Karhun Kansa ja suomalainen muinaisusko

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Karhun Kansa ja suomalainen muinaisusko

Post by Smaragd »

Louhikärmes wrote: Tue Mar 14, 2023 9:47 amnäen Karhun kansan toiminnan ensisijaisesti yhteisöllisenä uskonharjoituksena, sellaisena jonka juhliin tuntuu tärkeältä kerääntyä nimenomaan lasten kanssa.
Tällaiselle olen tuntenut ja havainnut olevankin paljon tarvetta, kun tapauskovaisen kristinuskon yhteisöllisyys on jokseenkin epäonnistunutta. Tai ehkä sosiaalisen puolen ylipainotus on lopulta etäännyttänyt yhdistävästä ytimestä? Joka tapauksessa olen itse elänyt siinä mielessä siunattua lapsuutta, että on tullut otettua osaa vanhoihin pakanajuuret omaaviin vuodenkierron juhliin kyläyhteisön maadoittuneisuuden kautta. On oltu trulleja, kokoonnuttu pääsiäiskokolle, tuotu juhannuskoivut talon eteen, haettu joulukuuset metsästä nuotiokahvien kera jne. Se kuinka jossain näissä vanhoissa tavoissa kätkettynä elää myyttinen taso, joka vielä kaikuen vahvistuu paikallisten luonnonhenkien ja niiden kokouman - genius loci - kautta (vrt. kristinuskon myyttien pienehkö dissonanssi, kun oma kulttuurimme ei tunne esim. palmunlehtiin elävää yhteyttä) tavoitti ainakin minut lapsuuteni vuosina. En osannut sanallistaa niitä asioita vasta kuin aikuisena, mutta ne ympäröivät minua kuin jonkinlainen mysteerinäytelmä. Mm. usko joulupukkiin oli minulle tavallaan pyhä asia vielä silloinkin kun jo tiesin joulupukin salaisuuden, koska sen kautta pääsin kurkottelemaan eräänlaiseen romantiikan merkityksen henkeen, joka muuten oli arkena varsin etäällä. Mitä tahdon tällä sanoa on se kuinka tärkeää perinteiden jatkaminen ja opetus jälkipolville on.

Yksi kysymys, joka herää ja jota satuimme sivuamaan viimeisimmän Lucifer looshin kokouksen yhteydessä, jonka teemana oli juurikin lapsien kasvatus ja ihmisen ikävuosien kehityskaari. Esitin siellä kuinka saattaa olla jokseenkin ongelmallista iskostaa lapsiin itselle spesifejä uskonpainotuksia (moinen painotus herättää helposti antipatiaa vanhempien oudon pakkomielteiseltä näyttävää uskoa kohtaan) sen sijaan, että pyrkii antamaan lapselle laajalla skaalalla eväitä, joista hänen on sitten mahdollista ammentaa kun hänen sisin niitä kutsuu. Esimerkiksi jos minulla olisi lapsia niin en tahtoisi iskostaa heihin satanismia, mutta voisin kuitenkin kysyttäessä vastata siihen liittyviin ajatuksiin. Kyse on siis kulttiutumisen ongelmapisteistä unohtamatta kuinka mysteerikulteilla on varmasti myös hyvät puolensa. Minun on jokseenkin vaikea hahmottaa miten olisin omassa lapsuudessani reagoinut pakanallisiin menoihimme ja niiden myyttisiin tasoihin, jos tapamme ei olisi suodatettu kyläyhteisön maadoittuneisuuden ja ympäröivän kulttuurin maadoittuneisuuden kautta, vaan se olisi ollut ikään kuin väkevämmin kulttitoimintaa. Herääkö jotain ajatuksia tai miten olette suhtautuneet tähän puoleen asiasta?
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Louhikärmes
Posts: 3
Joined: Mon Mar 06, 2023 1:14 pm

Re: Karhun Kansa ja suomalainen muinaisusko

Post by Louhikärmes »

