Caton opetuksia (kommentaari)

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

4,16
Utere quaesitis opibus, fuge nomen avari, / quid tibi divitias, se semper pauper abundas.

Käytä varojasi, ettei sinua sanota saituriksi: mitä sinä rikkauksilla, jos olet rikkaana köyhä.

On psykologisesti hyvin ymmärrettävää, että ihmiselle rahan käyttämisestä johtuvaa iloa enemmän voi tulla merkitsemään rahan antama vallan ja turvan tunne. Sama pätee sisäiseen voimaan: ihminen jossa on esimerkiksi tiettyjä hyveitä voi kääriytyä näihin hyveisiinsä kuin otaksuttua (tiettyyn pisteeseen saakka aitoakin) turvaa antaviin vaatteisiin ja panssareihin, ja jättää "talentin" hyvin vähälle käytölle elävässä elämässä. On kuitenkin sanottu: "Itsekäs hartaudenharjoittaja elää suotta." Tämä on tärkeä huomio. Ihmisen on täysin turha pyrkiä turvaamaan oma elämänsä kietomalla itseään sielulliseen sen enempää kuin ulkoisenkaan vaurauteen.

4,17
Si famam servare cupis, dum vivis, honestam / fac fugias animo, quae sunt mala gaudia vitae.

Jos eläessäsi haluat säilyttää maineesi kunniallisena, pidä mielesi erossa elämälle vahingollisista iloista.

Tarpeellinen vastapooli edelliselle ohjeelle. Kun ihminen alkaa käyttää voimiaan, panna itseään likoon, hän voi mennä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja kadottaa itsensä veteen (intohimoihin) siinä missä kuivuuteenkin ("itaraan" järjenkäyttöön). Baileyn mainio ohje magian käytöstä sopii kaikkeen sielukkaaseen elämiseen: maagikon tulee etsiä se kohta jossa kuiva maa ja vesi kohtaavat. Elävä, vitaali elämä on löydettävä kriittisestä tilasta, elävästä tilasta tyhjentävien äärimmäisyyksien välissä. Jos keskitien oppi jostakusta vaikuttaa tylsän lattealta, hän ei edes ole ymmärtänyt mitä todellinen dynaaminen balanssi tarkoittaa, ja kuinka syvä ja elävöittävä on sen vaade.

4,18
Cum sapias animo, noli ridere senectam; / nam quocumque sene, puerilis sensus in illo est.

Kun järkesi toimii, älä pilkkaa vanhuutta, sillä vanhana jokainen on lapsenmielinen.

Ohjeistus on saatava sovittaa esoteeriseen elämään, koska vanhuuden seniliteetille ei ole suoranaista vastaavuutta okkultismissa: sen syy on fyysisessä rappeutumisessa, instrumentin tylsistymisessä, joka ei samalla tavoin päde sielulliseen maailmaan. Toki jotakin samantyyppistä voidaan nähdä esimerkiksi devachanisessa mielessä, joka henkistyessään samalla ikään kuin kuluttaa älyllisen polttoaineensa, ja muuttuu aiemman ihmisyyden näkökulmasta asteittain persoonattomaksi. Tällaista ikään kuin "enkeliksi tulemista", joka useimpia ihmisiä odottaa ennemmin tai myöhemmin kuoleman jälkeen, voi ego-keskinen (vasemman käden tien) okkultisti toki pilkata, ja sellaisella lyhytnäköisyydellä luoda itselleen tarpeettomasti ongelmia. Ihmisessä on paljon osatekijöitä jotka eivät ole suoranaisesti älyyn liittyviä, ja kuitenkin hyvin arvokkaita ja osa vitaalia ytimellistä itseyttä.

4,19
Disce aliquid, nam, cum subito fortuna recessit, / ars remanet vitamque hominis non deserit unquam.

Hanki oppia, sillä kun onnetar äkkiä poistuu, oppi jää, se ei hylkää ihmistä koskaan.

Mitä tahansa meillä ulkoisesti on, voimme menettää (ja täysin varmasti jossain vaiheessa tulemmekin menettämään), mutta se mitä sieluina olemme oivaltaneet, on tullut itseksemme eikä sitä enää menetetä. Esoteerisen ohjeen ero eksoteeriseen on vain siinä, että opin fokus siirtyy kâma manaksesta (tieto) manakseen (viisaus). Tässä on jälleen kohta joka saa harkitsemaan, onko kirjoittaja (tai kirjoittajisto) sittenkin osannut ottaa tietoisesti huomioon tekstin esoteerisen syvyystason, koska profaanisti katsoen kohta 4,19 on selvästi ristiriitainen edellisen kohdan 4,18 kanssa (jossa nimenomaan esitetään, että myös oppi hylkää ruumiillistuneen ihmisen). Ehkä luultavammin kyseessä on kuitenkin vain hieman humoristinen sattuma?

4,20
Perspicito cuncta tacitus, quid quisque loquatur: / sermo hominum mores celat et indicat idem.

Tarkkaile hiljaa kaikkea, mitä kukakin puhuu: puhe sekä peittää että paljastaa ihmisen luonteen.

Monesko vaikenemisen (tacitus) viisautta painottava ohje tämä jo on? Mistä myös tulee samanlainen aika tricksterinen vaikutelma: jos ihminen yhtenään puhuu siitä kuinka tärkeää olisi olla puhumatta, lopputulos on ennen kaikkea humoristinen.

