Suhde luontoon

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Lux

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Lux » To Heinä 22, 2010 12:12 am

Kain kirjoitti:Jotta Hermes Trismegistoksen "as above, so below" tulisi ymmärretyksi, tarvitsemme laventaa/supistaa subjekti ja objekti samannimisiksi - jotta aksiooma kävisi toteen...Oleellista on, että merkityksen ja EGO:n yhdistäminen kaikkeuteen tapahtuu tai ei lakkaa (tämä on nähtävä tietoisella tasolla), joten kosmosta ja ihmistä (subjektia ja objektia) ei tule erottaa toisistaan nimittämällä ne erinimisiksi - vaan jos Kosmos on elävä, niin on myös ihminen & jos kosmos on mekaaninen, niin on myös ihminen. Miksi näin? Koska tosiasiassa jos tarkastelemme tuota mekaanisuutta ja tietoisuutta, niin löydämme lopulta niiden olevan samoja asioita.
Kain kirjoitti:On mielenkiintoista muistaa se, että "kumisevat harjut" ovat muovanneet ihmisiä alemmat elementaariolennot, kun ne "tehtaan jylskeet" taas itse "jumalan kuvat".
Tässä asiassa mekaanisuuden ja tietoisuuden välinen problematiikka liittyy asiaan nähdäkseni sillä tavalla, että näkemämme luonto, se mitä ihminen ei ole kädellään muokannut, on väistämättä ja luonnostaan symbolista ja arkkityyppistä, kun taas vain ihmisellä on "vapaan tahdon" vuoksi mahdollisuus muodostaa myös epäharmonista ja mekaanisuudessaan "luonnotonta" ilmennystä (kun tässä yhteydessä Luonto ja Harmonia käsitetään samaa merkitseväksi asiaksi), siis tehdä väärin ja väärää, sellaista mikä ei johdata "perimmäisten vastausten" äärelle vaan poispäin siitä. Luonnon muokkaavat voimat ovat siis nimenomaan tiedottomuudessaan ja näennäisessä mekaanisuudessaan korkeampien, yli-rationaalisten, älyllisten ja tietoisten muovaajien välineitä sekä instrumentteja, jotka eivät kykene rakentamaan muuta kuin kaunista, harmonista, lainmukaista, symbolista ja arkkityyppistä ilmennystä; ihminen puolestaan on juuri tietoisuutensa, yksilöityneen järkensä ja (suhteellisen) vapaan tahtonsa vuoksi ainoana kykenevä taivuttamaan luonnon rakentajien edellä mainittuja ominaisuuksia tiettyyn pisteeseen saakka. Ei tietystikään ilman vakavia seurauksia, kuten voimme ympärillämme havaita; tämä on yllä peräänkuuluttamani objektiivisuuden perusta. Kyse lienee siitä, että alemman luonnon (kivi-, kasvi-, ja eläinmaailman) ilmennykset ovat (tai olisivat) itsessään jo hyvin pitkälti täydellistäneet muotonsa, kun taas "meidän muotomme eivät ole valmiit", ja ihmisen säröilevän linssin kautta myös ulkoinen luonto on monin paikoin sekä rumentunut että myöskin taantunut.
Kain kirjoitti:...näin ollen uskaltaisin väittää, että kyse on ainoastaan esteettisestä ja eettisestä minus uskonnollinen näkemyksestä - jos täytyy erottaa tuolla tavoin ilmenneen maailman muotoja.
Totta kai, eikä tätä tulekaan kieltää. Okkultistille (hahaa, meinasin kirjoittaa vahingossa uskovaiselle!) tai metafyysikolle lienee kuitenkin välttämätöntä tunnustaa eettiset (kuin myöskin esteettiset / harmoniset) lainalaisuudet a priori määritteleviksi ja normatiivisiksi tekijöiksi Totuuden löytämisessä, ellei halua työssään eksyä loputtomien peililabyrinttien ja sisäisten ristiriitojen eksyttäville sivupoluille.
Kain kirjoitti:Symboliikka, symboli kuitenkaan ei viittaa objektiin kausaalisen yhteyden tai sisäisten ominaisuuksiensa perusteella. Ikoni taasen tekee näin, ja jos luonto on symboli niin heijastus on symbioosi, jos ikoni - niin heijastus on esteettinen.
Ymmärrän (ehkä?) mitä tässä sanot, mutta nimenomaan symboli nähdäkseni viittaa johonkin objektiin tai on sen ilmennys aineessa. (Itse termikin tulee sanoista sym-ballo, mikä merkitsee 'yhdistää', siinä missä esim. dia-ballo merkitsee 'erottaa' (josta juontuu mm. termi diabolos).) Analysis is paralysis!
Kain kirjoitti:Nefastos sanoi taannoisessa keskustelussa tähän liittyvän asian erittäin hyvin: On olemassa oikeasti korkeakulttuuria jossa arkkityypit ovat melkein jo muodon tasolla, kun taas arkkityypit voi löytää jostain sohvanreunuksestakin jos mieli osaa nähdä. Kyse on kuitenkin siinä, että arkkityyppi ei ole muodon/ikonin/whatever tasolla vaan tulkitsija on arkkityypin tasolla josta syystä se saa näkemään myös sen sohvanreunuksen sateenkaaritienä jumalan luo (New Agen Ongelma on erottaa nämä kaksi - Tämä siis subjektiivisuuden ja relatiivisuuden tukijana, eli ei vähennä kokemuksen ja heijastuksen arvoa vaikka olisikin kumpi tahansa ilmenemismuodoista).
Tämä selvä, ja juuri tätä olen yrittänytkin havainnollistaa vastakkainasettelullani. Kyllähän sitä voi löytää Kristus-monogrammeja, pentagrammeja ja Metatronin kuutioita vaikka pölykapseleista, suihkukoneen turbiineista tai ydinreaktorien sisästä, mutta erona ja pointtinani on ehkä kuitenkin ollut pikemminkin se, mitä nämä saavat aikaiseksi kuin se mitkä niiden muodot ovat.
Zetekh
Viestit: 83
Liittynyt: Ke Touko 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Zetekh » Pe Heinä 23, 2010 4:43 pm

