Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

[Nefastos]

"Jumalat ovat demoneja: tilassa ryömien
ohuet niinkuin hius, laajat niinkuin sarastus,
vaahdossa sieraimet ja kuola kasvoillaan,
kädet ojossa lavastuksen temmatakseen

...

Niin, demoneja. Toinen nousee, toinen vajoaa.
Joka yöhön liittyy päivä, laakso vuoreen jokaiseen,
jokaiseen puuhun varjo, jokaiseen päivään yö,
jokaiseen hyvään paha, joka olevaiseen Ei."

- Raymond Queneau: Metaforain selitys (ote), suom. Aale Tynni

[Insanus]

"Freudille seksuaalisuus merkitsi numinosumia, mutta hänen terminologiassaan ja teoriassaan se kuitenkin ilmenee yksinomaan biologisena funktiona. Vain se kiihko, jonka vallassa hän siitä puhui, paljasti sen merkitsevän hänelle jotain syvempää. Loppujen lopuksi hän halusi opettaa -siltä minusta ainakin näytti- että sisäisesti tarkastektuna seksuaalisuuteen sisältyi myös henkisyys tai että sillä oli sisäinen merkitys. Hänen konkretistinen terminologiansa oli kuitenkin liian ahdas ilmaistakseen tämän ajatuksen. Niinpä minusta tuntuikin, että hän pohjimmiltaan työskenteli omaa päämääräänsä ja omaa itseään vastaan, eikä ole olemassa pahempaa katkeruutta kuin ihmisen, joka itse on itsensä pahin vihollinen."

C.G.Jung - Unia, ajatuksia, muistikuvia

[Nefastos]

Hauska sattuma, että olin itsekin tulossa tänne kirjaamaan Jung-sitaattia. Laitetaan sekin, tavallaan kysymys on jopa samasta asiasta:

"[Arkkityyppien luontaisessa vaikutuksessa] on syy, miksi ihmiset ovat aina tarvinneet henkiä eivätkä koskaan ole voineet elää ilman jumalia, paitsi eräät erityisen viisaat eilisen ja toissapäivän länsimaisen ihmisen ('homo occidentalis') edustajat, yli-ihmiset, joiden 'Jumala on kuollut', joten heistä itsestään tulee jumalia, tosin tusinajumalia, paksukalloisia ja jääsydämisiä. Jumalan käsite on nimittäin yksinkertaisesti välttämätön irrationaalinen hengentoiminta, jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan olemassaolon kysymysten kanssa."

- C.G. Jung: Piilotajunnan psykologiaa, luku 5

Jung viittaa jälleen kerran Nietzscheen, johon hänellä selvästikin oli viha-rakkaussuhde. Tämä edustaa lainauksessa VKT-hengellisyyttä (rakkaus sisäiseen demoniin so. riivaaviin arkkityyppeihin), kun taas yhtä lailla oikein oivallettu jumalusko saa edustaa OKT-hengellisyyttä.

Mikä Jungin aikana ei vielä ollut yhtä helppoa, mutta mihin suuntaan hän teki valtavan arvokkaan työn, oli juuri tämä näiden kahden tuominen lähelle toisiaan: Jumalan lähestyminen jumalten (arkkityyppien, näin käsitettyinä) kautta.

[Insanus]

Arvostusten tarkasteleminen ainoastaan tiedottoman järkeistämisenä, irrationaalisina toiveina -vaikka ne voivat sitäkin olla- rajoittaa ja vääristää käsitystämme persoonallisuuden kokonaisuudesta. Neuroosi on viime kädessä moraalisen epäonnistumisen oire (vaikka 'sopeutuminen' ei missään nimessä ole merkki moraalisesta voitosta). Monessa tapauksessa neuroottinen oire on moraalisen ristiriidan ilmaus, ja terapeuttisten toimenpiteiden onnistuminen riippuu siitä, pystytäänkö asianomaisen henkilön moraalinen ongelma ymmärtämään ja ratkaisemaan. Psykologian erottaminen etiikasta on verrattaen uusi ilmiö. Menneiden aikojen suuret humanistiset eetikot, joiden teoksiin tämä kirja perustuu, olivat filosofeja ja psykologeja; he uskoivat että ihmisluonnon ja ihmisen elämään vaikuttavien arvojen ja normien ymmärtäminen olivat toisistaan riippuvaisia. Vaikka Freud ja hänen koulukuntansa toisaalta toivatkin verrattoman lisän eettisen ajattelun kehittymiseen paljastamalla irrationaaliset arvostukset, he ottivat arvoihin nähden relativistisen asenteen, jolla on ollut kielteinen vaikutus sekä eettisen teorian että psykologian edistymiseen.