On hyvä huomioida ohjeistuksen olennainen loppu, eli puheen peittävyys ja paljastavuus. Sanat ovat kuin sermi, joka aina näyttää jotakin, mutta samalla auttaa piilottamaan jotakin muuta. Sanoja olisi olennaista käyttää avaamaan ja paljastamaan olennaisia asioita, ei hysteerisesti kaikkea, jo pelkästään sen vuoksi että maailmaa ei voi kirjoittaa auki: kaikkea ei voi sanoa. Puhumiseen (ja kirjoittamiseen) tulisi siten suhtautua kunnioituksella kuin teräviin aseisiin, sen sijaan että kuvitellaan maailman olevan luotu faktoista, jotka voidaan iskeä tiskiin kuin mikä tahansa tylppä kapine.

4,21
Exerce studium, quamvis perceperis artem: / ut cura ingenium, sic et manus adiuvat usum.

Mitä taitoa opiskeletkin, paneudu pyrintöösi: miettiminen hyödyttää mieltä, käyttö kättä.

Tämän ohjeistuksen merkitys on yhä kasvanut nykyajalle, joka kannustaa elämään pikemminkin kuin vesikirppu, pelkän pinnan varassa. Erityisesti esoteristille on äärimmäisen tärkeää, että harjoitukseen paneudutaan, siihen suhtaudutaan vakavasti, syvästi.

4,22
Multum venturi ne cures tempora fati: / non metuit mortem, qui scit contemnere vitam.

Lähestyvän kuoleman hetkestä älä huoli: joka osaa halveksia elämää, ei kuolemaa pelkää.

Esoteristille läheinen ja myös itsestäänselvä opetus. Olen kirjoittanut tästä aiheesta piakkoin painoon menevään Unseen Fire III:een.

4,23
Disce sed a doctis, indoctos ipse doceto: / propaganda etenim est rerum doctrina bonarum.

Ota oppia oppineilta, oppimattomia opeta itse: sillä onhan edistettävä oikean tiedon etenemistä.

Kuten esitin ensimmäisten ohjeistusten kohtien 3 & 28 yhteydessä, jokainen tulee opettajaksi (vanhemmaksi) omalle lähipiirilleen ja omille tuttavilleen sellaisissa henkisissä asioissa, joissa näillä on vähemmän kokemusta. Tätä ei tule pyrkiä mistään väärästä nöyryydestä välttämään, vaikka siihen tuleekin suhtautua nöyryydellä. On melko paradoksaalista vaikka kuitenkin yleistä, että ihmiset jotka pyrkivät seuraamaan eettisiä ja sielukkaita lainalaisuuksia samalla haluavat olla näistä asioista puhumatta, vaikka kiistatta maailma nimenomaan ja ennen kaikkea tarvitsisi yhä enemmän puhetta noista asioista.

4,24
Hoc bibe, quo possis, si vis tu, vivere sanus: / morbi causa mali est homini quaecumque voluptas.

Juo vain sen verran kuin kestät, jos tahdot elää terveenä: ihmiselle kuolemantaudin tuottaa jokainen himo.

Jälleen tyypillinen keskitien oppi, tässä yhteydessä melko laimeana ja itsestäänselvänä esityksenä. Ehkäpä kuitenkin hyvä muistutus erityisesti voimaantumisessa elävälle tantrikolle, joka voi kokea kykenevänsä "koskemaan myrkkyyn ilman haavaa".

4,25
Laudaris quodcumque palam, quodcumque probaris, / hoc vide, ne rursus levitatis crimine damnes.

Mitä tahansa ylistätkin tai julkisesti kehut, katso ettet myöhemmin ala moittia sitä kevein perustein.

Ehkä hieman yllättävästi tämä on asia, josta voidaan luoda olennainen esoteerinen harjoitus. Tarkoitan tapaa, jolla ihmisen tulee pysyä selkeässä suhteessa omaan menneisyyteensä, ja luoda ei hievahtamaton, mutta oikaisuissaan konsistentti rakenne. Terve ihminen luonnollisesti kasvaa, ja kasvaessaan hänen mielipiteensä muuntuvat; mutta nuo muutokset eivät saisi olla jyrkkiä, eivät fanaatikon ponnahtelua äärimmäisyydestä toiseen, vaan sellaisessa sisäisessä keskustelussa keskellä olevan älyn kanssa, että ihminen pystyy näkemään elämänsä kuin koko ajan enemmän tai vähemmän samaan suuntaan johtavana tienä. Mielipiteitään ja toimintatapojaan vaihteleva ihminen on reaktiivisten emootioiden vanki, ja tällöin paras mitä hän voi tehdä on alkaa suitsia näitä puolelta toiselle heitteleviä sympatioita ja antipatioita, attraktioita ja repulsioita.

4,26
Tranquillis rebus semper adversa timeto: / rursus in adversis melius sperare memento.

Rauhallisina aikoina pelkää olojen muuttuvan rauhattomiksi, rauhattomina toivo tilanteen muuttuvan paremmaksi.

