Jumalten muodot ja hahmot ja mielikuvat näistä

[Badb]

Seuraava kysymys voi olla joillekin liian henkilökohtainen, joten näin kokevat henkilöt ohittakoon kysymyksen. Millä tavalla näette Saatanan (tai jonkun toisen jumalan) mielessänne? Minkä muodon/hahmon Hän ottaa? Kun ajattelen Saatanaa, näen Hänet (tällä hetkellä) mustana/tummana sarvipäisenä hahmona, josta erottuvat vain keltaisena hehkuvat silmät. Toinen tapani nähdä Saatana on nähdä Hänet avaruuden mustuutena, jota vasten loistavat tähdet. Annan myös arvon "valmiille/virallisille" jumalakuville ja esim. Shivan hahmo puhuttelee minua suuresti.

[Smaragd]

Mukavasti herättelevä kysymys etenkin Saatanan kohdalla, sillä huomasin haastavaksi ilmaista ja nähdä sen muoto kuten sen nykyään koen. Koska tämän entiteetin suhteen olen tullut niin abstrakteille tasoille niin en koe liian henkilökohtaiseksi puhua siitä täällä. Eilen myrskysi hirmuisesti ja tuulen puhuri äänenä sekä puissa oli minulle Saatanan kuva. Sitten kun yritän katsoa sisäänpäin niin Saatana on kuin musta henkäys ja punainen välähdys.

[Istar]

Omassa alitajunnassa jumaluudet ym. henkiolennot ottavat yleensä kulttuurissa eniten ilmeneviä, itsestään selviä muotoja. Persoonallisessa hahmossaan Saatana näyttäytyy eläimellisenä, sarvipäisenä, verenpunaisena olentona, jolla on sorkat ja häntä. Abstraktimmassa laadussaan Saatana ilmenee myös avaruuden mustuudessa. Liitän väreistä punaisen ja mustan Saatanaan.

[Smaragd]

Sitten kun yritän katsoa sisäänpäin niin Saatana on kuin musta henkäys ja punainen välähdys.

Liitän väreistä punaisen ja mustan Saatanaan.

Koska näistä henkilökohtaisista painotuksista uupuu alkemiallisisesta värikolminaisuudestamme valkoinen niin väistämättä mieleen tulee Valtaistuimen Herran hymnissä ilmenevä Saatana:

Minä näin Saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Ja sana tuli lihaksi, ja asui meidän keskellämme. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Tässä mielikuvassa voisi tulkita Saatanan ilmenevän kipunoivana sisäisenä vitaliteettina, joka leviää inspiraationa muodostamaan polkua ihmisen eteen. Inspiroituneessa tilassa jokainen askel on kuin valkeaa loistetta, joka avautuu hienovaraisesti kohdatun toiseuden kätköistä. Tämä menee jo lähelle Luciferin valkeaa loistetta, mutta aspektillinen ero paljastuu lumivalkean kylmyydestä. Olemme Isällisen etäisyyden äärellä, joka pitää inspiraation ja polun oman fallisen keskuksensa ympärillä ja ohjaa askelia fokusoimaan kohti keskusta, kohti kokonaisuutta. Tällöin vältytään omiin jalkoihin kompuroimisilta ja eksymisiltä yksittäisten askelten yksityiskohtiin niin pahasti että kokonaisuus katoaa näkyvistä.

[Istar]

Olisi kiinnostavaa kuulla lisää Saatanaan liitettävästä valkoisesta aspektista. Luciferiin liitänkin luonnostaan valkeuden loisteen.

[Badb]

Smaragd, mielenkiintoista, että mainitsit tuulen, sillä koko saatananpalvoja-urani aikana minulle tuuli on ollut Saatanan naurua.