Tunteiden kanssa työskentely

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Tunteiden kanssa työskentely

Post by Insanus »

Eettisestä & filosofisesta puolesta on keskustelua paljonkin & toiminnallista näkökulmaa harjoitteiden ynnä muiden kanssa on myös puitu paljon, mutta tämä palikka on tuntunut jäävän taka-alalle kokonaan, vaikka sen tärkeyttä ei voi kiistää. Liekö syy sitten intiimiydessä, siinä etteivät sanat tahdo riittää kuvaamaan, vaiko siinä että älyllisemmin painottuneet keskustelijat tietoisesti jättävät tämän osa-alueen vähemmälle huomiolle. Oli miten oli, on hämmentävää (ehkäpä myös kertovaa) ettei tällaista aihetta vielä ollut vaikka foorumilla on ikää jo vuosia.

Sana ainakin alkuun täysin vapaa, mutta ainakin itseäni kiinnostaisi kuulla näkemyksiä mm.siitä miten suhtaudutte/pyritte suhtautumaan tunteisiinne & käytättekö jonkinlaisia menetelmiä tuon aineksen muokkaamiseen?
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Einheri
Posts: 111
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Einheri »

Insanus wrote: Sana ainakin alkuun täysin vapaa, mutta ainakin itseäni kiinnostaisi kuulla näkemyksiä mm.siitä miten suhtaudutte/pyritte suhtautumaan tunteisiinne & käytättekö jonkinlaisia menetelmiä tuon aineksen muokkaamiseen?
Ainakin omalla kohdallani koen, että juuri emootiot ja niiden mukanaan tuomat heijastukset ovat itselleni varsin värikkäitä.
Toisinaan ne antavat inspiraatiota oman työn tekemiseen, kun taas joskus ne toimivat lisävärinä tarkastellessa järjellisesti maailmaa.
Olen tavallani altis omalle impulsiivisuudelleni, mutta vaikka tunnen olevani hyvin montaa maailman ilmentymää kohtaan varsin kyyninen. Tunnen silti eräänlaisen yhtymäkohdan tunteelliseen ajatteluun, joskus käyttäen tätä rakentavasti omassa inspiraatiossani.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Nefastos »

Insanus wrote:Liekö syy sitten intiimiydessä, siinä etteivät sanat tahdo riittää kuvaamaan, vaiko siinä että älyllisemmin painottuneet keskustelijat tietoisesti jättävät tämän osa-alueen vähemmälle huomiolle. Oli miten oli, on hämmentävää (ehkäpä myös kertovaa) ettei tällaista aihetta vielä ollut vaikka foorumilla on ikää jo vuosia.


Ihmiset myös samaistavat itsensä voimakkaasti juuri tunteisiinsa (ja jopa oletetusti puhtaan älyllisten kantojen takana ovat itse asiassa useinkin tunteet, jotka saavat tietyt argumentit "tuntumaan" rationaalisilta, so. osuvilta & vetoavilta).

Teoriassa okkultisti tajuaa, että muodollinen aines hänessä - ruumis, emootiot, looginen järki - on vain välineellistä, & todellinen itse on jotain korkeampaa. Käytännössä tämä jää helposti vähän etäiseksi käsitepyörittelyksi.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Wyrmfang »

Insanus wrote:Eettisestä & filosofisesta puolesta on keskustelua paljonkin & toiminnallista näkökulmaa harjoitteiden ynnä muiden kanssa on myös puitu paljon, mutta tämä palikka on tuntunut jäävän taka-alalle kokonaan, vaikka sen tärkeyttä ei voi kiistää. Liekö syy sitten intiimiydessä, siinä etteivät sanat tahdo riittää kuvaamaan, vaiko siinä että älyllisemmin painottuneet keskustelijat tietoisesti jättävät tämän osa-alueen vähemmälle huomiolle. Oli miten oli, on hämmentävää (ehkäpä myös kertovaa) ettei tällaista aihetta vielä ollut vaikka foorumilla on ikää jo vuosia.
Voi olla kyse enemmän siitä, että ollaan suomenkielisellä huomattavan miesvaltaisella foorumilla. Suomi lienee maailmassa se kolkka, jossa puhutaan kaikkein vähiten tunteista, ainakaan julkisesti.
Insanus wrote: Sana ainakin alkuun täysin vapaa, mutta ainakin itseäni kiinnostaisi kuulla näkemyksiä mm.siitä miten suhtaudutte/pyritte suhtautumaan tunteisiinne & käytättekö jonkinlaisia menetelmiä tuon aineksen muokkaamiseen?
Suhtautumiseni tunteisiin on paperilla melkoisen yksinkertainen: pyrkiä antamaan niiden virrata vapaasti, kokien kaiken mitä on tullakseen sellaisenaan, mutta samalla olla samaistamatta itseä siihen mitä tuntee.

