Mielikuvituksen todellisuus

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Locked
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Mielikuvituksen todellisuus

Post by Badb »

Mietin, millä tavoin mielikuvituksen tuotteet ovat olemassa? Ovatko ne vain fantasiaa vai ovatko ne jollain tavoin todellisia? Onko merenneidon idea olemassa samalla tavalla kuin Harry Potterin hahmot? Olen myös aina miettinyt tätä: lapsilla on mielikuvituskavereita. Ovatko nämä mielikuvituskaverit itsenäisesti olemassaolevia vai voiko joskus olla kyse jopa henkiolennosta?
Seferoth
Posts: 186
Joined: Sun Jun 27, 2021 12:18 am

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Seferoth »

Uskon itse että on täysin mahdollista että nämä "mielikuvitus" kaverit olisivat joskus ihan ihka aitoja henkiolentoja. Oli kyse sitten demonologiasta, spiritismistä, shamanismista tai muusta henkiin yhteydenottamisesta niin kyse on aina siitä kuinka avoin ja vastaanottava mielesi on, ja lapset ovat luonnostaan avomielisiä ja vastaanottavaisia vaikutuksille. Toki hankalaa tälläistä on konkreettisesti tietenkään todistaa, ei ole eroa ulkopuolisen silmin henkilölle joka on nähnyt hengen ja hullun joka on kuvitellut näkevänsä hengen.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Smaragd »

Mainio kysymys ja jotain vastaavaa tullutkin viimeaikoina pohdittua useammalla elämän osa-alueella. Nähdäkseni mielikuvien todellisuudet menee useammassa eri tasossa, joissa jokaisessa on jonkin asteinen totuus läsnä laimeten yhä enemmän mitä lähemmäksi tulemme muotojen maailmaa.

Kuten oli puhetta Turms, kuolematon keskustelussa aine on itsessään puhdasta, mutta se mitä me projisoimme siitä itse esiin, on kuin savupilvi, jonka lävitse katsomme maailmaa. Savuverhossa on kyse hyvin pitkälti oman enemmän tai vähemmän vinksallaan olevasta psyykeestämme. Okkultistin täytyy siis harjoitella näkemään oman psyykeensä lävitse opettelemalla tuntemaan itsensä ja siten näkemään maailman paljaana, sellaisena kuin se oikeasti on. Tämä kirkastamisen prosessi on tietysti aikaa vievä ja liukuva ennemmin kuin yhtäkkinen ja loikkiva. Se ei myöskään tarkoita etteikö visioita ja yöpuolta voisi ottaa huomioon, päinvastoin silloin sitä erityisesti pystyykin huomioimaan sillä yöpuolen monitasoiset merkitykset tulevat kirkastetulle mielelle selkeämmin tavoitettavaksi. Mystikko ei huku niihin vesiin, joihin oman mielen verkkoihinsa jääneet hukkuvat.

Tätä voisi havainnoida seuraavalla kaaviolla, jota alemmaksi mennessä todellisuuden kirkkaus alkaa hämärtymään yhä enemmän (tätä kannattaa verrata esim. prinsiippimalliimme):
Muodoton henki - arkkityypit
->
Astraali - muotojen esiasteet painettuna astraalin hienoaineiselle tasolle
->
Kiteytynyt aine - puhdas itsessään
->
Subjektiivisen mielen kaikesta yllä olevasta esiin projisoima monitasoinen mielikuva tai "savuverho", joka on aina suhteessa yksilön läpikäymään henkiseen prosessiin.


Aloitusviestin erinomaisia esimerkkejä käyttäen merenneito erityisen pitkään maailman mytologioissa mukana pysyneenä olentona tai mielikuvana omaa kenties puhtaammin arkkityyppisen olemuksen jo ihan silläkin perusteella, että merenneito on yleinen hahmo eikä sitä ole sidottu mihinkään yhteen lähteeseen tai tarinaan. Merenneidon arkkityyppiä pystytään siis hahmottamaan useiden muodollisesti jonkin verran toisistaan eroavien ilmennystensä ja narratiiviensa takaa.

Harry Potter -hahmot taas ovat varmastikkin ainakin osittain syntyneet jonkinlaisen arkkitypiikan kautta, mutta koska puhumme tietyn teoksen hahmoista sellaisenaan, niin silloin ne ovat enemmän kirjailijan mielikuvituksen kokoamia olentoja ja elävät kirjan narratiivin lumouksen sisässä. Nämä hahmot voivat kuitenkin tulla esim. jonkun uniin, mutta silloin kun ne ovat merkityksellisesti unissa läsnä, niin silloin juurikin noiden hahmojen arkkityyppiset osaset liikuttelevat niitä osana uniemme merkitysrikasta kudelmaa. Hermione ei välttämättä silloinkaan edusta mitään puhdasta arkkityyppiä, mutta arkkityyppi siellä taustalla on ottanut Hermionen osaksi ilmentämään tiettyjä osasia päivätajunnalle välitettävästä merkityksestä.