Tämä on tärkeä meditatiivinen (mielen fokusointiin liittyvä) ohje, puhuttiin sitten sielullisen Työn jostakin osasta – minun on helppo ajatella esimerkkinä omaa veljeskuntatyötäni – tai oman astraalisielun keskityksestä yleisesti. Profaanilta voi puuttua kyky katsoa meneillään olevan ajan taakse, mutta esoteristilla ei ole varaa tällaiseen tunnelmien lainelautailuun. Liittyy siis jälleen elimellisesti myös edelliseen ohjeeseen.

4,27
Discere ne cessa, cura sapientia crescat: / rara datur longo prudentia temporis usu.

Älä lakkaa oppimasta, paneutumalla ymmärrys kasvaa: harvoin saa viisautta käyttää pitkään.

Jatkaa edellisten ohjeiden yhteydessä koskien mielen viriilinä pitämistä ja syvemmän tiedon lisäämistä elävällä mutta ei liioitellulla vaihtelulla. Aivan kuten konsistenssin puute hukuttaa järjen, samoin patologinen järkkymättömyys kivettää sen. Näemme ympärillämme päivittäisiä esimerkkejä molemmanlaisista ihmisistä: yhdet eivät pysty hillitsemään taipumustaan singahteluun, toiset taas eivät ikinä kykene päästämään irti jostakin lempiajatussuunnasta, niin että he pyrkivät aina yhdellä ja samalla avaimella avaamaan ja sulkemaan kaikki ovet, mikä tietenkään ei onnistu. Meille ihmisinä on yllättävän vaikeaa löytää tasapainoa näiden kahden välillä, ja juuri siksi näissäkin sentensseissä asiaan palataan uudelleen ja uudelleen. Ongelman voittaminen on itse asiassa jo varsin pitkällä siinä vaiheessa, kun se aletaan oivaltaa ongelmaksi.

4,28
Parce laudato, nam quem tu saepe laudaris, / una dies, qualis fuerit, ostendet amicus.

Säästä kehujasi, sillä jos jotakuta ylistät usein, niin kerran on koittava päivä, joka näyttää, millainen ystävä hän onkaan ollut.

Roomalaisilla, kuten luultavasti jokaisessa kulttuurissa, oli omat taikauskoiset kokemistapansa. Tässä sentenssissä näkyy eräs mielestäni tyypillinen roomalainen piirre, joka on hieman sukua kreikkalaiselle hybris/nemesis -ajatukselle siitä, että "kateelliset jumalat" kostavat liian avoimesti tunnustetun onnellisuuden. Kun sanon "taikauskoinen", en tarkoita tätä pejoratiivisessa mielessä, vaan yhteytenä parapsykologiseen lainalaisuuteen.

Olen hieman läpikäynyt tätä asiaa Demonien kuutio -tekstissä, puhuessani psyykkisestä magneettisesta latauksesta ja siihen liittyvästä pintajännitteestä, joka pyrkii vaihtamaan napaisuuksiaan tuon jännitteen kertyessä. Ollaan siis parapsykologian altaan syvässä päässä, mutta tavalla, joka käytännössä ei ole kovinkaan kaukana ohjeen täysin profaanista tulkinnasta. Se on psykologinen ja kenen tahansa ymmärrettävissä: meillä on alleviivatun kehutusta ystävästä hysterian sävyttämä käsitys, ja koska alitajuisesti tiedämme sen itsekin, tuota infloitumista tulisi pyrkiä rauhoittamaan ennen kuin asiat kääntyvät päälaelleen.

4,29
Ne pudeat quae nescieris te velle doceri: / scire aliquid laus est; culpa est nihil discere velle.

Älä häpeä että haluat oppia asioita joita et tiedä: tietäminen on kiitettävää, moitittavaa on se, ettei halua tietää.

Kohdan 3,21b kommentaarissa mainitsin eläinkunnasta periytyvän haluttomuuden oman heikon kohdan näyttämiseen; tämä kohta liittyy samaan. On humoristisenkin yleistä nähdä (pseudo-)okkultisteissa valtava tarve oman oppineisuuden näyttämiseen, jolloin tietysti okkultismi on muuttunut sosiologiseksi valtapeliksi, jolla on hyvin vähän jos mitään tekemistä henkisen tai sielullisen kasvun kanssa. Maagisten kaavojen keräilijät ovat sitten taas asia erikseen.

4,30
Cum Venere et Baccho vis est et iuncta voluptas; / quod lautum est, animo complectere, sed fuge lites.

Venukseen ja Bakkhukseen liittyvät niin riemu kuin riita. Vaali sielullasi hyvää, vaan välttele kiistaa.

Tässä jumalten nimeämiset tekevät eksoteerisen ja esoteerisen tulkinnan rinnakkaisuudesta harvinaisen helppoa, sillä jumalilla on eksoteeriset ja esoteeriset attribuuttinsa. Siinä missä Venus merkitsee seksuaalisuutta ja Bakkhus alkoholia alemmassa tulkinnassa, näiden korkeammat aspektit ovat manas ja buddhi-prâna. "Hyvän vaaliminen sielulla" ja "kiistan välttäminen" ovat keinoja pitää myös jälkimmäiset jumalaspektit (jotka ovat ihmisen sisäisiä prinsiippejä) suotuisina.

4,31
Demissos animo et tacitos vitare memento: / quod flumen placidum est, forsan latet altius unda.