Käytännössä asiassa on tietysti aika paljon mutkia matkassa. Tässä olennaista olisi mielestäni ymmärtää, että kaikki juontaa viime kädessä ihmisen vapaaseen tahtoon tehdä elämästä vaikeampaa kuin se oikeasti on. On täydellisen turhaa vihata tunteita tai järkeä, ensisijaisesti tuntevia tai ajattelevia ihmisiä, sillä järki ja tunteet itsessään vain ovat sitä mitä ovat, ainoastaan tahto voi vääristää niitä epätarkoituksenmukaiseksi.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Insanus »

Nefastos wrote:

Ihmiset myös samaistavat itsensä voimakkaasti juuri tunteisiinsa (ja jopa oletetusti puhtaan älyllisten kantojen takana ovat itse asiassa useinkin tunteet, jotka saavat tietyt argumentit "tuntumaan" rationaalisilta, so. osuvilta & vetoavilta).

Teoriassa okkultisti tajuaa, että muodollinen aines hänessä - ruumis, emootiot, looginen järki - on vain välineellistä, & todellinen itse on jotain korkeampaa. Käytännössä tämä jää helposti vähän etäiseksi käsitepyörittelyksi.
Jees, ja ideaali täysin kylmästä ja tunteettomasta ajattelusta ei ole niin "neutraali" kuin voisi kuvitella, koska tunne sinänsä ei tietenkään katoa kun sitä ei tietoisesti havainnoida. Mikä tekee (minusta) ajatuksen "puhtaan älyllisestä" kannanotosta kummalliseksi ja saa sen ennemminkin tarkoittamaan "oletetusti tunteetonta". Mutta sanoit kuitenkin "useinkin"? Siis ei suoranaisesti aina?

Tuo teoria-käytäntö jaottelu on kiinnostava tämän aiheen yhteydessä. Etäinen käsitepyörittely tarkoittanee sitä, ettei jotain älyllisesti tavoitettua kyetä elämään (eli ainakin ensin tuntemaan/kokemaan) todeksi tässä elämässä? "Etäinen käsitepyörittely" on jotain mikä tulee usealle ensimmäisenä mieleen kun puhutaan metafysiikasta, samalla tavalla kuin vaikkapa "runoilijuus" voi jäädä "taivaanrannanmaalariudeksi" tjsp.
Etäisyys viittaa myös kappaleiden välisen vetovoiman heikkouteen..
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Kenazis »

Itse olen ollut aina erittäin herkkä ja vahvasti tunteva ihminen. Tämä yhdistettynä todella huonoon kasvuympäristöön, jossa henkinen väkivalta ja fyysisen väkivallan uhka oli päivittäistä, pakotti joko murtumaan tai kovettumaan. Jouduin siis jo pienestä pitäen rakentamaan itselleni jonkinlaisen suojakuoren tältä negatiivisuudelta. Sana "kuori" sopii hyvin, sillä silloin tuntui, että elää maailmassa, mutta kuitenkin ikäänkuin irrotettuna sen yhteisestä kokemismaailmasta. Käytännössä vetäydyin omaan maailmaani ja pyrin tekemään itsestäni mahdollisimman tunteettoman. Tämä ei tietenkään onnistunut kuin osittain vaikka se saattoi ulospäin siltä näyttää. Viimeisen n. 7 vuoden aikana olen pyrkinyt toiseen suuntaan, avautumaan ulkomaailmalle ja kokemaan tunteita niiden kuolettamisen sijaan. Lähestymiseni on kai aika buddhalainen käytännössä. Pyrin vastaanottamaan kaiken, löytämään niiden opettavan (ns. positiivisen puolen), samalla muistaen sen, että en ole tunteeni. Pyrin tuntemaan aidosti, mutta toimimaan rauhallisen harkitusti järjen ohjaamana.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Einheri
Posts: 111
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Einheri »

Insanus wrote:...mutta ainakin itseäni kiinnostaisi kuulla näkemyksiä mm.siitä miten suhtaudutte/pyritte suhtautumaan tunteisiinne & käytättekö jonkinlaisia menetelmiä tuon aineksen muokkaamiseen?
Edellisessä viestissä toin esille oman impulsiivisuuteni, mutta näin tarkemmin omista pyrkimyksistäni ja keinoistani kerrottuna, minun on ollut ajoittain varsin vaikeaa sivuttaa vahvimpia tunteita, vaikka viattoman pyrkimykseni kannalta olisikin ollut järkevintä (tai helpointa) sivuuttaa tunteiden kanssa rypeminen kokonaan.
Pyrin monella tavalla järkeistämään ajatuksiani ja ympäristöäni, enkä välttämättä lähde enää mukaan jokaiseen tunteeseen, mikä itselleni saattaa nousta pintaan, mutta asioiden järkeistäminen on vaatinut itseltäni mm. vahvaa keskittymistä mm. meditaatioon ja mielenhallintaan.
Olen sittemmin myös oppinut kääntämään tunnemaailmani siten, että pyrin lähestymään"ymmärtämään muuta maailmaa", ikään kuin laatikon ulkopuolelta, ulkona omista päämääristäni ja ennen kaikkea, järkeistämään ja löytämään vastauksia sille, miksi tietty tunneskaala vaikuttaa itseeni sen hetkisellä tavalla.
Joskus prosessi on raskas, mutta se luo itselleni vahvan kuvan siitä, kuinka rajoitettu ja ristiriitainen ihmiselon vaihtelut saattavat olla.

Olen myös jollain tasolla pannut merkille, oman intiimin kieliasun ja suhtautumistavan lähestyessäni erillaisia kokonaisuuksia vaikkapa tekstin muodossa, joka mielestäni linkittyy vahvasti tunteiden kanssa työskentelemiseen.
Jokin asia tuntuu luonnolliselta lähestymistavalta omalle itselleen, mutta sen kertominen ääneen, tai tekstin muodossa oman konkretiansa kautta, osoittautuu huomattavasti haasteellisemmaksi kun siitä pyrkii kertomaan muille ihmisille.
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Badb »

Etsiskelin foorumilta viestiketjua, joka liittyisi tunteiden käsittelyyn, ja löysin tämän viestiketjun. Omalla kohdallani olen aina ollut vähän sellainen, että haluaisin, ettei minulla olisi mitään tunteita, ei positiivisia, ei negatiivisia, ei mitään. Tiedän kyllä, että tunteidensa tappaminen on alaspäisen tien vihkimys, mutta Johannes Nefastos on kuitenkin kirjoittanut tunteisiin samaistumisen lakkaamisesta. Nefastos on kirjoittanut myös mahdollisuudesta korvata emootiot laajemmilla tunteilla eli yhä suuremmalla rakkaudella ja yhä suuremmalla myötätunnolla. Haluaisin siis löytää jonkinlaisen tasapainon ja sopivimman polun itselleni.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Smaragd »

Badb wrote: Thu Aug 06, 2020 11:19 am Etsiskelin foorumilta viestiketjua, joka liittyisi tunteiden käsittelyyn, ja löysin tämän viestiketjun. Omalla kohdallani olen aina ollut vähän sellainen, että haluaisin, ettei minulla olisi mitään tunteita, ei positiivisia, ei negatiivisia, ei mitään. Tiedän kyllä, että tunteidensa tappaminen on alaspäisen tien vihkimys, mutta Johannes Nefastos on kuitenkin kirjoittanut tunteisiin samaistumisen lakkaamisesta.
En voi sanoa ymmärtäväni aihetta täysin, mutta minulle tunteisiin samaistumisen lakkaaminen on tavallaan Merkuriuksen hengen ideaalia: pystyn kurottelemaan eläväisyyden henkeen, siihen "raikkaaseen ilmaan", joka ei ole sitä tai tuota, vaan se ja tuo jatkuvasti yhteen tulevana, kun en rakenna identiteettiäni partikulaarien varaan. Eli pyrin identifioitumaan elävään henkeen olemalla samaistumatta yksittäisiin tunteisiin. Tunteet ovat kuitenkin minulle viestejä, jotka peilaavat nykyistä painottuneisuuttani siihen tai tuohon, jompaan kumpaan ääripäähän. Eli jos kuuntelen tunteitani varovasti huomioiden ne osoittavat tasapainoon - kohti laajempia tunteita eli suurempaa rakkautta. Jos taas kuuntelen tunteitani fanattisesti niitä seuraten - samaistuen ja kenties identifioituen niihin, heitän itseni vain kohti toista ääripäätä. Tasapainopisteessä ääripäät ovat yhtä, ovat rakkauden hengen alaisuudessa.

Siltikin, vaikka tämän saavuttaisi niin minusta vaikuttaa siltä että jatkuvasti uudet initiaatiot ja koitokset vaativat sen että pienempiä tunteita tulee ja tasapaino horjuu uudestaan, jotta voisimme ymmärtää ja sisäistää kaiken sen mitä meiltä vaaditaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Tunteiden kanssa työskentely

Post by Soror O »

Badb wrote: Thu Aug 06, 2020 11:19 am Etsiskelin foorumilta viestiketjua, joka liittyisi tunteiden käsittelyyn, ja löysin tämän viestiketjun. Omalla kohdallani olen aina ollut vähän sellainen, että haluaisin, ettei minulla olisi mitään tunteita, ei positiivisia, ei negatiivisia, ei mitään. Tiedän kyllä, että tunteidensa tappaminen on alaspäisen tien vihkimys, mutta Johannes Nefastos on kuitenkin kirjoittanut tunteisiin samaistumisen lakkaamisesta.
Tässäkin on aihe, joka antaa antamistaan - ja on alati ajankohtainen. Päätin 12-vuotiaana lakata tuntemasta mitään (ihmisiä kohtaan). Kaksikymppiseksi mennessä olin kehittänyt itsestäni ihmisrobotin (tämä luonnehdinta tuli avomieheltäni ja oli kaiketi osuva). Elin ilman virtaavaa yhteyttä tunteisiin (ja ruumiiseen), kuitenkin tunteet aika-ajoin - tietyissä tilanteissa - alkoivat vuotaa minuun patonsa takaa hallitsemattomasti. Hakeuduin YTHS:n psykologille kuvaten itseäni ihmishirviöksi. En osannut itkeä. Jos yritin, tuntui siltä että olisin voinut yhtä hyvin nauraa. Tunteiden kokeminen tuntui teeskentelyltä. Empatian tunteminen oli hankalaa, koska en ollut kosketuksissa omiin tunteisiini (vaikka olin joskus ollut pikkutyttö joka tahtoi pelastaa kastematoja sateen jälkeisiltä kaduilta). Koin itseni käytännössä eläväksi kuolleeksi. Kadulla kävellessä tuuli todella puhalsi lävitseni.

Olen opetellut hiljalleen kokemaan ja käsittelemään tunteitani. Se on ollut surullista ja kauhistuttavaa: tunteet ovat kertoneet, että jotain pahaa tapahtui (lapsuudessa ja nuoruudessa). Itse koen, että ruumisyhteyden palautuminen ja tunteiden palautuminen kulkivat käsi kädessä. Kävin kehollisissa terapioissa jne.

Nykyään pyrin näkemään jokaisen tunteen olennaisena. Tunne on viesti jostain. Tuo viesti tulee asiallisesti lukea, ennen kuin sen päästää irti. Tunteet ovat validia informaatiota, mutta vaatii kärsivällisyyttä, että niiden pohjalta oppii toimimaan oikein. Se johtuu ehkä osittain siitä, että elämänkokemuksiin liittyvät tunteet ovat usein kerrostuneita. Esimerkiksi vihan takana on usein suru.

Itse koen myös, että tunteisiin ei tule samaistua yksi yhteen. Ne kuvaavat validisti sitä, mitä tietyssä osassa energiakehoa on meneillään. Joka kerta kun olen samaistunut tunteeseen yksi yhteen, on paska osunut tuulettimeen. Esimerkiksi pelkopohjainen reaktio/toiminta johtaa elämässäni väistämättä tuon pelon realisoitumiseen.

Olen miettinyt taas viimeaikoina paljon vihaa, ja vihan funktiota on käsitelty mielenkiintoisesti myös ketjussa "Empatia ei-ihmisiä kohtaan". Mielestäni tunteiden kokeminen toista partikkelia (esim. ihmistä) kohtaan avaa väylän (astraaliselle) vuodatukselle partikkeleiden välillä. Tämän(kin) vuoksi vihan kokeminen on mielestäni pidemmän päälle vahingollista ihmiselle itselleen. Tulet siksi, mitä vihaat. Itse pyrin etenkin vihan suhteen aina kysymään jungilaisittain, että mikä tässä vihaamassani asiassa on sellaista, jota en itsessäni pysty näkemään ja/tai hyväksymään. Olen vihannut todella paljon elämäni aikana. Muistan kuinka aloin vihata entistä aviomiestäni. Jonkun takia yhdistän sen siihen tapaukseen, kun katsoimme hänen ja hänen veljensä seurassa uutisia. Sinä vuonna järjestettiin jalkapallon MM-kisat Riossa ja uutisissa käsiteltiin sitä, kuinka faveloita (köyhien kortteleita) purettiin kisakaupungin tieltä. Faveloiden asukkaat olivat järjestäneet mielenosoituksen. Tuossa(kin) mielenosoituksessa poliisi kohteli mielenosoittajia kovakouraisesti, näytettiin lähikuvaa kuinka eräs poliisi pamputti mielenosoittajaa ja suihkutti kyynelkaasua tämän päälle. Entinen aviomieheni ja tämän veli nauroivat tuolle näylle. Kysyin myöhemmin mieheltäni, miksi hän oli nauranut. Hän ärtyi minulle (typerästä kysymyksestäni) eikä osannut vastata mitään sen enempää (ja tämä oli vain eräs oireellinen tapaus). Olen vihannut häntä todella. Olen yrittänyt purkaa tuota vihaa osiin vapautuakseni siitä. Olen ymmärtänyt, että vihaan hänessä henkistä laiskuutta ja henkistä välinpitämättömyyttä (ignorance), joka todella tahtoo kääntää kasvonsa pois kaikesta siitä, mikä on todellista. Sitten olen kysynyt, missä määrin itsessäni on tai on ollut tuota ominaisuutta. Koska todella: enhän päätynyt hänen seuraansa vahingossa! Päädyin vertaisteni seuraan - kuten aina. Päädyin seuraan, jonka koin ansaitsevani ja joka tuntui tutulta. Tutuimmalta tuntui siis epäempaattisuus ja suoranainen demoninen riivaus, joka kaivoi itsestäni esiin sen kaiken mitä olen elämässäni eniten vihannut - ja sen lisäksi vuodatti tuota myrkkyä elämääni yhä lisää ja lisää. Tänään tuo viha alkoi muuntua rakkauden kautta joksikin suruksi (ties monetta kertaa). Ja se suru on suurempaa kuin minä tai hän. Se on osittain sen pienen tytön surua jonka isä sanoi, että kaikki naiset ovat huoria. Se on sen pienen pojan surua, joka ei osaa kuin nauraa toisen olennon tuskalle. Se on surua, joka todella jostain vielä kauempaa. Koen, että tässä tunteiden näkemisen ja "puhdistamisen" työssä on oma sarkani. Tahdon päästää rauhaan, päästä rauhaan.
If you want to reborn, let yourself die.
Locked