Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Nefastos »

Fra Zeraim esitti toisessa keskustelussa:
Zeraim wrote: Mon Nov 14, 2022 4:28 pmTäällä on useamman kerran suhtauduttu hivenen arvottavalla sävyllä esim New age meininkiin

Tämä on totta, ja se nostaakin esiin kysymyksen: Eikö Azazelin Tähti ole perustettu nimenomaan "yhdistämään jopa vastakkaisina nähtyjä esoterian muotoja"?

Vastaus tähän leijailevaan kysymykseen on: erilaiset esoterian muodot on hyödyllistä ja mahdollista yhdistää ylöspäiseen työskentelyyn vain siinä määrin kuin niitä kutakin on omista ongelmistaan puhdistettu. On ilmiselvää, että myös Azazelin Tähdellä on oma agendansa sen lisäksi että se pyrkii yhdistämään. Tämä agenda näkyy samasta lyhykäisestä perustuskirjasta: tarkoitus on tehdä tämä yhdistäminen totuudellisuuden ja rakkaudellisuuden alaisuudessa, jotta saataisiin hyötyä paitsi yksilöille, myös kulttuurisesti. Muutamalla sanalla, jotka nopeasti luettuina saattavat kuulostaa ympäripyöreiltä, on siten kuvattu itse asiassa hyvin tarkka ja eksakti ohjelma ja tavoitteisto.

Veljeskuntakäytänteen ideana on, että ihmiset voivat kohdata sydämellisesti ja kauniisti ihmisiä, joilla on heidän omistaan poikkeavia näkemyksiä, ja eri yksilöt ja tahot voivat hyötyä ylöspäisessä työssään erilaisuudesta niin näkemyksissä kuin temperamenteissa. Se että jotakin esoterian/maailmankuvan ilmennysmuotoa kritisoidaan ei tarkoita etteikö siinä kunnioitettaisi jotain muuta ja pyrittäisi käyttämään näitä hyviä puolia. Mutta kunnioittaminen ei ole totaalista: tämä on asia joka vahvasti polarisoituvassa nykymaailmassa helposti unohtuu. Voin rakastaa ja kunnioittaa vanhempiani tai puolisoani tai lapsiani (tai itseäni), eikä se tarkoita että pitäisin näiden rakkaiden ihmisten jokaista piirrettä erinomaisena. Mutta siinä missä ihmisille ei useinkaan ole hyödyllistä käydä puhumaan heidän negatiivisiksi koetuistaan puolistaan ellei se ole välttämätöntä, oppirakenteissa kritiikkiä voi ja tulee esittää – oppi ei loukkaannu, sillä se ei ole olento, ei ainakaan merkityksessä jossa sitä vaivaisivat ihmisen psykologiset reaktiotaakat.

Alla on joitakin omia näkemyksiäni erilaisten maagisten ryhmien hankalista ja positiivisista puolista (aakkosjärjestyksessä). Tämä voi ehkä auttaa ymmärtämään omaa kriittistä retoriikkaani, ja mihin se tähtää. Tällaiset pro ja contra -keskustelut ovat hyviä, koska ne auttavat ymmärtämään, etteivät mielipiteet ole absoluuttisia, vaan kyse on pikemminkin instrumentaalisista asioista, myös silloin kun mielipiteisiin liittyy tunteita – kuten lähes aina on.

* * *
HERMEETTINEN FILOSOFIA
Pro: Oppinutta, älykästä, vertailu ja siten tuoreet tulkinnat mahdollisia, opintopohja mahdollistaa erilaisia syvällemeneviä applikointeja
Contra: Vahva yhteys teoriaan voi olla pakopaikka itsensä käytännön tasolla haastamisesta, vaarana teoretisoituminen ja oman uskottavuustarpeen vangiksi jääminen (ja siitä diletantismi, älyllinen snobbailu)

KRISTILLINEN MYSTIIKKA eli RUUSURISTILÄISYYS
Pro: Vahva perinne eurooppalaisessa mystisessä kielessä (alkemian, kristillisen kabbalan ja gnostilaisuuden) hyvin voimakas kulttuurinen symbolipohja, eettisesti korkeatasoinen ponnistus
Contra: Mutkikas symbolikielen sitoutuneisuus kirkkoon, josta helposti vuotavat vaikeasti voitettavina sävyinä tietty dogmaattisuus, liikahtamattomuus, liian stabiili (haastamaton) suhde omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin

NEW AGE
Pro: Tuoreus, tunne- ja kehosallivuus, itselähtöisyys, luottavuus, olennaisen tärkeiden uskon, toivon ja optimismin mukanaolo
Contra: Haluttomuus/kyvyttömyys psykologisen itselleen valehtelemisen mahdollisuuden tunnustamiseen, itselähtöisyys kääntynyt usein päinvastoin vahvaksi guru-uskoksi ja mielipiteiden räikeydeksi (jossa läsnä vahvat tuomitsevuudet)

RITUAALIMAGIA
Pro: Vahvasti käytännössä, muodollinen puoli auttaa rakentamaan sovellettavan kehikon joka on helposti läsnä elämässä, auttaa muovaamaan oma energeettistä kehoa ja visualisointikykyä
Contra: Voi olla filosofisesti (ja joskus eettisestikin) lapsen tasolla, vahva yhteys käytäntöön voi olla pakopaikka älyllisestä itsensä haastamisesta, voi sortua kokemusshoppailuun ja maagiseen eskapismiin

SATANISMI, ATEISTINEN
Pro: Yhteiskunnallisesti tiedostava, kiinni yhteiskunnan meneillään olevissa tilanteissa, halu pitää kiinni myös fyysisestä kokonaisvaltaisuudesta
Contra: Vaarana eläinpuolen korostamisesta seuraava öykkärimäisyys ja profanoituminen, etsii henkisyyden puutteessa idealisminsa usein separatistisessa politisoitumisessa ja sosiologisissa valtapeleissä

SATANISMI, TEISTINEN
Pro: Maailmankatsomuksellinen keikaus mahdollistaa todella intensiivisen varjon ja omien/kulttuuristen haasteiden kanssa työskentelyn
Contra: Jää helposti kiinni syntipukkisamaistumiseen, paradoksioppi on vaarana ottaa kaikensallivana, juuret juutalaiskristillisessä uskossa voivat pitää kiinni ko. perinteen yhteydessä häiriintyneellä tavalla

TEOSOFIA
Pro: Etiikan olennaista tasoa vahvasti korostava, metafyysisesti (filosofisesti) korkeatasoinen okkultismin kosmologia
Contra: Piilotettu dogmatismi, vihamielisyys maagista käytännönläheisyyttä kohtaan, helposti traumatisoiva seksuaalikielteisyys, toisen polven teosofia käänsi jo filosofisen rakenteen New Ageksi

THELEMA
Pro: Nerokas esitys, jossa yhteenveto vanhasta perinteestä kohtaa voimaantuneen länsimaisen egokokemuksen, jossa itsen erikoislaatuisuus on voimakkaasti positiivinen arvo
Contra: Narsistinen esimerkki vetoaa ihmisen alimpiin olemuspuoliin ja alkaa näkyä manipulointeina ja sosiologisina peleinä, jotka ovat sekä alaspäisiä että pikkumaisuutta lisääviä

TRADITIONALISMI
Pro: Oppinutta, syvällistä, älykästä, kulttuurisia eroja taitavasti huomioivaa
Contra: Kulttuurista ylpeyttä kasvattavaa --> helposti politisoituvaa, universaali empatia usein hukassa tai yliabstrahoitu

WICCA/FEMINISTINEN UUSNOITUUS
Pro: On korkea aika saada feminiinistä kokemistapaa esoteriaan, pyrkimys juurevuuteen ja käytännöllisyyteen, linkittää New Agea myyttisiin juuriinsa, tervehdyttävä yhteys ajankiertoon (mikro/makrokosminen yhdistyminen)
Contra: Usein lukemista eli tietopohjaa vältetään kun haluttaisiin olla jo perillä asti, syntipukin roolista noustessa päädytään usein ottamaan liian vastakkainasetteleva ja uhriutuva asenne, misogyniasta misandriaan ei ole etenemistä

Ja niin edelleen. On toivon mukaan tarpeetonta painottaa, että tällainen salama-analyysi voi olla ainoastaan hyvin suuntaa-antava.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Smaragd »

En ole ihan varma kumpaan ketjuun tämä menisi paremmin, mutta ehkä jatkan täällä kun kyse enemmän yhdistämisen työn haasteista kuin symboliikasta, jonka alla edellinen ketju oli.
Zeraim wrote: Tue Nov 15, 2022 12:27 pm Monissa vanhoissa henkisyyteen liittyvissä ohjeissa suositellaan, ettei tee eroja asioiden välille ja tullaan ”välinpitämättömäksi” kylmälle ja kuumalle, tunteille ja ärsykkeille sekä haluille ja välttelyille. Tämän tyyppisiä ohjeita näkee paljon mm. itämaisissa opetuksissa sekä myös esim. sitä kautta Hiljaisuuden ääneen päätyneenä. Silti nämä ideaalit eivät välttämättä ole sellaisia, että niitä voidaan pakolla suorittaa tukahduttamalla omia tuntemuksia, viettejä, tietoisuutta ja elinvoimaisuutta, vaan ehkä enemmän jotain, joka voi tapahtua ihmisen tajunnan vapautuessa asioista. Tämän vuoksi näen tärkeäksi tarkastella juuri asenteita, joilla asioihin takertuu.
Joo, tässä tullaan siihen hyvin keskeiseen okkulttiseen prosessiin missä ihminen kehittyy hienojakoisempaa kohti eräänlaisen etäännyttämisen kautta. Tämä on periaatteessa sitä samaa "ilmavuutta", josta mainitsin edellisessä ketjussa, mutta lähestyy asiaa toisesta näkökulmasta.

Myönnän ainakin itse olleeni jossain määrin asenteellinen New Age -keskusteluissa täälläkin. Siinä on kuitenkin ollut pyrkimys kurottaa sinne kirkkaan ymmärryksen ja asenteellisen tunnelatauksen väliin, missä kirjoittamisella ja keskustelulla yritetään ymmärtää sitä tarkempaa kohtaa ja tarvetta kritiikkiin. Jään pohtimaan millä tavalla tätä voisi tehdä moisissa keskusteluissa selvemmäksi, vai onko kulttuurillinen traumalähtöisyys välttämättömästi sokea tällaisille pyrkimyksillä ja julkinen keskustelu ennen oman kirkkauden saavuttamista asiassa mahdotonta tai typerää provosointia.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Necros
Posts: 15
Joined: Fri Apr 29, 2022 10:19 am

Re: Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Necros »

Zeraim wrote: Tue Nov 15, 2022 12:27 pm Monissa vanhoissa henkisyyteen liittyvissä ohjeissa suositellaan, ettei tee eroja asioiden välille ja tullaan ”välinpitämättömäksi” kylmälle ja kuumalle, tunteille ja ärsykkeille sekä haluille ja välttelyille. Tämän tyyppisiä ohjeita näkee paljon mm. itämaisissa opetuksissa sekä myös esim. sitä kautta Hiljaisuuden ääneen päätyneenä. Silti nämä ideaalit eivät välttämättä ole sellaisia, että niitä voidaan pakolla suorittaa tukahduttamalla omia tuntemuksia, viettejä, tietoisuutta ja elinvoimaisuutta, vaan ehkä enemmän jotain, joka voi tapahtua ihmisen tajunnan vapautuessa asioista. Tämän vuoksi näen tärkeäksi tarkastella juuri asenteita, joilla asioihin takertuu.
Kun olen tutkinut näitä idän oppisuuntausten painottamia ideoita kaiken perimmäisestä tyhjyydestä ja ihanteista joiden seurauksena luovutaan arvottamisesta ja takertumisesta, olen itse nojannut siihen yksinkertaistettuun työhypoteesiin että nämä ajatuksen metodit toimivat siinä vaiheessa kun ylempi manasinen taso on päässyt jo kehittymään merkittävästi tai kun tukena on traditio, yhteisö ja oma opettaja. Mutta suoraan tätä ei voi tehdä pelkästään rationaalisen ajattelun tasolla, vaikka voi olla varsin totta että mielemme luo kärsimyksen ja jotta kärsimys saadaan poistumaan, on mielen luovuttava takertumisesta ja arvottamisesta. Uskon siihen että omakohtaisen kärsimyksen poistaminen ei ole pyrkijän ensisijainen tavoite, vaan mahdollinen seuraamus siitä omakohtaisesta kehityksestä, aidosta itseyden realisoitumisesta joka ei ole muista erossa.

Mielestäni länsimaisen okkultistin lähestymistapa voi olla hyvinkin erilainen verrattuna tähän "idän vanhaan koulukuntaan", kuitenkin yhtälailla aitoa yhteyttä manakseen tavoitellen. Aito, avoin tutkimus ja totuudenetsiminen, johon aivan hyvin voi kuulua arvottamista ja asenteiden luomista. Kun muistetaan avoimuus ja rehellisyys niin voisi sanoa että arvottaminen on yksi tutkimuksen työkalu ja asenteellisuus on tutkimuksesta syntyvä väistämätön ja luontainen suhtautuminen tutkimuksen kohteeseen.
Zeraim
Posts: 47
Joined: Wed Dec 04, 2019 6:47 pm

Re: Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Zeraim »

Jatkan tähän ketjuun, kun vastaus on pääasiassa Necrosille, vaikka viittaankin edeltäneeseen ketjuun.

Olen itse myös hyvin kiinnostunut itäisestä perinteestä ja eritoten erilaisista apofaattisista/kontemplatiivisista tyhjyyteen keskittyneistä meditaatioperinteistä. Osittain ehkä tämän tyyppisten meditaatioiden harjoittaminen on johtanut asenteeseeni asenteita kohtaan.

Koen kanssasi samalla tavalla, että esim. meditaation harjoittaminen voi kehittää ylemmän manaksen ”heräämistä” ja että juuri tuo irtaantuminen asioihin/asenteisiin kiinnittymisestä tapahtuu luonnollisesti hiljalleen tätä kautta, eikä useinkaan pelkällä rationaalisella pyrinnöllä. Samalla se ehkä tukee myös alemman rationaalisen mielen kykyä tarkastella ja työstää rationaalisestikin kiinnityskohtiaan, jolloin tuo pyrkimys ylempää manasta kohti helpottuu.

Yksi läntinen kirja, joka on jäänyt aiheeseen liittyen voimakkaasti mieleen, on Evolan Introduction to Magic (sekä myös tietysti itäisempää perinnettä myötäilevä The Doctorine of Awakening). Siellä on useita harjoituksia läntisestä perspektiivistä, vaikka useissa paistaakin itäiset vivahteet. Yksi harjoite esimerkiksi kirjasta, joka taas kerran pompahti mieleen heti Smaragdin mainitessa ilmavuudesta, on Abraxasin artikkeli Instructions for the ”Awareness of Breath”. Vaikka harjoitus on kokonaisuudessaan vaikea viedä huippuunsa, niin pienikin harjoitus tuntuu irrottavan useista mielen kiinnittymistä.

Kuten kirjoitin, niin en vastusta suoraan arvottamista, mutta silloin on muistettava arvojen relatiivisuus ja se, että ne ovat merkityksellisiä lähinnä arvottajalle itselleen. Asenteista emme varmaan pääse millään kokonaan eroon ja ainakin itselläni on jo aika hieno kokoelma asennevammoja. Näkisin kuvaamasi ehkä silti erilaisena, kuin mainitsemani – lähinnä alitajuisesta mielestä nousevat asenteet. Kuvaamasi ”asenne” vaikuttaa olevan enemmän liitoksissa havaintoon, mitä joku ilmiö/asia itsen suhteen vaikuttaa ja siitä syntyy asenne sitä kohtaan, olemme tekemisissä jonkin hallitumman ja tietoisemman kanssa. Silloin se on myös muuttuva ja kehittyvä ja liitoksissa nimenomaan siihen, että tiedät/tiedostat, miksi jokin tukee tai ei tue harjoitustasi tms. Samalla kuitenkin tiedät, ettei se ole mikään absoluuttinen kanta, vaan enemmänkin sen hetken perusteella luotu hypoteesi.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Nefastos »

Otan vielä kantaa tärkeään keskusteluun arvottamisesta. Oikeastaan sen tulisi ehkä olla jo oma keskustelunsa, mutta koska tämäkin ketju on jo spin-off-ketjun spin-off-ketju, niin voi olla että se toistaiseksi riittää...
Necros wrote: Tue Nov 15, 2022 1:28 pmKun olen tutkinut näitä idän oppisuuntausten painottamia ideoita kaiken perimmäisestä tyhjyydestä ja ihanteista joiden seurauksena luovutaan arvottamisesta ja takertumisesta, olen itse nojannut siihen yksinkertaistettuun työhypoteesiin että nämä ajatuksen metodit toimivat siinä vaiheessa kun ylempi manasinen taso on päässyt jo kehittymään merkittävästi tai kun tukena on traditio, yhteisö ja oma opettaja.
Zeraim wrote: Tue Nov 15, 2022 3:39 pmKuten kirjoitin, niin en vastusta suoraan arvottamista, mutta silloin on muistettava arvojen relatiivisuus ja se, että ne ovat merkityksellisiä lähinnä arvottajalle itselleen. Asenteista emme varmaan pääse millään kokonaan eroon ja ainakin itselläni on jo aika hieno kokoelma asennevammoja.

Näissä viesteissä näkyy minusta kaksi hiukan erilaista tulkintaa sanalle arvottaminen. Necrosin viittaus näyttäisi liittyvän siihen pragmaattiseen meditatiiviseen työskentelyyn, jossa mieli sen ollessa kääntyneenä itseensä (eikä aktiivisena yhteisössä, kuten esim. täällä foorumilla) pyritään vapauttamaan assosiatiivisista taakoista. Yoga chitta vritti nirodhah, ja vastaavat opetukset muissa systeemeissä. Tällainen harjoitus on siten osa itselle omaksuttua, ei yhteisöön vaikuttamaan pyrkivää harjoitusta. Ajatus siitä että yhteisöihin tulisi sallia mitä tahansa – siis olla arvottamatta ulkoisia, kulttuurisia vaikutuksia ihmisille – on absurdi, eikä kukaan sitä täällä ymmärtääkseni liputakaan. Zeraimin näkemys sen sijaan tuntuu tuovan arvottamisen hyvin lähelle arvostelua temperamentilliselta pohjalta.

Näiden kahden välillä on olennaisia eroja: yhteisöllinen vs. yksilöllinen, perusteltu vs. tunnelmoitu.

Olen itsekin sitä mieltä, että tunnelmapohjalta esitettyjen henkilökohtaisten arvotusten esittely on usein turhaa ja ajoittain haitallista. Mutta koen myös, että kaikki toiminta ja näennäinen toimimattomuus, kaikki puhe ja näennäinen puhumattomuus yhteisössä toimii aina arvopohjalta ja paljastaa taustalla olevaa arvottamista, ja ettei siitä ole eikä tulekaan olla minkäänlaista vapahdusta. Se että tausta-arvoista ei puhuta on asioiden siivoamista maton alle pois näkyvistä, mikä on valtapelillistä ja alistavaa. Ja etenkin suomalaiseen kulttuuriin tuntuu valitettavasti liittyvän se, että tällaista hiljaista vallankäyttöä ja siihen liittyvää täysin näennäistä neutraaliutta on paljon. Hiljaisuudella on monia vahvuuksia valtataistelussa, esimerkiksi se että omaa kriittistä asennetta ei tarvitse mitenkään perustella. Okkultismiin on perinteisesti liitetty hiljaisuuden hyve, mutta tässä ovat puurot ja vellit menneet sekaisin: okkulttinen hiljaisuus ei ole puhumattomuutta arvoista vaan puhumattomuutta asioista joista ei voi puhua, nim. omista mystisistä kokemuksista. Ne ovat eri ihmisille niin erilaisia, että yritys ruhjoa kokemuksensa sanoihin vain turmelisi ne. Tämä ei pidä paikkaansa millään kulttuurisella alueella, vaan ainoastaan suhteessa sellaisiin yksilöllisiin sisäkokemuksiin joita ei muille voi kuvailla tai perustella millään tavoin.

Nykyisessä kulttuuri- eli kokemustutkimuksessa (ml. uskonnontutkimus) nämä kaksi ovat menneet sekaisin. Otetaan esimerkkinä tuo Evolan kirja. Jokainen ihminen joka sen lukee – tai näkee sen ajatuksiin viitattavan – saa sen sisällöstä erilaisen kokemuksen. Mutta tämä kokemusten erilaisuus ei tarkoita etteikö kirjasta ja sen esittämistä ajatuksista voisi ja pitäisi puhua perustellusti arvottaen. Sillä sen lisäksi että jokaisella lukijalla on oma kokemuksensa joka on vaikeasti välitettävissä, kirjalla on kulttuurinen olemassaolonsa objektiivisena ja objektiivisuuteen vaikuttavana asiana, joka on yhteistä kokemista, ja johon liittyy yhdessä keskusteltu yhteinen arvottaminen. Tällä tavoin kulttuuri elää, ja kulttuurisen elämän ohjaaminen mahdollisen hyvään suuntaan on Azazelin Tähden ideologiassa jopa tärkeämpää tai vähintään yhtä tärkeää kuin yksilöiden vastaava rohkaisu. Lähtökohta siinä että kaikki voi olla kaikille kaikkea on tavallaan totta, mutta myös redundanttia sanoa, ja sellaiselta pohjalta on hyödytöntä tehdä tai olla tekemättä mitään.

Roger Zelazny on kuvannut tätä ongelmaa absolutismin itsensäsyövyydestä erinomaisesti. Socratesman esittää saman viestin nyrkeillään.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Necros
Posts: 15
Joined: Fri Apr 29, 2022 10:19 am

Re: Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Necros »

Nefastos wrote: Wed Nov 16, 2022 7:00 am Ajatus siitä että yhteisöihin tulisi sallia mitä tahansa – siis olla arvottamatta ulkoisia, kulttuurisia vaikutuksia ihmisille – on absurdi, eikä kukaan sitä täällä ymmärtääkseni liputakaan. Zeraimin näkemys sen sijaan tuntuu tuovan arvottamisen hyvin lähelle arvostelua temperamentilliselta pohjalta.
Halusin tarttua näihin tyhjyyden ja "välinpitämättömyyden" teemoihin koska ne kiinnostavat minua ja olen kokenut ne haastavina, kiehtovina ja ongelmallisina. En tarkoittanut asettaa ketään huonoon valoon tällaisen "kaikki on yhdentekevää" liputtajaksi. Minulle ei ole selvää onko näissä idän koulukunnissa useinkin läsnä tämänkaltainen erehdys ja esitin että tuo saavutus ei välttämättä tapahdukaan lainkaan rationaalisen mielen tasolla vaan kyseessä on manasinen tajuaminen kaiken todellisesta luonteesta, tyhjyydestä mayan verhon takana, kyky nähdä jotenkin selkeästi olemisen tasot ja niiden luonne. Arvottaminen ei siis häviä mihinkään kun työskennellään maailmassa. Esityksesi siitä että olennainen asia on nähdä tuo tyhjyyden lähestymistapa tapahtuvaksi silloin kun mieli kääntyy itseensä, meditatiivisen työskentelyn kontekstissa, eikä sen ulkopuolella, selkiyttää asiaa.
Zeraim wrote: Tue Nov 15, 2022 3:39 pm Kuvaamasi ”asenne” vaikuttaa olevan enemmän liitoksissa havaintoon, mitä joku ilmiö/asia itsen suhteen vaikuttaa ja siitä syntyy asenne sitä kohtaan, olemme tekemisissä jonkin hallitumman ja tietoisemman kanssa. Silloin se on myös muuttuva ja kehittyvä ja liitoksissa nimenomaan siihen, että tiedät/tiedostat, miksi jokin tukee tai ei tue harjoitustasi tms. Samalla kuitenkin tiedät, ettei se ole mikään absoluuttinen kanta, vaan enemmänkin sen hetken perusteella luotu hypoteesi.
Ajattelen kanssa että tiedostaminen on valtavan tärkeää omissa asenteissa, tuntea ne ja pystyy ymmärtämään mihin ne pohjautuvat. Kehittyminen vaatii juurruttamista ja tukeutumista, asenteita jotka toimivat tällaisena juurena ja tukena mielelle, jotain pintaa josta ponnistaa. Jossain vaiheessa eteneminen voi olla nopeaa ja silloin on minusta tärkeä olla hyvällä tavalla nöyrä sen suhteen että omat asenteet voivat muuttua.
Zeraim
Posts: 47
Joined: Wed Dec 04, 2019 6:47 pm

Re: Yhdistämisen työ ja eri aatteiden heikkoudet/vahvuudet

Post by Zeraim »

Necros wrote: Wed Nov 16, 2022 9:07 am Halusin tarttua näihin tyhjyyden ja "välinpitämättömyyden" teemoihin koska ne kiinnostavat minua ja olen kokenut ne haastavina, kiehtovina ja ongelmallisina. ....<snip>....Minulle ei ole selvää onko näissä idän koulukunnissa useinkin läsnä tämänkaltainen erehdys ja esitin että tuo saavutus ei välttämättä tapahdukaan lainkaan rationaalisen mielen tasolla vaan kyseessä on manasinen tajuaminen kaiken todellisesta luonteesta, tyhjyydestä mayan verhon takana, kyky nähdä jotenkin selkeästi olemisen tasot ja niiden luonne.
Tämä tuo tavallaan aihetta takaisin Nefastoksen spin-off-aloitukseenkin. Myös esimerkiksi buddhalaisuuden, hindulaisuuden, taolaisuuden ja varmaan muidenkin itäisten uskontokenttien sisällä on myös tutkailtu teemaan ongelmallisuutta. Esimerkiksi osa on tulkinnut tämän teeman tietynlaisena maailman kieltämisenä ja kaikkien inhimillisten impulssien tukahduttamisena tahdon avulla. Osa kirjoittajista onkin puhunut esimerkiksi sydämen kuolettamisesta ja sen tekemisestä kuin tuhkaksi, joka ei voi enää syttyä. Samaan aikaan toiset kirjoittajat ovat varoitelleet, ettei tämä tarkoita sydämen/mielen kuolettamista tai sen loisteen heikentämistä, vaan ainoastaan mielen kirkastumista ja tyhjyyttä hiljalleen tapahtuvan tyyntymisen myötä, jossa ei saa olla pakottamista. Pakottamisesta nähtiin jopa seuraavaan hulluutta ja suoranaista pahuutta kylmyyden ja vihamielisyyden muodossa. Eli jo yhden traditionkin sisälläkin voi esiintyä hyvinkin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tämä tyhjyys oikeastaan on ja miten se kuuluisi saavuttaa.

Samalla tavalla vaikka kristinuskon sisältä löytyy hyvinkin erilaisia tulkintoja ja suuntauksia. Esimerkiksi jo pelkän kristillisen mystiikan kohdalla, joka oli tuossa Nefastoksen listassa, on useita erilaisia suuntauksia. Osa on hyvin symboliköyhiä ja tyyliltään askeettisia hiljaisuuteen tai pelkästään sydämeen keskittyviä, toiset meditoivat lukemalla ja analysoimalla raamatunkappaleita hyvinkin rationaalisella lähestymisellä, osalle kristillinen mystiikka on ylistävää (mahdollisesti hiljaista) rukousta ja joillain mukana on esim. hengitykseen liittyvää meditaatioharjoittamista. Termin alle kuuluva kenttä olisi niin laaja, että tätä voitaisiin jatkaa jopa kristuksen haavojen seksualisointiin asti.
Nefastos onneksi mainitsikin ruusuristiläisyyden olevan se muoto, johon tässä kristityllä mystiikalla viittasi, joka puolestaan on taas aivan erilaista mainitsemistani ja hyvinkin symbolista.

Myös esimerkiksi rituaalimagialla joku voi tarkoittaa wiccalaisia vuodenaikajuhlia, omia pyhitysrituaaleja jumalille/jumalattarille tai montaa muuta asiaa. Joku voi tarkoittaa akuankan hahmoilla rakennettua chaosmagia-performanssiaan uuden tv:n hankkimiseksi tai kolmas voi olla vaikka (esim muutama Golden Dawn spin-off) opiskellut vuosia hyvin eettistä ja teoreettista oppirakennelmaa, ennenkö tekee ensimmäistäkään rituaalia todella tiukan kaavan pohjalta, jossa jokainen yksityiskohta on taustalla olevan filosofian ja kosmologian pohjalta tarkoin harkittu ja perusteltu. Yksi löytää jonkun grimoiren eikä edes tiedä, mitä ne sanat tarkoittavat, mutta on jännä tehdä sitä.

Nefastos sanoikin, että ”On toivon mukaan tarpeetonta painottaa, että tällainen salama-analyysi voi olla ainoastaan hyvin suuntaa-antava.”
Ja mielestäni tässä on myös yksi tärkeimmistä pointeista. Jokapäiväisestä elämästä selvitäksemme, meillä on ihan mahtava kyky tehdä salama-analyyseja asioista. Muuten toimiminen nykyisessä yhteiskunnassa olisi lähes täysin mahdotonta. Analyysia tehdään usein yhdistelemällä mielikuvia ja niputtamalla vivahteikkaita ilmiöitä yhdeksi möykyksi. Näiden usein tiedostamattomastikin rakentuneiden niputtamisten havainnointi voi joskus olla hyvinkin jännä kokemus ja paljastaa erilaisia asenteitamme/mielikuviamme. Ja ehkä tämä niputtava salama-analyysi on usein myös se syy, miksi olemme välillä eri mieltä asioista, koska toinen puhuu saman möykkymielikuvaan liittyvän termin suhteen toisesta vivahteesta ja toinen toisesta luulen puhuvansa samasta asiasta. Ainakin tätä on välillä esiintynyt esim. Ego, minä, itse, Itse jne. termeistä, joita täällä on aikaisemmin avattu. Itse ainakin tipuin välillä kärryiltä, koska luulin puhuttavan toisesta asiasta.

Nefastoksen listausta katsoessani huomasin, että olen niputtanut mielessäni muutamia saman tyyppisesti. Joistakin pro/contra näkemyksistä olin puolestani hyvinkin yllättynyt, kuten ehkä tulee esille tästä viestistä. Hauskana yksityiskohtana on Thelema, johon yhdyn täysin ja samalla hivenen thelemiittisesti värjäytyneenä olen silti jokaisesta kohdasta täysin eri mieltä.
Locked