Mielenterveyden häiriöt & henkisyys

[obnoxion]

http://earthweareone.com/what-a-shaman- ... -hospital/

Mielenterveydenhäiriöillä on voimakas suhde ympäristön kanssa. Kaksoistutkimuksissa psykoosiin sairastuneen sisaruksen todennäköisyys sairastua psykoosiin on noin 50%, kun geneettisissä sairauksissa se on 100%. On myös kiinnostavaa kuinka aiemmin yleisin skitsofrenian muoto oli katatoninen, mitä se edelleen on kolmannessa maailmassa, mutta teollistuneissa maissa katatonia on hyvin harvinainen, ja paranoidinen muoto yleinen.

Voi hyvin olla että "shamanistisissa" kulttuureissa mielenterveyden ongelmien hoitopolku voi olla tyystin erilainen kuin teollistuneissa maissa. Pidän kuitenkin todennäköisenä että jonkin shamanistisen elementin tuominen osaksi länsimaista psykiatrista hoito voisi olla haitallista. Koko kulttuurin olisi muututtava hyvin radikaalisti, joka todennäköisesti vaikuttaisi mielenterveysongelmien luonteeseen sinällään.

Voi olla että shamanistinen heimoyhteisö on parempi paikka saada mielenterveysongelma kuin urbaani yhteiskunta, ja toisaalta jälkimmäisessä voi olla paremmat mahdollisuudet selviytyä vaikkapa tulehduksesta tai rokosta.

Edit. Keskustelu jaettu omaksi aiheekseen Maailmalla tapahtuu -ketjusta.

[Kenazis]

Mielestäni Länsimailla olisi paljon opittavaa itämaisilta filosofioilta, shamanismilta jne. Nimenomaan mielenterveyden hoidossa. En tarkoita että shamanismi olisi mikään vaihtoehto, jolla korvata lääkehoito, mutta jonkinlaista ymmärryksen ja oppimisen halua kannattaisi saada aikaiseksi. Toisaalta olisi kiva että edes nämä Jungilaiset ja muut hieman "henkisemmät" psykologian suuntaukset saisivat jotain arvonantoa...tai ei-lääkkeellinen psykologia pääsisi tasoihin lääkintähoidon kanssa. Much to be learned indeed.

Cheaper treatment ain't cheaper in the end.

[obnoxion]

Mielestäni Länsimailla olisi paljon opittavaa itämaisilta filosofioilta, shamanismilta jne. Nimenomaan mielenterveyden hoidossa.

Varmasti, ja näin tavallaan koko ajan tapahtuukin. Mindfulness, hengitysharjoitukset, mielikuvaharjoitukset... Jos ei jostain syystä nimenomaan halua tehdä eroa näiden menetelmien ja, sanotaanko, perinteisiin uskontoihin liittyvän psykologisen teknologian välille, yhteys on mitä selkein. Eikä välttämättä tarvitse edes käydä itämailla, sillä varmasti vastaavia innovaatioita voidaan tehdä myös länsimaisten perinteiden pohjalta.

Itse vain koen että tällaiset irrallisina otetut ja yleensä jokseenkin vesitetyt tekniikat eivät omaa tehoa joka niillä olisi alkueräisissä konteksteissaan. Tuntuvaan muutokseen tarvittaisiin hyvin kokonaisvaltaista muutosta kulttuurissa, joka tapahtuu tietenkin hyvin hitaasti.

Päihdeongelmiinhan on toisinaan koettu että uskoon tuleminen on tehokkain lääke. Aiheellisesti tätä lääkettä on kritisoitu riippuvuuden vaihtamiseksi toiseen. Itse en kuitenkaan täysin jaa tätä käsitystä. Päihdeongelma on niin monimutkainen ongelma juuri sen takia että sen juuret ulottuvat syvälle eksistentiaaliselle tasolle, jolla edelleen uskonnot operoivat kaikkein luontevimmin.

