Mitä on projisointi

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Mitä on projisointi

Post by Nefastos »

Tämä kuuluu aihealueen kohtaan "maagiset teot". Mitä on projisointi?

Asialla on kaksi merkitystä, jotka menevät myös päällekkäin. Molemmat liittyvät kuvittelukykyyn, tuohon vanhan(kin) okkultismin niin suuresti arvostamaan astraalis-mentaaliseen imaginaatioon:

(1) Mieli luo ja välittää mielikuvia. Esoteerisen perusmaksiimin mukaisesti nämä mielikuvat "projisoituvat" kuten kuvat diaprojektorista valon kautta laakeaan pintaan. Tähän perustuu monenlaista tietoisen ja tiedostamattoman magian ja psyykkisen vaikutuksen toimivuus. (~Okkulttinen ja taiteellinen projisointi.)

(2) Mieli erehtyy kuvittelemaan omia sisäisiä vaikutelmiaan ulkoiseksi todellisuudeksi. Ihminen projisoi omia toiveitaan ja pelkojaan muuhun maailmaan, toisiin ihmisiin tms., ja asiat jotka tosiasiassa ovat hänen sisäisiä, ehkä symbolisia tai assosiatiivisia kokemuksiaan, tuntuvat hänestä objektiivisesti ilmeneviltä. (~Psykologinen ja patologinen projisointi.)

Toisin sanoen, molemmissa on kyse objektiivisen ja subjektiivisen, itseyden ja toiseuden sekoittumisesta. Ja kun ymmärretään että itse maailma kokonaisuutena on objektiivisen ja subjektiivisen, itseyden ja toiseuden sekoittumista, projisaatio tai projisointi on tavattoman olennainen ja jatkuvasti läsnäoleva asia.

Pulma: Ihminen jolta puuttuu ankaraa itsereflektiota ei pysty aina kyllin tarkasti erottamaan kohtia 1 & 2. Molemmat ovat totta maailmassa, mutta vain ensimmäinen on totuudellista. On myös hyvin paljon tilanteita joissa molemmat näistä ovat läsnä yhdessä, mikä tekee asioiden tieteellisestä tutkimisesta aivan tavattoman vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.

* * *

Jatkan aiheeseen johtaneesta toisesta keskustelusta:

Smaragd wrote: Thu Aug 04, 2022 11:03 pmOn myös muistettava, että kun tässä puhutaan projisaatiosta niin kyse on paikan psyykkisessä ja astraalisessa atmosfäärissä tapahtuvista hienovaraisista vuorovaikutuksista: yhteisessä nesteessä olemisesta ja voiman jakamisista, uhreista yms. Eli emme voi eristää projisaatio-termiä johonkin kliiniseen psykologiseen merkitykseen (tiedän että jotkin psykologian koulukunnat saattavat tulla lähelle syvempiäkin merkityksiä ja esim. animismistista maailmankatsomusta, mutta en puhu tässä niistä). Tällaisissa näkemyksissä astraalisiin tasoihin vuorovaikutukset tilojen ja niiden henkien kanssa voitaneen katsoa tapahtuvan hieman vähemmän sillä spatiaalisella tasolla mille mieli saattaa tottua sthula sharian maailmaa katsoessaan. Esim. telepaattiset kokemukset tai synkronismit voivat antaa vertauspistettä siihen miten astraalitasolla toimimiset eivät välttämättä tarvitse välitöntä ulkoisten kehojen läheisyyttä.

Kaksi erilaista parapsykologista ilmiötä, subjektiiviset ja objektiiviset, on tosiaan erotettava toisistaan, vaikka tuo ero tietyssä mielessä – niin kauan kuin ihminen on elossa – onkin melkein veteen piirretty viiva linga sharîran ja kâma rupan välissä, tilassa, joka meille näyttää subjektiiviselta ja vaikeasti hahmottuvalta. Subjektiivisia parapsykologisia ilmiöitä, kuten telepatiaa ja siten esim. "kuultuja ääniä" (pään sisässä) ym. voi tapahtua missä tahansa hengen mielenkiinto vain on. Mutta ulkoisia kummitteluilmiöitä voi tapahtua vain siellä missä on ihmisestä irronnutta voimaa (linga sharîran eetteriplasmaa), eli joko vainajan maatumattomia fyysisiä jäänteitä tai mediumistinen välittäjähenkilö.

Istar wrote: Thu Aug 04, 2022 2:01 pmMietin erilaisten paikkojen tunnelmia ja myös joihinkin tiettyihin esineisiin jäänyttä energiaa. Joskus vanhan rakennuksen tiettyyn kohtaan on jäänyt muusta tilasta poikkeavaa energiaa, joka on tietyllä tapaa persoonallista. Sitä voi olla jossain huoneessa ja voimakkaammin joidenkin huonekalujen kohdalla. Kuitenkin tuo energia, jolla on persoonallisia piirteitä, vaikuttaa jääneen unen ja muistojen kaltaiseen tilaan. Joissain rakennuksissa on puolestaan tietoisemmilta vaikuttavia energioita, jotka liikkuvat tilassa vapaammin ja osallistuvat aktiivisemmin ympäristön muuttuviin tapahtumiin. Kun puhutaan tällaisista voimakkaammin tietoisista vainajahengistä, jotka vaikuttavat ympäristön fyysisiin ilmiöihin ja monet ihmiset todistavat saman aikaisesti näitä tapahtumia, miten voidaan ajatella, että ne ovat ihmismielen projisoimia, varsinkin kun ne tapahtuvat myös ilman ihmisten läsnäoloa?

Kummitteluilmiössä jossa henki olisi paikalla yksin (asia, joka valitettavasti on mahdoton todistaa, koska tarkkailun mahdollistuminen vaatii sitä läsnäoloa, jonka olemattomuus tässä on edellytyksenä) on sekin mahdollista. Silloin paikassa on jostain muualta kuin läsnäolijoista vedettyä plasmaa, esimerkiksi em. maatumaton jäänne, tai sellaisen voimakkaasti mediumistisen henkilön magnetismia, joka on paikalla usein, vaikkei juuri silloin kuin ilmiö tapahtuu. (Ja sitten on vielä tuo uusi can of worms, eli elementaalit erona nyt käsiteltyihin elementaareihin: olennot luonnonilmiöiden takana eli niin ikään yhteydessä fyysisesti aikaansaaviin voimiin. Nämä kaksi tajuisuuden luokkaa voivat kohdata ja joskus myös lomittua, jos ihmistietoisuus on alaspäisellä eli elementaalien tapaan materiasidonnaisella kaarella.)

Hengen "unen ja muistojen kaltainen tila" puolestaan on äärimmäisen yleistä, toisin kuin fyysiset kummitteluilmiöt, joissa konkreettiset kappaleet liikkuvat käsin koskematta. Käytännössä jokainen ihminen jää tuollaiseen unen ja muistojen kaltaiseen tilaan ja viipyy lyhyemmän tai pidemmän aikaa, enemmän tai (pitemmän päälle yhä) vähemmän tajuisena, itselleen rakkaissa (tai muuten voimakkaan emotionaalisissa) paikoissa. Mutta se ei näe noita paikkoja, vaan niiden muistikuvan sellaisena kuin se ne koki. On normaali ja luonnollinen tila, että ihmiset ja henget asuttavat samaa tilaa, mutta näiden kontakti ei ole luonnostaan mediumistinen tai nekromanttinen, eikä siihen tulisi pyrkiä. Hengen tulee antaa haalistua paikasta, jonka se näkee hyvin eri tavoin kuin elävät. Entisaikaan asiat olivat hiukan toisenlaisia, ja "kotitonttujärjestelmä" eräänlaisena kauniin nekromantian muotona toimi paljon paremmin yhteisössä, jolla oli pysyvä oma paikkansa ja aukoton sukupolvien jatkumonsa. Esi-isien laarien ja maanien palvonta oli universaalia, ja tällainen viipyilevä, psyykkinen jännite pysyy mielekkäänä ja hyväntahtoisena sellaisessa intiimissä ihmisyhteisössä. Nykyään sellainen sukupolvien yli kulkeva ja yhteen fyysiseen paikkaan sitoutuva samanhenkinen magnetismi on käytännössä mahdoton toteuttaa: koko länsimainen sivistyksemme edustaa kaikin tavoin päinvastaisia arvoja ja käytänteitä.

Aasinsilta takaisin aiheeseen: kulttuurit – niin laajat kuin pienetkin, kokonaisten sivistysten ja pienten heimokuntien – ovat aina yhteisprojisointien tulosta. Mitä terveempi, elinvoimaisempi, kauniimpi ja parempi tällainen yhteisprojisointi on, sitä enemmän se muodostuu kohdan 1 projisointitavasta; ja mitä sairaampi, vahingoittavampi, nekromanttisempi ja patologisempi se on, sitä enemmän se muodostuu kohdan 2 projisointitavasta. Oma kulttuurimme – nykyinen globaali länsimainen kulttuuri – on valitettavasti hyvin vaikeasti kohdan 2 raskauttama, mikä enteilee sen tuhoa. Aito dynaaminen luovuus ja myötätuntoinen totuudellisuus (toisin sanoen, Kolminainen Avain) olisi se tapa jolla 2 voitaisiin muuttaa 1:ksi, mutta aika näyttää, riittävätkö ihmiskunnan sisäiset resurssit so. kollektiivinen tahtotila tähän.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Mitä on projisointi

