Kun vasta stalkkasin foorumia enkä ollut henkilökohtaisesti tavannut ketään seuran jäsentä, katsoin suurinta osaa heistä hyvin paljon ylöspäin, tiedostamattani vielä enemmän kuin tietoisesti. Etenkin tältä foorumin suomenkieliseltä puolelta saa helposti sen käsityksen, että keskustelut käydään saavuttamattomissa älyllisissä ja eksistentiaalisissa korkeuksissa, joten osallistumiskynnys voi olla todella korkea. Tästä nyt kuitenkin on puhuttu jo muualla, ja jäsenmäärän kasvaessa asia on nähdäkseni hiljalleen muuttumassa; sitä paitsi sellainen "elitismi", joka kannustaa keskusteluun osallistujia oikeasti ajattelemaan ja harkitsemaan sanomisiaan, on mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto kuin toinen ääripää, jota nettifoorumit useimmiten edustavat.
Luulen, että seuratyö voi olla erityisesti hyödyksi juuri sellaisille ihmisille, jotka liittyvät seuraan elitistisellä mentaliteetilla, esim. ajatellen ilman muuta olevansa "profaanien", "länsimaisen valtavirta-ajattelun" ym. yläpuolella. Käsittääkseni tällainen ajattelu on melko yleistä juuri okkultismista kiinnostuneissa piireissä, joissa ajattelun intohimoisuus ja omistautuneisuus voi olla omaa luokkaansa vakavan itsekritiikin kuitenkin puuttuessa. AT:n asema näiden piirien ja valtavirtafilosofian välissä on mielestäni yksi tärkeimmistä ja ajankohtaisimmista aspekteista käsien yhdistämisen työssä, jota seura pyrkii tekemään.
Wyrmfang wrote:
Relativismista täytyy myös sanoa se, ettei relativismi suinkaan tarkoita välttämättä toisten aatteiden väkivaltaista runnomista ajatuksella että voima on ainoa mikä määrää. Useimmiten relativismin motivaationa on juuri suvaitsevaisuus. Toisten aatteiden kanssa nimittäin voi käydä aitoa vuoropuhelua, vaikkei aatteiden lähenemisellä mitään metafyysistä taetta olisikaan. Relativisti väittäisi juuri, että AT:n kaltainen aate ei voi käydä aitoa vuoropuhelua koska se kokee jo sisältävänsä olennaisen toisesta osapuolesta. Relativismissa on tietenkin taas omat perustavat ongelmansa.
AT:lle keskeinen ajatus esim. kaikille uskonnoille yhteisestä totuudesta voidaan käsittää juuri relativistisena. Niin tämä ajatus kuin se relativismin muoto, joka kiistää totuuden olemassaolon ylipäätään, voi olla alistava ja lokeroiva: ensimmäinen väittäessään kaikkien puhuvan samasta asiasta ja jälkimmäinen väittäessään, että kaikki vain puhuvat. Molemmat näkemykset omivat käsiteltävän asian itselleen elleivät ole valmiita itse asettumaan alttiiksi ja kenties muuttumaan vuoropuhelun tuloksena.
Wyrmfang wrote:
Minimi sille ettei valuta elitismiin siinä ilmeisen huonossa merkityksessä, minkä varmasti kaikki jäsenet tunnistavatkin, on se, että kyse on ideaalista, ei jostain joka on jo reaalisesti toteutettu.
Tämä on todella oleellista!
Aikana, johon viittasin viestin alussa, käsitin seuran vahvasti henkilöityneenä aktiivisimpiin jäseniin. Heidän piti edustaa ideaalia, johon muidenkin on pyrittävä. Kun kuitenkin aloin vähitellen ymmärtää, että kaikki tällä ovat yhtä lailla vajavaisia ihmisiä, alkuperäinen kunnioitukseni seuraa kohtaan vain kasvoi. Tämä johtui siitä, että nyt osasin ottaa huomioon kaiken sen ponnistelun, jota vaaditaan - kaiken sen kitkan, joka syntyy - kun vajavainen ihminen ottaa ilmaistavakseen niin suuria asioita, kuin seura pyrkii ilmaisemaan.
Se, että vaikkapa älykkyydessä tai empatiakyvyssä on olemassa paremmuusjärjestys, ei välttämättä liity millään tavalla elitismiin. Se voidaan ottaa yksinkertaisesti faktana, ei hillittömillä tunteilla ladattuna salaisuutena tai lopullisena tylynä totuutena, jonka kuultuaan pitää ryömiä katuojaan kuolemaan kun on niin pettynyt itseensä. Vaatii tosin aika paljon voimaa suhtautua asiaan tällä tavalla neutraalisti, mutta pohjimmiltaan elitismi ei minusta ole mikään ajatus sellaisenaan, vaan emotionaalinen ja esteettinen asenne.
Tiden läker inga sår.