Väitän siis että kaikki nämä olennot ovat jollain tasolla olemassa, mutta niiden todellisuus riippuu niiden läheisyydestä arkkityyppiseen todellisuuteen. Tässä todellisuus merkitsee ikuista ja vähemmän todellinen olento kuolevaisuutta, haihtumiskykyä, olemassaolon suhteellisuutta. Eli tässä toistuu se perusajatus taustalla olevasta ikuisesta ajatuksesta, hengestä, ja tätä henkeä ilmentävistä aineen ajassa havaituista muodoista. Yksinkertaistetusti ja maadoittavasti ilmaisten: on ajatus kivestä ja sitten on lukuisia kiviä, joiden muodot muuttuvat, ja joiden todellisuus saattaa olla jopa riippuvainen havaitsijasta.

Nämä luokittelut ovat varsin merkityksellisiä, sillä mikäli emme tee sitä työtä missä näemme asioiden ja olentojen erot, ja myöhemmin myös ykseyden, niin alistumme sokeudelle ja harjaantumattomuudellemme, palvomme kuvia ja kadotamme merkitykset ja merkityksellisyyden puuroutuneeseen visioomme.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Insanus »

Tämä kulkee yhdessä objektiivinen todellisuus-keskustelun kanssa. Kun kysytään onko mielikuvitus jotain todellista vai "vain fantasiaa", tullaan minusta toiselta puolelta siihen samaan ongelmaan mikä on objektiivisesta todellisuudesta puhuttaessa. "Objektiivisuutta" käytetään puhekielessä arvottaen: objektiivinen todellisuus on "oikeasti totta" kun taas muu on... Vain totta?

Harha on minusta elementti, sellaisena ehkä perustavampi kuin totuus.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Badb »

Haluaisin vielä jakaa elävän esimerkin mielikuvituksen projisoinnista: Joskus teen sen virheen, että katselen videoita kauhupeleistä, ja pelien hirviöhahmot saattavat olla joskus jonkin aikaa mielessäni sillä tavoin, että "näen" niitä ympäristössä. Eli minusta saattaa parin metrin päässä seisoa joku hirviö ja tästä huolimatta voin ihan rauhassa lukea kirjaa ja keskittyä omiin puuhiini. Joskus on käynyt niin, että mieheni ollessa yötöissä, olen joskus nukkumaan mennessä huomannut makaavani vuoteessa Resident Evil -pelin Nemesis-hirviön vieressä.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Kavi »

Mielikuvituksen avulla on ainakin hyvät mahdollisuudet kuvitella jotakin uutta ja toisenlaista.
User avatar
SanatKumara
Posts: 38
Joined: Thu Aug 11, 2022 8:08 pm

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by SanatKumara »

Kavi wrote: Tue Nov 01, 2022 7:21 pm Mielikuvituksen avulla on ainakin hyvät mahdollisuudet kuvitella jotakin uutta ja toisenlaista.
Sillä tavoin on muutettu suuresti maailmaa, ja se jos jokin on magiaa ihmisten sitä tietämättä. Ainakin uskallan väittää näin.
My heart is Your home! O Mother! Dance in the Charnel ground of my heart which You created and turn me into a warrior of Yours!
User avatar
Nebenkheperu
Posts: 89
Joined: Wed Dec 21, 2022 2:26 am

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Nebenkheperu »

Hmm, kukapa voisi näissä asioissa totuudellisesti sanoa olevansa asiantuntija?

On kenties yksi asia todistaa nk. paranormaaleja ilmiöitä, esim. apparitioita, kuin nähdä oman mielikuvituksensa(?) sisällön aistien välityksellä. Mitä tulee vaikkapa käsitteeseen 'tulpa'; kuinka se syntyy ja saattaa ilmetä. Olisiko tällöin "astraalilla asiaa"? Toisaalta, kuten myös AT:n kirjallisuudessa on viitattu, kaikkinaiset mielenliikkeet luovat todellisuutta. Kuvittelu, "yksityiset" ajatukset yms. psyyken kerrosten toiminta muovaa jo potentiaalista ilmentymäänsä materian tasolle. Miten silloin erottaa "ylitavallisen" havainnon vaikkapa nk. psykoosista, kuten se psykiatrian piirissä ymmärretään? Mielikuvitusta toki on perinteisesti pidetty okkultistin ykköstyökaluna.