Välttele yksitotisia ja vaiteliaita: tyynen veden alla voi piillä vaarallisen syvä virta.

Kääntäjä tekee viittauksen samaan Caesar-sitaattiin, jonka esitin itse hiljattain englanninkielisen puolen keskustelussa. Vaiteliaiden vältteleminen palauttaa mieleen myös puhumattomuuden käyttämisen valtarakenteistavana asiana, mistä usein pyrin muistuttamaan. Moni kuvittelee – kokonaan väärin – että puhumattomuudella he eivät anna mitään vaikutusta maailmaan ympärillään. Tosiasiassa juuri sitä kautta pidetään ja pidätetään informaatiota, annetaan "hiljainen hyväksyntä" ongelmille ja siten syvennetään niitä, ja näin saadaan aikaiseksi ohjeen mainitsema petollisen syvä virtaus. Hiljaisuuden voimaa tulisi käyttää tietoisesti hyvään vaikutukseen, ei itsekkääseen omaksi edukseen pidättämiseen, mikä on huomattavasti yleisempää.

4,32
Cum tua fortuna rerum tibi displicet ipsi, / alterius specta, cui sit discrimine peior.

Kun et ole tyytyväinen kohtaloosi, katso sellaista, jolla on asiat huonommin.

Tämäntapaiset ohjeet ovat minusta aina olleet erittäin huonoja. Ihmiset jotka kärsivät minua enemmän täyttävät mieleni säälillä ja yhä enenevällä tuskaisuudella, eivät suinkaan tyytyväisyydellä. Mutta on olemassa esoteerinen lukutapa, jossa "kohtalo" (tässä fortuna) luetaan dharmana. Tällöin ei sielun katsetta luoda karmisiin olosuhteisiin ja niiden luomiin vaikeuksiin, vaan velvoitteiden suuruuteen. Jos minua ihmisenä ahdistaa se dharminen paikka jonka koen omakseni, minun on hyvä skaalata tuota kokemustani ihmisiin joilla kyseinen paikka on suurempi tai pienempi, korkeampi tai syvempi. Näin mietiskellen pystyn kyllä huomaamaan, että enemmät tai vähemmät hengelliset velvollisuudet olisivat itse asiassa minulle mahdottomuus. Ja tätä kautta – koska karma on vain dharman toinen puoli – palataan myös siihen, että omaan Työhöni (elämään) liittyvät kohtalonomaiset vastoinkäymiset ovat sittenkin tuohon elämääni olennaisesti liittyviä.

4,33
Quod potes id tempta: nam litus carpere remis / tutius est multo quam velum tendere in altum.

Tavoittele vain sitä mihin kykenet: seurata rantaa airoin on paljon turvallisempaa kuin levittää purjeet syviä ulapoita kohti.

Okkultismissa liioiteltu uskallus päätyy helposti juuri siihen hukkumiskuolemaan, mistä aiemmissa kohdissa olen kirjoittanut: se tuhoaa ihmisen järjen.

4,34
Contra hominem iustum prave contendere noli: / semper enim deus iniustas ulciscitur iras.

Oikeamielistä vastaan älä pelaa kieroa peliä, sillä sellaiset väärämieliset vehkeilyt jumala rankaisee aina.

Ollaan jälleen jo valmiiksi ekso- ja esoteerisen rajalla, koska ohjeen maailmankatsomus edellyttää uskoa karmaan sen jossain muodossa.

4,35
Ereptis opibus noli maerere dolendo / sed gaude potius, tibi si contingat habere.

Rikkauksia menetettyäsi älä murehdi ja valita vaan pikemminkin iloitse, jos vielä omistat jotain.

Ellei ihminen opeta itseään näkemään lasin puoliksi täytenä, hän ei tule kestämään okkultistin elämään kuuluvissa sielullisissa koetuksissa. Kyse ei ole itsen harhauttamisesta, vaan huomion kiinnittämisestä kulloinkin kestävään, tukevaan kohtaan. Ohjeistus on pragmatistinen.

4,36
Est iactura gravis quae sunt amittere damnis, / sed tibi cum valeas semper superesse potato.

Omaisuuden menetys on ankara isku, mutta jos olet terve niin ajattele, että sinulla on vielä itsesi.

Ihastuttava (myös merkityksessä riemastuttavan koominen) ajatelma edellisen jälkeen, ja tietysti johdonmukaista jatkoa sille. Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää ihmisen on välttää ajatusta muka vapauttavasta kuiluun syöksymisestä, koska tosiasiassa jokaisen kuilun pohjalla on aina uusi kuilu. Tämä ajatelma yhdistettynä edelliseen tarkoittaa samaa päinvastaiseen suuntaan seurattuna: jokaisen kuilun pohjalta on aina tie myös ylöspäin.

4,36a
Sunt quaedam, quae ferre decet patienter, amici.

Ystävät, joitakin asioita vain kuuluu kestää kärsivällisesti.