Nagahel kirjoitti: Tässä asiassa mekaanisuuden ja tietoisuuden välinen problematiikka liittyy asiaan nähdäkseni sillä tavalla, että näkemämme luonto..


I hear you, mutta mielestäni "luonto" on myös luonnotonta sen muovanneille olennoille, kun harmonia ei ole siinä mikä on luotu. Harmonia on arkkityyppisessä luonnossa, kaikkien muotojen sisällä. Ja onhan se tuo mekaaninen ja kylmä teollisuusmaailma osaltaan synnyttänyt sinutkin. Jos sitä ei olisi, voisi olla ettet osaisi arvostaa sitä kumisevien harjujen luontoa. Samoin, miksi ihminen ajettiin Edenistä? Koska se ei tajunnut olevansa jo siellä ilman yksilöityneen tietoisuuden syntymistä ja kuolemista. Tätä vasten voisin perustella jonkin astraaliuloittuvuuden abstrakteine muotoineen samalla tavalla vastoin luontoa, kun tässä teemme nyt luonto vs teollistunut maailma. Kumisevat harjut on syvemmille todellisuuden tasoille "teollistunut maailma". Tämän vuoksi siis en osaa nähdä binääriparien erottamista muutenkuin esteettisesti/eettisesti.

Nagahel kirjoitti: Totta kai, eikä tätä tulekaan kieltää. Okkultistille (hahaa, meinasin kirjoittaa vahingossa uskovaiselle!) tai metafyysikolle lienee kuitenkin välttämätöntä tunnustaa eettiset (kuin myöskin esteettiset / harmoniset) lainalaisuudet a priori määritteleviksi ja normatiivisiksi tekijöiksi Totuuden löytämisessä, ellei halua työssään eksyä loputtomien peililabyrinttien ja sisäisten ristiriitojen eksyttäville sivupoluille.


Tämän allekirjoitan toki, en kieltänytkään että se olisi jotenkin epäoleellista tai alhaisempaa, päin vastoin. Tuntui vain, että olit unohtanut tuosta sen uskonnollisen tason, jossa nuo eivät ole - vaan ne tukevat sitä (Paradoksaalisesti ne alkavat vasta tukea sitä, kun ne muodot on ensiksi tuhottu. Oppiminenhan on sitä, että tartumme muotoihin ja sidomme niihin energioita niin kauan, kun energiat pysyvät muotojen tuhoutumisenkin jälkeen). "Totuudessa ei ole etiikkaa", lienee se muodoton taso älyllisesti tajuttuna , mutta "totuus on etiikkaa" on se sisäistettynä kokonaisvaltaisesti. (Tämä muuttuu äärimmäisen helposti latteukseksi, mutta tämän keskustelu lieneekin aivan toinen aihe sitten laajoine muuttujineen).

Nagahel kirjoitti: Ymmärrän (ehkä?) mitä tässä sanot, mutta nimenomaan symboli nähdäkseni viittaa johonkin objektiin tai on sen ilmennys aineessa. (Itse termikin tulee sanoista sym-ballo, mikä merkitsee 'yhdistää', siinä missä esim. dia-ballo merkitsee 'erottaa' (josta juontuu mm. termi diabolos).) Analysis is paralysis!