Post by Istar »

Nefastos wrote: Fri Aug 05, 2022 11:52 am Kummitteluilmiössä jossa henki olisi paikalla yksin (asia, joka valitettavasti on mahdoton todistaa, koska tarkkailun mahdollistuminen vaatii sitä läsnäoloa, jonka olemattomuus tässä on edellytyksenä) on sekin mahdollista.
Viittasin kysymykseni yhteydessä aikaisempaan viestiini asunnon valojen päälle menemisestä silloin, kun ketään ei ole paikalla. Ilmiö oli toistuva kunnes keskustelin asunnossa asuneen vainajahengen kanssa.
Nefastos wrote: Fri Aug 05, 2022 11:52 am Hengen tulee antaa haalistua paikasta, jonka se näkee hyvin eri tavoin kuin elävät.
Tunnen vainajahenkien läsnäolon yleensä varsin epämiellyttävänä ja painostavana raskautena. Koen, että välitilaan jääneiden vainajien kanssa yhteiselo ei ole suotavaa, ainakaan minun tapauksessani. Ne voivat kuluttaa ihmisten elämänenergiaa ja huonontavat kodin ilmapiiriä joka tapauksessa. Koska olen niihin yhteydessä luonnostaan, nekin ovat minuun yhteydessä ja vaikuttavat olemuksellaan varmasti siksikin voimakkaammin.

Olen vetänyt puoleeni kokemuksia vainajahengistä läpi elämäni ja neutraali tai myönteinen suhtautuminen ovat tässäkin yhteydessä oleellisia, kun pyrkimyksenä on nähdä maailma mahdollisimman totuudellisesti. Koska mielen subjektiivinen sisältö värittää henkisiä kokemuksia, niihin kannattaa suhtautua reflektoiden. Toistuvat saman tyyliset kokemukset vahvistavat totuusarvoa.

Subjektiivisen kokemuksen projisoiminen ulkomaailmaan voi olla myös hyödyllinen tekniikka, kunhan tiedostaa kyseessä olevan ihmismielen sisäisistä asioista. Eräässä varjotyöskentelyn muodossa mieli projisoi persoonallisuuden ongelmatekijän hetkellisesti olennolliseksi, jolloin sen reflektointi onnistuu itsestä etäännyttämisen kautta kokonaisvaltaisemmin. Ihmisten varjopuolet voivat olennoitua myös tiedostamattomasti, jolloin ihminen luulee olevansa todellisten henkien kiusanteon kohteena, vaikka kyseessä on omasta itsestä ulos työnnetty, negatiiviseksi koettu piirre. Varoittelun sijaan haluaisin kuitenkin painottaa avointa ja kokemusten sisältöön takertumatonta mieltä henkisen työskentelyn mahdollistajana.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mitä on projisointi

Post by Nefastos »

Istar wrote: Fri Aug 05, 2022 4:38 pmViittasin kysymykseni yhteydessä aikaisempaan viestiini asunnon valojen päälle menemisestä silloin, kun ketään ei ole paikalla.

Klassikko, ja syystä: yksinkertainen sähkölaite vaatii häiriöönsä minimaalisen ulkoisen voiman, eikä tuon voiman tarvitse olla kykenevä varsinaisten fyysisten kappaleiden manipulointiin, vaan sähkömagneettinen piikki riittää.

Istar wrote: Fri Aug 05, 2022 4:38 pmTunnen vainajahenkien läsnäolon yleensä varsin epämiellyttävänä ja painostavana raskautena. Koen, että välitilaan jääneiden vainajien kanssa yhteiselo ei ole suotavaa, ainakaan minun tapauksessani. Ne voivat kuluttaa ihmisten elämänenergiaa ja huonontavat kodin ilmapiiriä joka tapauksessa.

Henkivaikutus joka ei ole jollain tapaa raskas ja kielteinen tulee harvemmin sidotuksi maailmaan sellaisella tavalla, joka olisi helposti havaittavissa. Toki on olemassa myös paljon sellaista jäännettä, jossa sitovana tekijänä ei ole varsinainen negatiivinen latautuneisuus, vaan vain mielen kiintyneisyys tuttuun paikkaan ja materiaan, mutta kuten sanottua, tällöin on harvinaista, että intensiteetti olisi niin voimakas, että tapahtuu ulkoisia ilmiöitä.

Tästä avautuu tosin jälleen uusi taustapohdiskelu, eli se, missä määrin on olemassa minkäänlaista "neutraalia" tilaa, joka ei edusta jonkinlaista henkisubstanssia. Mikäli luontoa pidetään elollisena, kuten jo faivrelaisessa esoterian määritelmässä taidettiin todeta pidettävän, ei ole olemassa aukkopaikkaa jossa ilmiöt, voimat ja psyykkisyys eivät olisi muodostuneita erilaisten henkiolemusten läsnäolosta. Siten (kuten esitin hiljattain Saatanan ja Luciferin erillisyyskysymyksen yhteydessä) on aina jossain määrin mielivaltaista sanoa, missä asioiden entiteettisyys alkaa ja loppuu. Ja tämähän pätee myös nykykulttuurin kannalta niin ilmeiseen ajatukseen yhden iholla muista erotetun ihmisen yksilöllisyydestä. Me emme ole sellaisia erillisiä saaria kuin nykytiede kuvittelee, ja vielä vähemmän sitä ovat ruumiittomat entiteetit. "Persoona" ja "yksilöllisyys" ovat äärimmäisen volatiileja käsitteitä, aivan erityisesti silloin kun olennolla ei – toisin kuin meillä elossa olevilla ihmisillä – ole korkeampaa itseä eli Egoa, joka toimii ainakin periaatteellisena kiintopisteenä syvällä kaiken jaetun keskuksessa. Henki on lähes aina jollain tapaa pluraalinen olento, kuten mainiosti esittää UT:n esitys Gerasan riivatusta. ("Meidän nimemme on Leegio, sillä meitä on monta täällä.") Tämä kuolemanjälkeinen tietoisuuden "substantialisoituminen" – mielet muuttuvat yhteiseksi massaksi, jonka galvanoi dynaamisuuteen ulkoinen läsnäolo – tulee ilahduttavan usein jopa nykyaikaisissa kauhutarinoissa. Ja tietysti myös entisaikaan, hienona esimerkkinä suomalainen manan väen eli aliyksilöllisen nekromanttisen substanssin käsite.

Istar wrote: Fri Aug 05, 2022 4:38 pmVaroittelun sijaan haluaisin kuitenkin painottaa avointa ja kokemusten sisältöön takertumatonta mieltä henkisen työskentelyn mahdollistajana.

Onkin erinomaista että Azazelin Tähdessä on useammanlaisia lähestymistapoja. Itse puolestani tahdon painottaa ankaraa reflektointia, missä on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Erityisesti kuitenkin AT:n työssä, johon – erona useimpiin uushenkisyyden muotoihin – hyvin olennaisesti liittyy myös filosofinen, gnostinen suhtautumistapa, kokisin ongelmalliseksi esityksen, joka ei voi nojata muuhun kuin omaan subjektiiviseen aistimukseeni. Siten olen pelkästään hyvilläni siitä, että esimerkiksi näihin keskusteluihimme lukijat suhtautunevat hyvin maltillisesti, toivotun skeptisesti, uskomatta mitään vain sen perusteella että joku niin sanoo. Mutta toki toivon, että tuo skepsis ulottuu monilla lukijoista myös nykytieteen hegemoniaan, niin että myös okkulttiset näkemykset ansaitsevat tulla harkituiksi ja pohdituiksi.

Niin kauan kuin meissä kaikissa ei elä jatkuva prosessikeskustelu aivojen itsereflektoivassa, itselleenuskottelun varalta alituisesti valppaana olevassa osassa, on myös toivotonta yrittää muuttaa maailmaa henkisesti tiedostavammaksi, koska kaikillahan on jo valmiina oma mielipiteensä ja omat eriävät kokemuksensa eriävine tulkintoineen. Tässä me Azazelin Tähden jäsenet voimme yrittää näyttää keskustelevaa esimerkkiä ja siten rohkaista muita samaan. Tämä on minusta myös tuon mainitsemasi avoimen mielen välttämätön osatekijä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Mitä on projisointi

Post by Istar »