On kuitenkin melkoinen taito oppia erottamaan, mitä nämä asiat ovat. Tämä oli helpompaa menneinä aikoina, jolloin traditiot ja niihin kuuluvat tervehenkisyyden määreet kulkivat sukupolvelta sukupolvelle (erityisen tärkeä asia myös traditionalistisille roomalaisille, niin synkretistisiä ja avoimia kuin heidän suhtautumisensa toisaalta olivatkin). Nykyaikaisessa individualismissa, jonka usein uljas ja joskus hutera ja ajoittain ihan vain naurettava pinaakkeli länsimainen VKT on, tämä erottamistyö voi olla elämän mittainen prosessi.

4,37
Tempora longa tibi noli promittere vitae: / quocumque ingrederis, sequitur mors corporis umbra.

Älä lupaile itsellesi pitkää ikää: minne menetkin, kuolema seuraa sinua varjosi lailla.

Tällä ohjeella on erityisen esoteerinen merkitys. Uskonnollisen tai okkulttisen maailmankatsomuksen omaksunut ihminen saattaa nimittäin turhan nopeasti kuvitella tajunneensa oman kuolemattomuutensa, vaikka olisi vain oivaltanut (tai valinnut toivon siihen) että jotakin selviää inhimillisen elimistön tuhoutumisesta. Vrt. 1800-luvun kina tuolloisten spiritistien ja teosofien välillä: edelliset katsoivat – kuten spiritistit yhä katsovat – seancessa ilmestyvien ilmoitusten kertovan vainajien persoonallisesta olemassaolosta tuonpuoleisessa, kun taas Blavatsky toi yhä uudelleen esiin vastakkaisen näkemyksen: että ilmoitukset eivät tulleet vainajilta vaan ei-inhimillisiltä hengiltä.

Kuolema tulee siten seuraamaan ihmistä myös profaanille näyttäytyvän kuoleman portin läpi, riisumaan vaatteen toisensa jälkeen, niin että ihminen seisoo lopulta alastomana Itsensä edessä. Mitä silloin on jäljellä siitä persoonasta, jonka kuvittelimme itseksemme? Vain se, mikä jo elämän aikana on pystytty yhdistämään tasapainoisesti ja tietoisesti Kokonaisuuteen, Toiseuteen, suureen Ykseyteen.

4,38
Ture deum placa, vitulum sine crescat aratro: / ne credas gaudere deum, cum caede litatur.

Miellytä jumalaa suitsukkeella, anna vasikan kasvaa auraa varten: älä luule jumalan iloitsevan, kun hänelle uhrataan tappamalla.

Käsitelty kohdan 4,14 yhteydessä. Tätä kyseistä kohtaa kommentoin myös foorumikeskustelussamme Repugnant Esoteric Instructions.

Voidaan lisätä vielä yksi esoteerinen taso, etenkin kun puhutaan "auraa varten kasvavasta vasikasta". Erityisesti juuri härkäuhri on monissa eri kulttuureissa (ml. Kalevala) otettu hengellisenä symbolina alemman luonnon uhraamisesta korkeammalle, jne. Erilaiset hekatombit loistavat esiin niin mithralaisuudesta kuin vanhasta vedalaisuudesta. Vastakohta tälle on jälleen vanha tuttumme tantrinen lähestymistapa, jossa ihmisen sisäinen "härkä" jätetään eloon Työtä varten. Sisäistä eläintä (intohimoja, kâmaa) ei siis rituaalisesti tapeta, vaan se adaptoidaan prosessiin. Tässä muuten suomenkieli tarjoaa hyvin osuvan sanaleikin: "auraa varten" saa täysin pätevän kaksoismerkityksen, kun kâma rupaa ei eroteta aurasta (ks. tämän ympäripyöreän sanan merkityksestä Esoteerisista ohjeista ja Demonien kuutiosta) vaan nimenomaan sulautetaan siihen.

4,39
Cede loco laesus, Fortunae cede potenti: / laedere qui potuit, poterit prodesse aliquando.

Kohtalon lyödessä väisty, anna mahtavalle periksi: joka pystyy vahingoittamaan, pystyy myös auttamaan.

"Mahtava" on Saatanan epiteetti, ja sopii hyvin tämän sentenssin esoteeriseen tulkintaan. Vastustaja kääntyy hierofantiksi, kun muutamme vastustajuuden itsessämme.

4,40
Cum quid peccaris, castiga te ipse subinde: / vulnera dum sanas, dolor est medicina doloris.

Virheen tehtyäsi soimaa itseäsi kunnolla; haavojakin hoidettaessa kipu kipua lääkitsee.

Kuten sentenssin sisäisestä vertauksestakin näkee (pätee myös kivunlievitykseen), ohje on painotukseltaan arkaistinen, ja kääntyy helposti itseään vastaan. Kuten olen edellä esittänyt, itsensä näännyttäminen kritiikillä johtaa harvoin oikeaan suuntaan. Parempi on korvata sisäinen korvapuustien jakaminen työllä, jonka voi kokea puhdistavan rangaistuksellisena, mutta joka tehdään auttamaan muita.

4,41
Damnaris nunquam post longum tempus amicum: / mutavit mores, sed pignera prima memento.

Älä koskaan tuomitse vanhaa ystävää: on muuttanut tapojaan, mutta muista silti vanha ystävyys.

