syntiset mukaansa.

[Angolmois]

En tiedä millaisia ajatuksia tämä teissä muissa herättää, mutta itselleni tuli fiilis että kirkolla ei kovin kaksisesti mene jos väkeä pitää houkutella sinne kaljalla ja futiksella.

Leipää ja sirkushuveja taitaa maailmassa olla ihan riittävästi ilman, että kirkon kannattaisi niiden avulla ihmisiä houkutella huomaansa.

Koomisinta on, että tämä voisi hyvin toimia. Futis ja kalja porttihuumeina kirkkouskovaisuuteen.

Ihan totta. Tulee vähän mieleen "lätkänationalismi".

[Kenazis]

Ihan totta. Tulee vähän mieleen "lätkänationalismi".

Olen - ellen aina, niin ainakin hyvin kauan - pitänyt lätkäfanituskulttuuria (ja muuta urheiluhulluutta) ihan samankaltaisena kuin sellaista perus-kirkkouskovaisuutta. Koko pointti tuntuu olevan yhteenkuuluvuuden tunne ja olla jonkin puolella jotain vastaan. Molemmista on aito henkisyys ja hengellisyys kaukana. Mielestäni ateistiksi itsensä mieltävä "lätkähullu" on enemmän "samaa porukkaa" fanaattisen herännäis-uskovaisen kanssa, kuin kumpikaan edellä mainituista on lähellä syvää uskonnollisuutta, jossa pyritään kehittymään ihmisenä kohti Jumalaa.

[Angolmois]

Ihan totta. Tulee vähän mieleen "lätkänationalismi".

Olen - ellen aina, niin ainakin hyvin kauan - pitänyt lätkäfanituskulttuuria (ja muuta urheiluhulluutta) ihan samankaltaisena kuin sellaista perus-kirkkouskovaisuutta. Koko pointti tuntuu olevan yhteenkuuluvuuden tunne ja olla jonkin puolella jotain vastaan. Molemmista on aito henkisyys ja hengellisyys kaukana. Mielestäni ateistiksi itsensä mieltävä "lätkähullu" on enemmän "samaa porukkaa" fanaattisen herännäis-uskovaisen kanssa, kuin kumpikaan edellä mainituista on lähellä syvää uskonnollisuutta, jossa pyritään kehittymään ihmisenä kohti Jumalaa.

Tismalleen omakin näkemykseni, jonka esitit paljon kattavammin kuin oma one-linerini. Sosiologiassa tätä "uskontoa ilman jumalaa" onkin tietääkseni käsitelty aika lailla viimeisen vuosisadan aikana erityisesti jalkapalloon liittyen. Kysehän on sekulaarista uskonnosta, jossa pyhän (Jumalan jne.) paikan ottaa täysin maallinen hypetys. Wyrmfangin kanssa taisi asiasta olla joskus puhetta ihan kasvotusten.

[Nefastos]

Koko pointti tuntuu olevan yhteenkuuluvuuden tunne ja olla jonkin puolella jotain vastaan.

Tässä on minusta tavattoman tärkeä huomio, ja aivan erityisesti nykyajalle. Tuskallisesti sirpaloituva, disintegroituva maailma tuntuu kuin vaativan ihmisiä valitsemaan jonkin hylynkappaleen, jonka varassa sinnitellä: jo hajonneen osasta tulee siten aidon henkisen turvan groteski korvike, jolla on äärimmäisen riisuttu, sosiologinen arvo. Tämä tuli uudelleen mieleen taas lukiessa tuota uutiskeskustelussa juuri mainitsemaani artikkelia, jonka kirjoittaja on vain kiiruhtanut vaihtamaan yhden reaktiivisen uskonmuodon (New Age) toiseen (skientismi).

Ellei ole ilmiselvää, kuinka hirvittäviä lopputuloksia vastakkainasetteluihin kannustava lähestymistapa on synnyttämässä, voi vilkaista vaikkapa Wikipedian päivän artikkelia Hitler's Prophecy. Se on aina jokin suuri, inhottava, rottamainen toiseus, joka on syypää meidän ongelmiimme; kysehän ei voi olla siitä, että me itse olisimme jotenkin vajavaisia, tai että ratkaisu löytyisi erilaisia kulttuuri- ja maailmankatsomusmalleja viisaasti yhdistelemällä.

[Kavi]

Ilmiö on tosiaan ihan todellinen, jos mainitakseni voisi esimerkiksi ottaa ekokatastrofin, löytyy yllättävästi ihmisiä jotka vastustavat kaikenlaista aiheen käsittelyä "alarmismina" tai hössötyksenä. Vaikka todella saattaa olla niitäkin jotka eivät ekokatastrofiin usko, olen ainakin ollut havainnoivani myös tuota sirpalemaisuuteen liittyvää identiteettilinnakkeen muodostamiseen perustuvaa toimintaa. Kenties epätoivo pakottaa vain taistelemaan ja "ownaamaan" vastapuolen kun muutakaan ei voi.

Runatyrin kommenttiin, ainakin Durkheimille keskeisenä uskontososiologina on joitakin tuttuja asioita. Lätkäjoukkueen pelipaitoja usein korostaakin jokin toteemieläin.
Toki näen positiivisia puoliakin jossain ekstaattisessa kiihkossa, mutta muutaman pelin nähneenä pisuaarilla humalaiset väittelyt HIFK- ja Jokerikannattajien välillä edustaa kyllä jotakin aivan muuta, kenties juuri "sitä itseään" jota ränniin kehostaan purkaavat roiskien.

[Angolmois]

Lätkäjoukkueen pelipaitoja usein korostaakin jokin toteemieläin.

Nykyajan tribalismiahan ne edustavatkin monella tapaa.

[Nefastos]

Kuitenkin koen, että kirkossa voisi hyvinkin olla potentiaalia jonkin uuden inspiraation hyödyntämiseen. Jos "uusi uskonpuhdistus" tulee, on sen tultava instituutiosta jossa dogmaattinen perusta horjuu jo valmiiksi

On mielenkiintoista panna merkille tässä yhteydessä, että media on Azazelin Tähteen liittyen usein kiinnittänyt ensisijaisen huomionsa juuri tähän kristinuskon reklamaatioon. Viimeksi tänään Hesarin podcast-puffissa. Ymmärrän hyvin tämän tulokulman ensisijaistamisen, kun vielä toistaiseksi esimerkiksi esoteria on täysin käsittämätön idea suuremmalle yleisölle.

Pitäisin silti mahdollisena, että tämä trendi muuttuu vähitellen kuolleen hevosen piiskaamiseksi, & kun uusi sukupolvi varttuu, esoteria (millä tahansa nimikkeellä se tuleekaan laajempaan tietoisuuteen) on vetävämpi ja mielekkäämpi tulokulma henkisyyteen kuin kirkko. Tämä siis enemmänkin uskontotieteilijän kuin Ervast-fanipojan mielipiteenä, vaikka minussa jälkimmäistä löytyykin.