Muutoksia elämäntavoissa?

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Locked
Sûrya-Ishtara
Posts: 42
Joined: Wed Jun 02, 2010 10:30 am
Contact:

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Sûrya-Ishtara »

Oman maailmankatsomuksen jakamisesta läheisille seuraava lausahdus tulee mieleeni: “When one does not know, one should will to learn. To the extent that one does not know it is foolhardy to dare, but it is always well to keep silent.” (Eliphas Lévi)

Niin paljon kuin sisäinen asioiden vastakkainasettelija haluaisi nostaa sormeansa niille ihmisille, joiden oma käsitys mm. Saatanasta on väärinymmärrysten värittämä, on se kuitenkin asia, joka vaatii suurta tarkkaavaisuutta maallisten ihmisten keskuudessa. Esoteerinen työskentely on mielestäni sitä, että Työ tehdään kulissien toisella puolella myös niitä varten, jotka pimeydessä sokeana vaeltavat, tietämättä mitään niistä energioista mitä itse ympäristölleen antavat.
Lux

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Lux »

Tarkoittaako fra Monumentum siis viestillään sitä, ettei tilaamastani uhkailu- ja lynkkausjoukosta ole ollut apua, tai ettei kirouksilla pelottelukirje elämäntapamuutosten suhteen ole saapunut perille, ja että muutokset ovat olleet sen sijaan spontaaneja ja vapaaehtoisia?! Emme ole aikaisemmin tottuneet kaltaisiisi omilla aivoillaan ajatteleviin yksilöihin, arvoisa veli...

Vakavasti sanoen, onnea ja Korkeimman johdatusta elämäntapamuutoksiin ja uusien näkökulmien mietiskelyyn! Tällaisissa ulkoisissa muutoksissa kannattanee muistaa pitää aina sydämessään mukana periaate "hiljaa kiirehtien", sillä muuten erehtyy helposti tekemään liian äkkinäisiä muutoksia liian kovalla intensiteetillä.
Sûrya-Ishtara wrote:Niin paljon kuin sisäinen asioiden vastakkainasettelija haluaisi nostaa sormeansa niille ihmisille, joiden oma käsitys mm. Saatanasta on väärinymmärrysten värittämä, on se kuitenkin asia, joka vaatii suurta tarkkaavaisuutta maallisten ihmisten keskuudessa. Esoteerinen työskentely on mielestäni sitä, että Työ tehdään kulissien toisella puolella myös niitä varten, jotka pimeydessä sokeana vaeltavat, tietämättä mitään niistä energioista mitä itse ympäristölleen antavat.
Hyvin totta. Samalla on yleensä ottaen hyvä muistaa ja tiedostaa, että vaikka olisi omasta totuudestaan kuinka varma, omistakin silmistä löytyy väkisinkin sokeat pisteet.
Monvmentvm
Posts: 20
Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
Location: Jämsä

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Monvmentvm »

Veli Nagahelin tilaamista "Saatanallisista elämäntapa inkvisiittoreista" eikä "Hänen Mustalta Liekiltään" anateemalla uhkailuilla, ei ikävä kyllä ollut kohdallani vaikutusta!!!

Hiljaa kiirehtiminen, tuo aina toimiva fraasi. Tänään sain kuulla mielestäni omaa elämääni jollain tasolla kuvaavan tarinan: Muuan herrasmies työmaan röökipaikalla kertoi tarinaa siitä kuinka oli pienenä poikana isoisänsä mukana päässyt maatilan töihin mukaan ja ajamaan maantielle isoisänsä sylissä "Massikalla"- jonka perässä oli lavallinen lantaa. Tämä parivaljakko oli sitten tällä avomassikalla päästellyt sen minkä siitä rakkineesta saa kulkemaan (arviolta 20-30km\h) kun perästä oli tullut nuori moottoripyöräpoliisi ja nähnyt tapahtuneen ja kurvata karauttanut traktorin eteen pysäyttääksen moisen lain rikkeen. Tämä nykyinen herrasmies, silloinen pikkupoika oli joutunut kirjaimellisesti seisomaan jarrun päällä, jotta yhdistelmä olisi saatu pysäytetyksi ennen konstaapelin menopelin allemusertumista. Tästäkös nuori ja virkaintoinen poliisi oli saarnan aloittanut, kuinka ei pientä poikaa voi antaa traktorilla ajella kun eihän hän meinannut saada kulkuneuvoa pysähtymään sitten millään. Tähän isoisä oli vain todennut, että eikö arvon konstaapeli tiedä että kun massikalla ajetaan kovaa perässä yli kolmetuhattakiloa silkkaa paskaa, niin voida mitenkään vaatia edes isommaltakaan mieheltä ratintakaa että traktori tottelee konstaapelin pysätysmerkkiä sillä samalla hetkellä! No konstaapeli poistui mutisten jonkun nuhteen posket punaisina...