Niin, mutta symboli ei viittaa sisäisten ominaisuuksien puolesta siihen, kuten ei sana 'Omena' ole kuin kirjaimia, jotka viittaavat omenaan jollain omenan ulkopuolisilla merkeillä. (Tämä ei vie pohjaa symbolin merkitykseltä, kertoo vain symbolin strukturalismista, mutta joka on oleellista muistaa) Symbioosilla tarkoitin suhdetta merkityksen antajan/löytäjän ja itse symbolin välillä. Omatietokone ikoni työpöydällä taasen viittaa jo sisäisten ominaisuuksiensa (oman tietokoneen kuva) kautta itseensä. (Tästä voi tietysti lähteä saivartelemaan, missä ikoni ja symboli kohtaa toisensa, mutta sitten pääsemmekin spektikkojen retoriikkaan jo jolloin kaiken voi kääntyää ympäri)
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Lux

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Lux » Pe Heinä 23, 2010 8:53 pm

Piti vielä kommentoimani aikaisempaan "jumalan kuvat" -kohtaan, että ihmis-eläin biologisena olentona ei liene varsinaisesti se mihin kyseisellä termillä viitataan, vaan sillä viitataan pikemminkin "taivaalliseen ihmiseen", sisäiseen Ihmiseen, josta nykyisessä vaiheessaan ilmenevä historiallinen eläin-ihmisolento on parhaimmillaankin vain hyvin kalpea heijastus. "Jumalan kuvat" eivät siis ole luoneet mekaanisia teollisuushelvettejä, vaan ne ovat luoneet henkisyytensä, oman jumalallisuutensa, Itsensä, ajan lakien mukaisesti unohtaneet ja harhojen verkkoihin itsensä kietoneet mekanisoituneet eläväiset.
Kain kirjoitti:...Ja onhan se tuo mekaaninen ja kylmä teollisuusmaailma osaltaan synnyttänyt sinutkin. Jos sitä ei olisi, voisi olla ettet osaisi arvostaa sitä kumisevien harjujen luontoa.
Toki on synnyttänyt, tai olen halunnut / minulla on ollut sisimmässäni tarve syntyä tähän aikaan. Jonkun mielestä voisi tietysti olla huvittavaa tai ristiriitaista, että joku kritisoi modernismia, post-modernismia tai "edistystä" / kehitystä lämpimän asunnon sisällä tietokoneen ääressä istuessaan (kävin kyllä viimeksi tänään lyhyellä vaelluksella katselemassa 7000 vuotta vanhoja rituaalipaikkoja ja shamanistisia kalliomaalauksia), mutta itse en koe asiaa näin: kuten mm. Pentti Linkola on sanonut vastaavaan asiaan (jonkun kysyessä häneltä kirjojen saastuttavasta vaikutuksesta), mikäli (post-)modernin maailman kammottavaa vääristyneisyyttä ja luonnottomuutta - en aio lähteä halkomaan hiuksia tästä termistä minkä jokainen voi halutessaan ymmärtää oikein - ei ympärillämme olisi, ei olisi myöskään mitään tarvetta kritisoida sitä tai taistella sitä vastaan sen omia aseita käyttäen. Kaikilla asioilla on myös aina vähintäänkin kaksi puolta. Uskon itse, että arvostaisin "kumisevia harjuja" - koskematonta luontoa ja luonnollisen rytmin mukaan elämistä yksinkertaisesti- ilman sen suoranaista vastakohtaakin ihan yhtä paljon; sitä ei vain tarvitsisi ilmaista vastakohtien kautta, vaan pelkkä ylistyslaulu riittäisi. Toisaalta en taas myöskään usko, että mitään "luonnollista tilaa harmoniassa kaiken olevan luonnon kanssa" on millään naturalismin esittämällä tavalla koskaan edes ollutkaan tai että vastaus edistykseen olisi romantiikan ajan idealistien esittämä "paluu luontoon".

EDIT: on monesti todettu, että (post-)modernismin kritiikki on olennaisesti nykyaikainen ilmiö; kuinka se varsinaisesti edes voisi olla muuta? Toisaalta, asioiden kehityskaaren ovat nähneet jo vuosituhansia sitten arjalaiset näkijät melko lailla tarkasti: On the Dark Age
Kain kirjoitti:Samoin, miksi ihminen ajettiin Edenistä? Koska se ei tajunnut olevansa jo siellä ilman yksilöityneen tietoisuuden syntymistä ja kuolemista.
Tätä ei käykään kieltäminen. Tähän liittyen täytyykin sanoa se, mitä olen asiasta keskustellessa aina kaikille tolkuttanut jo väsymykseen saakka: Vaikka kaikki on päin helvettiä, niin laajemmassa mielessä kaikki on tietenkin juuri niin kuin pitääkin olla, eikä asiat voisikaan olla muuten; tai kuten suuri okkultisti Peppi Pitkätossu on asian ilmaissut, "kaikki on hyrskyn myrskyn ja mullin mallin, mutta minkäs teet". Vain ajan ja aineen kannalta (mitkä ovat sama asia) asiat ovat päälaellaan. Hyvin suuri osa ihmisistä vaikuttaisivat olevan syvemmän tietoisuutensa kannalta kuitenkin niin syvälle aineellisuuteen nukahtaneita, että heillä ei ole edes pienen pientä muistoa tai havaintoa siitä, että asiat ovat monessa suhteessa de facto ylösalaisin.

http://www.gornahoor.net/?p=591 (tämän vuoksi Hirtetty Mies on varsin puhutteleva ja eksakti mortifikaation symboli)
Kain kirjoitti:Tätä vasten voisin perustella jonkin astraaliulottuvuuden abstrakteine muotoineen samalla tavalla vastoin luontoa, kun tässä teemme nyt luonto vs teollistunut maailma.
Itse en menisi näin pitkälle, astraalitasolla kun ei ole varsinaisesti omaa arkkityyppistä, tarkoin määriteltyä symbolista olemusta, vaan sen olemus ikään kuin "meta-temporaalista" heijastusta eikä muuttumatonta kuten esim. arkkityyppisellä älyllis-henkisellä todellisuudella. (Juuri tämän vuoksi astraalimaailma on vielä aineellistakin maailmaa vaarallisempi "taso", ja materialistinen näkökulma on kaikessa rajoittuneisuudessaan kuitenkin parempi kuin "astraalinen maailmankatsomus".)
Kain kirjoitti:Kumisevat harjut on syvemmille todellisuuden tasoille "teollistunut maailma".
Höpsis.
Kain kirjoitti:Niin, mutta symboli ei viittaa sisäisten ominaisuuksien puolesta siihen, kuten ei sana 'Omena' ole kuin kirjaimia, jotka viittaavat omenaan jollain omenan ulkopuolisilla merkeillä.
Toivottavasti et samaista (länsimaisia) abstrakteja kirjaimia ja arkkityyppisiä symboleja aivan suoraan keskenään? Tarkoitan siis sitä, että jos ojennan sinulle käteen ristinmuotoisen esineen, niin sillä on implisiittiset, arkkityyppiset, suorat ja selkeät vastaavuudet ja samaisuudet siihen mitä se symboloi ja merkitsee, siis mitä se ilmentää ja mitä se on; toisin kuten jos ojennan sinulle käteen vaikkapa tupakantumpin, niin se ei merkitse tai viittaa vielä suoranaisesti mihinkään, koska se on ihmisen rakentama ja kehittelemä keinotekoinen objekti, toisin kuten ei-inhimillisistä lähteistä peräisin oleva objekti. Omena sanana ei ehkä merkitse suoraan mitään muuta kuin yhdessäsovitun konsensuskielen osoittamaa jonoa kirjaimia, mutta omenalla objektina on puolestaan siihen "sisäänrakennetut" symboliset ja arkkityyppiset merkityksensä (joita lienee tässä turha lähteä sen syvemmin pureskelemaan).
Monvmentvm
Viestit: 20
Liittynyt: Pe Heinä 09, 2010 1:34 pm
Paikkakunta: Jämsä

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Monvmentvm » La Heinä 24, 2010 1:49 pm

On todella upeaa huomata kuinka moninaisesti Luonto Teille kaikille ilmenee. Tarkoitukseni ei ollut viestiketjua aloittaneena erottaa kesyttämätöntä Luontoa ja "urbaania Luontoa" toisistaan, vaikkakin se saattoi tulla ilmi aloituspuheenvuorostani.

Omalle kohdelle(korvessa, "jumalan selän takana", reilut kaksikymmentä vuotta asuneena[hymiö, tai sen tyyppinen]) koskematon "erämää" on Luonnon ilmentymisistä ollut pitkään se kaikkein pyhin. Nyttemmin Luonto, selittämätön, on osa minua, kaikkea ja ilmenee kaikki kaikessaan milloin missäkin.

Suuri Äiti Luonto, on mielestäni puhallettu Henkeensä Absoluutin toimesta, ja tuohon puhallukseen liittyy suuri määrä ihmeitä, salaisuuksia, tuntemuksia(fyysisiä ja psyykkisiä) ja Jumaluuden läsnäoloa. En väitä, enkä todellakaan usko että kaikille on tarkoituksensa(mielestäni aika naivia ajatella siten, että jostain ajatomasta ja orgaanisesta valmistetataan esim. ilmaisjakelulehtiä tai persoonattomia Ikean huonekaluja). Tuuli puhaltaa, vesi sataa ja aurinko paistaa ihan yhtäläillä koskemattomassa Luonnossa kuin vaikkapa pk-seudulla. Luonto kaikessa kauneudessaan kuin rumuudessaankin ilmenee joka paikassa,

-Väliin heitän ilmoille tehtävän Teille: Katse pois hetkeksi tietokoneen näytöltä ja katsokaa ympärillenne, mitä näette? Tuskinpa kukaan teistä juuri tällähetkellä näkee erämaan tai virtaavan joen. Näette muovia, lasia, betonia, puuta yms. ympärillänne. Energia millä tätä kaikkea ylläpidetään ja tätäkin foorumia luetaan ja kirjoitetaan, sekin tulee jostain. Ja mistä nämä kaikki sitten tulee???

Itse en koe yhteyttä Luontoon\Jumaluuteeni halaamalla esim. televisiota mutta tunnen sen ympärilläni olevasta miljööstä huolimatta vaikkapa tätäkin tekstiä kirjoittaessa musiikin soidessa taustalla peittäen kaupungin äänet alleen. Luonto on kuitenkin muovannut nykyisenkin maailmamme sellaiseksi millainen se on. Luonto(tässä tapauksessa ihminen) on Luonnosta(maasta) repinyt irti Luonnon(raaka-aineet) ja luonnut Luonnosta taas uutta Luontoa(esim. kirotun rakkineen millä tätäkin tekstiä kirjoitan). Jopa urbaani harmaa massa on huomaamattaan ja vailla ymmärrystä täysin riippuvainen luonnosta. Tämän kautta emme voi erottaa Luontoa täydellisesti miksikään ilmentymäksi, vaan Luonto elää ja me elämme Luontoa kaikkialla.

Emme pysty valitettavasti elämään Luontoa, kuten joskus on eletty mutta omilla valinoillamme jopa jokainen yksilö voi muuttaa Luontoa. Tämä ei tarkoita siis sitä, että nyt me kaikki luovumme nykyisestä elämästämme, hankimme palan maata jostain korvesta ja rakennamme sinne oman askeettisen asuimistomme ja elämme Luontoa kunnioittaen ja sitä vaalien. Luonnon vaaliminen on kuitenkin pieniä tekoja ja Luonnosta, miten se Meille kullekin ilmenee, nauttimista ja ennen kaikkea sen arvostamista ja kunnioittamista.

Nauttikaamme kukin siis Luonnosta kuten parhaaksi näemme, ja ennen kaikkea sitä ja Jumaluutta kunnioittaen. Kaikkessa suurudessaan ja viisaudessaan ihminen on kuitenkin täysin riippuvainen Luonnosta ja täysin kykenemätön Luontoa täysin hallitsemaan.

Si Natura Requires, Circumspice

Päätän tällä kertaa tähän...

...a.O.a...
-Fiat Nox-
Zetekh
Viestit: 83
Liittynyt: Ke Touko 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Zetekh » Pe Heinä 30, 2010 12:59 am

Nagahel kirjoitti: Itse en menisi näin pitkälle, astraalitasolla kun ei ole varsinaisesti omaa arkkityyppistä, tarkoin määriteltyä symbolista olemusta, vaan sen olemus ikään kuin "meta-temporaalista" heijastusta eikä muuttumatonta kuten esim. arkkityyppisellä älyllis-henkisellä todellisuudella. (Juuri tämän vuoksi astraalimaailma on vielä aineellistakin maailmaa vaarallisempi "taso", ja materialistinen näkökulma on kaikessa rajoittuneisuudessaan kuitenkin parempi kuin "astraalinen maailmankatsomus".)


Ns. fyysinen ja "tämä" maailma on myös heijastusta jostain muusta, joka ei mielestäni saisi viedä pohjaa symboliikalta - sillä symboli on aina jotain muuta kuin itse asia johon se viittaa (Muutoin kyse on Ikonista, kuten ennen sanottua). Allekirjoitan tietysti astraalitason vaarallisuus/turvallisuus rakenneparadoksin, jonka mekaniikka on oikeastaan sama kuin jota esteettis/eettis/uskonnollis rakenteellisuudessa yritin esittää.

Nagahel kirjoitti: Tätä ei käykään kieltäminen. Tähän liittyen täytyykin sanoa se, mitä olen asiasta keskustellessa aina kaikille tolkuttanut jo väsymykseen saakka: Vaikka kaikki on päin helvettiä, niin laajemmassa mielessä kaikki on tietenkin juuri niin kuin pitääkin olla, eikä asiat voisikaan olla muuten; tai kuten suuri okkultisti Peppi Pitkätossu on asian ilmaissut, "kaikki on hyrskyn myrskyn ja mullin mallin, mutta minkäs teet". Vain ajan ja aineen kannalta (mitkä ovat sama asia) asiat ovat päälaellaan. Hyvin suuri osa ihmisistä vaikuttaisivat olevan syvemmän tietoisuutensa kannalta kuitenkin niin syvälle aineellisuuteen nukahtaneita, että heillä ei ole edes pienen pientä muistoa tai havaintoa siitä, että asiat ovat monessa suhteessa de facto ylösalaisin.


Amen to that.

Nagahel kirjoitti: Toivottavasti et samaista (länsimaisia) abstrakteja kirjaimia ja arkkityyppisiä symboleja aivan suoraan keskenään? Tarkoitan siis sitä, että jos ojennan sinulle käteen ristinmuotoisen esineen, niin sillä on implisiittiset, arkkityyppiset, suorat ja selkeät vastaavuudet ja samaisuudet siihen mitä se symboloi ja merkitsee, siis mitä se ilmentää ja mitä se on; toisin kuten jos ojennan sinulle käteen vaikkapa tupakantumpin, niin se ei merkitse tai viittaa vielä suoranaisesti mihinkään, koska se on ihmisen rakentama ja kehittelemä keinotekoinen objekti, toisin kuten ei-inhimillisistä lähteistä peräisin oleva objekti. Omena sanana ei ehkä merkitse suoraan mitään muuta kuin yhdessäsovitun konsensuskielen osoittamaa jonoa kirjaimia, mutta omenalla objektina on puolestaan siihen "sisäänrakennetut" symboliset ja arkkityyppiset merkityksensä (joita lienee tässä turha lähteä sen syvemmin pureskelemaan).


Se on kuitenkin symboli. Ei muodottomaan viittaava ole itse muodoton. Kirjainten olemus symbolina on vain karrikoitu esimerkki, jota on helpommin retorisesti käydä läpi kuin mm. risti. Tupakantumppi voi kuitenkin muodostaa ympyrän, spiraalin and so on... (Josta päästään takaisin aiemmin quotaamaani N:n esittelyä New Agen ongelmasta).

"Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin näen, että kaikki on symbolia. Ken osaa tulkita symboleja, hän ymmärtää maailmankaikkeuden salaisuuksia"
- Jean Sibelius
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Avatar
Nefastos
Frater
Viestit: 1960
Liittynyt: Ma Touko 24, 2010 10:05 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Nefastos » Pe Heinä 30, 2010 10:08 am

Kiehtovaa ja molemminpuolisesti oivaltavaa keskustelua, josta kiitokset omastakin puolestani! Yhteen kohtaan haluaisin palata, nim. tähän:
Kain kirjoitti:Kumisevat harjut on syvemmille todellisuuden tasoille "teollistunut maailma".
Tämä vertaus voidaan toki ohittaa sellaisesta lähtökohdasta, että fyysinen taso (luonto sanan suppeassa merkityksessä) on kuitenkin arkkityyppinen taso ja sellaisenaan eräs todellisuuden maailma; ihmisen ulkoiseen luontoon projisoima epäesteettinen ilmaisu puolestaan on "Hell on earth", astraalitason disharmonian eli puolimatkaan viedyn vision manaaminen konkretiaan. Tältä pohjalta harjut ovat jotain "todellista", teollisuushalli ei.

Mutta: jos tarkkailijan fokus on yliaineellisella tasolla, vertaus on eksaktisti tosi. Katsoessaan "alas" aineen maailmaan tietoisuus näkee tuon tason mekaanisena, aivan samalla tapaa ei-elävänä, epäesteettisenä, rajoittavana ja pelkkänä tuskana kuin miten tylyin cokis-tölkeillä täytetty tehdashalli voi ilmentyä luontoesteetikolle. Tietoisuuden näkökulmasta luonto (jälleen sanan suppeassa merkityksessä) on vain informaatiorakenne, se on matriisi, havaitsemisen malli, ja sellaisenaan se rajoittaa ja mutiloi henkistä samoin kuin ihmistekoisen rumuuden voidaan nähdä mutiloivan perusluonnollista. Siten aivan todellakin "kumisevat harjut ovat syvemmille todellisuuden tasoille teollistunut maailma" - ne ovat askel mekanistiseen, rajoitettuun, harhaiseen, vangittuun, pieneen, vääristävään suuntaan niistä todellisista asioista, jotka elävät korkeammalla todellisuuden tasolla.

Kyse on siitä, mitkä piuhat kytkemme käyttöön päämme sisällä, ts. millaiseen liikkeeseen asetamme chakrojen energian kulloisenkin prosessin tarpeiden mukaan. Yleensä tämä on täysin alitajuista - ihminen samaistuu omiin senhetkisiin valmiuksiinsa - mutta okkultisti voi oppia naksauttamaan nämä kyvyt kuin sähkökatkaisimesta eri asentoon:

Naps! Näen puun - mikä ihana taideteos, jumalallisten voimien suurenmoinen luomus, portti karkeista ihmistekoisista kuvista luontoyhteyteen ja kauneuden maailmaan.

