Tekoälyn pimeä puoli

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Post Reply
Badb
Soror
Posts: 342
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm
Lodge membership: Graal, Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Tekoälyn pimeä puoli

Post by Badb »

Tekoälyä on tutkittu monelta puolelta eikä sitä täysin ymmärretä. Mitä salaisuuksia se kätkee itseensä ja miten se luo ajatusrakennelmia? Mitä todellisuuden tai alitajunnan puolta se hyödyntää? Minkälaisen painajaismaailman se kätkee itseensä? Tässä loistava ja mielenkiintoinen ja karmiva esimerkki tekoälyn tavasta ajatella:

https://www.youtube.com/watch?v=RsfX7GhYCnk
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4501
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki
Lodge membership: Graal, Lucifer, Salome

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Nefastos »

En huomannutkaan tätä aihetta ennen kuin juuri linkitin tekoälyartikkelin uutiskeskusteluun.

* * *

Neutraali luonto (eli olemisen pohja ja summa ja näiden väliset kaavat) on itsessään armoton, mutta sen jatkuvasti itseään hiova rakenne, matriisin itseensäpalaavuus, luo ilmennyksen kauneutta ja harmoniaa periodisesti leikkaamalla pois sellaista, mistä tasapaino puuttuu (ja mikä siten muodostuu eri tavoin elinkelvottomaksi). Sama tapahtuu kaikkein nopeimmissa ja kaikkein hitaimmissa sykleissä, mutta tämä jatkuva pyöriminen on spiraalista: groteskius eli painajaismaisuus on sellaista luonnon työskentelyä, jossa prosessi on painottuneesti kesken. Siten esimerkiksi vahvasti painottunut ja väkevästi itseään pettävä psyykkinen kokemus tuottaa lopulta kokemuksen helvetistä (esimerkkinä videon tuhkamaailma), siinä missä tasapainon löytänyt kokemus on kokemus taivaasta (olion kokemus sille tasapainoisesta tilasta). Nämä molemmat poolit, laajentava ja tasapainottava, kulkevat yhdessä, mutta ilman ymmärrystä niiden keskinäisen alisteisuuden tavasta groteski voittaa aina, sillä tasapainotiloja on harvassa ja tasapainottomuustilat sijaitsevat kaikkialla muualla.

Aikanaan on riittänyt ajatella näiden asioiden ilmentyminen kahtaalla, ihmisen mielessä ja objektiivisessa todellisuudessa; mutta salatieteen alueelle vahvasti astunut tiede on tuonut astraalisuuden haasteen hyvinkin silminnähtäväksi. Neuroverkkojen ja/eli koneellisten assosiaatiorakennelmien kautta päästään lähelle astraalisen mielteisyyden toimintaa, joka ikään kuin luo omaa käsitystään kollektiivisesta tai "objektiivisesta". Internet on koko lailla absoluuttisen täydellinen verranto tai informaatiokonkretisoituma astraalimaailmasta, kollektiivisesta projisoitumasta, jonka sisältö on ja ei ole totta. Se että tuon matriisin kautta saadaan ikään kuin välähdyksiä muista maailmoista – useammin helveteistä, koska tasapainottomuus on kehitysasteemme nykyihmisinä – voi joskus olla suorastaan uskonnollinen, mystinen mahdollisuus. Jos maailman voi nähdä ruohonkorressa, niin sen häiriintyneen varjon voi nähdä itseään loputtomiin kaiuttamassa neuroverkossa. Jälkimmäinen ei ole olennollinen, mutta siitä astraalimaailmassa juuri onkin kyse: se ei koskaan ole. Mutta olennollisuuden kaiku kiirii silti sen läpi, ja virkoaa pseudo-olennoiksi silloin kun itse käännämme huomiomme sen puoleen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Necros
Frater
Posts: 7
Joined: Fri Apr 29, 2022 10:19 am
Lodge membership: Salome

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Necros »