Sen sorttista hommaa, kuin Babd kuvaili, olen viime aikoina itsekin "saanut" kokea. Ehkä hyvin kehittynyttä kykyä kuvitteluun, mikä saattaa ilmetä tiedostamatta ei-toivottuina tunkeutumisina arkielämään. Helposti aiheuttaa ahdistusta, tuskaa, kärsimystä ja paniikinpoikasta. Mikä avuksi? Mielestäni Ykseysajattelu ja yleinen rakkaudellisuus suojaa silloin, kenties kyytipoikanaan enempi ateistishenkisten satanismien Minä-keskeiset näkemykset ja maailmankuva. Kumpi nyt vain paremmin kokijan näkökulmasta rauhoittaa mieltä; kenties jompi kumpi tahi molemmat yhdistettyinä. 🤝

Sillä kärsimys tuo himmeän kruunun eli välttäkäämme moista, jos suinkin kykenemme 🤘

Soundtrack tähän settiin..ehkä.
Ἐθεώρουν τὸν Σατανᾶν ὡς ἀστραπὴν.
"Animus risu novatur."
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Smaragd »

Lievo wrote: Sat Dec 31, 2022 2:39 am Sen sorttista hommaa, kuin Babd kuvaili, olen viime aikoina itsekin "saanut" kokea. Ehkä hyvin kehittynyttä kykyä kuvitteluun, mikä saattaa ilmetä tiedostamatta ei-toivottuina tunkeutumisina arkielämään. Helposti aiheuttaa ahdistusta, tuskaa, kärsimystä ja paniikinpoikasta. Mikä avuksi? Mielestäni Ykseysajattelu ja yleinen rakkaudellisuus suojaa silloin, kenties kyytipoikanaan enempi ateistishenkisten satanismien Minä-keskeiset näkemykset ja maailmankuva. Kumpi nyt vain paremmin kokijan näkökulmasta rauhoittaa mieltä; kenties jompi kumpi tahi molemmat yhdistettyinä. 🤝
Vaikka koen olevani vahvasti teistinen painotuksiltani niin kykenen helposti itsekin näkemään tällaisen ateistihenkisen satanistin jonain itsen aspektina. Sen minä-keskeisyys yhdistettynä siihen mielikuvituksen ja todellisuutta järkyttävien visioiden arkkityypin – Psykopomp-Merkuriuksen – veijarimaisuuteen eli huumorintajuun on kyllä omiaan luomaan omaa puoltaan siitä järkkymättömästä kalliosta, jolle rakennetut perustukset kestää. Hahmotan tälle aspektille jonkinlaisen vastapoolin feminiinisestä olemuksesta, joka vaikuttuu visioista ja hyveelliseltä puoleltaan, siitä joka kykenee olemaan yhteydessä muihin aspekteihin ja tasapainoittamaan siten itsensä, kykenee vastaanottamaan visioista juuri sen verran kuin on tarkoituksenmukaista. Ei liioitellen tai mediumistisesti taantuen uuden äärellä eri puolille ääripäitä. Näin voidaan pysyä avoimena mahdollisesti henkisen kehityksen kannalta kiinnostaville huomioille ja toisaalta karsia kaikki se epäoleellinen epätasapainoisuus pois.

Näissä kokemuksissa joissa jokin tunnelma tai entiteetti (yleensä astraalipainotteinen, ja siten epäluotettava) tulee paniikkia kylväen tai muuten hullunkurisesti katkaisemaan arkitodellisuuden on tosiaan yleensä tarpeellista koittaa pitää maadoitus läsnä. Tyypillinen ohjeistus on ettei astraalisille entiteeteille tule antaa huomiota. Tämä on hyvä nyrkkisääntö ja kun sen on todella omaksunut niin kenties sitten pystytään kolminaista avainta käyttäen tislaamaan astraalisen aineksen takaa esiin se muu aines, joka asiassa saattoi pitää sisällään pisaran verran jotain merkityksellistä. Taas: skeptinen ja puntaroiva miekka ja utelias ja avoni malja. Eli pyritään tuomaan itse ajatukset esiin samalla tavoin kuin unien tulkinnassa pintapuolen asioista selvitetään esiin symbolinen taso, symbolien merkitykset ja vielä niiden symbolien merkitykset suhteessa omiin tämänhetkisiin haasteisiin. Tällainen itsereflektio yltää parhaimmillaan syvään yhteyteen keskeisten ideoiden kanssa, ja siitä näkyy kuinka höttöinen osa itse astraalisella aineksella ketjussa on: se on vain välittäjäaines, joka seuraavassa hetkessä muuntuu merkitykseltään jo joksikin ihan toiseksi.

Tällä tavoin voidaan hahmottaa ei-toivotuista ja hullunkurisista visioista esiin kenties myös jotain sielujenohjastajan aspektia kaikesta siitä merkuriaanisesta liukuvuudesta ja sirkuksesta. Olen itse kokenut hyväksi esim. odottaa seuraavaan päivään ennen kuin teen suoria johtopäätöksiä vaikkapas mestareina tai oppaina esiintyvistä hahmoista, jolloin ainakin henkilökohtaisesti tapaan omata jo paljon maadoittuneemman asenteen asioita kohtaan. Tällaiselle avoimena ollessa taidamme olla olemukseltamme ainakin hetkellisesti melko feminiinisen vastaanottavaisesti painottuneita, eikä siitä tilasta ole paras tehdä (johto)päätöksiä. Joskus saatan harkita ja punnita kolminaisen avaimen kautta kuukausitolkulla esitettyjä haasteita etenkin jos jokin tällainen esiin tullut hahmo alkaa esittämään suoria tai epäsuoria neuvoja. Tärkeintä on että itse löytää tasapainopisteen eikä anna jonkun kolmannen osapuolen ohjailla itseä kuin nukkea. Tulemme takaisin siihen kuinka satanistisesti tulemme itse mestareiksi vain jos sallimme itsemme ilmentää mestarin yksilöllisyyttä, mutta samaan aikaan sallien tiukasti koetellun yhteyden Mestareihin sisäisessä piirissä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nebenkheperu
Posts: 89
Joined: Wed Dec 21, 2022 2:26 am

Re: Mielikuvituksen todellisuus

Post by Nebenkheperu »

Kiitos ystävällisestä & ajatuksia herättävästä vastauksestasi, Smaragd!

Taisin itse (no pun intended) kirjoittaa nopeammin kuin ajattelin. Joka tapauksessa, en näe "minän" vahvistamiseen tähtääviä harjoitteita riippuvaisena satanistisesta teismista tai ateismista. Latteutena "ellet rakasta itseäsi, et voi rakastaa Toista". Luen toki itseni teistiksi myös, muutoin en varmaan tällä laudalla tasapainottelisikaan. Koen Minuus-harjoitteet oleellisina, semminkin kun okkultistit usein ovat lähtökohtaisesti herkkiä, luovia ja turhankin arkoja luonteita. Rauhallisella asenteella toteutetussa Itsen vahvistustyössä ei ole isoa riskiä oman ureatason noususta tulvakorkeuksiin, varsinkaan mikäli tasapainottavia aspekteja treenataan samalla.

Oma kirjoitukseni lienee yhtä tyhjän kanssa so. tarpeeton. Sen verran monta vuosikymmentä olen ollut harjoittava okkultisti, että luulisin kykeneväni hoitamaan tilanteet, joissa jokin entiteetti ilmestyisi kutsumatta minulle ja alkaisi pöyhkeilemään. Usein olen kutsunut & pulissut erinäisten "jumaluuksien" kanssa, ja tolkun kuvan olen niistä yleensä saanut. Fiksuja vaikkakin ympäripyöreitä ovat neuvoneet. Sen sijaan, mikäli kutsumatonta matskua alkaisi pukata, epäilisin omaa mielenterveyttäni ensiksi. Toki tällaiset ilmentymät voisivat olla yhtä astraalisten ja alhaisten vaikutteiden kanssa. 🤤

Maadoituksena puolestaan toiminevat sellaiset seikat, kuin lihansyönti ja kaikenlaisiin banaaleihin asioihin mielenkiinnon kohdistaminen. Vaikkapa aivoton tosi-tv:n tölläys ja/tai kännäys. Ja kolminainen avain aina.

Puhut Mestareista monikossa, viittaatko kosherin teosofiseen todellisuustunneliin so. "Hidden Masters"?

Joka tapauksessa, minua arveluttaa näin julkisesti märehtiä omia tuntemuksiani. Lyhyesti: luulenpa, että ne kuvaamani kielteiset aistimukseni kumpuavat siitä, että aivan viime aikoina palasin teosofian pariin 30 vuoden muualla seikkailun jälkeen. Laittaa kai kertynyttä piilotajuista energiaa nousemaan tsunamina päälleni henkis-älyllisen polariteettini vaihdoksen seurauksena. Näin ainakin äkkiseltään asiaa itselleni selitän. 🙄

Toki viestini tarkoitin alunperin sivuamaan Babdin esittämiä ajatuksia mahdollisesta mielikuvituksen "ylikuumenemisesta".
Ἐθεώρουν τὸν Σατανᾶν ὡς ἀστραπὴν.
"Animus risu novatur."
Locked