Ihmiskuva (ja sen mukaan eläminen)

[Kenazis]

Koska itse olen erittäin kiinnostunut erilaisista ihmiskuvista ja vastaavista "malleista" niin heitetäänpäs ilmoille seuraavanlainen kysymys/aihe: Minkälaisen ihmiskuvan näet "parhaimmaksi" ja miten elät sen mukaan? Esim. Jos pidät ns. teosofista ihmiskuvaa kaikkein hedelmällisimpänä tai totuudenmukaisimpana niin miten tämä käytännössä ilmenee elämässäsi / miten se vaikuttaa toimintaasi?

[Nefastos]

Jos pidät ns. teosofista ihmiskuvaa kaikkein hedelmällisimpänä tai totuudenmukaisimpana niin miten tämä käytännössä ilmenee elämässäsi / miten se vaikuttaa toimintaasi?

Siitä lähtien kun tuon rakenteen huomasi toimivimmaksi, kaiken datan on käytännössä vienyt sen läpi eräänlaisena tulkkilaitteena. Kun missä tahansa filosofiassa, uskonnossa, myyttirakenteessa tai vaikka yksityishenkilön puheessa läpikäydään jotain ihmisyyden aspekteja tai toimintoja, sitä "tulkkaa" itselleen teosofisen (tai oikeammin sen mukautetun AT-mallin) mukaan, mistä tässä nyt oikein puhutaan, & miten se osuu kokonaisuuteen. Tietysti asia ei välttämättä ole 1:1 sama kuin meikäläinen prinsiippi, mutta prinsiippimalli auttaa kuitenkin pistämään rakenteita kartalle.

Tämä vaikuttaa suoraan & salavihkaa hirveän voimakkaasti omaan ihmis- & minäkuvaan, joten tuollaisen pohjamallin toimivuudesta on hyvä olla aika vakuuttunut. Muussa tapauksessa mallia kannattaa aina välillä muuttaa, katsoa mikä olisi paremmin todellisuutta vastaava, tai edes pragmaattisesti hyödyllinen. Jotain ihmismallejahan meillä pakostakin jo tiedostamattomasta kasvatuksesta/kulttuuritaustasta lähtien on, vaikkei tällaisille "prinsiipeille" koskaan mitään nimiä tietoisesti antaisikaan.

[Insanus]

Ihan mielettömän vaativa kysymys ja kiehtova aihe. Nyt en suorilta käsin osaa vastata mitään kattavaa, mutta tähän varmasti palaillaan vielä!

Mieli on kaikki. Ihmiskuvan rakentaminen on ehkäpä olennaisin ydinasia mitä mihinkään toimimiseen tulee, juuri Nefastoksen mainitsemasta "tulkkilaitteesta" (jota sanoisin itse ehkä suodattimeksi tässä yhteydessä) johtuen ja tuntuisi hirviömäiseltä sanoa jotain ihmiskuvaa parhaimmaksi, ellei sitten mennä etiikkaan erikseen. Käsitys siitä mikä ylipäänsä toimii (mitä on ihminen?) on mieleen (itse!) skriptattu & vaikuttaa kaikkeen mitä me intuitiivisesti teemme, joka pitänee sisällään kaiken muun paitsi sen pienen tietoisen palasen, joka on parhaiten käytetty välineenä tuon saman koodin muuntamiseen.

[Kenazis]

Näen erittäin tärkeänä sen, että on tietoinen erilaisista ihmiskuvista ja siitä, että ymmärtää maailman tulkkiutuvan aina henkilön käytössä olevan mallin mukaan. Kun tästä ollaan tietoisia, pystytään välttämään väärinkäsityksiä sekä samalla hyödyntämään omaa potentiaalia tehokkaammin. Käytännöllisenä esimerkkinä omasta elämästä simppeli ruumis-tunteet-äly- malli (kolminaisuus, johon voi konkreettisin harjoittein vaikuttaa), jonka pohjalta teen harjoituksia pyrkien kehittämään kaikkia alueita tasapuolisesti. Poistamalla turhaa, lisäämällä oleellista ja vahvistamalla/puhdistamalla jo olemassaolevaa "hyvää". Voisi ajatella vaikka "Alempi kolminaisuus työstettävänä Ylemmän kolminaisuuden työkaluin".

[Insanus]

Samoilla linjoilla.

Tunteiden ohjaaminen ja uusien ajattelutapojen luonteviksi tekeminen on toistolla ja harjoituksella suhteellisen yksinkertainen (joskaan ei välttämättä kevyt, nopea tai kauhean mukava) homma hoitaa. Fyysinen, konkreettinen toiminta uskoakseni taas menee aika lailla ajatusten ohjaamaan suuntaan tunteiden voimalla ja siinäkin samaa toistamalla saa tietystä kuviosta luontevan.
Tavallaan olen deterministisen maailmanautomaattiajattelun puolella siinä mielessä etten koe mielekkääksi väittää jokaista kädenheilautustani ja hengenvetoani tietoiseksi valinnaksi, -tunnekuohuista ja ajatusvirroista nyt puhumattakaan!- mutta sen sijaan varmasti on mahdollista vaikuttaa suuntaan joihin tiedostamattomat "automaattivalinnat" minua vievät, kiinnittämällä huomionsa valinnan lähteeseen, vaikuttimien puhtaisiin muotoihin eli arkkityyppeihin.

[Stephanus]

On eri asia pyrkiä olemaan tietynlainen ihminen kuin käytännössä olla sitä. Tarkoitan että kukaan meistä ei näe meitä siten kuin joku ulkopuolelta näkee, siten millaisia me oikeasti olemme.

Itse pyrin tietynlaisiin ihanteisiin ja elää niiden mukaisesti, mutta viimeksi toissapäivänä sain kuulla läheiseltäni että toimin (tiedostamattani) samallatavoin kuin eräs stereotypinen ihmisryhmä josta koetan irtaantua. En tätä ollut aiemmin itsestäni huomannut ja vaikka aluksi kiistin koko asian, niin lyhyen itsetutkistelun jälkeen löysin toimintamallistani ne huonot piirteet joita halveksun. Vaikka merkit olivat niin itsestäänselvät niin en nähnyt niitä ennenkuin joku ne minulle sormella osoitti. Tuo oli järkyttävä asia kuulla mutta vieläkin järkyttävämpää huomata se todeksi. Joten henkinen kehitystyö saa kiritystyä vaikka itsetunto saikin kolauksen.

Joten toivoisin että jokainen joka elää ihanteellista ihmiskuvaansa tai vasta pyrkii siihen, joko pyytäisi läheisiään arvioimaan itseään tai antamaan palautetta. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, niin pyrkikään ainakin peilaamaan itseänne todella kriittisesti, nähkää itsenne kuten ulkopuolinen teidät näkisi. Jokainen meistä tulee sokeiksi omille kirjoitusvirheillemme.

[Einheri]

Itse pyrin tietynlaisiin ihanteisiin ja elää niiden mukaisesti, mutta viimeksi toissapäivänä sain kuulla läheiseltäni että toimin (tiedostamattani) samallatavoin kuin eräs stereotypinen ihmisryhmä josta koetan irtaantua. En tätä ollut aiemmin itsestäni huomannut ja vaikka aluksi kiistin koko asian, niin lyhyen itsetutkistelun jälkeen löysin toimintamallistani ne huonot piirteet joita halveksun. Vaikka merkit olivat niin itsestäänselvät niin en nähnyt niitä ennenkuin joku ne minulle sormella osoitti. Tuo oli järkyttävä asia kuulla mutta vieläkin järkyttävämpää huomata se todeksi. Joten henkinen kehitystyö saa kiritystyä vaikka itsetunto saikin kolauksen.

Joten toivoisin että jokainen joka elää ihanteellista ihmiskuvaansa tai vasta pyrkii siihen, joko pyytäisi läheisiään arvioimaan itseään tai antamaan palautetta. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, niin pyrkikään ainakin peilaamaan itseänne todella kriittisesti, nähkää itsenne kuten ulkopuolinen teidät näkisi. Jokainen meistä tulee sokeiksi omille kirjoitusvirheillemme.

Tavallaan tässä on niin paljon kauniita lähtökohtia ja kauniita ihanteita etten ole missään nimessä oikea ihminen kumoamaan tätä näkökantaa, mutta sitä vastoin haluan antaa ajatuksen, ennen kaikeka näin avoimesti...
Muutama vuosi takaperin tunsin tulevani "henkisesti" ulos kaapista oman identiteettini suhteen.
Kuten yleensä mielijohdannaisesti useimmilla saattaa tulla mieleen, niin tämä herääminen ei liity millään tavalla siihen, että olisin herännyt olemaan homoseksuaali, vaan kyseessä on enemmän hienojakoisemmat ainekset, halut- ja mielijohteet joita jokainen ihminen rakentaa jossain vaiheessa elämäänsä... Ja tämä epämääräinen mielijohde ennen kaikkea siksi, tää uskon ja alleviivaan, että meillä jokaisella on omia ihanteitamme tässä maallisessa maailmassa.
Moni voi tuntea olevansa "väliinputoaja" muiden ihmisten joukossa, eikä tämän näkökulman tarvitse omasta mielestäni lietsoa negaatioita puolesta tai vastaan.
Aivan samoin on jollain tasolla varsin virkistävää (positiivisesti ilmaistuna rakentavaa) olla eri mieltä ja löytää massasta poikkeavia rakennusaineita.
Vaikka omaa inhimillisyyttämme monesti harhaisesti saatamme tulla lietosoneeksi samaa stereotypiaa, mistä haluaisimme irroittautua, -niin ihmisen erhe on ihimillistä, mutta ennen kaikkea se on rakentavan nousujohteista, silloin kun huomaamme itse tämän rakentavan ristiriitaisuuden, jonka oivaltaminen auttaa meitä eteenpäin.
-Minulle itselleni tätä on edustanut oma heräämiseni kuluneiden vuosien varrella, jollekulle toiselle, heräämistä ja a-haaelämystä saattavat edustaa hyvin erilaiset asiat...
ja tämä kaikki, luonnollista oppimisprosessia ja oivaltamista, yhtä kaikki.