"Negatiivisten" asioiden yllättävät hyödyt

[Badb]

Onko teillä ollut kokemuksia, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi yllättävällä tavalla? Itselleni alaspäisen tien vaihe on jälkeen päin näyttäytynyt suuntaa antavana. Ilman alaspäistä tietä en välttämättä pyrkisi ylöspäisen tien asemaan, jossa pidetään huolta Mustasta looshista ja ns. ohjataan tämän toimintaa ja huolehditaan, että tämä toiminta tapahtuu Rakkauden alaisuudessa. Tuon väliaikaisen vaiheen eläminen on antanut minulle myös omanlaista rakkautta alaspäisen tien veljiä ja sisaria kohtaan.

[Utthavat]

Onko teillä ollut kokemuksia, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi yllättävällä tavalla? Itselleni alaspäisen tien vaihe on jälkeen päin näyttäytynyt suuntaa antavana. Ilman alaspäistä tietä en välttämättä pyrkisi ylöspäisen tien asemaan, jossa pidetään huolta Mustasta looshista ja ns. ohjataan tämän toimintaa ja huolehditaan, että tämä toiminta tapahtuu Rakkauden alaisuudessa. Tuon väliaikaisen vaiheen eläminen on antanut minulle myös omanlaista rakkautta alaspäisen tien veljiä ja sisaria kohtaan.

Samoin itse olen joskus joutunut tiloihin, joissa koki saavuttaneensa henkilökohtaisen pohjansa olonsa kurjuudessa, joissa olemisen kokemukset tuntuivat niin paskalta, että tuntui että sydämen ja järjen ääni pakottaa tekemään U-käännöksen ja inspiroitumaan pyrkimyksestä mennä vallitsevasta tilasta ylöspäin.

On mielestäni sangen merkillinen ja hullunkurinen ilmiö, että joskus ihminen on niin ideaaliltaan sokaistunut omassa syvässä kärsimyksessään, että vasta omasta henkilökohtaisesta pohjastaan tuntuu heijastuvan visio siitä, mikä olisi itselleen henkilökohtaisesti korkein ideaali ja että siitä taas voi herätä vakaumus ainakin pyrkiä käyttää niin paljon kuin kykenee omasta ajastaan kulkien sitä ideaaliaan kohden.

En silti oman kokemukseni perusteella usko että mikään tietty ylöspäinen teko tai teot sijaissovittaa aiheuttamaa (itselleen tai toisille aiheuttamaa) kurjuutta omalle sielulleen, vaan siitä maksaa koko laskun omalletunnolleen huolimatta siitä, että kuinka kykenee olemaan matkalla ylöspäin.

Eli itse kokisin, että omat laskut maksetaan jokatapauksessa, mutta voidaan itse ponnistuksellamme vaikuttaa siihen, että missä kohtaa lakataan ottamasta lisää velkaa.

Omissa velkaantumisissa ei mun mielestä kannata rypeä, mutta ei niitä kannata pakottaen unohtaakaan, koska muuten aiempaa kurjuutta paremman aseman saavutettuaan voi tulla kylmäksi kaikkia kohtaan, jotka esim. omien alaspäisten valintojensa takia viruvat kurjuudessa.

Jos kykenee muistamaan oman kokemuksensa huonosta olosta puhdistettuaan siitä esim. vihan tai katkeruuden tai halun syyttää onnettomuudesta jotain toista ihmistä tai vaikkapa ylipäätään universumia julmine lakeineen (tai sitten juurikin syyttää vain luonnonlakia, joka ylipäätään antaa ihmisille mahdollisuuden olla enemmän tai vähemmän osa ongelmaa tai ratkaisua, muttei muita lain-alaisia olentoja, jos kokee että laki itsessään ei ole itsensä alainen, mutta siinäpä hyvä kysymys ehkä kenties toiseen topicciin), on todennäköisempää kyetä tuntea myötätuntoa kaikkia kohtaan, jotka sen kärsimyksen vallassa ovat alaspäiseen suntaan koukussa ja aiheuttavat kärsimystä itselleen ja/tai muille.