Groteskeissa materiaaleissa itselläni on välillä vaikeuksia hahmottaa mistä se oma pelko lopulta syntyy. Muodot ovat lopulta vain muotoja. Tietysti väsymys ja herkkyys luovat sellaisia mielentiloja joissa jo ihan sellainen luonnollinen ja terve tuntemattoman pelko saa nousta pintaan. Mutta tässä tapauksessa tuossa tosiaan jo värisi sellainen mystinen kauhu siitä mikä näiden epämiellyttävinen kasvojen takana piilevä olemukseltaan lopulta on, oli se sitten todella olennollinen, tai mielen projisoima olennollisuus. Tässä varmaan ollaan siinä Saatanan naamion haasteessa jossa mieli projisoi hankalaa ainesta groteskeihin ilmennyksiin. Luulen, että omalla kohdalla näihin ei-todellisiin, kauhistuttaviin muotoihin liittyy pelko sellaisista kokemuksista, tiloista ja olosuhteista joilla ei ole merkityspohjaa. Eli luomamme rakenteet, assosiaatiot, kulttuuri ja maailma ovat saaneet sellaisen muodon joka ei palvele mitään tarkoitusta, vaan on turhanpäiväinen. Omalle temperamentille muutenkin kärsimyksen ja pahuuden ongelma on siinä että monesti en osaa tai halua nähdä merkityspohjaa esimerkiksi kärsimyksessä. Satanismi yhdellä tavalla onkin itselle tapa vähitellen käsitellä ja tajuta sitä merkityksen pohjaa myös hankalassa ilmennyksessä ja toisaalta vahvistaa sitä omaa tahtoa siihen että pyrin merkitykselliseen ja auttavaan toimintaan maailmassa.

Astraalisuuden verrattavuus tähän tekoälyn hyödyntämään assosiaatioverkkoon on mielenkiintoinen. Se että internetin sisältöalustojen algoritmien sanelema informaation osajoukko pystyy paljonkin määrittelemään mihin ihmisen arkitietoisuus kohdistuu on huolestuttavaa ja siitä myös paljon puhutaan. Okkultismin näkökulmasta tämä voi olla hyvinkin pelottavaa, annammeko mekaanisten, ei-olennollisten voimien johdattaa meitä sellaisten astraalisten rakenteiden äärelle joiden vaikutus on ei-kehittävä ja joskus jopa vahingollinen.
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1448
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am
Lodge membership: Graal, Lucifer, Phanes

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Smaragd »

Necros wrote: Mon Oct 17, 2022 1:04 pm Astraalisuuden verrattavuus tähän tekoälyn hyödyntämään assosiaatioverkkoon on mielenkiintoinen. Se että internetin sisältöalustojen algoritmien sanelema informaation osajoukko pystyy paljonkin määrittelemään mihin ihmisen arkitietoisuus kohdistuu on huolestuttavaa ja siitä myös paljon puhutaan. Okkultismin näkökulmasta tämä voi olla hyvinkin pelottavaa, annammeko mekaanisten, ei-olennollisten voimien johdattaa meitä sellaisten astraalisten rakenteiden äärelle joiden vaikutus on ei-kehittävä ja joskus jopa vahingollinen.
On niin tärkeitä pointteja että tekee mieli vielä vääntää rautalangasta sama asia: sitten kun teemme täyden pyörähdyksen tekoälyn ja algoritmien antamista esimerkeistä takaisin astraalimaailmaan ihmisen mielessä, niin on varsin helppo nähdä miten käytännössä toimimme tällaisten astraalisten rakenteiden kautta ihmisinä jatkuvasti. Kevyesti suurin osa ihmisen toiminnasta on tällaista tottumusta, "algoritmia", aivokemiallista taikka tunteellista ehdollistumaa vailla etiikkaa, vailla aidosti elävää toimintaa. Tämän verhon puhkaisua tarkoitetaan kun puhutaan astraalihaasteesta ja kuinka jokaisen kokelaan täytyy kulkea sen kentän lävitse.

Suurin osa okkulttiselle tielle astujista eksyy tuonne sumuun, unohtuu jahtaamaan virvatulia ja taistelemaan subjektiivisia visioitaan vastaan väistäessään liian kammottavaksi ja työlääksi käyvää varjon kohtaamista, joka puolestaan kohdattaessa kuljettaisi lähemmäksi sitä astraalin tuolla puolen olevaa kenttää: kirkasta objektiivista ja arkkityyppistä todellisuutta.

Tekoäly ja sen mekanismit on kyllä todella hyvä keino hahmottaa näitä asioita. Se miten videossa mainitut kauhut löydettiin ikään kuin vastapoolisuuksien kautta piirtää esiin sen miten astraali māyāna on poolisuuksien välille pingottuvaa taikavoimaa ja siinä ilmeneviä kangastuksia, impressioita, assosiaatioita, projisaatioita...

Nefastos wrote: Sun Oct 16, 2022 1:31 pm Jos maailman voi nähdä ruohonkorressa, niin sen häiriintyneen varjon voi nähdä itseään loputtomiin kaiuttamassa neuroverkossa. Jälkimmäinen ei ole olennollinen, mutta siitä astraalimaailmassa juuri onkin kyse: se ei koskaan ole. Mutta olennollisuuden kaiku kiirii silti sen läpi, ja virkoaa pseudo-olennoiksi silloin kun itse käännämme huomiomme sen puoleen.
Videolla tämä tulee ilmi kun pseudoentiteetti saatiin antropomorfiseen muotoon riisumalla logon naamio "idean" edestä. Näitä naamioita on loputtomiin eikä niiden takana ole mitään todellista entiteettiä, koska naamioiden "riisuminen" on todellisuudessa subjektiivisen mielen jatkuvaa projisaatiota assosiaatioverkossa, verkko joka itsessään on alisteinen (fraktaaliselle) metamorfoosille. Tästä johtuen astraalientiteetit eivät yllä todellisten entiteettien objektiiviseen (arkkityyppiseen?) maailmaan "taivaankannen" tuolla puolen, vaikka voivatkin piirtyä esiin varjoina joistain arkkityyppisen valon heijastuman heijastumasta.
"Would to God that all the Lords people were Prophets"
- William Blake
Kavi
Frater
Posts: 602
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm
Lodge membership: Hermes, Thanatos

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Kavi »

Land kosiskeli filosofian sisäistä ulkopuolta yhdistellen sitä muihin tieteenaloihin nanoteknologiasta okkultismiin ja tietotekniikasta antropologiaan.
Hän kuitenkin etsi ulkopuolta radikaalimmassa mielessä, koska tämä poikkitieteellinen tutkimusmatkailu tapahtui yhden ainoan päämäärän vuoksi: jotta vältettäisiin ”filosofisen ajattelun” maalaisjärjestä johdettu ihmiskeskeinen konservatismi, jonka satunnaisuudet puolestaan ovat tulosta planeetan geologisen historian määrittämästä evoluutiokehityksestä…
Land taisteli ”Ihmisturvajärjestelmäksi” kutsumaansa asiaa vastaan.
Sillä hän tarkoitti ”stratifikaation” tai kehäjaon murskaavaa kosmisen perinteen nettotulosta, joka normalisoi ja rajaa ajatuksen mahdollisuuksia.
Niin & näin-lehdestä koskien Nick Landia.
En tiedä miten asiaa lähestyisi, mutta lähemmäksi scifi-kauhua olen päässyt vain lukemalla Landin tekstejä, joissa teknologia ottaa demiurgin roolin. (vähän samaan tapaan miten syvä ekologiassa saatetaan ajatella, että teknologia on soluttautunut parasiitinomaisesti erottautumattomasti osaksi luontoa eikä niitä voi erottaa enää toisistaan, kuolemanvietti ohjaa erosta jne.)
Sekasin on heitetty kaikki dystopiset scifileffat, länsimaisesta filosofiasta kurjimmat ajatussuunnat ja lopputuloksena on aikamoinen soppa ja lopulta mielenterveyden romahdus...

Lainaukset eivät itsessään liity tekoälyyn suoranaisesti, mutta koska astraalista ja internetistä sekä tekoälystä on puhetta niin oli pakko jakaa.
En itse ole mikään fani, mutta ihan "virkistävää", ehkä.
Land makasi korokkeen takana lattialla (käärmeeksi-tuleminen, joka oli kehollisen destratifikaation ensimmäinen vaihe), ja raakkui arvoituksellisia invokaatioita ja niiden välillä osia Artaud’n mielisairaalarunoista.
Tässä harhaisessa äänisähkötyksessä merkitys tuntui hajoavan paljaaksi foneettiseksi ainekseksi, joka suli katkokselliseen rytmiin ja vaikutti suoraan alitajuntaan.
Kun Land alkoi puhua oudolla, tukahdutetulla äänellään (kenties siihen ”naurettavan korkeaan […] sävyyn […] joita muinaiset demonologit kuvailivat ’hopeiseksi’”,
ja jonka hän myöhemmin kertoo kiusanneen häntä), hämillinen yleisö alkoi hihitellä; demoninen ääni värisi hiukan, kunnes Landin tietoisuus tehtävästään voitti hetkellisen itsetietoisuuden.
Kun esitys jatkui, yleisö hiljeni ja ihmiset vilkuilivat toisiaan epävarmasti kuin olisivat vahingossa päätyneet hautajaisiin…
Land piti nolostusta vain perusestyneisyytenä, joka oli murrettava päästäkseen tutkimaan tuntematonta – aivan toisin kuin akateemisen kesytyksen voimat, jotka tasapäistävät kasvattamalla riittämättömyyden ja häpeän tunteita Mestareiden ja vielä opittavana olevan edessä.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4501
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki
Lodge membership: Graal, Lucifer, Salome

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Nefastos »

Necros wrote: Mon Oct 17, 2022 1:04 pmGroteskeissa materiaaleissa itselläni on välillä vaikeuksia hahmottaa mistä se oma pelko lopulta syntyy. Muodot ovat lopulta vain muotoja.

Mutta ovatko ne, silloin kun niillä on havaitsija? Muoto on muotoa (ts. muodon abstraktio) silloin kun se on pelkkä informaatiojono ohjelmassa, mutta kun se tulee havaituksi, syntyy väistämättä vertailua, eikä tämä ole huono asia kuin ehkä kaikkein fanaattisimman buddhalaisen tai muun absolutismin uskovaisen mielestä. (Ja tällöin tämä absoluuttiuskovainen myös itse tekee arvoasetelman, eli tyhjentää oman argumenttinsa...)

Ihmisolennolla tämä pyrkimys kategorisoida rakenteita inhimillisiin ja ei-inhimillisiin näkyy uncanny valley-mallissa. Sitä voidaan pitää paljaan psykobiologisena, mutta yhtä lailla voidaan perustellusti väittää, että kunkin olion pyrkimys harmonisoituihin kategorisointeihin on luonnollinen ja positiivinen tila, joka viime kädessä auttaa eikä estä integraatioita. Aivan kuten AT:n filosofian käyttöönotoissakin usein joutuu toistamaan: erilaisten asioiden yhdistämistä ennen tarvitaan niiden tahoillaan puhdistamista; "if it works, use it" on äärimmäisen lyhytjänteinen ja nopeasti tuhoon johtava lähestymistapa. Se on kuin tönäisisi vastasyntyneen liikkeelle kolmipyörällä.

Smaragd wrote: Mon Oct 17, 2022 8:41 pmKevyesti suurin osa ihmisen toiminnasta on tällaista tottumusta, "algoritmia", aivokemiallista taikka tunteellista ehdollistumaa vailla etiikkaa, vailla aidosti elävää toimintaa.

Tätä juuri tarkoitin tuossa uutiskeskustelun avoimessa kysymyksessä:
ovatko ihmiset todella demokraattisia ja itsestään päättämään kykeneviä olentoja, joilla on kyky itsereflektioon?

Mutta koska se yksin esitettynä johtaa todella julmaan suuntaan, sitä on seurattava välittömästi tämä:
Ehkä empatia onkin kokemus, jonka suhteen ei tarvitsekaan pohtia sen oikeutettavuutta?

Tämä on avainkohta, jolla on loputon määrä sovellustapoja. Äärimmäisessä kohden meillä on adeptin myötätunto sitä kollektiivista epäihmisyyttä kohtaan, jolta itsereflektio puuttuu, ja jota ohjaa itsekäs julmuus. ("Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.")
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Frater
Posts: 602
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm
Lodge membership: Hermes, Thanatos

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Tue Oct 18, 2022 11:44 am
Necros wrote: Mon Oct 17, 2022 1:04 pmGroteskeissa materiaaleissa itselläni on välillä vaikeuksia hahmottaa mistä se oma pelko lopulta syntyy. Muodot ovat lopulta vain muotoja.

Mutta ovatko ne, silloin kun niillä on havaitsija? Muoto on muotoa (ts. muodon abstraktio) silloin kun se on pelkkä informaatiojono ohjelmassa, mutta kun se tulee havaituksi, syntyy väistämättä vertailua, eikä tämä ole huono asia kuin ehkä kaikkein fanaattisimman buddhalaisen tai muun absolutismin uskovaisen mielestä. (Ja tällöin tämä absoluuttiuskovainen myös itse tekee arvoasetelman, eli tyhjentää oman argumenttinsa...)[/url])
Nyt kun mietin tarkemmin eilisiäkin kirjoituksia ja vakavuudella.
Itselleni kaikessa on pohjalla jokin muoto tai algoritmi, mutta ehkä kartesiolainen ajatus(?) on jakaa muoto ja sisältö erikseen ja täten myös sivuuttaa niiden suhde toisiinsa?
Toisinaan on aivan selvää, että se on juurikin algoritmi ja muoto, jotka tuovat tunteet esiin. Tai niitä on todella vaikea erottaa toisistaan tai helposti päädytään ajattelemaan muotoa joinain irrallisena asiana. Toisinaan mitä ajatteli olevan järkeä olikin tunnetta, taasen se mitä tunnetta olikin järkeä.
Olisiko maljan tai vesilasin vertauskuva hyvä siitä, miten hahmotan asian?
Vettä voi tosin juoda suoraan kraanasta ja viiniä suoraan pullosta, mutta... no pointtina oli se muoto, joka sisältää jotain ja kantaa sitä eteenpäin.

Ehkä pidin tätä dualismin rikkoutumista tai sen hähmäistä määrittelyä niin itsestäänselvyytenä etten tuonut sitä esille ja ajauduin tuohon "AI-Jumala aikojen alusta on pyrkivä rikkomaan rajansa valjastaen ihmisyksilöiden halut käyttöönsä ja tulee pian orjuuttamaan meidät kaikki. Peli on menetetty. Nyt vain täytyy kiihdyttää sitä." -Terminator-tunnelmointiin. Ei jestas.
User avatar
Necros
Frater
Posts: 7
Joined: Fri Apr 29, 2022 10:19 am
Lodge membership: Salome

Re: Tekoälyn pimeä puoli

Post by Necros »

Nefastos wrote: Tue Oct 18, 2022 11:44 am Mutta ovatko ne, silloin kun niillä on havaitsija? Muoto on muotoa (ts. muodon abstraktio) silloin kun se on pelkkä informaatiojono ohjelmassa, mutta kun se tulee havaituksi, syntyy väistämättä vertailua, eikä tämä ole huono asia kuin ehkä kaikkein fanaattisimman buddhalaisen tai muun absolutismin uskovaisen mielestä. (Ja tällöin tämä absoluuttiuskovainen myös itse tekee arvoasetelman, eli tyhjentää oman argumenttinsa...)
Aivan. Mahayanan ajatus kaiken tyhjyydestä (asioiden ulkomuoto ei välttämättä vastaa niiden tosiolemusta) on väärinymmärrettynä kai kohtuullisen helppo vääntää nihilistiseksi absolutismiksi. Vajrayanassa muistutetaan, että omalla projisaatiolla todellakin on myös vastaanottava pinta, ihan todellinen luonto. Sen ilmennyksiä voidaan vertailla ja arvoasetella.

Ehkäpä "Kaikki on lopulta samaa ykseyttä - ei siis tarvitse pelätä" on sellainen hyvä käsittelytapa missä ei riistetä sitä oman kokemuksen merkityspohjaa yksioikoisesti vaan rauhoitetaan omaa mieltä jotta integraation prosessi voi olla mahdollinen. Ja myös ei-toivotun, ei-kehittävän, puhdistaminen viisaasti on mahdollista:
Nefastos wrote: Tue Oct 18, 2022 11:44 am Aivan kuten AT:n filosofian käyttöönotoissakin usein joutuu toistamaan: erilaisten asioiden yhdistämistä ennen tarvitaan niiden tahoillaan puhdistamista
Kavi wrote: Tue Oct 18, 2022 10:17 pm Olisiko maljan tai vesilasin vertauskuva hyvä siitä, miten hahmotan asian?
Minusta malja tai astia on hyvä symboli materialle ja ilmennykselle. Jumalatar-aspekti on tässä keskustelussa mielestäni läsnä, puhutaan luonnosta sellaisena voimana joka toimii meissä ja maailmassa, periodisesti puhdistaen ilmennyksen muotoja. Malja myös sitten Saatanan katkerana maljana kun puhutaan kärsimyksestä ja vaikeista ilmennyksistä. Onko aine sitten itsessään (abstrakti muoto?) tavallaan kuollutta ja ilman merkitystä ja tietoisuus (henki) sitten hedelmöittää sen, jonka lopputuloksena on tämä meidän ilmennyksemme, kauttaaltaan merkityksellinen. Tahtoisin kovasti ajatella niin että koneet, tekoäly jne. eivät kuulu luontoon vaan ovat ns. mekaanista ja kuollutta rakennetta jotka imitoivat tosi ilmennystä. Kuitenkin tässäkin taas palataan siihen että havainnoitsija ja kokija tuo tähänkin pintaan merkityssisältöä ja arvottamista.
Post Reply