Nefastos wrote: Sat Aug 06, 2022 11:21 am Tästä avautuu tosin jälleen uusi taustapohdiskelu, eli se, missä määrin on olemassa minkäänlaista "neutraalia" tilaa, joka ei edusta jonkinlaista henkisubstanssia. Mikäli luontoa pidetään elollisena, kuten jo faivrelaisessa esoterian määritelmässä taidettiin todeta pidettävän, ei ole olemassa aukkopaikkaa jossa ilmiöt, voimat ja psyykkisyys eivät olisi muodostuneita erilaisten henkiolemusten läsnäolosta.
Koen todellakin, että erilaiset olemassaolon tasot ovat ns. päällekkäisiä, jatkuvasti läsnäolevia, jotka voivat näyttäytyä tietoisuuden muuntuneissa tiloissa. Neutraalia tilaa ei tosiaankaan ole, sillä sisäisten ja usein tiedostamattomien vaikutteiden lisäksi meihin vaikuttavat ns. ulkoiset tekijät, kuten toisten ihmisten ajatukset ja tunteet, erityisesti meihin kohdistetut, sekä kollektiiviset ilmiöt ym. Kaikki asiat voidaan nähdä elollisina, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään jatkuvasti, vaikkakin yleensä päivätajunnan ulottumattomissa. Kuitenkin kun vielä ollemme enimmäkseen tietoisuudellamme sidoksissa fyysisen maailman ilmiöihin, fyysiset paikat energeettisine/astraalisine vaikutteineen aiheuttavat enemmän mahdollisia haittaavia tekijöitä. Kuten jos verrataan tiettyyn paikkaan sitoutuneen henkiolennon vaikutusta siihen, että ihminen on “vain” mielensä kautta yhteydessä henkiolennon kanssa.
Zeraim
Posts: 47
Joined: Wed Dec 04, 2019 6:47 pm

Re: Mitä on projisointi

Post by Zeraim »

Nefastos wrote: Fri Aug 05, 2022 11:52 am Asialla on kaksi merkitystä, jotka menevät myös päällekkäin. Molemmat liittyvät kuvittelukykyyn, tuohon vanhan(kin) okkultismin niin suuresti arvostamaan astraalis-mentaaliseen imaginaatioon:

(1) Mieli luo ja välittää mielikuvia. Esoteerisen perusmaksiimin mukaisesti nämä mielikuvat "projisoituvat" kuten kuvat diaprojektorista valon kautta laakeaan pintaan. Tähän perustuu monenlaista tietoisen ja tiedostamattoman magian ja psyykkisen vaikutuksen toimivuus. (~Okkulttinen ja taiteellinen projisointi.)

(2) Mieli erehtyy kuvittelemaan omia sisäisiä vaikutelmiaan ulkoiseksi todellisuudeksi. Ihminen projisoi omia toiveitaan ja pelkojaan muuhun maailmaan, toisiin ihmisiin tms., ja asiat jotka tosiasiassa ovat hänen sisäisiä, ehkä symbolisia tai assosiatiivisia kokemuksiaan, tuntuvat hänestä objektiivisesti ilmeneviltä. (~Psykologinen ja patologinen projisointi.)

Toisin sanoen, molemmissa on kyse objektiivisen ja subjektiivisen, itseyden ja toiseuden sekoittumisesta. Ja kun ymmärretään että itse maailma kokonaisuutena on objektiivisen ja subjektiivisen, itseyden ja toiseuden sekoittumista, projisaatio tai projisointi on tavattoman olennainen ja jatkuvasti läsnäoleva asia.

Pulma: Ihminen jolta puuttuu ankaraa itsereflektiota ei pysty aina kyllin tarkasti erottamaan kohtia 1 & 2. Molemmat ovat totta maailmassa, mutta vain ensimmäinen on totuudellista. On myös hyvin paljon tilanteita joissa molemmat näistä ovat läsnä yhdessä, mikä tekee asioiden tieteellisestä tutkimisesta aivan tavattoman vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.

Tämä pulma onkin yksi kiehtovimmista ja samalla kauhistuttavimmista asioista mielen suhteen. Mielemme on ihmeellisen kyvykäs tekemään erilaisista kokemuksista tulkintoja ja siten luomaan jonkinlaisen erilaisten ongelmien ja taipumusten täyteisen minäkuvan, joka vaikuttaa kaikkeen toimintaan.

Psykologiassa projektiolla tarkoitetaan defenssimekanismeihin kuuluvaa sisäisen heijastamista ulkoisiin asioihin (tyypillisimmin ihmisiin). Ilmiöön voi liittyä välillä myös ns. projektiivinen identifikaatio, jossa esim. muutamme käytöstämme projektiomme vuoksi niin paljon, että saamme toisen ihmisen käyttäytymään/toimimaan siten, että asia muuttuukin todelliseksi. Ehkä helppona esimerkkinä olisi vaikka se, että ajattelen toisen olevan vihainen ja alat ilmentää itse vihaisuuteen liittyviä eleitä ja toimintamalleja, kunnes toinenkin onkin hetken kuluttua oikeasti vihainen.