Kun ihmisen sisäiset energiat vaihtuvat eri asentoon aspektien permutaatioissa, tapahtuu joskus niin, että tällä tavoin "käännynnäinen" (siis lähes kirjaimellisestikin!) ihminen alkaakin vihata aiemmin niin rakastamiaan lähestymistapoja (vrt. 4,25). Tämä on ymmärrettävää, mutta samalla se kertoo puolinaisuudesta asiakokonaisuuden ymmärtämisessä. Vasta kun ymmärrämme että ne asiat jotka sittemmin ovat tulleet meille virheiksi tai ahtaudeksi, ovat alkujaan kertoneet positiivisesta kasvusta, opimme arvostamaan noita energioita ja niiden yhteyttä muihin kokonaisuuksina, ja samalla poistamme karman kädestä ne vihmovat vitsakimput, joiden liikevoima tulee omasta kääntyilystämme.

4,42
Gratior officiis, quo sis mage carior, esto, / ne nomen subeas, quod dicund, officiperdi.

Jotta olisit yhä pidetympi, ole kiitollinen saamistasi palveluksista, ettei sinua vain aleta sanoa kiittämättömäksi.

Kiitollisuutta on käsitelty aiemmin (lyhyet ohjeet 2, 50, sekä 1,14a & 4,2). Esoteerinen painotusero näkyy ennen kaikkea siinä, että kiinnostavaa ei ole muiden ihmisten mielipide vaan se, voiko "Zabulus" (Saatana syyttäjänä) oikeutetusti vaatia meidät tilille kiittämättömyydestä.

4,43
Suspectus caveris, ne sis miser omnibus horis, / nam timidias et suspectis aptissima mors est.

Vältä olemasta epäluuloinen ettet olisi onneton joka hetki, sillä pelokkaat ja epäluuloiset ovat otollisia kuolemalle.

Pelko ja epäluuloisuus (~paranoia) sen yhtenä muotona rikkovat eheyden, joka suojaa meitä ulkoisilta vaikutuksilta. Rohkeuden kultivointi auttaa meitä kehittämään sisäistä immuunijärjestelmäämme.

Kirjoituksessani Pelosta esitin:

Pelko uskottelee, että sillä on kyky auttaa meitä löytämään poispääsy epämiellyttävästä tilanteesta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa; ylöspäisen tien okkultistin kehitysasteella pelko ei voi auttaa meitä kohtaamiamme uhkia vastaan. Se hajottaa sisäisen eheytemme, se herpaisee itseluottamuksemme, se murtaa rakkauden yhtenäisyyden ja päästää negatiivisen suggestion kulkemaan sisäämme. Luottamus, rauhallisuus ja rohkeus niin elämän kuin kuolemankin edessä tekevät meidät todella kuolemattomiksi, pelko sen sijaan vain lisää haavoittuvuutta ja väärää toiseusvaikutusta oman mielemme sisällä. [---]

Ryhtyä pohtimaan ja näkemään ympärillään mustien maagikkojen kätyreitä, dugpojen kirouksia, jesuiittojen juonia ja sen sellaista on omiaan herättämään meissä vain pelkoa ja suuttumusta – juuri niitä tunteita, jotka korkeammalle kehitykselle ovat aivan tarpeettomia, ja jotka päin vastoin tekevät meidät alttiiksi tuollaisten “juonien ja kirousten” vaikutuksille. Näin ollen jättäkäämme asia mielestämme, ja ottakaamme itse vastuu kaikesta eteemme tulevasta: karma on lahjomaton ja taivuttamaton, emmekä me murehtimisella auttaisi itseämme tai muita millään tavalla. Kuten sanottua, pelko ei auta korkeampaa ihmistä, sen hyöty oli eläinihmisen elämän pitkittämisessä maailmallisia vaaroja vastaan. Omaa ylevää tietään kulkeva ihminen ei hyödy pelosta, vaan päinvastoin, pelko on vastustavien voimien tie hänen sisäänsä. Ihmisen pelästyessä (tai suuttuessa) häneen pääsee virtaamaan astraaliainetta ulkopuolelta, ja tuo aines kuuluu nimenomaisesti siihen oletettuun toiseuden muotokuvaan, jota pelästyimme tai jota kohtaan tunsimme vihastusta.

4,44
Cum servos fueris proprios mercatus in usus, / et famulos dicas, homines tamen esse memento.

Ostettuasi orjia palvelemaan itseäsi muista, että sanoessasi heitä orjiksi he silti ovat ihmisiä.

Okkultismin käytännössä "orjat" voidaan tulkita niiksi itsemme osiksi, jotka olemme muuttaneet voimiksi itsellemme sen sijaan, että ne johtaisivat meitä reaktiivisesti. Toisin sanoen, kyse on juuri "auraan liitetystä kâmasta" (ks. 4,38). Kun olemme tällä tavoin voittaneet itsemme jossain asiassa, emme saa erehtyä epäinhimillistämään noita tunteitamme, vaan meidän on yhä ymmärrettävä inhimillisyys ja sen kauneus myös kirkastetussa muodossaan. Bulwer-Lyttonin romanttinen ja maaginen romaani Zanoni pyörii hyvin pitkälti juuri tämän teeman ympärillä.

4,45
Quam primum rapienda tibi est occasio prima, / ne rursus quaeras, quae iam neglexeris ante.

Tartu tilaisuuteen heti, kun koittaa ensimmäinen otollinen hetki, ettei sinun tarvitse enää havitella sitä, minkä sivuutit.

Ks. 2,5.

4,46
Morte repentina noli gaudere malorum: / felices obeunt quorum sine crimine vita.

Kelvottoman äkillisestä kuolemasta älä iloitse: onnellisesti kuolee vain, jos elää ilman rikoksia.

Esoteristi ymmärtää, ettei tyhjästä tule mitään, eikä mikään tule tyhjäksi. Fyysisestä kehostaan kuollut ihminen ei lakkaa olemasta positiivisena tai negatiivisena voimana luonnossa. Tämä okkulttinen oivallus, joka periaatteessa on niin yksinkertainen, tulee oveksi moniin tärkeisiin, idealistisilta näyttäviin mutta tosiasiassa kosmologiaan pohjaaviin humanitäärisiin näkemyksiin.

Itselleni tärkein huomio tähän liittyen oli tajuta, kuinka vähän edes (ennen aikojaan tapahtunut eli sielullisesti kypsymättömän) ihmiskunnan sukupuutto lopulta okkulttiselta kannalta katsoen muuttaisi mitään. Kuolema on kuin verhon liikuttamista; mitä se peittää tai paljastaa ei lakkaa olemasta.

4,47
Cum coniux tibi sit, ne res et fama laboret, / vitandum ducas inimicum nomen amici.

Vaimon hankittuasi älä vahingoita varallisuuttasi ja mainettasi: sinun tulee varoa, ettet pidä vihamiestä ystävänä.

Viitannee ennen kaikkea rakastajattareen, joka okkulttisessa tulkinnassa merkitsee Työhön liittymätöntä sivuttaissuuntaista astraalista vetäymystä.

4,48
Cum tibi contigerit studio cognoscere multa, / fac discas multa, vita nescire doceri.

Vaikka oletkin opiskelulla oppinut tietämään paljon, ymmärrä paljon, vältä tietämättömyyttä.

Jälleen ohjeistus siihen tiedon muuntuvuuteen, permutoitavuuteen, älytiedon käsittelyyn viisaudeksi (kâma manas → manas). Liian lineaarinen ymmärrys oppimisesta on profaanin elämänymmärryksen perusta, sen murtaminen syvempään tiedon käsitteeseen koko gnostisen maailmankatsomuksen (esoterian) ydin.

4,49
Miraris verbis nudis me scribere versus; / hoc bravitas fecit, sensu coniungere binos.

Ihmetteletkö, miksi kirjoittamani runot ovat niin koruttomia? Tämän aiheuttaa lyhyys, ajatuksen kytkeminen vain kahteen säkeeseen.

Tässä esitetyt runosäkeet eivät ole esteettisesti erityisen vetoavia (latinaksi ne toki antavat vähän enemmän kuin suomennettuina), mutta tämä niukkuus on rikkautta silloin, kun meidän on tarpeen asettaa muistiimme käytännön elämässä muistettavia ohjeita. Ohjeiden eläväksi eläminen edellyttää simppeliä apparaattia.

Tämä on neljännen kirjan ja siten Caton tai hänen nimiinsä pantujen opetusten loppu. Liitän loppuun vielä kauniin ja kovin salatieteellisen kohdan Scipion unesta, jonka kääntäjä-kommentaattori esittää kirjaa taustoittavassa osiossa (s.130):

Olennaista kuitenkin sekä Cicerolla että Platonilla on se, että ihmisessä sielullinen nähdään ruumiillista arvokkaampana ja että ihmisen tulee suunnata sielunsa siihen, mikä on hyvää ja ikuista. Ciceron teoksessa Scipion isoisä opettaa, että ihmisen sielu on peräisin taivaan ikuisista tulista ja että ihmisen tulee sielullaan ohjata ruumistaan: "Muista, että sinä et kuole vaan ainoastaan sinun ruumiisi. Eikä sinun ulkoinen olemuksesi ole sinun todellinen olomuotosi, vaan ihminen on yhtä kuin hänen sielunsa, ei se näkyvä hahmo, jota voidaan sormella osoittaa. Tiedosta siis, että olet jumala (...). Niin kuin iankaikkinen jumala ohjaa kuolevaisen maailman kulkua, samoin ikuinen sielu ohjaa katoavaisen ruumiin kulkua." (Somnium Scipionis 8,2).

Finis.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Tulihenki »

Paljon kiitoksia tässä kommentaarista! Pitää käydä lävitse uudestaan ja varmasti uudestaan.

