Räyhänhenget ja kotitontut

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Smaragd »

Istar wrote: Thu Aug 04, 2022 2:01 pm Kun puhutaan tällaisista voimakkaammin tietoisista vainajahengistä, jotka vaikuttavat ympäristön fyysisiin ilmiöihin ja monet ihmiset todistavat saman aikaisesti näitä tapahtumia, miten voidaan ajatella, että ne ovat ihmismielen projisoimia, varsinkin kun ne tapahtuvat myös ilman ihmisten läsnäoloa?
Tulee mieleen uhrit mahdollisena selityksenä, mikäli ihminen ei oikeasti ole ollut ajallisessa maailmassa tarvittavilla etäisyyksillä tai muilla tavoilla läsnä. En ole varma jätänkö huomiotta jotkin erityisolosuhteet, mutta nähdäkseni kuolemassa tapahtuva lahoaminen paljastaa elävässä olennossa läsnäolleen keskipisteen, jonka ympärillä hänen prinsiippinsä ovat pysyneet koossa ja elävänä. AT:n prinsiippijaossa tätä pistettä nimitetään pranaksi. Vaikka kuolemassa alemmat prinsiipit jäävätkin vielä jollain tasolla toistamaan itseään, niin sitä voisi verrata jossain määrin henkiyhteydensä jättäneen ruumiin hermojen nykimiseen, mikä kuitenkin on moninaisempaa ja elävämmän tuntuista, koska prinsiippejä on useita ja ne siten muodostavat kompleksimpaa olennollisuutta. Voisiko siis sano että ihmisen koherenttius ja vastuu pranastaan antaa hänelle oikeuden ulkoiseen ruumiiseen - sthula shariraan - ja tästä johtuen myös mahdollisuuden antaa vainajan keskipisteensä kadottaneiden prinsiippien ilmetä yhden olennon muodossa sthula shariran konkreettisessa maailmassa (esim. räyhänhenki tiputtelemassa tauluja) siinä määrin yhdessä kuin ne tottumuksesta osaavat palata yhteen ja konkretiaan elävän ihmisen keskittävän pyörteen kautta?

On myös muistettava, että kun tässä puhutaan projisaatiosta niin kyse on paikan psyykkisessä ja astraalisessa atmosfäärissä tapahtuvista hienovaraisista vuorovaikutuksista: yhteisessä nesteessä olemisesta ja voiman jakamisista, uhreista yms. Eli emme voi eristää projisaatio-termiä johonkin kliiniseen psykologiseen merkitykseen (tiedän että jotkin psykologian koulukunnat saattavat tulla lähelle syvempiäkin merkityksiä ja esim. animismistista maailmankatsomusta, mutta en puhu tässä niistä). Tällaisissa näkemyksissä astraalisiin tasoihin vuorovaikutukset tilojen ja niiden henkien kanssa voitaneen katsoa tapahtuvan hieman vähemmän sillä spatiaalisella tasolla mille mieli saattaa tottua sthula sharian maailmaa katsoessaan. Esim. telepaattiset kokemukset tai synkronismit voivat antaa vertauspistettä siihen miten astraalitasolla toimimiset eivät välttämättä tarvitse välitöntä ulkoisten kehojen läheisyyttä.
Tariq wrote: Thu Aug 04, 2022 5:03 pm Jokainen voi olla mitä mieltä haluaa, itse koin että uhrin puuttumisella oli merkitystä.
Minun korvaan nämä tällaiset vaikuttavat oikeinkin hyvätapaiselta ympäristön huomioimiselta. Vrt. jos lähestyn kotiani puhtaan materialistisesti niin paljon helpommin saatan oikeuttaa sen erilaisia laiminlyöntejä. Että jos jollain on maailmankatsomuksellinen ero asiassa niin viimeistään pragmaattiselta kannalta tällaiset tavat, terveissä rajoissa pysyessään, voivat olla ylivertaisia.
Tariq wrote: Thu Aug 04, 2022 5:03 pm Puhun itse aina kodinhengestä tai kodinhaltijasta, minulle tulee kotitontusta sun muista saunatontuista aina mieleen jotkut Mauri Kunnaksen kirjat.
Ymmärrän assosiaation. Minulle ilmestyi lapsena uneen niin perin karmiva saunatonttu (aikuisten maailman kriteereilläkin), että tuskin mikään määrä Mauri Kunnasta voisi ohittaa sitä vaikutusta käsitykseeni tonttu-sanaan ja sen assosiaatioihin. Koen sen olleen sieluni tunnustaman kulttuurimme mytologian muodon ottanut Saatana opettamassa minua, muistuttamassa millainen tämä maanpiiri nyt olikaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Nefastos »

Smaragd wrote: Thu Aug 04, 2022 11:03 pm
Tariq wrote: Thu Aug 04, 2022 5:03 pmPuhun itse aina kodinhengestä tai kodinhaltijasta, minulle tulee kotitontusta sun muista saunatontuista aina mieleen jotkut Mauri Kunnaksen kirjat.

Ymmärrän assosiaation. Minulle ilmestyi lapsena uneen niin perin karmiva saunatonttu (aikuisten maailman kriteereilläkin), että tuskin mikään määrä Mauri Kunnasta voisi ohittaa sitä vaikutusta käsitykseeni tonttu-sanaan ja sen assosiaatioihin.

Keventävä ja pienentävä assosiaatio on ymmärrettävä, mutta ei väistämätön. Otetaan Risto Pulkkisen teos "Suomalainen kansanusko – Samaaneista saunatonttuihin" ja sen rinnakkaisteos "Suomalaisen kansanuskon sanakirja". Jälkimmäisen kohta "Saunatonttu" johtaa yleiseen kohtaan "Tonttu". Huomaan ilokseni, että se käsittelee koko lailla täsmälleen tässä keskustelussa läpikäymiämme asioita:

"Tonttu, kodinhaltija, vastasi talon onnesta. Sana tulee lainana ruotsista (< tomtegubbe, tonttiukko). [Eli sana "tonttu" viittaa siis nimenomaan tiettyyn paikkaan, kyseessä on genius locin muoto. Vasta vähitellen haltijasta eli tontusta vääntyi koomisen hellyttävä samaan tapaan kuin alkujaan kauhistavista raamatullisista kerubeista, joilla oli useita päitä ja siipipareja ja silmiä, muuntuivat esiin myöhemmät amoriini-kerubit, nuo maalausraamien lähellä pyörivät pulskat pikkulapset.] (...) Jos normeja ei noudatettu tai talossa laiskoteltiin, tonttu muistutti olemassaolostaan. Lievissä tapauksissa se saattoi vain näyttäytyä mutta vakavammissa aiheuttaa kummittelun kaltaista häiriötä. (...) Tontun alkuperästä on kansalla ollut erilaisia näkemyksiä. Mikäli asiaa yleensä on pohdittu, niin on selitetty, että tontuksi tai talonhaltijaksi päätyi talon ensimmäinen isäntä, sen peruskiven laskija, ensimmäisen tulen virittäjä tai talon ensimmäinen vainaja. Tällöin tonttuajattelu voidaan yhdistää vainajainpalvontaan. (...) Monissa tapauksissa tonttu havaittiin, kun havaitsija oli juuri nukahtamaisillaan." jne.

* * *

Tuo kysymys projisaatiosta on niin (tärkeä ja) mutkikas, että avaan sille uuden keskustelun.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Smaragd »

Nappaan tuolta uuden keskustelun puolelta osan tähän keskusteluun:
Nefastos wrote: Fri Aug 05, 2022 11:52 am
Entisaikaan asiat olivat hiukan toisenlaisia, ja "kotitonttujärjestelmä" eräänlaisena kauniin nekromantian muotona toimi paljon paremmin yhteisössä, jolla oli pysyvä oma paikkansa ja aukoton sukupolvien jatkumonsa. Esi-isien laarien ja maanien palvonta oli universaalia, ja tällainen viipyilevä, psyykkinen jännite pysyy mielekkäänä ja hyväntahtoisena sellaisessa intiimissä ihmisyhteisössä. Nykyään sellainen sukupolvien yli kulkeva ja yhteen fyysiseen paikkaan sitoutuva samanhenkinen magnetismi on käytännössä mahdoton toteuttaa: koko länsimainen sivistyksemme edustaa kaikin tavoin päinvastaisia arvoja ja käytänteitä.
Olen pääpuolittain samaa mieltä joskin asiassa on myös liukuvuutta. Oman sukuni juuret voidaan osoittaa pelkkien kirkonkirjojen perusteella samalle maatilalle 1700-luvulta lähtien ja miten pitkälle lie kirjatun historian ulottumattomiin. Tällaisessa asemassa näen siellä edelleen jäänteitä ja jopa käytänteitä esi-isien palvontaan, joka on vielä vahvasti paikkasidonnaista. Mutta laajemman kulttuurin ja sivistyksen vaikutus on selvä. Nähdäkseni yllä lainatun kohdan perusteella kristillisen kirkon vaikutus hautauspaikkojen rajoituksiin lainsäädännössä on mahdollisesti ollut yksi merkittävimmistä muutoksista, jotka ovat vähentäneet "yliluonnollisten" ilmiöiden arkipäiväisyyttä materialistisessa nykyajassa. Kirkko on pyhitettyyn maahan hautaamisen idealla tuonut okkulttista hautausteknologiaa yleiseksi normiksi, joka vetää elementaarien vaikutuspiiriä hajanaisempaan suuntaan (eittämättä tällä voi nähdä myös positiivisia puolia). Kun käytänne on pitkällä aikajänteellä normalisoitunut niin myös uskonnollisesti neutraalit hautausmaat ajavat samaa asiaa. Käsittääkseni Suomessakaan ei saa lainsäädännön mukaan haudata ihmisiä muualle kuin virallisille hautausmaille.

Tässä lienee konkreettinen esimerkki siitä aiemmin mainitusta kristinuskon ja materialismin samaan pussiin pelaamisesta. Kristinusko on tavallaan synnyttänyt materialismin, vaikka ne ovatkin jossain määrin toistensa vihollisia. Saatanan projisoitumista ulos kirkosta massiivisessa mittakaavassa tarkoituksenaan näyttää mikä ongelma hiedän käytännöissään on ollut. Mutta liekkö siellä kristinuskon rakenteissa kukaan kykenee valvomaan moisia massiivisia vuosisatojen mittaisia liikkeitä, saati sitten osaisi arvostaa ja siten tulkita Saatanan merkkejä. Vaatisi melkoista muutoskykyisyyttä ja notkeutta.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Istar »

Asuin aikoinaan vanhassa, 1800-luvulla rakennetussa maalaistalossa, jossa suvussa siirtyneen tiedon mukaan kummitteli. Kyseessä oli aikaisemmin talossa asunut henkilö. Talon nykyiset omistajat kertoivat kuinka levysoitin oli välillä soittanut musiikkia itsestään, mutta häiriöt olivat ajan myötä vähentyneet. Rakennus oli pitkään ollut vain kesäasuntona, kunnes muutimme perheen kanssa siihen. Henki, joka näyttäytyi vanhan naisen hahmossa, asutti pääasiassa rakennuksen toisen kerroksen käytävää ja sen takaista huonetta. Yleisen ilmapiirin painostavuuden vuoksi, pyrimme lähettämään hengen tiehensä banishing-seremonioiden avulla. Käytimme rituaalissa tilan puhdistamiseen rituaalikelloa ja poltimme frankinsensia. Energeettisesti ongelmallisin kohta talossa sijaitsi toisen kerroksen käytävässä. Eräs banishing-seremonia sai erikoisen ilmiön aikaiseksi. Kävimme talon jokaisen huoneen totuttuun tapaan läpi, mutta käytävässä rituaalikello lopetti soimisen. Kun heilutin kelloa edes takaisin, siitä ei kuulunut ääntä ollenkaan. Kyseiset seremoniat eivät vaikuttaneet toivotulla tavalla, emmekä viihtyneet talossa pitkään. Näin jälkikäteen ajateltuna perinteisenäkin pidetty, melko vihamielinen henkien pois ajamisen tyyli ei välttämättä tuota positiivisia tuloksia, vaan voi pahimmassa tapauksessa lisätä häiriökäytöstä. Tämän tyylistä, pitkäaikaisesti paikkaan sitoutunutta henkeä voitaisiin mahdollisesti kutsua myös tontuksi. En tiedä, oliko hengelle uhrattu koskaan, mutta mietin energian antamista uhraamisen muotona. Koska henkeen liittyi suvussa siirtynyttä tietoa, siihen oli keskitetty huomiota pitkän aikaa. Yläkerran huone jätettiin yleensä tyhjilleen hengen vuoksi. Monet rakennuksessa kävijät, jotka eivät ennalta tienneet asiasta, aistivat sen olemuksen, ja joutuivat häirinnän kohteiksi. Pitkällinen ja toistuva keskittyminen sekä vierailijoiden pelkoreaktiot vahvistivat mahdollisesti sen laatua.
Zeraim
Posts: 47
Joined: Wed Dec 04, 2019 6:47 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Zeraim »

Vähän hankalasti jakautuu keskustelu projisoinnista ja kummajaisista, mutta päätin vastata tähän pannukakun vuoksi, vaikka tämä ehkä olisi sopinut projisointia käsittelevään ketjuun.

Kummitusten ja projisointien suhteen olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka esim. tietyissä vanhoissa taloissa ihmiset tuntevat fiiliksen olevan outo, ahdistava ja ”selvästi henkien vaikutuksen alainen”. Itse homeelle altistuneena olen kiinnittänyt enemmänkin huomiota tiloissa leijuvaan homeen hajuun, jota muut eivät ole välttämättä tietoisesti haistaneet. Omana oletuksena on ollut se, että tällöin on mahdollista sekin, että aistimme jollain tasolla, että tila ei ole meille hyväksi ja mielikuvituksemme antaa tälle epäselvälle, mutta aistittavalle väärälle ”viballe” yliluonnollisen selityksen, kuten kummitukset tms.

Toisaalta tämä mahdollinen yhteys on kiinnostava, koska juuri vanhoihin taloihin, kellareihin, ullakoihin ja homeisiin ränsistyneisiin rakennuksiin ihmiset liittävät usein ajatuksen aavetalon arkkityypistä. Aihe kiehtoo itseäni myös siitä syystä, että olen tarkastellut esimerkiksi kiinalaisia käsityksiä talon rakentamisesta ja vesisuonista, joista myös suomalainen kansanperinne puhuu. Kiinalaiset kutsuvat vesisuonia lohikäärmeen suoniksi, joiden varressa nähtiin olevan kohtia, joista henget kulkevat alisen ja maanpäällisen välillä (vertaa esim. ajatus lähteenhengistä jne. Suomessa). Aaveiden ja henkien sanottiin kerääntyvän näihin kohtiin sekä koska niissä oli maan kosteaa qitä, asiat myös homehtuivat siellä. Kiinassa ajatukset juontavat juurensa vanhoihin samanistisiin näkemyksiin, joissa samoin kuin Suomessa, kehossa vaikuttaa ns. taivaalliset sielut ja maalliset sielut. Maalliset sielut liittyivät suoraan maahan ja sen elinvoimaan ja psyykkisiin aspekteihin ja kehollisuudessa esim. vaistoihin ja vietteihin. Näistä maallisemmista osista ajateltiin voivan kuoleman jälkeen muodostua tietynlaisia aaveita ja niillä olevan jatkuva pyrkimys takaisin keltaiseen lähteeseen (maahan ja aliseen). Ihmisten suositeltiin pidättyvän rakentamasta kotejaan tämän tyyppisiin paikkoihin, sillä ne nähtiin sairastuttavana siksi, että ihmisen kehollista elämää ylläpitävät voimat kääntyivät näissä paikoissa ihmistä itseään vastaan ja yrittivät johdattaa häntä kohti aikaista kuolemaa palatakseen takaisin aliseen. Tämä nyt on vähän yksinkertaistettuna, mutta niillä nähtiin oleva myös suuri mieltä ja henkeä häiritsevä vaikutus ja voivan mm. tehdä painajaisia ja harhoja pitkällä aikavälillä.

Tämä ajatus on myös kiinnostava projisoinnin suhteen, sillä osassa vanhoja kirjoituksia ajateltiin tämän liittyvän lähinnä ihmisen oman olemuksen kääntymisenä kohti kuolemaa ja vajoamista, josta seurauksena oli erilaiset mielen häiriintymiset, tunneongelmat ja mielikuvat. Ihminen saattoi alkaa jutella aaveille, jotka mahdollisesti olivat vain hänen omasta olemuksestaan peräisin. Luonnonhenkien ja ”oikeiden” aaveiden mahdollisuutta ei kuitenkaan tietääkseni oikein koskaan kielletty.


Yksi itseäni hieman tässä aiheessa tuskastuttava puoli on siinä, että tuntuu että teemme helposti liiallisia rajoja ilmiöiden välille pyrkimällä luokittelemaan ja kategorisoimaan niitä. Mielestäni esimerkiksi prinsiippijako voi tuoda hankaluuksia, jos pidättäydymme tiukkojen rajojen vetämisessä todellisuuden päälle. Esimerkiksi:
Nefastos wrote: Wed Aug 03, 2022 11:35 am Astraaliruumiilla tarkoitetaan nykyään yleensä kâma rupaa, joka on ei-fyysinen. Aikanaan sillä tarkoitettiin myös linga sharîraa, joka on fyysinen, siinä merkityksessä että se koostuu voimasta.
Ymmärrän hyvin, että prinsiipit voidaan erottaa toisistaan, mutta ne rajakohdat eivät tunnu olevan niin selkeitä kuin välillä teoriassa esitämme tai kuinka mielemme yrittää väkisin kategorisoidessaan tehdä vaikka itse teoria ei olisikaan liian tiukkaa. Näihin prinsiippeihin liittyvien aistimusten suhteen tämä on ehkä vieläkin vaikeampaa. Joskus tuntuu jopa selkeämmältä ajatella noita kaikkia liukumona kohti hienojakoisempaa, jossa on vaikea sanoa, tarkasti, missä toinen alkaa. Joskus yritän rikkoa oman mieleni rakenteiden tiukkoja rajoja leikkimällä ajatuksella, että kaikkeus on ykseydellinen, vaikka en sitä sellaiseksi osaisikaan hetkessä kokea. Mielestäni meidän on myös vaikea määrittää aivan tarkasti, millä tasolla liikutaan puhuttaessa jonkun hengestä tai vaikka kuolleesta jäänneistä ”palasista”. Samalla tavalla vaikeuksia hieman tuottaa myös se, että mitä määrittelemme hengeksi, henkiseksi, energiaksi ja minkä verran sillä on omaa muotoa ja mitä aistimastamme muodosta on todellisuudessa omaa projisointiamme. Joissakin samanistisissa kulttuureissa on ollut käsitys useista sieluista (ehkä helpommin ymmärrettävänä prinsiippeiksi), joista osa on lähempänä maata, fyysistä, elinvoimaa ja eläimellisyyttä, tunteita jne. ja toiset taas enemmän hienojakoisempaa, vapaampaa, muodottomampaa ja ehkä enemmän puhtaampaa tajuntaa tms. Ehkä kuolemanprosessimme aikana meistä jää erilaisille tasoille erilaisia jäänteitä, joita mahdollisesti joku voi kokea. Onko ne persoonallisia, kyseiseen ihmiseen liittyviä paloja vai vaan energioita, kollektiiviseen jääneitä muistikuvia vai mitä, on jo sitten vaikeampi määrittää. Se, että joku on jostain tietystä tajunnan kehityksen vaiheesta tulkinnut niitä joksikin ja kirjoittanut niistä historiassa ei välttämättä kerro siitä, että kaikki katsovat niitä samasta perspektiivistä tai kehitysvaiheesta käsin, vaikka ne liittyisivätkin samaan ilmiöön.

Ja sitten vihdoin siihen pannukakkuun. En koskaan ymmärtänyt edes kuvitella, että hengen kanssa voisi käydä kauppaa ja saada pannukakkua! Itse jäin kiinni kahviaddiktiooni tuon Istarin mainitseman valonsytyttelijän suhteen. Se siis käänteli valokatkaisijoita ja onnistui säikäyttämään vanhempani. Katsoin vanhempieni kanssa ulos lähtiessä valot on varmasti poissa ja mainitsin siitä vanhemmilleni. Palatessamme vessassa oli valot taas päällä ja katkaisin eri asennossa. Tämä toistui siellä jatkuvasti kunnes Istar istahti juttelemaan kummajaisen kanssa. Oma ajatukseni oli, että ei sitä mihinkään tarvitsisi lähettää, jos sen voisi opettaa keittämään mulle aamukahvit. Kahvinkeitin, katkaisia ja merkkivalo, mikä ettei.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Nefastos »

Zeraim wrote: Sat Aug 06, 2022 2:14 pm
Nefastos wrote: Wed Aug 03, 2022 11:35 amAstraaliruumiilla tarkoitetaan nykyään yleensä kâma rupaa, joka on ei-fyysinen. Aikanaan sillä tarkoitettiin myös linga sharîraa, joka on fyysinen, siinä merkityksessä että se koostuu voimasta.


Ymmärrän hyvin, että prinsiipit voidaan erottaa toisistaan, mutta ne rajakohdat eivät tunnu olevan niin selkeitä kuin välillä teoriassa esitämme tai kuinka mielemme yrittää väkisin kategorisoidessaan tehdä vaikka itse teoria ei olisikaan liian tiukkaa. Näihin prinsiippeihin liittyvien aistimusten suhteen tämä on ehkä vieläkin vaikeampaa. Joskus tuntuu jopa selkeämmältä ajatella noita kaikkia liukumona kohti hienojakoisempaa, jossa on vaikea sanoa, tarkasti, missä toinen alkaa.

Näkisin nämäkin kaksi tulokulmaa erilaisina, toisiaan tasapainottavina praktiikoina, jotka tulee ymmärtää yhdessä: yhtäältä meillä on jaottava rakenne, jolla on käyttönsä asioiden analyyttisen tutkimiseen (ja jota pitää pystyä kääntelemään eri asentoihin riippuen tilanteesta, sekä selittämään auki: koneen on lopulta oltava heuristinen eikä itsetarkoituksellinen palikointisysteemi) – ja toisaalta meillä on ymmärrys maailmasta suurena ykseytenä, joka koostuu pienemmistä ykseyksistä, aurisista rakenteista, joiden kokoonpano on volatiiili. Kumpi tahansa näistä kahdesta yksin tarkasteltuna johtaa ongelmiin, ensimmäinen kivettymiin ja jälkimmäinen "kaikki on kaikkea miltä se vain kullekin tuntuu"-relativismiin, mikä itse asiassa tekee kaikesta kommunikaatiosta lopulta mahdotonta/järjetöntä. Rakenteisuudet, kuten prinsiippisysteemit tai kielet, ovat tulkinnan tukirankoja. Ne on aina voitava heittää pois (tai kääntää uuteen asentoon) sillä hetkellä kun ne muuttuvat esteiksi, mutta ei kuitenkaan ennen sitä.

Zeraim wrote: Sat Aug 06, 2022 2:14 pmMielestäni meidän on myös vaikea määrittää aivan tarkasti, millä tasolla liikutaan puhuttaessa jonkun hengestä tai vaikka kuolleesta jäänneistä ”palasista”.

Se on luonnollisesti äärimmäisen vaikeaa hyvin monesta syystä. Mutta painotan itse tätä puolta siitä kuinka vainaja mielineen, (astraali-)kehoineen ja energioineen disintegroituu, koska asia ei ole monellekaan ihmiselle intuitiivinen, eikä siihen siten kiinnitetä useinkaan huomiota: huomaamatta ajatellaan, että ihminen on kuoltuaan koko lailla näkymätön versio aiemmasta itsestään. Tämä ihmisen olennoisuuden yksiulotteinen käsittäminen yhdistää monia erilaisia uskomusjärjestelmiä uskonnoista New Ageen ja arkiajatteluun. Sitä vastoin viimeisen sadan vuoden aikana mahdollistunut psykologinen ymmärrys mielen kerroksisuudesta on mielestäni hyvin tärkeä väylä eteenpäin kohti syvempää ja faktisempaa ymmärrystä tuosta kaikkein merkityksekkäimmästä olemassaolon muodosta, tajunnasta. Gnothi seauton on kuitenkin lopulta se äärimmäinen ohje.

Zeraim wrote: Sat Aug 06, 2022 2:14 pmJa sitten vihdoin siihen pannukakkuun. En koskaan ymmärtänyt edes kuvitella, että hengen kanssa voisi käydä kauppaa ja saada pannukakkua! Itse jäin kiinni kahviaddiktiooni tuon Istarin mainitseman valonsytyttelijän suhteen. Se siis käänteli valokatkaisijoita ja onnistui säikäyttämään vanhempani. Katsoin vanhempieni kanssa ulos lähtiessä valot on varmasti poissa ja mainitsin siitä vanhemmilleni. Palatessamme vessassa oli valot taas päällä ja katkaisin eri asennossa. Tämä toistui siellä jatkuvasti kunnes Istar istahti juttelemaan kummajaisen kanssa. Oma ajatukseni oli, että ei sitä mihinkään tarvitsisi lähettää, jos sen voisi opettaa keittämään mulle aamukahvit. Kahvinkeitin, katkaisia ja merkkivalo, mikä ettei.

Jos Blavatsky sai tontun päärmäämään tekstiilinsä (tosin huonosti), luulisi myös kahvinkeiton onnistuvan.

Kun mainitsit tuosta säikäyttämisestä, tuli mieleen kuinka juuri tällaisissa kohdin on käytännön tasolla usein ilmiselvää, liittyykö kokemukseen aidosti uhkaava kokemus, vai pelästyykö ihminen sitä, että tapahtuu jotain mikä hänen maailmankuvansa rajoissa ei pitäisi olla mahdollista. Tarkoitan: vaikka ihminen ei olisi erityisen herkkä, hän yleensä kyllä pystyy kokemaan, liittyykö tilanteeseen sisäistä painostavuutta, vai onko kyseessä vain automaation tapainen elementaalinen ilmiö.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Thu Aug 04, 2022 11:57 am
Soror O wrote: Wed Aug 03, 2022 7:32 pmEt tiedä, kuinka syvälle tulet uppoamaan (vaikka järkesi pystyy antamaan siitä jonkin todennäköisyyslaskelman), et tiedä mitä maa ja vesi pitää sisällään, eikä järkesi pysty edes erottamaan seisotko maan vai veden päällä, koska kyse ei ole kummastaan erikseen. Ja tämän kaiken ja sinun välillä on vain paljaat jalkasi, ohut ihosi, vailla teollista, keinotekoista rajaa. Tämä villiys on jollain tavalla kauheaa ja juuri siksi sitä kohti menee. Luonto ei ole tietyn pisteen jälkeen romantisoitavissa, vaan se on kauhea, laaja kuin molokin kita. Se on äiti Saatana itse. Lopulta tuon äidin tarjoama lohtu on kuitenkin vailla vertaa. Koska se on lohtua, joka ei ole väistänyt mitään, joka ei ole teeskennellyt, joka ei ole tarjonut korvikkeita vaan ylitsepursuavaa elämän ja kuoleman kauheutta ravinnoksemme.

Mieleen palaavat Baileyn esittämät magian säännöt tai ohjeet:

"...Vartioikoon maagikko itseään hukkumasta paikassa, jossa maa ja vesi kohtaavat. Keskimmäisen paikan, joka ei ole kuiva eikä märkä, on oltava hänen jalkojensa astuinsijana. Kun vesi, maa ja ilma kohtaavat, on olemassa sija magian teoille." (Kahdeksas sääntö)

Tämä ohje kriittisen tilan – mutta nimenomaan luonnossa luonnostaan löytyvän kriittisen tilan – merkityksestä magiasta on erittäin hyvä. Siinä missä "vesi, maa ja ilma kohtaavat" okkultistin on löydettävä kyky yhdistää ja välittää asioita ja pysyä niiden positiivisena kehittäjänä, tietoisena, itse valitsevana kehkeyttäjänä, jolla on voima ja vastuu – huolimatta siitä että hän rakastaa tuota äiti Saatanaa (merta, jonka partaalla hän elää).
En ole Baileytä koskaan lukenut. Palaan nyt vielä tähän keskipisteessä seisomisen teemaan ja eri elementaalien kanssa työskentelyyn. Maagin täytyy todella Maata kohti seistessään rakentaa ja/tai muistaa itselleen kulkuneuvo, jolla hän matkustaa. Sitten hän voi laskea itsensä Veteen, merille.(Toiset joutuvat mereen ilman kulkuneuvoa tai välinettä, mistä voi seurata monenlaisia kiertoreittejä.) Kuljettuaan meressä voi löytää jumalten porteille, Ilman teille. Jos jumalat sallivat, ne kuulevat sinua ja antavat sinun puhutella heitä. Sitten vielä on tärkeää osata palata Ilman teiltä omaan lihapukuunsa. Mutta kuka oikeastaan tietää näitä, en minä ainakaan.
If you want to reborn, let yourself die.
Locked