Silloin kun siihen myötätuntoon riittää ponnistus, niin itse ainakin toivoo kaikille voimaa ja kärsivällisyyttä nostaa leuka pystyyn.

Vaikka pohjaa tuijottaessaan ajatus työn ja velkojenmaksun määrästä voi tuntua aika helvetin raskaalta, niin on mielestäni sangen merkillinen ja hullunkurinen ilmiö, että jopa vain 5 sekuntia elämänsä ideaaliin aidosti tuijottaen voi tajuta, että ollessaan matkalla kohden ideaaliaan (vaikka kuinka vauvanaskelin), värähtelee jo samalla taajuudella kuin ideaalinsa.

Oman kokemukseni valossa uskon, että kun omaa aidon pyrkimyksen ylöspäin, vaikka kuinka lyhyen tahansa, on jo ylhäällä ja omassa ideaalissaan jo kotona ainakin sen hetken verran. Mun mielestä ei todellakaan kannata unohtaa sitä ideaaliaan kun sen on kerran löytänyt.

[Smaragd]

Joskus huomaan kuin varkain ajattelevani alaspäistä tietä sen äärimmäisyyden kautta, jossa moinen valitaan itsetietoisesti. Tämä ikään kuin erillään siitä omasta perspektiivistä suht neutraalilta näyttävältä laskeutumiselta, Narrin askeleelta ilmennykseen. Tavallaan tuo alaspäin laskeutumisen neutraalius on tosi: virheen salliminen on edellytys ylöspäiselle askeleelle. Mutta jos tietoisuus ja valinta sokkona pimeyteen tehdyn askeleen ensivirheen toistamisen estämiseksi ei tartu työhön niin silloin alaspäisestä toiminnasta alkaa muotoutua tietoinen valinta.

Kuitenkin molemmissa tapauksissa alaspäinen veto vaikuttaa yhtyvän suurempiin kokonaisuuksiin muodostaen lopulta koko maapallon yhteisen keskihakuisen vedon. Tarkoitan tällä sitä miten kaikki karma tuntuu olevan yhden kokonaisuuden koitostensarja muodostaen koko maapallon tässä ajassa mahdollisen initiaatioväylän. Eli kaikki negatiivinen vaikuttaa nähdäkseni mahdollisuudelta initiaatioon. Ei niin että voisin nyt yksilönä kahmaista okkulttista edistystä erityisen paljon pyrkimällä parantamaan maailmaa mahdollisimman laajalti, vaan tunnistamalla maailman verkosta ne omalle dharmalle merkitykselliset haasteet, jotka oma sielu tunnistaa kehitysmahdollisuuksikseen.

Lisäksi näissä asioissa mieleeni muistuu aina Mestarien kirjeet A.P. Sinnetille, jossa dugpien - varjon veljien - kuvaillaan koettelevan tuolloisten teosofien piiriin tulleita kokelaita ja mm. jättävän kokelaiden kulkemille hiljaisille vuoripoluille latautuneita riepuja harhauttamaan kulkijaa. Niin väkevä mielikuva, että se on jäänyt kirkkaana mieleen ja kiinnittää pohtimaan sitä runsasta asioiden kirjoa, joissa itse olen tuollainen kokelas ja minkälaiset asiat vetää mieltä polulta sivuun ja rinteeltä alas.