Henkilökohtaisesti näiden psykologian selitysmallien lisäksi projisoin todellisuuteeni teoriaa, jonka mukaan tätä ilmiötä tapahtuu myös syvemmin kuin vain tunteiden ja käyttäytymisen suhteen. Näen tämän projektion olevan myös astraalinen/mentaalinen informaation möhkäle/thoughformi mikä lie, jonka lähetämme muille kanssaihmisillemme, joka voi laadustaan ja voimastaan riippuen vaikuttaa ympärillämme oleviin enemmän tai vähemmän tietoisella tasolla.

Meillä on sisällämme yhtä valheellinen kuva, kuin ulkoiseen heijastama projektio, myös omasta itsestämme. Usein tämän ajatellaan olevan syntynyt pitkälti tulkintana ulkoisista tekijöistä johtuen (esim. vanhempien ja vertaisyhteisöjen jne. asenteesta tai tulkitusta asenteesta itseäsi kohtaan). Ajattelen meidän ihmisten olevan oman mielemme vankiloissa, joissa meillä on täysin epätodellinen kuva itsestämme (=persoonallinen minuus tai alempi minuus, miksi nyt kukakin sitä kutsuu). Tajuntamme on harvoin keskittynyt korkeampaan puoleemme vaan useimmiten tietoisuutemme toimii tämän valheellisen ja rajoittavan kuvan kautta projisoiden oman tulkintansa itseensä ja muihin sekä tietyllä tavalla usein myös pakottaen muita toimimaan kyseisellä tavalla. Tietyllä tavalla ajattelen meidän luovan jatkuvasti tietämättämme omaa todellisuuttamme, etenkin sosiaalista todellisuuttamme.

Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan tätä valheellista identifikaatiota tai mielen vankilaa pitkälti karmana, sinä mihin olemme kiinnittyneet. Se vain aktivoituu eri tilanteiden kautta, mutta on jotain, mitä olemme kantaneet mukanamme jo pidemmän aikaa. Ehkä tämän takia ihastuin niin kovasti Saatanan seitsemät kasvot teoksen Hierofantti osion kohtaan: ”Tämä äärimmäinen kysymys itseyden ja toiseuden välillä luo hiertoa, kitkaa, josta syntyy itsetietoisuuden tuli. Olen alun alkaen homogeenista materiaa, energiat kiteytyvät muodoiksi, taipumuksiksi, luonteiksi ja lopulta yksilöiksi. Jokainen yksilö on Saatanan taideteos. Ja miksi? – Koska Saatana, yleensä nähtynä paha tuojaksi ihmiselle, on itseasiassa se ihmeellisen, palvottavan korkea olemus, joka antaa ihmisen rangaista itse itseään.”
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mitä on projisointi

Post by Nefastos »

Tässä (molemmissa muodoissa 1 & 2) on myös sanskritin Maya-sanan merkitys. Se on vanhastaa käännetty usein harhaksi tai illuusioksi, mikä saattaa johtaa ajattelua väärään suuntaan. Maya sitoutuu karmaan juuri tällä tavoin, että me luomme omaa todellisuuttamme tiedostamattomilla projisoinneilla, joissa on sekä sielullista luomisvoimaa että harhaista sävyttyneisyyttä, ja näiden välinen ero on usein vaikeita havaita.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Mitä on projisointi

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Fri Aug 05, 2022 11:52 am
Pulma: Ihminen jolta puuttuu ankaraa itsereflektiota ei pysty aina kyllin tarkasti erottamaan kohtia 1 & 2. Molemmat ovat totta maailmassa, mutta vain ensimmäinen on totuudellista. On myös hyvin paljon tilanteita joissa molemmat näistä ovat läsnä yhdessä, mikä tekee asioiden tieteellisestä tutkimisesta aivan tavattoman vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.
Tunnistan etenkin tätä viimeistä osuutta esiintyvän suht usein omalla kohdallani. Näiden suhteessa objektiiviseen todellisuuteen usein ongelma menee siihen, että väsymystila, mielen kivettymät tms. johtaa punaisen langan kadotukseen ja tulee tarve ikään kuin yrittää jättää viesti muille samassa viestijuoksujoukkueessa kulkeville, jotka voivat jatkaa siitä missä omat pimeyteen kurottelut alkavat jo sekoittua subjektiivisiin vesiin. Tässä on kaksi hyvettä suuntineen havaittavissa:
A) Totuudellisuuden hyvettä seuraten pyrkii välttämään ilmaisuja, jotka alkavat sekoittua liikaa subjektiivisiin kuvitelmiin, ja etsii keinoja miten nuo subjektiiviset vainut voisi tuoda lähemmäs objektiivista todellisuutta. Esim. jos voimat alkavat olla lopussa niin jättää vainut muistiin ja palaa niiden äärelle paremmalla ajalla.
B) Mikäli ongelma on enemmän mielen kivettymissä eikä niistä tahdo päästä yli niin pyrkii tuomaan ne rajoittuneet ideat/projisaatiot avoimeen keskusteluun ja siten löytää objektiivisempaa näkökulmaa.