Smaragd wrote: Tue Mar 14, 2023 11:04 am Yksi kysymys, joka herää ja jota satuimme sivuamaan viimeisimmän Lucifer looshin kokouksen yhteydessä, jonka teemana oli juurikin lapsien kasvatus ja ihmisen ikävuosien kehityskaari. Esitin siellä kuinka saattaa olla jokseenkin ongelmallista iskostaa lapsiin itselle spesifejä uskonpainotuksia (moinen painotus herättää helposti antipatiaa vanhempien oudon pakkomielteiseltä näyttävää uskoa kohtaan) sen sijaan, että pyrkii antamaan lapselle laajalla skaalalla eväitä, joista hänen on sitten mahdollista ammentaa kun hänen sisin niitä kutsuu. Esimerkiksi jos minulla olisi lapsia niin en tahtoisi iskostaa heihin satanismia, mutta voisin kuitenkin kysyttäessä vastata siihen liittyviin ajatuksiin. Kyse on siis kulttiutumisen ongelmapisteistä unohtamatta kuinka mysteerikulteilla on varmasti myös hyvät puolensa. Minun on jokseenkin vaikea hahmottaa miten olisin omassa lapsuudessani reagoinut pakanallisiin menoihimme ja niiden myyttisiin tasoihin, jos tapamme ei olisi suodatettu kyläyhteisön maadoittuneisuuden ja ympäröivän kulttuurin maadoittuneisuuden kautta, vaan se olisi ollut ikään kuin väkevämmin kulttitoimintaa. Herääkö jotain ajatuksia tai miten olette suhtautuneet tähän puoleen asiasta?
Itsehän olen kasvanut varsin ahdasmielisesti kristinuskoa tulkitsevalla pienellä paikkakunnalla, minkä takia kysymykset uskonvapaudesta niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessäkin ovat tavanneet olla minulle tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. KK:n sääntöjä luodessa pyrimme vähentämään mahdollisuuksia käyttää yhdyskuntaa pakkouskonnollisuuden välineenä. Jäsenyyden alaikärajaksi muodostui 15, missä iässä Suomessa muutenkin saa itsenäisesti liittyä yhdistyksiin ja myös uskonnolliseen yhdyskuntaan huoltajan suostumuksella. Lisäksi liittyminen vaatii keskustelun yhdyskunnan edustajien kanssa, minkä yksi tehtävä on varmistaa ettei ketään voi paperilla liittää jäseneksi ilman että tämä pääsee itse kertomaan miksi kokee yhdyskunnan omakseen. Tietysti viime kädessä tämä onkin aina ihmisten käytöksen asia ja säännöillä voi vain rajata ikävimpiä kehityskulkuja.

Näin vanhempana olen kyllä sinun kanssasi samoilla linjoilla siitä, että haluan tutustuttaa lapsia erilaisiin uskontoihin ja ajattelutapoihin laajalla skaalalla, vaikka omani ovat vielä toistaiseksi turhan nuoria mihinkään systemaattisempaan. Isomman kanssa ollaan lähinnä puhuttu käytäntö edellä asioista sitä mukaa kun niitä esimerkiksi koulussa on tullut vastaan, ja joitain tunnevaltaisen suhtautumisen kausia hänellä onkin jo esiintynyt valtauskonnon jumaluuksia kohtaan. KK:n juhlat ovat toistaiseksi olleet varsin mieluinen paikka lähteä tapaamaan parasta kaveria, kummeja ja muita läheisiä, mutta toki tässä täytyy kuulostella lapsen tuntemuksia kypsyystason mukaan. Anteja viedessä olen tavannut kysyä haluaako lapsi että viedään yhdessä ja rummutuksista olen sanonut että saa osallistua sitten kun jaksaa keskittyä tilanteeseen. Ehkä se mitä haluan välittää ovat tietyt arvot, mukaan lukien kunnioitus ihmisiä ja heidän monimuotoisuuttaan kohtaan, ja tuen lapsiani kyllä mieluusti ihan millä vain polulla minkä he aikanaan itselleen valitsevat. Ehkä ylipäätään maailmassa toivoisin luopumista ajatuksesta, että niitä polkuja saa olla vain yksi ja jonkin ismin ottaminen omakseen tarkoittaa välttämättä selän kääntämistä kaikille muille.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Karhun Kansa ja suomalainen muinaisusko

Post by Smaragd »

Louhikärmes wrote: Wed Mar 15, 2023 10:18 am Jäsenyyden alaikärajaksi muodostui 15, missä iässä Suomessa muutenkin saa itsenäisesti liittyä yhdistyksiin ja myös uskonnolliseen yhdyskuntaan huoltajan suostumuksella.

--toki tässä täytyy kuulostella lapsen tuntemuksia kypsyystason mukaan. Anteja viedessä olen tavannut kysyä haluaako lapsi että viedään yhdessä ja rummutuksista olen sanonut että saa osallistua sitten kun jaksaa keskittyä tilanteeseen.
Nämä kuulostavat hyviltä suunnilta ja koskettaa sitä mitä edellistä viestiä kirjoittaessa pohdin. Eli sitä kuinka olisin tuossa teini-iän kohdalla itse kaivannut jotain hieman enemmän mysteerikultin väkevyydellä pakanajuuriin suhtautuvia tukirakenteita. Siinä on paikallaan jonkinlainen aikuistumisriitti, jossa yksilöllinen suhde uskonasioihin luodaan ja eritoten opetellaan ottamaan omasta eläinpuolesta jonkinlaista otetta. Eläintoteemit ja eläinkultit voi tietysti nähdä juurikin tällaisella alueella operoivina.

Itsellä nuo aikuistumisriitit jäi esim. rippikoulun muodossa hyvin ontoksi ja toisaalta taas miehisyysriitti sorsanmetsästyksenä oli urheilumetsästyksen ja tappamisen onttouteen ja karkeuteen katoavaa. Tähän karkeuteen olisi hyvä verrata hienojakoisempaa työskentelyä, jossa olen unien kautta joutunut luomaan suhdetta enemmän ja vähemmän aggressiivisesti käyttäytyviin karhuihin. Sen sijaan, että niissä yrittäisi tappaa karhua niin sitä on täytynyt yrittää ikään kuin pelata itseä voimakkaamman olennon kanssa, ymmärtää sen energetiikkaa ja reaktiotapoja, kunnes siitä on tullut lähes kesy eläin suhteessa minuun.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nebenkheperu
Posts: 89
Joined: Wed Dec 21, 2022 2:26 am

Re: Karhun Kansa ja suomalainen muinaisusko

Post by Nebenkheperu »

Edellä on mielestäni tuotu hyvin esiin erinäisiä henkilökohtaisia näkemyksiä, joita käsite (uus)pakanallisuus usein herättää itse kussakin (varsinkin) tunnepohjaisesti.

Itse sanoisin, että mikäli hetkeksi sivuutamme yhteisölliset/esivanhemmalliset l. vainajalliset ulottuvuudet (jotka kenties alunperin olivat jopa ne tärkeimmät) ja sen sijaan pureudumme yksilökohtaisempiin tulkintoihin nähtynä vasemman käden polun ja/tai (esoteerisen) satanismin vinkkelistä, niin silloin voisimme mielestäni päätyä sellaiseen tulkintatapaan, että meille perimältämme suomalaisina esim. itämerensuomalainen mytologia/kansanusko yhdistettynä indo-germaanisiin vastaaviin, olisi jopa ihanteellinen maailmankuva, siis kosmologia ja -gonia (ynnä teleologia) sukeltaessamme esoteriaan. Meillä on pääosin germaaniset geenit + suomalais-ugrilainen kieli = otollinen mieli kaikkeen kivaan.

Näin ainakin minä olen asian kokenut tykönäni aihepiiriä sekä akateemisesti että harrastuksena tutkineena....hyvässä mielessä völkisch & "veren ja rodun mysteerit". Vaikkei näin lähihistoriallisesti latautuneita käsitteitä edes tarvinne esittää. 🤓

Jo joitakin vuosia olen nyt tehnyt pohjatyötä moisista mahdollista maagismystistä kirjahankettani varten - lukemalla kaiken julkaistun tutkimuksen ja hutkimuksen aiheesta "kalevalaisuus" & "eddat", sekä opiskelemalla suomen ja germaanin muinaisia kielivaiheita. Mutta tämä on ehkä yhtä tyhjän kanssa...mikä olisi perimmäinen pointti koko julkaisulla?
Mitä enemmän olen perehtynyt erilaisiin okkultistisiin virtauksiin, sitä sekaisemmin tunnen olevani. Valo/pimeys on sokaissut minut....kuitenkin, kaikenkarvaiset esoteriat voidaan palauttaa vertauskuvalliseen toteamukseen "sama mies eri verkkareissa". Noitten ihokkaiden valinta lienee viime kädessä makuasia, mutta ehkäpä on houkkamaisuutta lähteä merta edemmäs kalaan. Vasuripolulla saattaa olla suotavaa käyttää "polariaanista metodia" henkilökohtaisessa praktiikassaan; ts. viitekehysten erot tekevät toisensa tyhjiksi käytännön tasolla. 🤔

Vai mitä arvon herrasväki täällä toteaisi tähän löpinääni? Tämä on toki hyvin laaja aihepiiri, sillä itsekin koen saaneeni urallani "vihkimyksiä" aivan eri ilmansuuntiin, tahtomattani, synkronistisesti...[tai syötä jokin muu "sivistyssana"]. 🙄
Ἐθεώρουν τὸν Σατανᾶν ὡς ἀστραπὴν.
"Animus risu novatur."
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Karhun Kansa ja suomalainen muinaisusko

Post by Smaragd »

Nebenkheperu wrote: Fri Mar 17, 2023 3:50 am Näin ainakin minä olen asian kokenut tykönäni aihepiiriä sekä akateemisesti että harrastuksena tutkineena....hyvässä mielessä völkisch & "veren ja rodun mysteerit". Vaikkei näin lähihistoriallisesti latautuneita käsitteitä edes tarvinne esittää. 🤓

Valo/pimeys on sokaissut minut....kuitenkin, kaikenkarvaiset esoteriat voidaan palauttaa vertauskuvalliseen toteamukseen "sama mies eri verkkareissa". Noitten ihokkaiden valinta lienee viime kädessä makuasia, mutta ehkäpä on houkkamaisuutta lähteä merta edemmäs kalaan.
Tunnen vetoa myös paikallisiin myytteihin ja traditioihin, mikä edellisestä viestistäni varmasti välittyikin. Heimoentiteetit näen hyvinä välineellisinä työkaluina, joiden kautta pystytään kurkottelemaan jonnekkin hienojakoisempaan ideaaliin harmaasta arjesta, yksilöllisestä tai yhteisöllisestä keskenkasvuisuudesta. Mutta samalla koen suurta tarvetta ylittää nämä heimojumaluudet ja okkultistin ylpeydellä kurotella niin korkealle kuin mahdollista. Löytääkö tässä prosessissa heimojumaluudet vastaavuutensa korkeammassa oktaavissa ikään kuin kirkkaammassa muodossa, paljastuvatko ne aspekteiksi jonkin suuremman äärellä vai miten yksilöllisesti näemme saattaa vaihdella. Itselläni tuossa rajalla tuntuu käyvän synkretististä vilinää, kenties jo ihan senkin tähden, että kulttuurimme käyvät aina vaihtoa ja uskonnot sekoittuvat, mutta ensisijaisesti siksi, että se korkein ei enää ole kulttuurisidonnainen, rajoittunut tai eri kansojen yllä spesifisti hallitseva. Me voimme vastaavuuden kautta kurotella heimoentiteettiemme inspiroimana sinne korkeimpaan, mutta jos lankeamme tämän välittäjäentiteetin rajallisuuden esittämään haasteeseen niin rajoitamme itsemme, ja kuten usein käy, mielissämme käännämme nuo entiteetit vihamielisiksi toisiaan kohtaan. Ikään kuin niiden riittämättömyys yrittäisi pakottaa itsensä riittäväksi näyttämällä ylivoimaisuutensa muiden puolittaisten jumaluuksien rinnalla.

Olen miettinyt paljon elementaaleja/goeettisia henkiä viimeaikoina ja samalla tavalla kuin niiden kanssa kädet mullassa työskentely tuntuu hyvin kiinnostavalta ja vaikuttavat hyviltä rengeiltä niin samalla näkee kuinka huonoja isäntiä ne voivat olla. En asettele tässä heimoentiteettejä samalle tasolle elementaalien kanssa, mutta analogian kautta osittain sama ajatus pätee. Näkisin että heimoentiteetit voi olla isäntiä kyvyssään esittää ideaaleja, mutta ne ovat vähän kuin kristinuskon enkelit ja yksittäisinä riittämättömiä okkultistille. Eri ihmisten mielissä hemoentiteetti tosin voinee rajoittua jopa elementaalien tasoille, riippuen missä kohtaa he lankeavat kyseisen entiteetin edessä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked