Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Post Reply
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1373
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am
Lodge membership: Graal, Phanes

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Cancer wrote: Mon Jun 27, 2022 5:38 pm Me iloiset ja luottavaiset sadomasokistit
menemme jumalten luo muuten vain
Koska oma suhteesi runoon on niin etäinen ettet muista mitä sillä on yritetty sanoa niin uskallan tehdä vahvemmin subjektiivisen tulkinnan. Tulee mieleen huolettomuus ja jonkin asteinen naiivius, jota itse joskus omasin suhteessa kevyeen ja leikkisään sadomasokismiin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jo tällä selkeän kevyellä alueella jos luottamus on sellaisella lapsekkaalla tasolla missä vain täysin luotetaan toiseen sokeasti luullen, että he osaavat luottaa ja olla yhtä avoimia kuin itse on, niin sellainen valo ja varjo vierekkäin, joista jälkimmäistä sadomasokismi koskettaa, ovat varsin sairaalloinen yhdistelmä. Varjojen alueella kulkiessa luottamuksen täytyy olla kypsää ja maadoitettua.
Suhteessani okkultismiin koen jokseenkin samoin: lähestyessäni jumalia, koen tarpeen maadoittaa pyrkimykseni etten menisi niin väkevien presenssien luo muuten vain, ikään kuin heittämään hukkaan kykyni lähestyä moista intensiteettiä.
Cancer wrote: Mon Jun 27, 2022 5:38 pm emmekä pelkää, koska olemme niin hauraita
Vaikka yllä olevan tulkinnan kautta tässä näkyvän pelon puutteen ja haurauden voisikin tulkita juurikin merkityksen ja pyrinnön kuolemana, nihilismiin luhistumisena, niin tässä voisi toisenlaisella tulkinnalla nähdä myös tultavan äärimmäisen luottamuksen saavuttamiseen. Tässä valossa näen vision haurauden hyveellisestä puolesta (unohtamatta lukemattomia ansakuoppia mitä hyveen saavuttaminen todellisuudessa vaatii huomioimaan) ikään kuin viimeisinä karkean ruumiin repaleina palamassa pois rajoittamasta okkulttiseen kehoon uudelleensyntymistä.
"Would to God that all the Lords people were Prophets"
- William Blake
Post Reply