No mitä minä tästä tarinasta opin... Olen katsonut Luomettomiin Silmiin ja se katse vastasi katseella, vielä puoliakaan en ymmärrä siitä mitä Luomettomien Silmien katse minulle kertoi. Mutta sen tiedän, että vähä kerrallaan alkaa minun "kolmentuhannenkilon paskalastistani" mitä perässäni raahaan, lanta leviämään pelloille raviten näin ravinnotonta ja kulutettua maata.
Sen pituinen se...!
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Aquila »

Sûrya-Ishtara wrote:Oman maailmankatsomuksen jakamisesta läheisille seuraava lausahdus tulee mieleeni: “When one does not know, one should will to learn. To the extent that one does not know it is foolhardy to dare, but it is always well to keep silent.” (Eliphas Lévi)

Niin paljon kuin sisäinen asioiden vastakkainasettelija haluaisi nostaa sormeansa niille ihmisille, joiden oma käsitys mm. Saatanasta on väärinymmärrysten värittämä, on se kuitenkin asia, joka vaatii suurta tarkkaavaisuutta maallisten ihmisten keskuudessa. Esoteerinen työskentely on mielestäni sitä, että Työ tehdään kulissien toisella puolella myös niitä varten, jotka pimeydessä sokeana vaeltavat, tietämättä mitään niistä energioista mitä itse ympäristölleen antavat.
Aivan. Näen itsekin, että mahdollinen avoin linja vaatisi suurta varovaisuutta, enkä voi ainakaan toistaiseksi lähteä itse siihen suuntaan. Silti huomaan nykyään syntyvän enemmän tilanteita, joissa esim. keskustelu etenee yllättäen suuntiin, joissa mahdollisesti pystyy antamaan uusia näkökulmia asioihin. Niinä hetkinä voi olla jopa parempi, ettei avoimesti tunnusta tiettyä suuntausta, jolloin muiden silmissä oma näkökulma olisi heti värittynyt. Joillekin läheisilleni on jo kirkosta eroamiseni ollut liikaa, ja mielipiteitäni peilataan jossain määrin jo sitä taustaa vasten. Voisi siis sanoa, että työtä muiden näkemysten "oikaisussa" riittää muutenkin erittäin paljon ja yleensäkin henkilökohtaisesta näkövinkkelistä ja sen sisältämästä sokeudesta käsin on vaikea ryhtyä välittämään kenellekään mitään ulkoisesti. Yhdyn Sûrya-Ishtaran näkemykseen siitä, että tuo työ on ainakin tietyssä vaiheessa parempi tehdä kulissien takana, että mahdolliseen muutokseen johtavat impulssit tulisivat jostakin "korkeammalta", missä vastaavaa inhimillistä sokeutta ei ole.
Korostan vielä, että en todellakaan oleta kenenkään täällä yrittäneen varsinaisesti muuttaa ketään, vaan nämä olivat vain ajatuksia, joita tämä avoimuus oman vakaumuksen suhteen herätti.

Joskus olen kyllä puhunut aiheesta varsin avoimesti joidenkin ystävien kesken ja huomannut, että erityisen negatiivinen reaktio on syntynyt heille, jotka jossain elämänsä vaiheessa ovat itseään satanisteina/saatananpalvojina pitäneet, mutta ovat siitä luopuneet. Heille aiheeseen liittyvien erilaisten näkemyksien välittäminen on vaikeaa, koska menneisyyden negatiiviset kokemukset ovat satanismin nimen jo tahranneet.
deviana
Posts: 3
Joined: Fri Jul 23, 2010 2:44 am

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by deviana »

Vastatakseni tuohon ihan ensimmäiseen kysymykseen, eli miten okkultismi on muuttanut minua....