Mutta tällä tasolla länsimaissa operoivat enimmäkseen yksilöt ja yksittäiset yhteisöt. Se on ihmisen sielun kannalta hankala tilanne, etenkin kun siihen ei ole näkyvissä mitään nopeaa ratkaisua.

[Nefastos]

Juu, tässä ollaan tosi mielenkiintoisessa kysymyksessä yhteisön & yksilön hengellisen yhteensovittamisen suhteen. Heimoyhteisöissä (myös postmoderneissa! nykyisellä internet-ajallahan puhutaan heimoista taas vähän uudessa merkityksessä myös ei-paikallisina) on henkioppaansa & sisäinen yhteenkuuluvuutensa, joka pirstaleiselta kulttuuripohjalta puuttuu. Eheytyminen & kokemusten merkityksekkyys, kasvattavuus, on täysin eri luokkaa.

Tästä keskustelusta palautuu mieleen taas oma varhaisnuoruus & sen hirvittävä henkinen & kokonaisvaltainen kriisi. Itselläni oli sellainen sisäinen varjelus olemassa, että vaikka se yhteiskunnan & ympäristön taholta nähtiin sairautena, koin aina itse täysin selvästi, että niin suurta kuin ahdistus onkin, kyseessä on positiivinen asia & eräänlainen henkinen aarre, jolla on valtava positiivinen muutosvoima. Niinäkin vuosina kun saattoi vain kaivata kuolemaa 24/7 oli kuitenkin aina hyvin selkeä tunne siitä että kyseessä on hengellisen maailman asia, joka valttina kaataa kaikki arkiset selitykset & merkitykset. Paradoksaalisesti, kaikkein vaikeinta vaikeassa elämässä ehkei ollutkaan se että oma sielu eli helvettiä, vaan se että koko teini-iän (ja ylikin) joutui joka hetki taistelemaan ympäristöään vastaan, joka teki kaikkensa estääkseen tuon henkisen kasvun, jonka se omista näkökulmistaan näki pelkästään pahana asiana.

Tällä en yritä sanoa, etteikö sairauden tuntoa tulisi ikinä tai useinkin olla, jos sairaus on henkistä alkuperää. Vain oma todella tinkimätön intuitio JA järjen käyttö yhdessä voivat siinä opastaa. On shamaanintautia & on sellaisia mielenterveyden säröilyjä, joihin lääke- &/tai terapiahoito ym. on erittäin paikallaan. C.G. Jungin työn näen sillanrakentajana näiden kahden maailman välillä, itämais-holistisen jota shamanismikin (& okkultismi yleensä ottaen) painottaa, & sen länsimaisen uuden viisauden, jonka kehollisten vaivojen hoitokykyä Obnoxion edellä viisaasti painotti.

[Wyrmfang]

On shamaanintautia & on sellaisia mielenterveyden säröilyjä, joihin lääke- &/tai terapiahoito ym. on erittäin paikallaan.

Tämä on tärkeä huomio piireissä joissa on hyvin tyypillistä jonkinlainen itseinho "länsimaista" ja "modernia" kohtaan. Jos sairaudet ym. haasteet näkee henkisen maailmankuvan valossa, niin pitäisi olla selvää, että sairauksia on aina niin kauan kuin on pyrkiviä olentoja, muodot vain vaihtuvat.

Nykyisessä yhteiskunnassa vallitseva lääkekeskeisyys ei minun nähdäkseni pohjaa yleensä maailmankuvaan, vaan poliittisiin ankeisiin realiteetteihin (esim. jos lääkeyhtiöt lähes yksinomaan rahoittavat tutkimusta, niin voi arvata kuinka vaikea kriittisiä tuloksia on saada laajalti julki). Mutta on usein varmaan totta, että humanistisenkaan psykologian piirissä ei tehdä tarpeeksi selvästi eroa psykososialisen ja hengellisen/eksistentiaalisen välillä. Jungilla on hyviäkin juttuja, mutta sanoisin, että hänen jäämiseen lähinnä new age piirien suosioon on muitakin syitä kuin ahdasmielisyys. Eilen törmäsin seminaarissa terapiamuotoon (tai ko. henkilön mukaan pitäisi mielummin puhua kokonaisvaltaisesti filosofiasta) nimeltä logoterapia. Se luetaan yleensä humanistiseen psykologiaan, mutta keskeinen painotus on nimenomaan se, että psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien lisäksi on olemassa henkisiä/eksistentiaalisia ongelmia, joita täytyisi lähestyä eri tavalla (lääkehoidon ollessa siis usein tehoton ratkaisu myös psyykkisissä ongelmissa). En tiedä aiheesta enempää, mutta viisastun varmaan syksyn aikana kun kuulen pari esitelmää.

[Kenazis]

On shamaanintautia & on sellaisia mielenterveyden säröilyjä, joihin lääke- &/tai terapiahoito ym. on erittäin paikallaan.

Tämä on tärkeä huomio piireissä joissa on hyvin tyypillistä jonkinlainen itseinho "länsimaista" ja "modernia" kohtaan. Jos sairaudet ym. haasteet näkee henkisen maailmankuvan valossa, niin pitäisi olla selvää, että sairauksia on aina niin kauan kuin on pyrkiviä olentoja, muodot vain vaihtuvat.

Nykyisessä yhteiskunnassa vallitseva lääkekeskeisyys ei minun nähdäkseni pohjaa yleensä maailmankuvaan, vaan poliittisiin ankeisiin realiteetteihin (esim. jos lääkeyhtiöt lähes yksinomaan rahoittavat tutkimusta, niin voi arvata kuinka vaikea kriittisiä tuloksia on saada laajalti julki). Mutta on usein varmaan totta, että humanistisenkaan psykologian piirissä ei tehdä tarpeeksi selvästi eroa psykososialisen ja hengellisen/eksistentiaalisen välillä. Jungilla on hyviäkin juttuja, mutta sanoisin, että hänen jäämiseen lähinnä new age piirien suosioon on muitakin syitä kuin ahdasmielisyys.

Jos psyyke = fyysiset aivot, niin silloinhan on aivan ymmärrettävää, että kaikkia mielenterveysongelmia lääkitään kemikaalein. Mutta, jos psyyke on jotain psyykkistä = ei (ainakaan täysin) fyysistä, niin silloin mielenterveyden ongelmia tulisi lähestyä muuten kuin kemikaalein. Itse olen jälkimmäisen kannalla. Tietenkin kemikaalit tulevat tarpeellisiksi akuutissa tilanteessa, jossa on pakko ns. tasata/rauhoittaa tilanne tai silloin, kun vika on suoraan jollain lailla aivoista lähtöisin. Useimmiten vika on kuitenkin ympäristössä/kulttuurissa ja/tai omassa asenteessa/elämänkatsomuksessa. Olen nähnyt/näen koko ajan työssäni ihmisiä joilla vahvat mielialalääkitykset ja suurimmalla osalla nämä todellakin pahentavat ongelmaa, eivät auta. Terapia on kuitenkin kallista ja vaatii suurta panosta (sekä potilaalta/asiakkaalta että terapeutilta), lääkkeet on helppo määrätä ja helppo ottaa.

Voi vaikuttaa siltä, että olen vahvasti kallellaan ns. itämaisiin asenteisiin ja vihamielinen länsimaista lääkintää kohtaan, mutta olen vain turhaa kemiallista lääkitystä vastaan, koska se pahentaa ongelmia & sitä on länsimaissa erittäin paljon.

Eilen törmäsin seminaarissa terapiamuotoon (tai ko. henkilön mukaan pitäisi mielummin puhua kokonaisvaltaisesti filosofiasta) nimeltä logoterapia. Se luetaan yleensä humanistiseen psykologiaan, mutta keskeinen painotus on nimenomaan se, että psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien lisäksi on olemassa henkisiä/eksistentiaalisia ongelmia, joita täytyisi lähestyä eri tavalla (lääkehoidon ollessa siis usein tehoton ratkaisu myös psyykkisissä ongelmissa). En tiedä aiheesta enempää, mutta viisastun varmaan syksyn aikana kun kuulen pari esitelmää.