Tälläisissä huomaa, miten pelottavan helposti sitä olettaa jonkin asian voitetuksi (ilman asian kääntelyä) tai sitten siirtää syrjään enemmän tai vähemmän tietoisesti. Toinen, mikä tuli itselleni mieleen, kun puhuttiin jonkin asian liiallisesta huomiosta, minkä avulla peitetään muita ongelmia. Itselläni alkaa pian uusi työ, jossa on hyvinkin mahdollista tehdä töitä ja paljon. Hirveällä voimalla iski kaipuu tehdä niin paljon kuin vain jaksaa, koska siten olisin ainakin näennäisen rauhassa monilta vaikeilta ja piinaavilta asioita. Pohdittuani asiaa, että se kultainen keskitie on löydettävissä kyllä, tuli mieleen eräänlainen myönnytys tai kaupanteko: ''vaikka peittäisitkin asioita niin kyllähän sinä kovalla työllä myös jotain kehitätkin.'' Kuinka ovela onkaan mieli.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Wed Jun 30, 2021 10:09 pmTasapaino näiden kahden "vanhemman" välillä on erittäin tärkeä – ja joskus yllättävän vaikea – löytää. Molemmille suunnille annettu aito, syvä kunnioitus auttaa tässä hyvin paljon. Ihminen jolla on avointa tai alitajuista ärtymystä joko hengellistä auktoriteettia tai aineellisia lainalaisuuksia kohtaan tulee koko ajan repimään alas omaa kehitystään.
Tämä oli varsin kiinnostavasti aseteltu lause hahmottamaan Jumalan ja Jumalattaren olemusta. Maskuliininen Jumala abstraktin idealismin lähteenä on tosiaan hengellinen auktoriteetti, johon tyypillisesti koetaan ärtymystä sen eksoteeristen vastaavuuksien – (puoli-)muodollisten uskontojen kuolleen tai ymmärrystä vaille jääneen teologian/okkultismin auktoriteettiaseman – kautta. Mahdollisesti ärtymys on ihan suoraakin hankaluutta asennoitua ideaalin asettamiin vaateisiin kokonaisuutta tukevana. Jumalatarta kohtaan ärtymys saattaisi olla esim. vaikeudessa hyväksyä maailmallisuuden monimuotoisuutta – omien moraalikoodistojen soveltumattomuus muille ja kaikkiin tapauksiin –, vaikeudessa löytää itsestä armoa suhteessa maailman keskeneräisyyteen tai erilaiset Jumalattaren painottamiset tapoina eksyä maailmallisuuteen – astralismista sivusuuntaiseen okkultismiin ym. Yhteen tuotuna molemmat tuntuvat saavan selkeämmän yhteen hiileen puhaltavan merkityksen: hengellinen auktoriteetti ohjaa abstraktimmalta (Tahdon) tasolta, eksoteeristen laskosten tuolta puolen, ja aineen lainalaisuudet vaativat tulla tietyllä tapaa täytetyksi, johon saatetaan tarvita yksityiskohtaisempia metodeja kuin pelkkä kylmä ideaali pystyy vastaamaan. Eli ideaali tulee vastaan voiman lämpöä ja valautuu tarkempaan, kunkin hetken muuttujia mukailevaan muotoon, ja aineen lainalaisuudet ilmaisevat itsensä ideaalin hengen liikkuessa sen lävitse, siis jos henki osataan kaiken aineen lävitse kuljettamaan eikä jähmettämään voimaa luoden karkeampaa ainetta (karkeaan muotoon hidastunut aine karmisen vastaavuutena, päällämme kannettavana painona).

Näitä kommentaareja on ollut ilo lukea, vaikken ole vielä ehtinyt loppuun asti kahlata. Kiitos!
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Mars »

Kiitos kommentaarista, tulen varmasti käymään koko nivaskan läpi vielä uudestaankin.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Kiitos teille Tulihenki, Mars, ja fra Smaragd! Hienoa kuulla että tästä sukelluksesta antiikkiin on ollut iloa/hyötyä.

Hiljattain foorumilla on ollut keskustelua, jopa vääntöä, aiheesta foorumiaktiivisuus ja sen puute. Suosittelisinkin hyvin aktiivisille kirjoittajille vastaavantyyppistä konsistenssiharjoitusta, jossa kirjoittaja läpikäy kohta kohdalta jonkin esoterian kannalta mielekkään teoksen, edellyttämättä muilta osallistumista, mutta mahdollistaen sen. Tällöin oma dynaamisuus saa selkeän ja samalla vaativan väylän, joka käy okkulttisesta harjoituksesta. Kuten olen aiemminkin sanonut, Valkean aspektin harjoitus nimeltä Kärsivällisyys ja konsistenssi on niitä harvoja AT:n muodollisia harjoituksia, joiden läpikäymisessä kompastuminen tekee mahdottomaksi ko. aspektiin liittymisen omassa ohjauksessani. Kyky saada oma energia virtaavaan tilaan joka ei tuki vaan tukee muiden omakohtaisia ponnistuksia on äärimmäisen tärkeä. Se on niin sanotusti hyödyllisen veljeskuntatyön A ja O.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Gangleri

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Gangleri »

Nefastos wrote: Thu Jul 15, 2021 11:03 am Suosittelisinkin hyvin aktiivisille kirjoittajille vastaavantyyppistä konsistenssiharjoitusta, jossa kirjoittaja läpikäy kohta kohdalta jonkin esoterian kannalta mielekkään teoksen, edellyttämättä muilta osallistumista, mutta mahdollistaen sen.
Otin nyt "kopin" tästä ajatuksesta, ja kunhan pääsen tästä takaisin kotiini sorvin ääreen niin aloitan kommentaarin jostain valikoidusta teoksesta kappale kappaleelta. Tällä hetkellä mielessäni on René Guénonin magnum opus "The Reign of Quantity and the Signs of the Times", mutta teos saattaa vielä muuttua. Pyrin saamaan kommentaarin alkuun viimeistään elokuussa.
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Mars »

Cato kiinnostaa ihmisiä, viime kesäkuussa kirjastosta varaamani teos saapui tällä viikolla.
Locked