Kenazis wrote:
Voi vaikuttaa siltä, että olen vahvasti kallellaan ns. itämaisiin asenteisiin ja vihamielinen länsimaista lääkintää kohtaan, mutta olen vain turhaa kemiallista lääkitystä vastaan, koska se pahentaa ongelmia & sitä on länsimaissa erittäin paljon.
On varmuudella totta, että psykiatrian käytäntö on liian lääkekeskeinen. Juttuni koski lähinnä seuraavaa:
Kenazis wrote:
Jos psyyke = fyysiset aivot, niin silloinhan on aivan ymmärrettävää, että kaikkia mielenterveysongelmia lääkitään kemikaalein.
Tunnetko ketään kuka ajattelee näin? Huolimatta siitä, että media tuuttaa aika paljon "aivopuhetta" uutisissaan, en itse tunne ketään kenelle ei olisi täysin selvää, että lääkitys sinänsä ei voi poistaa psyykkisperäistä (esim. negatiivisista kokemuksista) kumpuavaa vaivaa. Laitoksella pyritään tuon tuostakin osoittamaan tätä, mutta varat ovat aika vaatimattomat verrattuna valtavaan lääkebisnekseen ja sen rahoittamaan, usein aika kyseenalaiseen tutkimukseen. Työpaikan menetys uhkaa usein äkkiä, jos tutkija julkaisee intressien vastaisia tuloksia, ja aika paljon vähempikin taivuttaa yleensä keskivertoihmisen.
Kenazis wrote:
Mutta, jos psyyke on jotain psyykkistä = ei (ainakaan täysin) fyysistä, niin silloin mielenterveyden ongelmia tulisi lähestyä muuten kuin kemikaalein. Itse olen jälkimmäisen kannalla.
Tämä on tosiaan ihan selvä asia, mutta:
Kenazis wrote:
Terapia on kuitenkin kallista ja vaatii suurta panosta (sekä potilaalta/asiakkaalta että terapeutilta), lääkkeet on helppo määrätä ja helppo ottaa.
Syyt ovat siis selkeästi poliittis-taloudellisia. Terapeutit ovat burnoutin partaalla, resursseja ei muka ole kohentaa terveydenhuoltoa jne. Päättäjien & lääketeollisuuden intresseihin ei useinkaan kuulu, että ihmiset voisivat hyvin, vaan "tehokkuus". Vaikkapa psykoanalyyttisen terapian toimivuuteen 30v kestävässä pitkittäistutkimuksessa voi olla aavistuksen verran nihkeä saada rahoitus jostain. Mutta nyt menee politiikaksi... Mielestäni kuitenkin tarpeen tuoda esille, ettei ensisijaisesti poliittista kysymystä käsitellä jonain muuna.
Kenazis wrote:
Tietenkin kemikaalit tulevat tarpeellisiksi akuutissa tilanteessa, jossa on pakko ns. tasata/rauhoittaa tilanne tai silloin, kun vika on suoraan jollain lailla aivoista lähtöisin.
Tämäkin on tärkeä huomio. On kyllä riippumatontakin näyttöä lääkkeiden hyödystä monissa, varsinkin akuuteimmissa ja vakavimmissa tapauksissa. Paras yhdistelmähän olisi usein alkuun terapian ohessa lääkkeet. Eihän niiden virallisissa määräyksissä edes juuri koskaan suositella käyttöä kuin tyyliin korkeintaan 3 kuukaudeksi.
Sitten on toisaalta erikseen kysymys logoterapian kaltaiset eksistentiaalista tasoa korostavat terapiamuodot vs. perinteinen enemmän psyykkis-sosiaalisen painottuva humanistinen psykologia. Ensin mainittua olisi ehdottoman tervetullutta minunkin mielestä saada lisää, mutta tärkein olisi saada psykoterapian käytäntö vastaamaan lähes kaikkien allekirjoittamaa tervettä järkeä, eli pitäisi panostaa lääkehoidon sijaan rutkasti enemmän humanistisempaan lähestymistapaan. Useimmissa tapauksissa ongelmat kuitenkin ovat aika lailla psyykkis-sosiaalisia. Tulee myös huomata, että henkisen tason ongelmasta kärsivällekin on usein hyötyä hoitaa psyykkis-sosiaalisia ongelmia, sillä niihin ihmisellä on tapana verhota ongelman juuri, joka voi paljastua vasta kun defenssimekanismit on selätetty. Logoterapian kaltaiset hoidot sopivat minusta lähinnä sille "tiedostavalle" vähemmistölle, joka itse haluaisi hakeutua juuri tämäntyyppiseen hoitoon.