Hengellinen kirjallisuus eri tyylilajien ilmaisijana

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Post Reply
Kenazis
Frater
Posts: 1188
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo
Lodge membership: Graal, Pentagrammaton

Hengellinen kirjallisuus eri tyylilajien ilmaisijana

Post by Kenazis »

Otsikointi oli hieman hankalaa, mutta yritän selvittää aiheen idean seuraavaksi.

Hengellinen/henkinen/okkulttinen/esoteerinen/jne. kirjallisuus voi olla kirjoittajalle pyrkimys ymmärtää, selittää ja jäsentää ns. yliluonnollisia mystisia ilmiöitä, ja näin sen luonne usein ehkä myös nähdään. Tämän lisäksi se voi olla tietoinen kirjallisuuden tyyli, jonka pyrkimys onkin ehkä viihdyttää ja kertoa erikoisista mystisistä asioista fiktiona tai runoutena. Nämä kaksi voivat sekoittua sekä tietoisesti että tiedostamatta. Lukijan kannalta hengelliseen kirjallisuuteen voidaan taas asennoitua yksilöstä riippuen ottaen asiat totena, osittain totena, symbolisena esityksenä jostain ihan muusta, harhaisuutena, ja oikeastaan ihan minä vain.

Sana täysin vapaa. Minulle tulee esimerkkien kautta muutamia "avautumisia" mieleen, mutta pidetään ne varalla toistaiseksi.

ps. Mietin, että sopisiko tämä johonkin muualle kuin filosofia-kategoriaan, mutta tuntui silti parhaalta vaihtoehdolta.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Cancer
Posts: 312
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Hengellinen kirjallisuus eri tyylilajien ilmaisijana

Post by Cancer »

Hengellistä kirjallisuutta on niin monenlaista. Minulle kirjat, joissa esitetään esim. kuolemanjälkeisiä tiloja, henkiolentoja, kadonneita sivilisaatioita ym. koskevia asioita faktoina, ovat nykyisin kaunokirjallisuutta. Tämä ei tarkoita väheksyntää - kaunokirjallisuus on yksi keskeisimmistä kiinnostuksen kohteistani - mutta kyllä varautuneisuutta näiden väitteiden kirjaimellisuuden suhteen. Se, että esitetään faktatietona jotain, mikä ei käytännössä ole falsifioitavissa, on mielestäni vahingollista väitteen sisällöstä riippumatta.

Aivan toinen hengellisen kirjallisuuden genre - jossa tosin on päällekkäisyyttä edellä mainitun kanssa - on introspektiivinen, varsinaisesti hengellisiä kysymyksiä suoraan käsittelevä kirjallisuus. Kysymykset siitä, onko ihmisillä astraaliruumis tai onko kuolemanjälkeistä elämää, eivät mielestäni ole varsinaisesti hengellisiä, vaan yksinkertaisesti maailmaa koskevia empiirisiä kysymyksiä samassa mielessä kuin "montako kuuta Marsilla on?", "mikä on valonnopeus tyhjiössä?" yms. Varsinaisesti hengellisiksi lasken eri versiot kysymyksistä "onko elämällä merkitys?", "miksi on olemassa mitään?" jne. - näihin ei voida vastata empiirisesti vaan ainoastaan kysyjän omassa sydämessä. Useimmat tuntemani eksplisiittisen okkultistiset kirjailijat käsittelevät molempia kysymysryhmiä (ja usein näkevät niiden välillä yhteyksiä joita itse en ainakaan yhtä vahvasti näe). Hengellisyyttä sivuavat sekulaarit kirjailijat puolestaan tapaavat kokemukseni mukaan keskittyä jälkimmäiseen ryhmään; kaksi suosikkiani näistä ovat toisessa ketjussa mainitsemani Erich Fromm (jolla tosin on ehkä hiukan liikaa psykoanalyysin painolastia makuuni) ja äskettäin edesmennyt bell hooks (jonka kirjoissa tosin on vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus mutta jota voin silti suositella kaikille okkultisteille; esim. hänen kirjoituksensa rakkaudesta tuovat mieleen Pekka Ervastin parhaimmillaan).

Mieleni tekisi joskus tehdä tyylianalyysia eniten lukemistani eksplisiittisen okkultistisista kirjailijoista. Näistä Crowley on mielestäni rasittavan näppärä ja liian ihastunut omaan luuloteltuun nerouteensa, Nefastos puolestaan rauhoittava ja kiehtova tietynlaisen sisäisen lapsen herättävällä tavalla. Pidän hänen tyylinsä laskostuneesta kiemuraisuudesta ja hillitystä dramatiikasta; vaikka hän kirjoittaa paljon asioista, joihin en itse kirjaimellisessa merkityksessä usko, tuntuvat nämäkin kohdat ikään kuin salaperäisen videopelimaailman lorelta (ja toivon että tämä rekisteröityy kohteliaisuutena, joka on XD). Unelmissani Nefastos kirjoittaa vielä joskus fantasiaromaanin.
Tiden läker inga sår.
Tähti
Posts: 217
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Hengellinen kirjallisuus eri tyylilajien ilmaisijana

Post by Tähti »

Itelle ehkä parhaiten uponnut proosaruno-tyyppinen hengellinen kirjallisuus, ajatuskirja nimeä olen käyttänyt joskus itse. Eli kirjoitettu semmoiseen tyyliin ettei se avaudu heti, joskus viikkojakin tai jopa vuosia saa miettiä jotain, silleen ajattelun voima myös ihmisessä vahvistuu. Valoa tielle-kirja esim yhtenä esimerkkinä. Muutenkin Mabel Collinsilla jotain lyhyitä kirjoja paljon suomeksi. Rohit Mehta kirjoittanut yhden selitysteoksen Valoa tielle-kirjasta, joka avautuu suurin piirtein yhtä hitaasti. :)
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1373
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am
Lodge membership: Graal, Phanes

Re: Hengellinen kirjallisuus eri tyylilajien ilmaisijana

Post by Smaragd »

Otan lähtökohtaiseksi esimerkiksi animistis-pan(en)teistisen perspektiivin, jonka huomasta hengellinen kirjallisuus saattaa usein lähestyä eri aiheita. Tällainen henki- tai olemuskeskeinen valinta saattaa usein kummuta henkilökohtaisista henkikokemuksista taikka symbolisesta kuvastosta, jota kirjoittaja tarkastelee sisäisellä silmällään tekstiä luodessaan. Saatetaan puhua esim. jonkin entiteetin (esim. Saatanan, Neitsyt Marian jne.) kanssa työskentelystä ja millaisilla tavoilla kyseiseen entiteettiin ollaan kosketuksissa. Jälkimmäisessä tapauksessa voisi olettaa kyseessä olevan symbolinen tyylilaji, jossa mennään niin abstrakteille tasoille, että niitä on helpompi ymmärtää jos ajatellaan nuo tasot arkipäiväiselle järjelle ymmärrettävässä muodossa, ikään kuin kommunikoisi toisen ihmisen tai eläimen kanssa, mutta kommunikaatiotapa onkin jotain hyvin erilaista totutusta. Mutta koska jonkinlaista kommunikaatiota kuitenkin tapahtuu kahden entieetin välillä niin mikä saattoi alkaa analogisena kielikuvana paljastuukin viimeistään filosofisesti asiaa tarkastellessa tietyssä mielessä todelliseksi asiaksi.

