Asialla on kaksi merkitystä, jotka menevät myös päällekkäin. Molemmat liittyvät kuvittelukykyyn, tuohon vanhan(kin) okkultismin niin suuresti arvostamaan astraalis-mentaaliseen imaginaatioon:
(1) Mieli luo ja välittää mielikuvia. Esoteerisen perusmaksiimin mukaisesti nämä mielikuvat "projisoituvat" kuten kuvat diaprojektorista valon kautta laakeaan pintaan. Tähän perustuu monenlaista tietoisen ja tiedostamattoman magian ja psyykkisen vaikutuksen toimivuus. (~Okkulttinen ja taiteellinen projisointi.)
(2) Mieli erehtyy kuvittelemaan omia sisäisiä vaikutelmiaan ulkoiseksi todellisuudeksi. Ihminen projisoi omia toiveitaan ja pelkojaan muuhun maailmaan, toisiin ihmisiin tms., ja asiat jotka tosiasiassa ovat hänen sisäisiä, ehkä symbolisia tai assosiatiivisia kokemuksiaan, tuntuvat hänestä objektiivisesti ilmeneviltä. (~Psykologinen ja patologinen projisointi.)
Toisin sanoen, molemmissa on kyse objektiivisen ja subjektiivisen, itseyden ja toiseuden sekoittumisesta. Ja kun ymmärretään että itse maailma kokonaisuutena on objektiivisen ja subjektiivisen, itseyden ja toiseuden sekoittumista, projisaatio tai projisointi on tavattoman olennainen ja jatkuvasti läsnäoleva asia.
Pulma: Ihminen jolta puuttuu ankaraa itsereflektiota ei pysty aina kyllin tarkasti erottamaan kohtia 1 & 2. Molemmat ovat totta maailmassa, mutta vain ensimmäinen on totuudellista. On myös hyvin paljon tilanteita joissa molemmat näistä ovat läsnä yhdessä, mikä tekee asioiden tieteellisestä tutkimisesta aivan tavattoman vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.
* * *
Jatkan aiheeseen johtaneesta toisesta keskustelusta:
Smaragd wrote: ↑Thu Aug 04, 2022 11:03 pmOn myös muistettava, että kun tässä puhutaan projisaatiosta niin kyse on paikan psyykkisessä ja astraalisessa atmosfäärissä tapahtuvista hienovaraisista vuorovaikutuksista: yhteisessä nesteessä olemisesta ja voiman jakamisista, uhreista yms. Eli emme voi eristää projisaatio-termiä johonkin kliiniseen psykologiseen merkitykseen (tiedän että jotkin psykologian koulukunnat saattavat tulla lähelle syvempiäkin merkityksiä ja esim. animismistista maailmankatsomusta, mutta en puhu tässä niistä). Tällaisissa näkemyksissä astraalisiin tasoihin vuorovaikutukset tilojen ja niiden henkien kanssa voitaneen katsoa tapahtuvan hieman vähemmän sillä spatiaalisella tasolla mille mieli saattaa tottua sthula sharian maailmaa katsoessaan. Esim. telepaattiset kokemukset tai synkronismit voivat antaa vertauspistettä siihen miten astraalitasolla toimimiset eivät välttämättä tarvitse välitöntä ulkoisten kehojen läheisyyttä.
Kaksi erilaista parapsykologista ilmiötä, subjektiiviset ja objektiiviset, on tosiaan erotettava toisistaan, vaikka tuo ero tietyssä mielessä – niin kauan kuin ihminen on elossa – onkin melkein veteen piirretty viiva linga sharîran ja kâma rupan välissä, tilassa, joka meille näyttää subjektiiviselta ja vaikeasti hahmottuvalta. Subjektiivisia parapsykologisia ilmiöitä, kuten telepatiaa ja siten esim. "kuultuja ääniä" (pään sisässä) ym. voi tapahtua missä tahansa hengen mielenkiinto vain on. Mutta ulkoisia kummitteluilmiöitä voi tapahtua vain siellä missä on ihmisestä irronnutta voimaa (linga sharîran eetteriplasmaa), eli joko vainajan maatumattomia fyysisiä jäänteitä tai mediumistinen välittäjähenkilö.
Istar wrote: ↑Thu Aug 04, 2022 2:01 pmMietin erilaisten paikkojen tunnelmia ja myös joihinkin tiettyihin esineisiin jäänyttä energiaa. Joskus vanhan rakennuksen tiettyyn kohtaan on jäänyt muusta tilasta poikkeavaa energiaa, joka on tietyllä tapaa persoonallista. Sitä voi olla jossain huoneessa ja voimakkaammin joidenkin huonekalujen kohdalla. Kuitenkin tuo energia, jolla on persoonallisia piirteitä, vaikuttaa jääneen unen ja muistojen kaltaiseen tilaan. Joissain rakennuksissa on puolestaan tietoisemmilta vaikuttavia energioita, jotka liikkuvat tilassa vapaammin ja osallistuvat aktiivisemmin ympäristön muuttuviin tapahtumiin. Kun puhutaan tällaisista voimakkaammin tietoisista vainajahengistä, jotka vaikuttavat ympäristön fyysisiin ilmiöihin ja monet ihmiset todistavat saman aikaisesti näitä tapahtumia, miten voidaan ajatella, että ne ovat ihmismielen projisoimia, varsinkin kun ne tapahtuvat myös ilman ihmisten läsnäoloa?
Kummitteluilmiössä jossa henki olisi paikalla yksin (asia, joka valitettavasti on mahdoton todistaa, koska tarkkailun mahdollistuminen vaatii sitä läsnäoloa, jonka olemattomuus tässä on edellytyksenä) on sekin mahdollista. Silloin paikassa on jostain muualta kuin läsnäolijoista vedettyä plasmaa, esimerkiksi em. maatumaton jäänne, tai sellaisen voimakkaasti mediumistisen henkilön magnetismia, joka on paikalla usein, vaikkei juuri silloin kuin ilmiö tapahtuu. (Ja sitten on vielä tuo uusi can of worms, eli elementaalit erona nyt käsiteltyihin elementaareihin: olennot luonnonilmiöiden takana eli niin ikään yhteydessä fyysisesti aikaansaaviin voimiin. Nämä kaksi tajuisuuden luokkaa voivat kohdata ja joskus myös lomittua, jos ihmistietoisuus on alaspäisellä eli elementaalien tapaan materiasidonnaisella kaarella.)
Hengen "unen ja muistojen kaltainen tila" puolestaan on äärimmäisen yleistä, toisin kuin fyysiset kummitteluilmiöt, joissa konkreettiset kappaleet liikkuvat käsin koskematta. Käytännössä jokainen ihminen jää tuollaiseen unen ja muistojen kaltaiseen tilaan ja viipyy lyhyemmän tai pidemmän aikaa, enemmän tai (pitemmän päälle yhä) vähemmän tajuisena, itselleen rakkaissa (tai muuten voimakkaan emotionaalisissa) paikoissa. Mutta se ei näe noita paikkoja, vaan niiden muistikuvan sellaisena kuin se ne koki. On normaali ja luonnollinen tila, että ihmiset ja henget asuttavat samaa tilaa, mutta näiden kontakti ei ole luonnostaan mediumistinen tai nekromanttinen, eikä siihen tulisi pyrkiä. Hengen tulee antaa haalistua paikasta, jonka se näkee hyvin eri tavoin kuin elävät. Entisaikaan asiat olivat hiukan toisenlaisia, ja "kotitonttujärjestelmä" eräänlaisena kauniin nekromantian muotona toimi paljon paremmin yhteisössä, jolla oli pysyvä oma paikkansa ja aukoton sukupolvien jatkumonsa. Esi-isien laarien ja maanien palvonta oli universaalia, ja tällainen viipyilevä, psyykkinen jännite pysyy mielekkäänä ja hyväntahtoisena sellaisessa intiimissä ihmisyhteisössä. Nykyään sellainen sukupolvien yli kulkeva ja yhteen fyysiseen paikkaan sitoutuva samanhenkinen magnetismi on käytännössä mahdoton toteuttaa: koko länsimainen sivistyksemme edustaa kaikin tavoin päinvastaisia arvoja ja käytänteitä.
Aasinsilta takaisin aiheeseen: kulttuurit – niin laajat kuin pienetkin, kokonaisten sivistysten ja pienten heimokuntien – ovat aina yhteisprojisointien tulosta. Mitä terveempi, elinvoimaisempi, kauniimpi ja parempi tällainen yhteisprojisointi on, sitä enemmän se muodostuu kohdan 1 projisointitavasta; ja mitä sairaampi, vahingoittavampi, nekromanttisempi ja patologisempi se on, sitä enemmän se muodostuu kohdan 2 projisointitavasta. Oma kulttuurimme – nykyinen globaali länsimainen kulttuuri – on valitettavasti hyvin vaikeasti kohdan 2 raskauttama, mikä enteilee sen tuhoa. Aito dynaaminen luovuus ja myötätuntoinen totuudellisuus (toisin sanoen, Kolminainen Avain) olisi se tapa jolla 2 voitaisiin muuttaa 1:ksi, mutta aika näyttää, riittävätkö ihmiskunnan sisäiset resurssit so. kollektiivinen tahtotila tähän.