Logoterapia on mielestäni sellainen psykoterapian/filosofian suuntaus, jolle näen juuri meidän ajallamme olevan tarvetta, koska se paneutuu ihmisen merkityksettömyyden ja elämän tarkoituksen puuttumisen kokemukseen. Monet tosin varmaan oudoksuvat logoterapiaa, koska siitä voi saada liian "epätieteellisen" kuvan (puhutaan elämän syvemmästä tarkoituksesta, itsen transsendenssista, eksistentiaalisesta tyhjiöstä jne.)

[Wyrmfang]

Voi vaikuttaa siltä, että olen vahvasti kallellaan ns. itämaisiin asenteisiin ja vihamielinen länsimaista lääkintää kohtaan, mutta olen vain turhaa kemiallista lääkitystä vastaan, koska se pahentaa ongelmia & sitä on länsimaissa erittäin paljon.

On varmuudella totta, että psykiatrian käytäntö on liian lääkekeskeinen. Juttuni koski lähinnä seuraavaa:

Jos psyyke = fyysiset aivot, niin silloinhan on aivan ymmärrettävää, että kaikkia mielenterveysongelmia lääkitään kemikaalein.

Tunnetko ketään kuka ajattelee näin? Huolimatta siitä, että media tuuttaa aika paljon "aivopuhetta" uutisissaan, en itse tunne ketään kenelle ei olisi täysin selvää, että lääkitys sinänsä ei voi poistaa psyykkisperäistä (esim. negatiivisista kokemuksista) kumpuavaa vaivaa. Laitoksella pyritään tuon tuostakin osoittamaan tätä, mutta varat ovat aika vaatimattomat verrattuna valtavaan lääkebisnekseen ja sen rahoittamaan, usein aika kyseenalaiseen tutkimukseen. Työpaikan menetys uhkaa usein äkkiä, jos tutkija julkaisee intressien vastaisia tuloksia, ja aika paljon vähempikin taivuttaa yleensä keskivertoihmisen.

Mutta, jos psyyke on jotain psyykkistä = ei (ainakaan täysin) fyysistä, niin silloin mielenterveyden ongelmia tulisi lähestyä muuten kuin kemikaalein. Itse olen jälkimmäisen kannalla.

Tämä on tosiaan ihan selvä asia, mutta:

Terapia on kuitenkin kallista ja vaatii suurta panosta (sekä potilaalta/asiakkaalta että terapeutilta), lääkkeet on helppo määrätä ja helppo ottaa.

Syyt ovat siis selkeästi poliittis-taloudellisia. Terapeutit ovat burnoutin partaalla, resursseja ei muka ole kohentaa terveydenhuoltoa jne. Päättäjien & lääketeollisuuden intresseihin ei useinkaan kuulu, että ihmiset voisivat hyvin, vaan "tehokkuus". Vaikkapa psykoanalyyttisen terapian toimivuuteen 30v kestävässä pitkittäistutkimuksessa voi olla aavistuksen verran nihkeä saada rahoitus jostain. Mutta nyt menee politiikaksi... Mielestäni kuitenkin tarpeen tuoda esille, ettei ensisijaisesti poliittista kysymystä käsitellä jonain muuna.

Tietenkin kemikaalit tulevat tarpeellisiksi akuutissa tilanteessa, jossa on pakko ns. tasata/rauhoittaa tilanne tai silloin, kun vika on suoraan jollain lailla aivoista lähtöisin.

Tämäkin on tärkeä huomio. On kyllä riippumatontakin näyttöä lääkkeiden hyödystä monissa, varsinkin akuuteimmissa ja vakavimmissa tapauksissa. Paras yhdistelmähän olisi usein alkuun terapian ohessa lääkkeet. Eihän niiden virallisissa määräyksissä edes juuri koskaan suositella käyttöä kuin tyyliin korkeintaan 3 kuukaudeksi.

Sitten on toisaalta erikseen kysymys logoterapian kaltaiset eksistentiaalista tasoa korostavat terapiamuodot vs. perinteinen enemmän psyykkis-sosiaalisen painottuva humanistinen psykologia. Ensin mainittua olisi ehdottoman tervetullutta minunkin mielestä saada lisää, mutta tärkein olisi saada psykoterapian käytäntö vastaamaan lähes kaikkien allekirjoittamaa tervettä järkeä, eli pitäisi panostaa lääkehoidon sijaan rutkasti enemmän humanistisempaan lähestymistapaan. Useimmissa tapauksissa ongelmat kuitenkin ovat aika lailla psyykkis-sosiaalisia. Tulee myös huomata, että henkisen tason ongelmasta kärsivällekin on usein hyötyä hoitaa psyykkis-sosiaalisia ongelmia, sillä niihin ihmisellä on tapana verhota ongelman juuri, joka voi paljastua vasta kun defenssimekanismit on selätetty. Logoterapian kaltaiset hoidot sopivat minusta lähinnä sille "tiedostavalle" vähemmistölle, joka itse haluaisi hakeutua juuri tämäntyyppiseen hoitoon.

[obnoxion]

On varmuudella totta, että psykiatrian käytäntö on liian lääkekeskeinen.

Tämä on fakta. Toki lääkkeitä silti tarvitaan. Psykiatriset hoitomenetelmät akuuttiosastoilla olivat melkoista hurlumheita ennen ensimmäisen polven neurolepteja. Eli ainakin antipsykootit ovat olleet sellainen edistysaskel psykiatrialle, että sitä on vaikea yliarvioida.

Useimmissa tapauksissa ongelmat kuitenkin ovat aika lailla psyykkis-sosiaalisia. Tulee myös huomata, että henkisen tason ongelmasta kärsivällekin on usein hyötyä hoitaa psyykkis-sosiaalisia ongelmia, sillä niihin ihmisellä on tapana verhota ongelman juuri, joka voi paljastua vasta kun defenssimekanismit on selätetty.

Näinhän se on. Kun psykososiaalinen puoli on kunnossa, alkaa yleensä nousta esiin niin sanotusti henkistä ainesta. Ja tässä kohtaa kovenevat riskit. Ainakin skientologia ja Process Church ovat käsittääkseni saaneet alkunsa paljolti amatööripsykoterapiakokeilujen kautta, tarkemmin ottaen, on käytetty jonkinlaista alkeellista valheenpaljastuskonetta havaitsemaan omia defensseja. Ja kun psyyken pinta on tyyntynyt, alkaa nousta esiin arkkityyppistä tai myyttistä ainesta. Tällaisen aineksen käsittelyyn ihmisillä on yleensä vielä huomattavasti vähäisemmät edellytykset kun persoonaproblematiikan kohdalla.

[Viljo]

Mielestäni Länsimailla olisi paljon opittavaa itämaisilta filosofioilta, shamanismilta jne. Nimenomaan mielenterveyden hoidossa. En tarkoita että shamanismi olisi mikään vaihtoehto, jolla korvata lääkehoito, mutta jonkinlaista ymmärryksen ja oppimisen halua kannattaisi saada aikaiseksi. Toisaalta olisi kiva että edes nämä Jungilaiset ja muut hieman "henkisemmät" psykologian suuntaukset saisivat jotain arvonantoa...tai ei-lääkkeellinen psykologia pääsisi tasoihin lääkintähoidon kanssa. Much to be learned indeed.

Cheaper treatment ain't cheaper in the end.

Totta ja em. asioiden soveltaminen länsimaiseen mielenterveystyöhön olisi todellakin paikallaan.
Uskoa ei pidä menettää vaikka 10% suomalaisista onkin jo doupattu psyykelääkkeillä.
Psykotrooppisien aineiden käyttöä terapiatyökaluna tulisi todellakin tutkia.
5kk jo kuivilla noista myrkyistä ja elämä alkaa hymyilemään. Takana 7v vuotta lääkitystä n. parillakymmenellä eri lääkkeellä, joista mikään ei toiminut, korkeintaan tilanne paheni.
Bentsovieroitus kyllä vielä päällä.
Mieluummin siis luontaisesti hullu, omaa elämää pitää vaan suunnitella vähän tarkemmin.

[Stephanus]

Tovi sitten oli mahdollisuus vierailla NA-kokoontumisessa (Anonyymit Narkomaanit) ja ymmärrettävistä syistä niissä piireissä ei paljoa lääkehoitoihin uskota (kellään kun ole varaa ottaa jotain "korvaavaa päihdettä" tilalle) Kuitenkin mielenterveysongelmat ja päihdeongelmaisuus kulkee käsi kädessä (monesti syy mutta vähintään seuraus) koska addiktio on se tauti, ei päihteet. Joten työkaluina siellä on ainoastaan mielen lujuus ja todella yllätti miten henkinen & filosofinen meno siellä oli. Joko niin pitkälle pääsevät vain henkisesti vahvimmat tai sitten se henkellisyys tekee heistä vahvoja?

Joten tämän pohjalta mennään;

»God grant me the serenity to accept the things I cannot change; courage to change the things I can; and wisdom to know the difference.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.»
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyyneysrukous

(Älkääkä nähkö yksisilmäisesti tuota sanaa "jumala")

Moni heistä tappelee vuosia 24/7 addiktiotaan vastaan ainoastaan vertaistuella, meditaatiolla ja itsetutkiskelulla. Hämmästyin oikeasti miten tehokkaasti he ovat nämä valjastaneet itselleen. Ja ne itsetutkiskelun peruskysymykset ovat niin helposti otettavissa itsellenikin käyttöön kun koetan nostaa mielenterveyttäni ja henkisyyttäni paria astetta korkeammalle. Tuntuu että koko maailmankatsomukseni on avartunut entisestään pelkästään sivustaseuraajana.

Kaikki tiedämme että mielenterveysongelmissa lääkkeillä hoidetaan ainoastaan OIREITA ja terapialla itse TAUTIA. Joten mitä syvemmällä vaikeuksissa ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee terapiaa ja sitä raskaampaa se tulee olemaan. Moni ei kestä terapiassa auki revittyjä asioita ja jättää leikin sikseen koska se liian raskasta. Operaatio kun voi olla kivuliaampi kuin mahdollisesta parantumisesta saatu hyöty. Toisaalta terapia on oikeasti kallista ja resursseja vievää, joten ymmärrän miksi KELA ei ihan jokaiselle räkänokalle tuota myönnä, menköön apu sellaiselle joka oikeasti on valmis ottamaan apua vastaan ja hyötyy siitä. Anyway, onneksi monelle riittää pelkkä lääkitys ja oireiden hoitaminen.

Terapiassa auki revityt asiat voivat siis koskea, voi olla oikeasti pelottavaa löytää itsestään asioita joita siellä ei haluaisi olevan tai puristaa pihalle ne kotiloituneet mätäpaiseet jotka siellä olleet piilossa kymmeniä vuosia. Sama kuin ystäväni varoitti minua meditaation aloittamisesta; varo mitä voit löytää itsestäsi. Hänelle itselleen meditaatio aiheutti aluksi pahoja ahdistuksia ja paniikkioireita kun huonossa mielenterveyden tilassa alkoi löytämään asioita. Koen kuitenkin mielenterveyteni tällähetkellä vahvemmaksi kuin koskaan ja henkinen herääminen on viimein alkanut.

Tiesittekö muuten että Kahdentoista Askeleen viimeinen askel on hengellisen heräämisen saavuttaminen?