Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Post Reply
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1406
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am
Lodge membership: Graal, Lucifer, Phanes

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Cancer wrote: Mon Jun 27, 2022 5:38 pm Me iloiset ja luottavaiset sadomasokistit
menemme jumalten luo muuten vain
Koska oma suhteesi runoon on niin etäinen ettet muista mitä sillä on yritetty sanoa niin uskallan tehdä vahvemmin subjektiivisen tulkinnan. Tulee mieleen huolettomuus ja jonkin asteinen naiivius, jota itse joskus omasin suhteessa kevyeen ja leikkisään sadomasokismiin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jo tällä selkeän kevyellä alueella jos luottamus on sellaisella lapsekkaalla tasolla missä vain täysin luotetaan toiseen sokeasti luullen, että he osaavat luottaa ja olla yhtä avoimia kuin itse on, niin sellainen valo ja varjo vierekkäin, joista jälkimmäistä sadomasokismi koskettaa, ovat varsin sairaalloinen yhdistelmä. Varjojen alueella kulkiessa luottamuksen täytyy olla kypsää ja maadoitettua.
Suhteessani okkultismiin koen jokseenkin samoin: lähestyessäni jumalia, koen tarpeen maadoittaa pyrkimykseni etten menisi niin väkevien presenssien luo muuten vain, ikään kuin heittämään hukkaan kykyni lähestyä moista intensiteettiä.
Cancer wrote: Mon Jun 27, 2022 5:38 pm emmekä pelkää, koska olemme niin hauraita
Vaikka yllä olevan tulkinnan kautta tässä näkyvän pelon puutteen ja haurauden voisikin tulkita juurikin merkityksen ja pyrinnön kuolemana, nihilismiin luhistumisena, niin tässä voisi toisenlaisella tulkinnalla nähdä myös tultavan äärimmäisen luottamuksen saavuttamiseen. Tässä valossa näen vision haurauden hyveellisestä puolesta (unohtamatta lukemattomia ansakuoppia mitä hyveen saavuttaminen todellisuudessa vaatii huomioimaan) ikään kuin viimeisinä karkean ruumiin repaleina palamassa pois rajoittamasta okkulttiseen kehoon uudelleensyntymistä.
"Would to God that all the Lords people were Prophets"
- William Blake
Istar
Posts: 28
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Runoutta

Post by Istar »

Olen viime päivinä tehnyt meditaatioita Saturnuksesta, jonka seurauksena syntyi runo:

Lyijyn raskaaksi
painat ruumiini
pysäytät ajan
syvyyden isä
kuoleman herra
mahtava Saturnus.

Mustan materian
äärettömässä pimeydessä
luovun olevasta
ihmisyyden rajoista
toiseuden harhasta.
User avatar
Soror O
Soror
Posts: 413
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Lodge membership: Lucifer

Re: Runoutta

Post by Soror O »

Istun tässä keskeneräisin kasvoin
(datsan portailla, elokuu?)
Löysin hänen kirjoituksiaan vanhojen papereiden seasta, unien
Tyttö – ei, nainen, odottaa laivaa mereltä
(moottorin ääniä, hengityksen)
Jokin tuli lähemmäs ja katosi minuun
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
SanatKumara
Posts: 31
Joined: Thu Aug 11, 2022 8:08 pm
Lodge membership: -

Re: Runoutta

Post by SanatKumara »

Tämän kirjoitin joskus alkukesästä, en ole varsinaisesti ollut mikään runoilija, aihe kyllä kiinostaa ja tahtoisin kehittyä.

Sytytän salaiset tulet jotta löytäisin kotiin.
Jatkan työtä jonka vuosisatoja sitten aloitin.
Naulittuna elementtien ristillä on olemukseni revitty riekaleiksi, joista parsin itselleni haarniskan, joka on kestävä tuhansien sateiden piiskan.
Nielen myrkyn syntyäkseni uudelleen ja tuhoan valtaistuimen rakentaakseni palatsin Hänelle, sydämeeni olen sytyttävä liekin Hänen merkikseen.
Hulluuden porteilta noustessa on jumaluuteen vain vähän matkaa ja jokaisen on syöstävä itsensä noihin vesiin, vain silloin voimme nähdä ikuisen majakan kutsun, joka sokaisevalla ja pelottavalla valollaan kutsuu kulkijaa.
Hukkuessani kaaoksen vesiin, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin sillä palaan virtaan josta olen tullut.
Kohtalon hukuttamana, riutuneena, kuolemani hetkellä näen ja laulan julistan Hänen Työnsä ihmeitä.
My heart is Your home! O Mother! Dance in the Charnel ground of my heart which You created and turn me into a warrior of Yours!
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1406
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am
Lodge membership: Graal, Lucifer, Phanes

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

SanatKumara wrote: Fri Sep 16, 2022 8:33 pm Sytytän salaiset tulet jotta löytäisin kotiin.
Jatkan työtä jonka vuosisatoja sitten aloitin.
Naulittuna elementtien ristillä on olemukseni revitty riekaleiksi, joista parsin itselleni haarniskan, joka on kestävä tuhansien sateiden piiskan.
Nielen myrkyn syntyäkseni uudelleen ja tuhoan valtaistuimen rakentaakseni palatsin Hänelle, sydämeeni olen sytyttävä liekin Hänen merkikseen.
Hulluuden porteilta noustessa on jumaluuteen vain vähän matkaa ja jokaisen on syöstävä itsensä noihin vesiin, vain silloin voimme nähdä ikuisen majakan kutsun, joka sokaisevalla ja pelottavalla valollaan kutsuu kulkijaa.
Hukkuessani kaaoksen vesiin, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin sillä palaan virtaan josta olen tullut.
Kohtalon hukuttamana, riutuneena, kuolemani hetkellä näen ja laulan julistan Hänen Työnsä ihmeitä.
Harmi ettei foorumiformaatti näytä tukevan välilyöntejä rivin alussa. Huomasin ne vasta nyt lainatessa kirjoitusta. Mutta joka tapauksessa tästä runosta tuli mieleen kysymys, että missähän kohtaa kirjallisuuden historiassa tällainen kirjoitus, joka on lähellä jonkinlaista loitsua tai rukousta - kenties henkisen aineksensa selkeytystä ja ojennusta - on alkanut muuntumaan runoudeksi. Milloin nyt onkaan niin joka tapauksessa runous ja loitsut saattaisi nähdä uppoavan toisiinsa tietyillä yhteisesti jaetuilla alueillaan mihin tulkitsen tässä juuri tultavan.
"Would to God that all the Lords people were Prophets"
- William Blake
User avatar
SanatKumara
Posts: 31
Joined: Thu Aug 11, 2022 8:08 pm
Lodge membership: -

Re: Runoutta

Post by SanatKumara »

Smaragd wrote: Sun Sep 18, 2022 5:52 pm
SanatKumara wrote: Fri Sep 16, 2022 8:33 pm Sytytän salaiset tulet jotta löytäisin kotiin.
Jatkan työtä jonka vuosisatoja sitten aloitin.
Naulittuna elementtien ristillä on olemukseni revitty riekaleiksi, joista parsin itselleni haarniskan, joka on kestävä tuhansien sateiden piiskan.
Nielen myrkyn syntyäkseni uudelleen ja tuhoan valtaistuimen rakentaakseni palatsin Hänelle, sydämeeni olen sytyttävä liekin Hänen merkikseen.
Hulluuden porteilta noustessa on jumaluuteen vain vähän matkaa ja jokaisen on syöstävä itsensä noihin vesiin, vain silloin voimme nähdä ikuisen majakan kutsun, joka sokaisevalla ja pelottavalla valollaan kutsuu kulkijaa.
Hukkuessani kaaoksen vesiin, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin sillä palaan virtaan josta olen tullut.
Kohtalon hukuttamana, riutuneena, kuolemani hetkellä näen ja laulan julistan Hänen Työnsä ihmeitä.
Harmi ettei foorumiformaatti näytä tukevan välilyöntejä rivin alussa. Huomasin ne vasta nyt lainatessa kirjoitusta. Mutta joka tapauksessa tästä runosta tuli mieleen kysymys, että missähän kohtaa kirjallisuuden historiassa tällainen kirjoitus, joka on lähellä jonkinlaista loitsua tai rukousta - kenties henkisen aineksensa selkeytystä ja ojennusta - on alkanut muuntumaan runoudeksi. Milloin nyt onkaan niin joka tapauksessa runous ja loitsut saattaisi nähdä uppoavan toisiinsa tietyillä yhteisesti jaetuilla alueillaan mihin tulkitsen tässä juuri tultavan.
Todella mielenkiintoinen kysymys! Runouteni on siis ilmeisesti lähempänä loitsuja/rukouksia, sillä ne syntyvät aina jonkun oivalluksen myötä syntyneestä tunteesta, jonka sitten yritän kanavoida sanoiksi niiden visioiden avulla jotka se tunne synnyttää. Voin lähipäivinä kirjoittaa yhdet lyriikat, jotka olen maagiseen muistikirjaani kirjoittanut, uskoisin että täällä arvostettaisiin niitä. Vielä kun bändin saisi.
My heart is Your home! O Mother! Dance in the Charnel ground of my heart which You created and turn me into a warrior of Yours!
Post Reply