Tuntuu että toiseen osaan (EDIT: B-osaan) tarvitsisi kulttuurissamme jotain yleisiä malleja, joilla tulee selväksi että nyt on lupa olla kriittinen ja osoittaa mikä ongelma tässä möhkäleessä on. Nämä asiat on niin herkkiä kun ensinnäkin ihmisten tulisi ensin itse käydä kaikki nuo ensimmäisen osan jutut läpi, jotta työtä ei paheesta sysättäisi muiden kontolle. Ja jos ne on käyty, ja jollain ilveellä sen välittäisi selkeästi, niin silloinkaan ei voi olla varma onko ihminen legitiimisti kysymässä muilta vai projisoimassa subjektiivista kokemustaan jonain pyhänä kokemanaan asiana tms., johon etenkin on vaikea sanoa mitään objektiivisempaan osoittavaa.
Zeraim wrote: Sun Aug 07, 2022 5:18 pmAjattelen meidän ihmisten olevan oman mielemme vankiloissa, joissa meillä on täysin epätodellinen kuva itsestämme (=persoonallinen minuus tai alempi minuus, miksi nyt kukakin sitä kutsuu). Tajuntamme on harvoin keskittynyt korkeampaan puoleemme vaan useimmiten tietoisuutemme toimii tämän valheellisen ja rajoittavan kuvan kautta projisoiden oman tulkintansa itseensä ja muihin sekä tietyllä tavalla usein myös pakottaen muita toimimaan kyseisellä tavalla.
(…)
Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan tätä valheellista identifikaatiota tai mielen vankilaa pitkälti karmana, sinä mihin olemme kiinnittyneet.
Nähdäkseni heikosta itsetunnosta tai häpeästä kärsivä saattaakin päästä näissä ongelmissa eteenpäin avatessaan ovea laajemmin karman käsittelyyn. Tämä voi tapahtua esim. yksinkertaisesti luomalla niin läheisiä ihmissuhteita, missä karmiset taakat pääsee avaitumaan laajemmin arkeen (yksilön taikavoima tuodaan tantrisesti esiin objektiivisen heijastuspinnan kautta). Se mitä objektiivinen maailma karman kautta muodostuessaan tuo eteen totuudellisuutta harjoittaneelle ja harjoittavalle subjektiiviselle mielelle on usein melko tavalla asioita selkeyttävää ja harjoja riisuvaa. Itseensä käpertynyt ihminen saattaakin huomata miten sekaisin maailma ylipäätään on (vaikka se on itsestäänselvyys, niin tietoisuus näistä joudutaan tuomaan myös demonisten kivettymien tasoille, joita esim. heikko itsetunto ilmentää) ja miten suhteellisen terveeksi totuudellisuuden harjoitus on omaa mieltä tuonut. Olen havainnut näillä paikkeilla sellaista melko vaarallistakin välinpitämättömyyttä hullua maailmaa kohtaan, jossa on toisaalta mahdollista synnyttää pysyvämpää varmaa sijaa suhteessa korkeampaan itseen ja mestareihin. Toisaalta tässä tietysti voi myös kallistua toiseen ääripäähän, jossa tullaan liialliseen itsevarmuuteen ja sen sellaiseen, joka voi olla niin ikään takaisin subjektiivisiin sumuihin hukkumista, tai vaihtoehtoisesti esim. kama manasista objektiivisuuden käsityskyvyllä muiden prinsiippien yliajamista. Kama manaksen maailma saattaa näyttäytyä joissain muodoissaan materialistin silmissä objektiiviselta todellisuudelta (toki tämä prinsiippi on elintärkeä työkalu objektiiviseen todellisuuteen kurotteluun), mutta ehkäpä okkultistin objektiivinen todellisuuden täytyy määrittyä laajemmin Hieroglyfisen avaimen kautta.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mitä on projisointi

Post by Nefastos »

Smaragd wrote: Mon Aug 08, 2022 11:35 pmNäiden suhteessa objektiiviseen todellisuuteen usein ongelma menee siihen, että väsymystila, mielen kivettymät tms. johtaa punaisen langan kadotukseen ja tulee tarve ikään kuin yrittää jättää viesti muille samassa viestijuoksujoukkueessa kulkeville, jotka voivat jatkaa siitä missä omat pimeyteen kurottelut alkavat jo sekoittua subjektiivisiin vesiin. (...) Tuntuu että toiseen osaan tarvitsisi kulttuurissamme jotain yleisiä malleja, joilla tulee selväksi että nyt on lupa olla kriittinen ja osoittaa mikä ongelma tässä möhkäleessä on. Nämä asiat on niin herkkiä kun ensinnäkin ihmisten tulisi ensin itse käydä kaikki nuo ensimmäisen osan jutut läpi, jotta työtä ei paheesta sysättäisi muiden kontolle.