-Erich Fromm, Ihmisen osa

[Nefastos]

"Kolmen vuorokauden kuluttua siitä kun olin kirjoittanut seuraavaan säkeeseen päättyvän runon:

rankaise minua - minä rakastan sinua

löysin itseni Assembly of God Hospitalin teho-osastolta Kalkutan viettäessä Durga Pujaa (...) Aina kun tulin tajuihini, lupasin. Lupasin Kalille, Durgalle, Shivalle, Jumalalle, Atmanille, Äidille Atmanin tuolla puolen, elämälle, elämälle ja kuolemalle, kaikelle ja kaikelle, lupasin ja vannoin, vannoin muun muassa että jos jäisin henkiin, en koskaan, koskaan enää antaisi sanojen vietellä sokeasti itseäni.

Jäin henkiin. Kun palasin sairaalasta, menin St. Paul'in katedraaliin, jossa esitin artikuloimattoman kiitokseni Kalille, Kristuksessa. Ja merkillisessä, ikkunoiden värimosaiikkien läpi värehtivässä valossa harjoitin hiljaisuutta, pitkään. Kunnes joku rukoili minussa, rukoili niiden puolesta, joiden kärsimys on tuhatkertainen."

- Martin Enckell: Kali - runoja (jälkisanat)

[Spirare]

“The whole secret of mysticism is this: that man can understand everything by the help of something he cannot understand. The morbid logician seeks to make everything lucid, and succeeds in making everything mysterious. The mystic allows one thing to be mysterious, and everything else becomes lucid.”

- G.K. Chesterton

[Kenazis]

"Oivalluksesta, ettei voi koskaan täysin ymmärtää toisen kokemusmaailmaa, voi seuraata tämän ihmisen kunnioitus tavalla, joka on lähellä pyhyyden kokemista. On mahdollissta, että kuvattu toiseuden arvoituksellisuus tarjoaa ainakin yhtä hyvän lähtökohdan ihmisten välielle solidaarisuudelle ja rakkaudelle kuin parhainkin yritys eläytyä toisen sisimpään." - Lauri Rauhala

[Nefastos]

"Palvelijanne on kuullut kerrottavan, että veljeskuntia on ollut muinaisajoista alkaen. Rohkenen toivoa ihmisten herran erottavan herrasmiesten ja vähäpätöisten miesten yhteenliittymät toisistaan. Yleistäen voidaan sanoa, että herrasmiehet liittyvät yhteen toisten herrasmiesten kanssa edistääkseen yhteistä päämäärää ja vähäpätöiset miehet veljeilevät toisten vähäpätöisten miesten kanssa saadakseen yhteistä etua. Tämä on luonnollinen peruste erottelulle. Palvelijanne on sitä mieltä, että oikeita veljeskunta eivät muodosta vähäpätöiset miehet vaan ainoastaan herrasmiehet."

- Ouyang Xiu: Veljeskunnista (kokoelmasta Jadepeili, suom. & toim. Jyrki Kallio)

[Ratnaraj]

"Yhtäkkiä minut valtaa hillitön, mieletön kaipuu eräänlaiseen saatanaa edeltävään satanismiin, halu löytää jonain päivänä - päivänä jossa ei ole aikaa eikä substanssia - pakotie Jumalasta ja toivo että sisimpämme lakkaisi jollain tavalla, en tiedä miten, olemasta osa sitä mikä on ja sitä mikä ei ole."

- Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja

[Insanus]

Sopimuksenomaisesti, tietoisuuden ollessa havaitsija, voidaan sanoa, että valo valaisee itsensä, mutta perimmäisesti, minkä ollessa havaitsijana voidaan sanoa, että mieli havaitsee itsensä? Täten esimerkki ja se, mitä se kuvaa eivät ole verrannollisia. Koska perimmäisesti itsetiedostamista sen paremmin kuin toistiedostamistakaan ei ole vahvistettu todella olemassaoleviksi, mikään
mieli ylipäätään ei voi nähdä todella olemassaolevaa tietoisuutta. Täten on merkityksetöntä keskustella siitä, onko sellaisella mielellä itsensä valaisemisen ominaisuus vai ei. Tämä olisi kuin keskustelua siitä, onko hedelmättömän naisen tytär näöltään viehättävä vai ei.

-Opas bodhisattvan elämäntapaan