Jos ketjussa on tarkoitus käydä läpi esimerkkejä niin olen havainnut itseeni vetoavat ideat ja ideologiat tai kulttuuriset virtaukset toisinaan moisiksi rievuiksi, kokonaisuudesta irti leikatuiksi mutta vahvan latauksen omaaviksi osasiksi. Olen nähnyt niissä jotain totuutta ja tunnistanut kuinka ne vetävät puoleensa. Olen myös tiedostanut, että jos menen kokonaan niin petän ydintäni jollain tavalla. Miten, se ei ole ollut koskaan selvää noina hetkinä, koska tuo veto tulee tiedostamattoman alueelta: vetovoiman kohde kutsuu sisällyttämään varjon alueelle kätketyn asian kokonaisuuteen. Mutta koska tuo kokonaisuuteen sisällyttämisen idea pitää aina hoksata ja tehdä tietoisesti niin useimmiten kokelaat astuvat ansaan ja valitsevat varjon kutsun sellaisenaan - voimakkaana yksipuolisena Heidän totuutenaan, jolle kaikkien muiden tulee alistua. Jos olen onnistunut pitkäjänteisesti tutkimaan vaikkapa kiehtovaa ideologiaa ja selvittämään mikä siinä vetää puoleensa, menemättä fanaattisesti sen pauloihin, niin tulen eläneeksi niitä aiheita ja siinä sivussa puhdistamaan siellä varjossa olevaa kultaa kuonasta.

[Vigintus]

Onko teillä ollut kokemuksia, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi yllättävällä tavalla? Itselleni alaspäisen tien vaihe on jälkeen päin näyttäytynyt suuntaa antavana. Ilman alaspäistä tietä en välttämättä pyrkisi ylöspäisen tien asemaan, jossa pidetään huolta Mustasta looshista ja ns. ohjataan tämän toimintaa ja huolehditaan, että tämä toiminta tapahtuu Rakkauden alaisuudessa. Tuon väliaikaisen vaiheen eläminen on antanut minulle myös omanlaista rakkautta alaspäisen tien veljiä ja sisaria kohtaan.

Uskon, että todella monella (jos ei kaikilla?) negatiivisella asialla on myös kolikon kääntöpuoli, positiivinen asia taustalla, joskin sen löytäminen on luonnollisesti joskus erityisen haastavaa ja usein se ilmenee vasta paljon myöhemmin. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna omalla kohdallani voisin mainita, anteeksi antamisen ihmisille, jotka ovat olleet pahoja minua kohtaan, loukanneet/satuttaneet minua vakavasti. Tottakai myös muita (tässä kontektissa läheisiä) huonosti kohdelleille ihmisille tulee antaa anteeksi, mutta joillekin voi henkilökohtaisesti olla vaikeampaa antaa anteeksi omat kaltoinkohtelut ja vice versa. Toisille taas voi olla vaikeinta antaa anteeksi itselle, joka myös tulee ylöspäisen pyrkimyksen tiellä mielestäni suorittaa.

Omalla kohdallani koen, että ylöspäiselle tielle en pääse, jos en anna anteeksi kaikille, jotka ovat aiheuttaneet minulle tai minun läheiselleni pahaa. Muutoin on aina vihaa, katkeruutta tai muita negatiivisia tunteita taustalla. Olkoon teot kuinka traumaattisia tai vaikeita tahansa (huom. en halua nostaa itseäni jalustalle tai todellakaan vähätellä ketään), mielestäni ne tulee antaa anteeksi, ennen kuin on todella puhdistunut, vapaa negatiivisista asioista. Anteeksi antaminen voi olla yksi vaikeimmista asioista tai jopa se vaikein ylöspäisen pyrkimyksen tiellä. Itsellänikin meni vuosia, tai jopa vuosikymmeniä, että pystyin viimein antamaan anteeksi. Eli hyvinkin negatiiviset asiat, ovat omalla kohdallani kasvattaneet minua ihmisenä ja anteeksiannon kautta pystyn menneitä tapahtumia ja itseäni paljon selkeämmin ja laajemmin tarkastelemaan. Myöskin tulevaisuudessa, koen anteeksi antamisen olevan huomattavasti helpompaa pohdintojeni ja pyrintöni kautta. Kynnys asioissa, jotka loukkaavat minua tai aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia, on noussut korkeammalle.