Nykykulttuurin suuri yhdistämispyrkimys on positiivinen asia, mutta tapa jolla se toteutetaan on usein niin lapsekas ja tempoileva, että seuraukset ovat vähintään yhtä negatiivisia kuin positiivisia. Itse palaan aina sanomaan, että tarvitsisimme paluuta keskenään lähtökohtaisesti samanarvoisiksi nähtyihin roolituksiin, joissa ihmisten ja tilanteiden erilaisuus voitaisiin nähdä neutraaliksi ja hyödylliseksi asiaksi. Nykyinen "emmekö voi olla kaikki vain ihmisiä ilman nimilappuja" johtaa (ja on jo johtanut) tilaan, jossa kommunikaatio ja aito ymmärretyksi tuleminen käy yhä vaikeammaksi, koska ilmaistavissa olevat kontekstuaalisuudet poistetaan. Tällainen hosuttu (pseudo-)ykseydellisuus on johtanut juuri siihen mitä ajassa pitäisi yrittää erityisesti välttää, eli elintärkeiden totuuksien katoamiseen itse valittujen mieleisten – eli projisoitujen tai jopa suorastaan tietoisesti valheellisten – narratiivien alle.

Kritiikki nimilaputtamista ja leimaamista vastaan nousee siitä väärästä käsityksestä, että roolien kautta ajattelu olisi (a) lähtökohtaisesti joitakin rooleja väheksyvää tai (b) että ulkoa päin annettua roolia ei itse saisi vaihtaa tai tuunata. Nykyään roolittaminen ja arkkityypittäminen koetaan usein äärimmäisen problemaattiseksi. Kuitenkin kaikki kieli ja kulttuuri, ja kuten sanottua, jopa ihmismieli sisäisesti, voi operoida vain tällaisten kontekstualisointien kautta. Tämän paljastaa esimerkiksi vanha kyyninen (mutta tosi) ironiakoe: avoimeen internetkeskusteluun vailla kontekstia, sanotaan vaikka jonkin irrallisen videon kommentteihin, ei ole mahdollista vastata tavalla, josta lukija pystyisi tietämään onko vastaus ironinen vai ei. Roolit ja tyypit ovat niitä ainoita yhteisiä tukipuita, joiden kautta pystymme operoimaan kohti ymmärrystä: ne eivät ole sen kielteisempiä kuin aakkoset. Nykyinen pyrkimyksemme purkaa ja etsiä demonismia roolituksista tuhoaa siten juuri sitä kieltä, mitä käyttämällä (ainoastaan) voisimme aidosti kohdata ja ymmärtää muuten kuin satunnaisesti – tai projisoidusti (luuloteltu kohtaaminen joka perustuu ongelmamerkkien poistamiseen).

Mainitsemastasi tilanteesta ("tulee tarve ikään kuin yrittää jättää viesti muille samassa viestijuoksujoukkueessa kulkeville, jotka voivat jatkaa siitä missä omat pimeyteen kurottelut alkavat jo sekoittua subjektiivisiin vesiin") voi ottaa esiin esimerkiksi runoilijan tai runoilija-mystikon arkkityypin. Kun ihmisen ymmärretään operoivan tällaisen roolin alla (sen ei tarvitse olla hänen ainoa roolinsa!), muut ymmärtävät lukea asian tuolla kuvaamallasi tavalla.

Keskustelu haarautuu nyt projisoinnista roolituksiin, mutta nämä kaksi ovat olennaisia tikapuita ja tukipuita molemmissa aloitusviestini kohdissa 1 & 2. Ne ovat noita prinsiippejä ja aspekteja, jotka okkultistille ovat niin tärkeitä työvälineitä. Tämä on erityisen olennaista Azazelin Tähdessä, joka hyväksyy erilaisia – jopa "vastakohtaisina nähtyjä" – sisäisen kokemisen muotoja, ja pyrkii yhdistämään nämä yhteisen eettisen pyrinnön alle. Ilman roolitusten ja arkkityypitysten avointa käyttöä tällaisessa multikulttuurissa syntyy sellainen Baabelin sekasorto, että jokainen puhuu eri kieltä ja ihmettelee, ettei kukaan ymmärrä miten ja miltä kannalta hän ajatuksensa esittää.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked