Re: Abortti
Posted: Fri Dec 16, 2011 2:43 pm
Tämä on nyt se ydinkysymys johon muissa kohdissa palataan. Väkivaltaa tapahtuu aina koska maailma on perseestä (päädytään pahan ongelmaan, josta on ollutkin jo paljon juttua). Minun mukaan tällä menettelyllä (ihmisen oman ajattelun korostaminen, demokratia jne.) väkivaltaa tapahtuu vähemmän pitkällä kaavalla. Keskityttäessä yleiseen ihmisyyteen, jätetään nähdäkseni nimenomaan tilaa erilaisille persoonille, vaikka kuten sanoin, en kiistä ettei tällä ole ainakin lyhyellä ajalla kärsimystä lisääviäkin seurauksia (juurettomuus jne.). Tai oikeastaan kyse ei ole pohjimmiltaan seurausten arvioinnista, vaan periaatteesta. Tästä Nefastos jo vastasi aika hyvin.Lux wrote:Ei ehkä oleta ja on ehkä ihan pätevä, mutta käytännössä lait tehdään kuitenkin tämän yleisen ihmisen oletuksen perusteella, ja sen vuoksi maailma (yhteiskunta) tekee yksittäiselle ihmiselle aina pakostikin väkivaltaa ja vääryyttä käsitellessään tätä jonkinlaisena abstraktina yksikkönä persoonallisuuden sijaan.Wyrmfang wrote:Yleinen ihminen on abstraktiona usein ihan pätevä, ei kukaan oleta että sellaista löytyisi käytännössä.
Menee edelleen samaan, tiede kehittyy hitaasti ja osasyy tähän hitauteen on nimenomaan se, että pitkässä juoksussa esim. tutkijoiden ennakko-oletuksilla ei olisi merkitystä. Tietenkään ihmistieteet eivät voi olla samalla tavalla objektiivisia kuin luonnontieteen jo pelkästään siksi, että tutkimus muuttaa tutkittavaa kohdetta. Kuitenkin psykologiassa nyt voidaan pitkässä juoksussa puhua jossain määrin objektiivisuudestakin.Lux wrote:Myös tutkijoiden ennakko-oletuksilla & ideologisilla määreillä, sekä valikoidulla aineistolla on hyvin iso tekijä tässä. Esim. jos lähtökohdaksi otetaan mainitsemasi 'yksilöllinen ajattelu', niin sen voi käsittää hyvin monella tavalla, joista iso osa ei ole ainakaan oman näkemykseni pohjalta millään tavalla hyödyllisiä tai kehittäviä ominaisuuksia; itsenäisyydellä tai itsenäisellä ajattelulla voidaan tarkoittaa kaikkea aina huippuneroudesta kaoottiseen anarkismiin, kun objektiivisia mittareita ei ole määritelty, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä individuaation kanssa.Wyrmfang wrote:Jos harhaisuudella tarkoitetaan sitä, että ei päästä heti tarkkaan tulokseen, niin se on tietenkin totta.
Toinen tutkija taas voi pitää kritisoimaani 'yksilöllisyyttä' ihmisen tärkeimpänä ominaisuutena: hyvänä esimerkkinä lempi-inhokkini abstrakti nykytaide, joka on kyllä "yksilöllistä" ja "kekseliästä", mutta jossa ei ole usein mitään kauneutta ("paskaa purkkiin ja näytille", "romua sekaisin seinälle ja taideapurahat tilille" jne.) tai muitakaan sellaisia ominaisuuksia, joita voisin itse taiteena käsittää.
Suhteessa nykytaiteeseen: kyseessä on uusi ilmiö, jossa tietenkin tulee varsinkin aluksi ääri-ilmiöitä. Luulisin että ainoastaan ne äärimmäisimmät nykytaiteilijat itse (jotka taas osaltaan vastaavat asioiden kehittymisestä yhtä tärkeän vastapoolin sitä jarruttaessa) eivät näe heikkouksiaan.
About kaikki on hyvin kyseenalaista. En tarkoita, että ko. asiat eivät tapahtuisi ihmiselle, vaan seuraavaa. Jokin toinen teoria voisi mennä vaikka näin:Lux wrote:Karkeasti ja yleistettynäWyrmfang wrote:Missä tahansahan voi nähdä mitä tahansa, jos tarpeeksi härskisti tulkiten toimii. Mitään kauhean selkeää 7-vuotis sykliä ei kaiken rehellisyyden nimissä millään löytynyt kehityspsykologiasta yleisesti, vaikka tuolloin yritin itsekin sellaista etsiä kaikkialta joka asiassa.
0-7 ikävuotta: ihmisen ruumiin ja alemman mielen kehitys; syntymä & varhaislapsuus
7-14 ikävuotta: alemman mielen jatkokehittyminen ja kontakti ylempään minään; lapsuus & varhaisnuoruus
14-21: ylemmän minän (manaksen) aktivaatio; nuoruus, puberteetti (hormonaaliset muutokset ylemmän minuuden orastavan aktivaation osoittajina, "teini-angsti" jne.) ja varhaisaikuisuus
21-28: aikuisuus, itsenäistyminen; ruumiin ja psyyken lisämuutokset (kasvun pysähtyminen, elimistön, lihaksiston ja luuston (hormoni-)toiminnan muutokset jne.)
28-35: aikuisuuden jatkuminen, aloilleen asettuminen jne.
Ja niin edelleen. Mikä tässä seitsemän lain mukaan kulkevassa syklissä on sellaista, mitä voidaan asettaa kyseenalaiseksi? (En nyt edes ala puhumaan niistä aktivoituvista tai taustalla vaikuttavista "tähtivoimista", joita mm. Nefastos on varsin ansiokkaasti teoksessaan käsitellyt.)
0-3: perus kielen kehittyminen, minuuden muodostuminen
3-6: yhteisöön sosiaalistuminen, sukupuoliroolin kehittyminen
6-11: konkreettisen älyn kehittyminen
11-15: itsenäistymispyrkimys, abstraktin älyn kehittyminen, murrosiän alku
15-19: itsenäistyminen, ideologia, murrosiän loppu
19-25:varhainen aikuisuus
jne. (tämä ei varmastikaan olisi kovin häävi psykologinen teoria, täysin hatusta heitetty)
Mielestäni nyt itse nimenomaan oletit jo valmiiksi Nefastoksen teorian (joka on sinänsä ainakin henkilökohtaisella tasolla hermeneuttisesti hyväksi havaittu teoria). Kehitys voidaan jaksottaa lukemattomilla tavoilla lukemattomista näkökulmista. En pysty näkemään mitään viitteitä siihen suuntaan, että tieteessä tai muutenkaan oltaisiin yleisesti päätymässä 7-vuotisiin sykleihin. 30 ikävuoden vuoden jälkeen vielä vähemmän kuin tätä ennen. Perinteisempää arkiajattelua lienee 10-vuoden syklit "kriiseineen" (teoria on saanut myös jonkin verran tieteellistä tukea, mutta ei mahdottomasti).
Lisäksi itse alkuun korostamasi yksilölliset tekijät yleisen kehityksen lisäksi aiheuttavat joissain asioissa siinä määrin variaatioita, että mitään yleistä teoriaa ei oikein tahdo edes löytyä. Entä ihmisten muuttuminen yleisesti, esim. murrosikä lienee ihan fyysisestikin aikaistunut aika paljon. Filosofisempi kysymys on, kuinka paljon vaikkapa termi "murrosikä" on sosiaalisesti rakentunut. Tiettyjä fyysisiä "objektiivisia" merkkejä tietenkin on, mutta valtaosin asia on kulttuuri- ja aikasidonnainen.
EDIT:voitaisiin varmaan antaa muille tilaa palata aiheeseen, itse ainakin olen aika lailla sanottavani sanonut. Massiiviseen tieteenfilosofian keskusteluun en ole vielä lähdössä kuten aiemmin jo sanoin ja etiikasta oli hetki sitten jo aika kattava vääntö, johon on jo viitattukin paljon tässä.