Kokemukset henkiyhteyksistä ovat niin subjektiivisia luonnoltaan niiden ilmetessä ikään kuin yksilön tajunnan monitahoisen rubiikinkuution (tai demonien kuution) tietyillä alueilla ihmisessä, että voitaisiin sanoa kahden ihmisen kokevan kontaktinsa tiettyyn henkeen jossain määrin erilailla sillä ne kehot, joiden kautta kokemus välittyy on yksilöissä erilailla painotettuina. Itse kokemus saattaa olla jokseenkin erilainen vaikka taustalta välittyvä idea olisikin sama. Tästä syystä voidaan sanoa että on ymmärrettävää miten tällaiset ilmaisut kirjallisuudessa näyttäytyy ikään kuin tyylilajikysymyksenä ja sitä se onkin. Tyylilajit määrittyvätkin pitkälti sen mukaan minkä kehojen, toisin sanoen välineiden, kautta asioita pyritään välittämään lukijalle.

Tämä näkökulma tuo esiin foorumeillamme melko vähälle huomiolle jääneen Auringon tähtivallan presenssin ihmisen kokemuksessa. Sitä pystyy tarkkailemaan etenkin näiden yksilöiden erojen kautta ja millainen kaiken sen sisällyttävä intensiivinen voima niiden erojen monitahoisuuksien takaa paljastuu. Miten jollain ihmisellä vaikkapa Jumaläidin armo välittyy enemmän ikään kuin olennollisen kommunikaation tavoin, kun taas joku toinen kokee olevansa jossain paljaassa ajatusten maailmassa ja saavansa sieltä armon kokemusta jossain kokemuksellisesti maltillisemmassa muodossa. Jumalan aspektit heijastuvat esiin toisistaan, ja kaikkien näiden yksilöllisten monitahoisuuksien ja kompleksien keskellä loimuaa Auringon henki kokonaisuuden ilmaisijana. Uskon kirjallisuuden tyylilajeissa olevan paljolti kyse kokonaisuuden raottumisesta esiin pienempien osasten - aspektillisten painotusten - kautta. "The devil is in the details". Harva kykenee kirjoittamaan "hengellistä kirjallisuutta" puhtaan viihdyttävistä tai erikoista mystiikkaa exhibitionistisesti väläyttelevästä perspektiivistä. Aina siellä on joku henki tästä demonien kuutiosta taustalla, joskin myönnettävästi voidaan havainnoida missä kohtaa tyylilaji on patologiaa ja kirkkauden puutetta. Tällöin rubiikinkuutiota ei ole saatettu selkeään tilaan, palasia ei ole onnistuttu vielä pyörittelemään selkeille paikoilleen, vaan kirjoitus heijastelee enemmän kirjoittajan kuution solmuisuutta.

Näissäkin tapauksissa kirjoituksella on äärimmäisen suuri arvo, sillä ne ovat juuri olleet niitä aktuaalisia pyrkimyksiä työstää omaa kuutiotaan. Vaikka se kaiken lisäksi olisikin jonkin vähemmän ylevän asian motivoimaa, niin kirjoitus varmasti hieman pystyy raottamaan kuution sisään kätkettyjä rakenteita esiin.

EDIT: Korjattu ilmaisua.
"Would to God that all the Lords people were Prophets"
- William Blake
gunslinger
Posts: 28
Joined: Sun Nov 28, 2021 10:02 pm
Lodge membership: -

Re: Hengellinen kirjallisuus eri tyylilajien ilmaisijana

Post by gunslinger »

Hengellinen kirjallisuus onkin mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi. Sitä kun on melko monenkaltaista saatavilla ja lukijoita vielä useampia. Kokemus tuosta kirjallisuudesta varmasti on hyvinkin yksilöllinen sekä kirjoittajan, että lukijan kannalta. Kirjoittajilla varmasti kuten alkuperäisessä viestissä mainittiin on nuo mainitut motiivit. Lukijoiden suhteen taas se mitä toinen pitää nimenomaisesti faktana saattaa toinen pitää täysin "huuhaana". Se mikä toiselle on täyttä roskaa, saattaa olla toiselle täysin elämää mullistava asia joka korjaa yksilön suuntaa juuri oikeaan suuntaan omalla matkallaan. Mitään hengellistä/esoteeristä kirjallisuutta en lähtisi suoralta kädeltä leimaamaan roskaksi, mutta en myöskään lähde aivan suoralta kädeltä mitään juuri oikeaksi toiselle yksilölle faktaksi julistamaan. Jokaisen on itse koettava, että mikä on se oma "pala kakkua". Toki saattaa olla myös niin, että henkilö on koko ajan menossa omassa elämässään ja omalla tiellään täysin oikeaan suuntaan ilman minkäänkaltaista kirjallisuutta. Koko ajan sisällään tietäen että asiat ovat juuri siten kun niiden pitääkin olla. Koko henkinen kirjallisuus saattaakin olla jollekkin hengelliselle yksilölle täysin turhaa jo ihan kokonaisuudessaan. Siksi itse koen, että tämä keskustelu kai on lähinnä sitä että me kerromme subjektiivisia näkemyksiämme siitä mitä hengellinen kirjallisuus meille merkitsee ja miten se meidän mielestämme edistää kulkuamme?

Itselleni hengellisellä kirjallisuudella on muutama merkitys. Ensinnäkin se monesti vahvistaa jo olemassaolevia sisäisiä intuitioita kun joku muukin kokee asioita samalla tavalla kuin minä. Mitä kauemmas ajassa mennään taaksepäin niin vanhempi esoteerinen kirjallisuus myös vahvistaa sitä, että saattaa olla oikealla tiellä koska jo kauan aikaa sitten henkilöillä on ollut samankaltainen ajatusmaailma kuin itsellä elämästä ja sen merkityksistä. Blavatsky, Ervast ja Nefastos ovat itselleni olleet niitä merkityksellisimpiä kirjailijoita, mutta joukkoon mahtuu myös paljon muita teoksia jotka ovat olleet juuri siinä hetkessä merkityksellisiä. Löytäähän ihminen esoteerisiä merkityksiä ihan mistä tahansa jos mielikuvitus on riittävän villi ja jos merkityksiä/merkkejä etsii saattaa niitä löytää ihan mistä tahansa fiktiivisestä teoksesta. Kyse on ajoituksesta ja tunteesta joka teosta lukiessa herää. Azazelin Tähden kirjallisuus on kuitenkin antanut minun uskonnolleni "kasvot" ja tietyt raamit joiden parissa toteutan omaa uskontoani/hengellisyyttäni. Siitä suuri kiitos tälle koko yhteisölle. Oma Azazelin Avaimeni alkaa olla jo sen näköinenkin, että se on kulkenut jokaisella työreissulla ja patikointi retkellä mukana. Ymmärrän kuitenkin täysin myös ihmisiä jotka pitävät minua aivan älyvapaana hihhulina kun kannan kyseistä rukouskirjaa mukanani. Samaa myös sanotaan Tarot-korteista ja nekin ovat minulle itsetutkiskelun väline.

Hengellisen kirjallisuuden kuluttamiseen ja siitä jotain irti saamiseen kuitenkin tarvitaan kiinnostusta aiheeseen. En usko että ihminen jolla ei ole minkäänkaltaista kiinnostusta esoteriaa tai hengellisyyttä kohtaan lähtisi ihan muuten vain ajankuluksi tutustumaan aiheeseen. Siihen että tuon kaltaisista teoista pystyy jotain saamaan täytyy pystyä heittäytymään ja eläytymään siihen. En myöskään usko, että tuollaisen kirjallisuuden kuluttaminen olisi välttämätöntä tiensä voitokkaasti loppuun kulkemisen kannalta. Me kaikki olemme yksilöitä ja tarvitsemme oman näköisemme työkalupakin mukaamme matkalle. Toisille se on kirjallisuus ja mielikuvitus, toisille se saattaa olla luonto ja kosketus, kolmatta koko hengellisyys ei kiinnosta mutta tiedostamattaan elää kuitenkin juuri oikean kaltaista elämää.
Post Reply