Parin viime vuoden aikana olen erityisesti huomannut selviä muutoksia siinä miten suhtaudun ympäristööni/muihin ihmisiin. Näen ja nimenomaan tunnen ihmisten tarkoitusperät ilman että he sanoisivat välttämättä mitään, huomaan ympäristön muutoksen seisoessani keskellä metsää täysin yksin ja liikkumatta ja vain aistimalla ympäröivää energiaa.
Huomaan ihmisistä huokuvan hyvän tai pahan energian pienimmästäkin silmäkulman nostosta (olen koko ikäni nojannut ihmisten elekieleen pienen kuulovammani vuoksi) mutta jokin on muuttunut. Se ei vain ole samanlaista kuin ennen ja sitä on hankalaa selittää sanoin.
Jokin nostaa ja kannattaa ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin, eikä tämä todellakan ole tietoisen harjoittelun tulosta.

Olen paljon miettinyt sitä että voiko itseään muuttaa tietoisesti harjoittelemalla. Jos joka päivä sanon itselleni että tämä on oikein ja tähän uskon niin jos sitä kautta saavuttaa ns. valaistuksen (missä mielessä tai asiassa tahansa) niin tuleeko se silloin ihmisestä itsestään vai onko se vain mielen luoma harhakuva? Uskottelee itselleen niin kauan että itse uskoo itseään täysin? Onko se silloin harhaanjohtavaa ja jos on niin miksi olisi? Muutos tulee kuitenkin ihmisestä itsestään, onko silloin väliä mitä kautta lopputulos on saavutettu? Onko tässä asiassa olemassa oikeaa tai väärää?

En lähtisi väittämään itseäni okkultistiksi. En uskovaiseksi enkä kyllä oikeastaan miksikään muuksikaan. En usko vaan tunnen jonkin muun läsnäolon, enkä voi enkä edes tahdo nimetä sitä tai kieltää itseltäni. Onko loppupeleissä väliä mitä nimeä käytämme siitä mihin uskomme? Jos tuntee itseään suuremman läsnäolon, niin onko sillä yhtään mitään väliä onko sillä sitten nimenä Lusifer, Jumala vai Äiti Maa? Itse koen että nämä kaikki kantavat takanaan samaa voimaa eikä ole olemassa absoluuttista hyvää tai pahaa. On olemassa energiaa, joka saa meidät jokaisen reagoimaan eri tavalla.

Nykyään haluan nähdä ihmisten tarkoitusperien taakse. Miksi joku tekee/käyttäytyy siten kuin on? Ehdollistan kaiken näkemäni enkä hyväksy valmiita vastauksia. En kulje pää kumarassa sillä minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää muilta, varsinkaan siksi että olen sitä mitä oikeasti olen. Se ei missään tapauksessa kuitenkaan tarkoita etten olisi nöyrä tai että edes näyttäisin millään eleellä omia ajatuksiani.

Haluan hakea ilmiselviin vastauksiin kysymyksen miksi. Haluammeko ajatella niin, onko meidät kasvatettu niin, tunnemmeko niin? Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta mutta mikä meidät saa loppupeleissä käyttäytymään siten kuin teemme? Äly, oikeudentunto, inhimillisyys vai jumaluus itsessämme? Mikä saa minut näkemään kaiken "uuden silmän" kautta? Mikä saa minut karistamaan kaiken empaattisuuden silloin kun sitä muiden edessä pitäisi tuntea ja nähdä kauneus siinä rumuudessa mitä ei pitäisi nähdä? Mikä tekee ihmisestä hyvän ja mikä pahan? Teot, näkökulmat, tuntemukset?
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Sothoth »

Tervetuloa foorumille deviana! Toivottavasti löydät täältä uusia virikkeitä totuuden etsintään.
deviana wrote: Parin viime vuoden aikana olen erityisesti huomannut selviä muutoksia siinä miten suhtaudun ympäristööni/muihin ihmisiin. Näen ja nimenomaan tunnen ihmisten tarkoitusperät ilman että he sanoisivat välttämättä mitään, huomaan ympäristön muutoksen seisoessani keskellä metsää täysin yksin ja liikkumatta ja vain aistimalla ympäröivää energiaa.
Huomaan ihmisistä huokuvan hyvän tai pahan energian pienimmästäkin silmäkulman nostosta (olen koko ikäni nojannut ihmisten elekieleen pienen kuulovammani vuoksi) mutta jokin on muuttunut. Se ei vain ole samanlaista kuin ennen ja sitä on hankalaa selittää sanoin.
Jokin nostaa ja kannattaa ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin, eikä tämä todellakan ole tietoisen harjoittelun tulosta.
Kuulostaa, että olet herkitystynyt intuitiivisesti; ts. "kolmas silmä" on jossain määrin hereillä.
deviana wrote:Olen paljon miettinyt sitä että voiko itseään muuttaa tietoisesti harjoittelemalla. Jos joka päivä sanon itselleni että tämä on oikein ja tähän uskon niin jos sitä kautta saavuttaa ns. valaistuksen (missä mielessä tai asiassa tahansa) niin tuleeko se silloin ihmisestä itsestään vai onko se vain mielen luoma harhakuva? Uskottelee itselleen niin kauan että itse uskoo itseään täysin? Onko se silloin harhaanjohtavaa ja jos on niin miksi olisi? Muutos tulee kuitenkin ihmisestä itsestään, onko silloin väliä mitä kautta lopputulos on saavutettu? Onko tässä asiassa olemassa oikeaa tai väärää?
Tietysti itseään voi muuttaa harjoittelemalla. Mikä sitten on oikein ja lähtee sinusta itsestäsi? Ei pidä kallistaa korvaansa ihmisessä ja hänen ympärillään pyöriville haitallisille tunneimpulsseille, tyyliin "On oikein ja uskon, että voin kohota muiden yläpuolelle. Siksi voin sortaa muita." Tällaisten tunneilmpulssien seuraaminen johtaa helposti pahasti harhaan. Sen sijaan se mikä ei vahingoita muita olentoja, ja jonka koet todellisena ja kauniina, on sinusta itsestäsi lähtevää, kestävää inspiraatiota.
deviana wrote:En lähtisi väittämään itseäni okkultistiksi. En uskovaiseksi enkä kyllä oikeastaan miksikään muuksikaan. En usko vaan tunnen jonkin muun läsnäolon, enkä voi enkä edes tahdo nimetä sitä tai kieltää itseltäni. Onko loppupeleissä väliä mitä nimeä käytämme siitä mihin uskomme? Jos tuntee itseään suuremman läsnäolon, niin onko sillä yhtään mitään väliä onko sillä sitten nimenä Lusifer, Jumala vai Äiti Maa? Itse koen että nämä kaikki kantavat takanaan samaa voimaa eikä ole olemassa absoluuttista hyvää tai pahaa. On olemassa energiaa, joka saa meidät jokaisen reagoimaan eri tavalla.
Viime kädessä ei varmaan olekaan väliä millä nimellä kutsuu mitään korkeampaa voimaa, jos vain tunnistaa siinä oman korkeamman ihanteensa tai "tähtensä", jota seuraa ja tavoittelee koko sydämellään. Nimet kylläkin ovat toimivia siinä mielessä, että niillä voidaan viitata johonkin tiettyyn arkkityyppiin, oli se sitten Lucifer, Kristus tai Äiti Maa (Magna Mater). Kuitenkin nimi voi jäädä helposti pelkäksi sanahelinäksi, jos ei elävästi ymmärrä, mistä asiassa on kysymys.

Absoluuttista hyvää ja pahaa ei periaatteessa olekaan olemassa, kaikkia kuviteltavissa olevia kosmoksen voimia voidaan yhtäläisesti käyttää toimivana työvälineenä. Tämä voi vain jälleen kerran harhauttaa pahasti, jos tästä päädytään leväperäiseen "kaikki käy" -okkultismiin. Subjektiivisesti pahuus ja kärsimys jonkin olennon kokemana on erittäin todellista. Hyvyyteenkään ei tule liikaa sitoutua polariteettina: "Pahuus on liioiteltua hyvyyttä".
deviana wrote:Nykyään haluan nähdä ihmisten tarkoitusperien taakse. Miksi joku tekee/käyttäytyy siten kuin on? Ehdollistan kaiken näkemäni enkä hyväksy valmiita vastauksia. En kulje pää kumarassa sillä minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää muilta, varsinkaan siksi että olen sitä mitä oikeasti olen. Se ei missään tapauksessa kuitenkaan tarkoita etten olisi nöyrä tai että edes näyttäisin millään eleellä omia ajatuksiani.

Haluan hakea ilmiselviin vastauksiin kysymyksen miksi. Haluammeko ajatella niin, onko meidät kasvatettu niin, tunnemmeko niin? Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta mutta mikä meidät saa loppupeleissä käyttäytymään siten kuin teemme? Äly, oikeudentunto, inhimillisyys vai jumaluus itsessämme? Mikä saa minut näkemään kaiken "uuden silmän" kautta? Mikä saa minut karistamaan kaiken empaattisuuden silloin kun sitä muiden edessä pitäisi tuntea ja nähdä kauneus siinä rumuudessa mitä ei pitäisi nähdä? Mikä tekee ihmisestä hyvän ja mikä pahan? Teot, näkökulmat, tuntemukset?
Sinulla on hieno, kyseenalaistava ja tutkiva asenne. Ihmisten motiiveja tutkailemalla ja erittelemällä voi oppia ymmärtämään, mikä niissä on katoavaa ja muuttuvaa ja mikä todellista ja pysyvää. Samaa asennetta kannattaa soveltaa ehdottomasti omaan itseensä; ihminen sisältää itsessään suuria salaisuuksia, jotka piilevät meissä toistaiseksi latentteina, mutta käsitettävissä olevina aarteina.
deviana
Posts: 3
Joined: Fri Jul 23, 2010 2:44 am

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by deviana »

Lähtökohtaisesti suurin muutos omassa henkilökohtaisessa elämässä on varmasti se että kyseenalaistan myös omat spontaanit mielipiteeni ja reaktioni. Jos joku asia/tapahtuma saa omassa mielessä aikaan vahvan mielipiteen, alan välittömästi ja nykyään myös ihan tietoisesti hakemaan asialle toista näkökulmaa. Miksi ajattelen siten kuin ajattelen?
Alan käsittelemään asiaa täysin eri lähtökohdasta mitä oma mieli ensin spontaanisti tarjoaa ja tämän jälkeen etsimään syitä ja seurauksia. Lähtien ihan toisen ihmisen mielipiteestä tekemiseen, tapahtumaan, mihin nyt vain. Miksi mieleni asettaa valmiin vastauksen, johon en itse ole tyytyväinen? Uskon tämän olevan pitkälti yhteiskunnan kasvatuksen ja ympäristön tuotosta, missä meille annetaan valmiit raamit joiden sisässä liikkua jotta olet "hyväksytty ja tavallinen". Käyttäytymällä toisin teet automaattisesti väärin. Harva kyseenalaistaa valmiita vastauksia vaikka vastaukset olisi annettu satoja, jopa tuhansia vuosia sitten. Lapsena opittu ja sisäistetty asia istuu tiukassa ja vaatii todella tahdonvoimaa pyristellä niistä irti.

Kuten aiemmin sanoin arvioin ihmisiä eri tavalla kuin ennen. Näen jokaisen ihmisen tavallaan omassa pienessä kuplassaan (äärettömän typerästi sanottu mutta en löydä tähän parempaakaan ilmaisua) jossa kaikki ihmisestä lähtevä säteilee ympärilleen ja kimpoaa kuplan reunasta takaisin, jos kokonaisuudessa on jotain pielessä. Jos vaikka hartioiden hienovarainen muutos on ristiriidassa ihmisen puheen kanssa, "kupla" himmenee. Tämä on täysin aistin varaista huomiointia, mutta parin viime vuoden aikana tämä "taito" nähdä ihmisten lävitse ja ympärille on selkeästi terävöitynyt ja selventynyt. Nyt olen alkanut huomioida enemmän niitä asioita mitkä paljastavat mikä saa ihmisen toimimaan siten kuin toimii, mitä pelkää, miksi valehtelee, mistä on ylpeä, mihin uskoo.

Tästä syystä minulle ei kannata esimerkiksi valehdella. Erittäin harvoin näytän toiselle ihmiselle mitä kaikkea hänestä huomaan/tiedän ja vielä harvemmin kerron että en usko sanaakaan koska TIEDÄN ettei asia ole näin. Ihminen voi hallita tietoiset vartalonsa liikkeet, harvat pystyvät hallitsemaan myös vartalon tiedostamattomat eleet mutta kukaan kohtaamani henkilö ei ole vielä pystynyt hallitsemaan omaa säteilyään.
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Kenazis »

Aukaistaanpas oma "ura" täällä keskustelupalstalla vaikka näin - neljässä vuodessa jonka aikana olen syvemmin perehtynyt okkultismiin aiemman pintapuolisen kiinnostuksen sijaan, muutoksia on elämäntapaan ja elämänlaatuun tullut valtava määrä ja jollei kaikki muutokset, niin miltei kaikki ovat positiivisia.

Pistetään vaikka listan muotoon, koska olen jotenkin mieltynyt erilaisiin listoihin ja kaavioihin.

1. Alkoholinkäyttö vähentynyt huomattavasti
2. Television turha katselu jäänyt kokonaan
3. Työttömästä peruskoulupohjaisesta anarkistista siirtyminen korkeakoulu-opintoihin
4. Epäsäännöllinen liikunta ("massapunttisali-treeni) vaihtunut sännölliseen liikunnan harrastamiseen (itsepuolustuslajit, kehon kokonaisvaltainen harjoittelu)
5. Tunteiden tasapainoisuus ja "hallinta" sekä keskittymiskyky lisääntynyt meditaatio- ja muiden vastaavien harjoitteiden kautta
6. Masentuneet- ja tyhjät henkiset olotilat kaikonneet. Elämänilo lisääntynyt
7. Muiden ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen lisääntynyt
8. Ns. yli-luonnolliset kokemukset yleistyneet ja aistit terävöityneet

negatiivisia puolina voisin sanoa sen, että vanhojen ystävien seura ei anna enää niin paljon iloa kuin aiemmin. Syynä tähän se, että ei jaksa oikein innostaa keskustelut tyyliin "kumpa voittaa Hulk vai teräsmies". Siitäkin tosin saisi hyvän keskustelun, jos sen veisi pitkälle, mutta yleensä kaikki syvälle asioihin sukeltaminen näyttää olevan jonkinlainen tabu ja kielletty alue monille ns. mundane henkilöille.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Nefastos »

Tervetuloa mukaan!
Dhaca wrote:...mutta yleensä kaikki syvälle asioihin sukeltaminen näyttää olevan jonkinlainen tabu ja kielletty alue monille ns. mundane henkilöille.


Olenko liian fakkiutunut näkemään näitä asioita kansalliselta kannalta, mutta tästäkin tulee mieleen jotain suomalaisuuteen liittyvää. Mainitsit tabun ja kielletyn alueen, ja tämä liittyy taas epävarmuuteen ihmisten yleismentaliteetissa: Tietysti on olemassa valtava määrä ihmisiä joita syvällisyys ei kerta kaikkiaan lainkaan kiinnosta, mutta näyttäisi olevan aika meikäläinen piirre, että suhde syvälliseen/henkiseen/mystiseen on olemassa, mutta siitä ei haluta puhua. Pelätään joko alitajuisesti tai tietoisestikin, että tuo kaunis turmeltuu, jos siihen katsotaan suoraan. Hengen tuomiseen älyn yhteyteen ei luoteta, vaikka aina välillä esiin nousevien tilastojenkin mukaan ihmisten maaginen usko tuntuisi olevan yllättävän vahvaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Post by Lux »

Nefastos wrote:Tervetuloa mukaan!
Dhaca wrote:...mutta yleensä kaikki syvälle asioihin sukeltaminen näyttää olevan jonkinlainen tabu ja kielletty alue monille ns. mundane henkilöille.


Olenko liian fakkiutunut näkemään näitä asioita kansalliselta kannalta, mutta tästäkin tulee mieleen jotain suomalaisuuteen liittyvää. Mainitsit tabun ja kielletyn alueen, ja tämä liittyy taas epävarmuuteen ihmisten yleismentaliteetissa: Tietysti on olemassa valtava määrä ihmisiä joita syvällisyys ei kerta kaikkiaan lainkaan kiinnosta, mutta näyttäisi olevan aika meikäläinen piirre, että suhde syvälliseen/henkiseen/mystiseen on olemassa, mutta siitä ei haluta puhua. Pelätään joko alitajuisesti tai tietoisestikin, että tuo kaunis turmeltuu, jos siihen katsotaan suoraan. Hengen tuomiseen älyn yhteyteen ei luoteta, vaikka aina välillä esiin nousevien tilastojenkin mukaan ihmisten maaginen usko tuntuisi olevan yllättävän vahvaa.
Tämä on varmaankin ihan totta. Samalla olen ollut ainakin itse havaitsevinani myös toisen syyn: mikäli hengestä, henkisyydestä tai henkisestä kasvusta puhutaan avoimesti, katsotaan sen velvoittavan jotenkin automaattisesti joko moralistiseen ajatteluun tai tuohon idealismi -aiheessa puheena olleeseen "minun on oltava valmis ennen kuin aloitankaan" -mentaliteettiin.
Locked