Miten maailmankuva muodostuu?

[Tähti]

Miten maailmankuva muodostuu? Tai vähän vastaava kysymys, mitä on todellisuus?

Kiinnostaisi kuulla kommentteja esim tästä videosta.

New Scientist - What is reality?

Ja näistä parista lainauksesta.

TIETEELLINEN MAAILMANKUVA
OLLI LAGERSPETZ, FILOSOFIAN PROFESSORI, ÅBO AKADEMI
”Ajatus, jonka minusta sopisi kuolla, on tieteellinen maailmankuva. Eli ajatus, jonka mukaan todellisuutta koskevat kysymykset ovat aina tieteellisiä kysymyksiä ja että on olemassa tasan yksi ’tiede’ joka sisältää yhtenäisen vastauksen niihin. Sanoisin pikemminkin, että ’tiede’ on vaihteleva joukko ongelmanratkaisutapoja, joiden välillä on tietenkin yhteyksiä.”

LUONNONLAIT
MIKKO MÖTTÖNEN, KVANTTIMEKANIIKAN DOSENTTI, AALTO-YLIOPISTO
”Lait ovat ihmisten keksimiä käyttäytymissääntöjä. On haitallista ajatella, että luonto toimii keksittyjen sääntöjen mukaan. Lakipohjainen ajattelu luonnon toiminnasta tuottaa harhakuvan siitä, että ne selittäisivät kaiken. Tämä estää uusien ideoiden synnyn. Luonnon toiminta on hyvin monimutkaista, ja sitä kuvaavat mallit perustuvat epätäydellisiin havaintoihin. Uusille malleille on siis kysyntää.”

Lainaukset tästä jutusta: Ylioppilaslehti - PASKA TEORIA – 24 IDEAA, JOISTA MEIDÄN TULISI LUOPUA

[Wyrmfang]

Miten maailmankuva muodostuu? Tai vähän vastaava kysymys, mitä on todellisuus?

Nyt on vähän turhan laajoja kysymyksiä, jopa jostain spesifistä näkökulmasta tarkasteltavaksi. Videon katson ehkä myöhemmin, mutta lainauksia voisin kommentoida.

TIETEELLINEN MAAILMANKUVA
OLLI LAGERSPETZ, FILOSOFIAN PROFESSORI, ÅBO AKADEMI
”Ajatus, jonka minusta sopisi kuolla, on tieteellinen maailmankuva. Eli ajatus, jonka mukaan todellisuutta koskevat kysymykset ovat aina tieteellisiä kysymyksiä ja että on olemassa tasan yksi ’tiede’ joka sisältää yhtenäisen vastauksen niihin. Sanoisin pikemminkin, että ’tiede’ on vaihteleva joukko ongelmanratkaisutapoja, joiden välillä on tietenkin yhteyksiä.”

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Eri tieteet pystyvät nykyään selittämään laajoja kokonaisuuksia melkoisella varmuudella, mikä asettaa kyllä reunaehtoja myös maailmakuvan muodostamiselle, mutta yhdestä asiasta mikään tiede ei pysty sanomaan mitään: siitä miltä maailma subjektiivisesti tuntuu ensimmäisen persoonan näkökulmasta, ja tämä on lopulta keskeisin seikka maailmankuvan muodostumisessa.

LUONNONLAIT
MIKKO MÖTTÖNEN, KVANTTIMEKANIIKAN DOSENTTI, AALTO-YLIOPISTO
”Lait ovat ihmisten keksimiä käyttäytymissääntöjä. On haitallista ajatella, että luonto toimii keksittyjen sääntöjen mukaan. Lakipohjainen ajattelu luonnon toiminnasta tuottaa harhakuvan siitä, että ne selittäisivät kaiken. Tämä estää uusien ideoiden synnyn. Luonnon toiminta on hyvin monimutkaista, ja sitä kuvaavat mallit perustuvat epätäydellisiin havaintoihin. Uusille malleille on siis kysyntää.”

Tämä on hämärämpi, enkä oikein ymmärräkään, mitä Möttönen tahtoo sanoa. Tässä kun ei vaikuttaisi olevan kyse realismi-antirealismi kysymyksestä, eli siitä, kuvaavatko luonnonlait todella luontoa itseään vai ovatko ne ihmisen tapa hahmottaa maailma. Sen sijaan Möttönen tuntuisi väittävän, ettei pidä puhua ylipäätään luonnolaeista. Mielestäni jo Kant on ehdottoman pitävästi osoittanut, että kun aletaan kysymään, millä ehdoilla maailma on ylipäätään olemassa subjektille, niin huomataan, että sitä ei voi ajatella ilman kausaalisuutta, ts. luonnon lainmukaisuutta. Ei kai painovoima lakannut olemasta luonnonlaki sen jälkeen kun suhteellisuusteoria osoitti, että se toimii hieman eri tavalla kuin siihen asti oltiin ajateltu?

[Insanus]

LUONNONLAIT
MIKKO MÖTTÖNEN, KVANTTIMEKANIIKAN DOSENTTI, AALTO-YLIOPISTO
”Lait ovat ihmisten keksimiä käyttäytymissääntöjä. On haitallista ajatella, että luonto toimii keksittyjen sääntöjen mukaan. Lakipohjainen ajattelu luonnon toiminnasta tuottaa harhakuvan siitä, että ne selittäisivät kaiken. Tämä estää uusien ideoiden synnyn. Luonnon toiminta on hyvin monimutkaista, ja sitä kuvaavat mallit perustuvat epätäydellisiin havaintoihin. Uusille malleille on siis kysyntää.”

Tämä on hämärämpi, enkä oikein ymmärräkään, mitä Möttönen tahtoo sanoa. Tässä kun ei vaikuttaisi olevan kyse realismi-antirealismi kysymyksestä, eli siitä, kuvaavatko luonnonlait todella luontoa itseään vai ovatko ne ihmisen tapa hahmottaa maailma. Sen sijaan Möttönen tuntuisi väittävän, ettei pidä puhua ylipäätään luonnolaeista. Mielestäni jo Kant on ehdottoman pitävästi osoittanut, että kun aletaan kysymään, millä ehdoilla maailma on ylipäätään olemassa subjektille, niin huomataan, että sitä ei voi ajatella ilman kausaalisuutta, ts. luonnon lainmukaisuutta. Ei kai painovoima lakannut olemasta luonnonlaki sen jälkeen kun suhteellisuusteoria osoitti, että se toimii hieman eri tavalla kuin siihen asti oltiin ajateltu?

Luulen, että Möttösen pointti on että luonnonlakeja tulisi pitää luonnon havaittuina taipumuksina tms.siinä huolessa, että niiden mieltäminen laeiksi sanan raskaassa merkityksessä jotenkin painostaa ihmisiä olemaan esittämättä uusia tapoja mallintaa havaintoja.