Naps! Näen puun - mikä tympeä vääristymä todellisesta henkisestä kokemuksesta, verkkokalvoilleni piirtyvä illuusio rajoittuneiden voimien tiedottomasta liikkeestä, jonka haparoiva tietoisuus on luonut ja johon elementaalinen mieli on asettunut yrityksessään saavuttaa edes jonkinlaista naurettavan etäistä kosketusta Todelliseen.

Ja kun on tultu näin pitkälle, "puu" voidaan korvata tehdashallilla, tupakantumpilla, millä tahansa. LOPULTA ero on veteen piirretty viiva, vaikka se meille käytännön tasolla on usein mitä todellisin, ja aivan tien loppusenttimetreille asti saakin & sen tuleekin olla. Jälleen palataan siihen, että koko maailma kaikkineen on sekä hurmos että kärsimys - ei vuorotellen, vaan samanaikaisesti samassa ilmiössä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Lux » Pe Heinä 30, 2010 1:02 pm

Nefastos kirjoitti:Tämä vertaus voidaan toki ohittaa sellaisesta lähtökohdasta, että fyysinen taso (luonto sanan suppeassa merkityksessä) on kuitenkin arkkityyppinen taso ja sellaisenaan eräs todellisuuden maailma; ihmisen ulkoiseen luontoon projisoima epäesteettinen ilmaisu puolestaan on "Hell on earth", astraalitason disharmonian eli puolimatkaan viedyn vision manaaminen konkretiaan. Tältä pohjalta harjut ovat jotain "todellista", teollisuushalli ei.
Tämä oli oma lähtökohtani ja tavoitteeni osoittaa. Olin kylläkin koko ajan tietoinen myös tästä seuraavasta havainnosta (luonnosta mekaniikkana): :arrow:
Nefastos kirjoitti:Mutta: jos tarkkailijan fokus on yliaineellisella tasolla, vertaus on eksaktisti tosi. Katsoessaan "alas" aineen maailmaan tietoisuus näkee tuon tason mekaanisena, aivan samalla tapaa ei-elävänä, epäesteettisenä, rajoittavana ja pelkkänä tuskana kuin miten tylyin cokis-tölkeillä täytetty tehdashalli voi ilmentyä luontoesteetikolle. Tietoisuuden näkökulmasta luonto (jälleen sanan suppeassa merkityksessä) on vain informaatiorakenne, se on matriisi, havaitsemisen malli, ja sellaisenaan se rajoittaa ja mutiloi henkistä samoin kuin ihmistekoisen rumuuden voidaan nähdä mutiloivan perusluonnollista. Siten aivan todellakin "kumisevat harjut ovat syvemmille todellisuuden tasoille teollistunut maailma" - ne ovat askel mekanistiseen, rajoitettuun, harhaiseen, vangittuun, pieneen, vääristävään suuntaan niistä todellisista asioista, jotka elävät korkeammalla todellisuuden tasolla.
Nefastos kirjoitti:Ja kun on tultu näin pitkälle, "puu" voidaan korvata tehdashallilla, tupakantumpilla, millä tahansa.
Puulla on ideaalinen arkkityyppinsä / muodoton ideansa muuallakin kuin vääristyneessä ihmismielessä; tupakantumpilla, CocaMcDeathilla yms. ei ole, paitsi ihan perimmäisissä syvyyksissä josta ne ovat vääristyneitä ilmennyksiä; edelleen, ainahan sitä voi nähdä tupakan vaikkapa Axis Mundin symbolina ja McDonaldsin riemukaaret Magna Materin symbolina, mutta on eri asia kuinka järkevää tämä on. Tämä on mielestäni edelleen merkityksellinen ero näiden välillä. Muuten olen hyvin samaa mieltä "napsautuksista".
Avatar
Nefastos
Frater
Viestit: 1960
Liittynyt: Ma Touko 24, 2010 10:05 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Nefastos » La Heinä 31, 2010 11:19 am

Nagahel kirjoitti:Tämä oli oma lähtökohtani ja tavoitteeni osoittaa. Olin kylläkin koko ajan tietoinen myös tästä seuraavasta havainnosta (luonnosta mekaniikkana)


Näin ajattelinkin. Tarkoitukseni oli painottaa, että näkökannat ovat rinnakkaisia eivätkä toisensa poissulkevia.

Nagahel kirjoitti:Puulla on ideaalinen arkkityyppinsä / muodoton ideansa muuallakin kuin vääristyneessä ihmismielessä; tupakantumpilla, CocaMcDeathilla yms. ei ole, paitsi ihan perimmäisissä syvyyksissä josta ne ovat vääristyneitä ilmennyksiä (...)


En yhtään ihmettele, että keskustelunne sivusi niin vahvasti symbolin eri merkityksiä tässä yhteydessä. Tässähän tullaan jälleen siihen, mitä platonilaiset arkkityypit lopulta ovat:

Onko olemassa "puun" arkkityyppi, joka on muodollinen puu? Ja jos on, jos arkkityypille annetaan tällainen näin valmis muodollinen ilmaisu, onko tuollainen arkkityyppinen puu samalla tasolla kuin, sanokaamme, "hyvän" arkkityyppi eli idea, tai vaikkapa jonkin yksinkertaisen geometrisen rakenteen (kolmion) idea?

Tarkoitan, että mikäli näemme puun idean olemassaolevan "kuin puun muotoisena" arkkityyppisellä tasolla, niin silloin seuraamme muodollista maailmaa: käännetyn kolmion ylifyysisiä tahoja, astraalista tai astraalis-mentaalista. Näillä tasoilla "puun idea" on olemassa jo puun muotoisena, mutta samoin tupakantumpin idea on olemassa tupakantumpin muotoisena. Muodollisuuden kone on jo ehtinyt raksuttaa tulostimestaan koko kuviteltavissa olevan rakenteen.

Mutta jos menemme korkeammalle, todellisemmalle arkkityyppiselle tasolle, "puu" sellaisenaan menettää merkityksensä: ei ole olemassa "puun ideaa" muodottomassa maailmassa, vaan on olemassa vain ei-muodollisia ideoita, jotka muodostavat & sulkevat sisäänsä myös puiden, metsien, luonnon rakenteen - kuten myös tupakkatehtaiden ja tupakantumppien rakenteen. Se, että puu on puhtaampi muoto kuin tupakantumppi ei johdu kosmoksen tekemästä päätöksestä, ero ei liity olemassaolon metafysiikkaan sinänsä, vaan ihmisen kehitykseen ja siihen, kuinka paljon muodot ovat erilaistuneet ja minkä henkisten ideoiden alla ne ovat erilaistuneet. Totta kai puu on useimmille parempi kokemisen ikoni kuin tupakka, mutta tuollainen erotus on pragmaattista eikä arkkityyppistä laatua.

(Minusta tämä on jälleen erinomainen esimerkki siitä, kuinka eri aspektit työskentelevät saman datan ympärillä: punaisen tehtävänä on pitää työ aktiivisena, dynaamisena, ja sen vuoksi punaisen piirissä arvottamisen on oltava selkeärajaisempaa - tämä on käytännöllinen välttämättömyys.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Lux » La Heinä 31, 2010 11:29 pm

Nefastos kirjoitti:...jos menemme korkeammalle, todellisemmalle arkkityyppiselle tasolle, "puu" sellaisenaan menettää merkityksensä: ei ole olemassa "puun ideaa" muodottomassa maailmassa, vaan on olemassa vain ei-muodollisia ideoita, jotka muodostavat & sulkevat sisäänsä myös puiden, metsien, luonnon rakenteen - kuten myös tupakkatehtaiden ja tupakantumppien rakenteen. Se, että puu on puhtaampi muoto kuin tupakantumppi ei johdu kosmoksen tekemästä päätöksestä, ero ei liity olemassaolon metafysiikkaan sinänsä, vaan ihmisen kehitykseen ja siihen, kuinka paljon muodot ovat erilaistuneet ja minkä henkisten ideoiden alla ne ovat erilaistuneet.
Hyviä pointteja. Ehkä tämä vänkääminen onkin mahdollista typistää yhteen sanaan: Misantropia. Ilman (vääristynyttä) ihmismieltä kauniita puita ja metsiä olisi edelleen olemassa, mutta tupakantumppeja ei. Tämäkin änkyröinti tietysti menettää merkityksensä, kun muistaa että "vaikka kaikki onkin päin helvettiä, kaikki on juuri niin kuin pitääkin eikä voisikaan olla muuten".
Nefastos kirjoitti:Totta kai puu on useimmille parempi kokemisen ikoni kuin tupakka, mutta tuollainen erotus on pragmaattista eikä arkkityyppistä laatua.
Aivan näin.
Avatar
Aquila
Frater
Viestit: 456
Liittynyt: La Heinä 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhde luontoon

ViestiKirjoittaja Aquila » Su Elo 01, 2010 2:11 pm

En tiedä menenkö aiheessa täysin metsään, heh, mutta tästä "tupakka-vertauksesta" tuli kuitenkin mieleeni, että tällä inhimillisellä tasolla, jota asutamme näen tupakantumpin edustavan vain yhtä niistä nykyaikana varsin yleismaailmallisista ilmentymistä, jotka yhä selkeämmin kertovat: ihminen hengittää itse itselleen luoman myrkyn sisäänsä, eikä silti ymmärrä mikä on pielessä.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija