Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Badb »

Jaampa vielä omakohtaisen kokemuksen aiheesta. Olen psykoosissa melkein syyllistynyt murhaan, enkä näin jälkeenpäin edelleenkään tiedä, mikä minussa sai laskemaan keittiöveitsen pois kädestä ja sanoi, ettei tämä ole oikea ratkaisu. Etukäteen ei voi tietää, kuka tällaisissa tilanteissa nousee ja kuka lankeaa. Vaikka tapahtuneesta on 10 vuotta, kyllä minä edelleen kauhulla mietin, mitä olisin voinut tehdä. Olen siis todistanut itselleni, että pystyisin (vai pystyisinkö?) jossain tilanteessa tappamaan, ja tämä on arpi, joka on jäänyt muistoksi.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Smaragd »

Badb wrote: Mon Jan 17, 2022 3:24 pm Olen siis todistanut itselleni, että pystyisin (vai pystyisinkö?) jossain tilanteessa tappamaan, ja tämä on arpi, joka on jäänyt muistoksi.
Väkivallantutkijat ja väkivallasta kieltäytymisen ammattilaisetkin lähtevät usein liikkeelle juuri tästä kuinka meissä kaikissa on kyky tehdä hirveyksiä. Sen kun tiedostaa ja hyväksyy niin on paljon selkeämpää ja realistisempaa katsoa valintojen kentää, ja siispä helpompi (joskaan ei helppo) välttää epäonnistumisia. Okkulttiselta näkökannalta tämä kyky kauheuksiin linkittyy ihmisen valinnan vapauteen, vapaus erehtyä mahdollistaa sen koetinkiven, joka ihmisen erityislaatuista tilaa määrittää.

Jos ajatellaan psykoosia tai muulla tapaa jaetusta todellisuudesta irtautunutta psyykettä (tämä ei ole verrattavissa konsensus kulttuurin herooiseen ylittämiseen selvästikkään), niin saatetaan huomata miten ratkaiseva tekijä totuudellisuuden harjoituskin näissä asioissa on. Yksinkertainen konsistentti totuudellisuuden harjoitus voi rakentaa ensinnäkin maadoittavaa yhteyttä subjektiivisen ja objektiivisen todellisuuden välille ja siitä eteenpäin vielä paljon ihmeenomaisempiin yhteyksiin.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Benemal »

Jos tietää että pystyisi tekemään kauheita asioita, niin voi kokea suurta helpotusta siitä, ettei ole tehnyt. Usein se tuntuu painajaisesta heräämisen kaltaiselta, kun tajuan etten ole vankimielisairaalassa, vaan kotona rauhassa ja voin keittää vaikka kahvia.

Kevennystä. Ylellä on kotimaisista erikoisista tapauksista sympaattinen ja lähes koominen sarja:

https://areena.yle.fi/1-361589
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Badb »

Olen törmännyt ajatukseen siitä, että tappo/murha silppoaa tappajan/murhaajan sielua. Keskiaikaisen mustan maagikon Peter Niersin väitetään tappaneen yli 500 henkeä. Onko tässä kohtaa sielusta enää mitään jäljellä?
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Smaragd »

Badb wrote: Wed Mar 22, 2023 8:28 pm Onko tässä kohtaa sielusta enää mitään jäljellä?
Nähdäkseni kysymykseen voi etsiä vastausta pohtimalla mikä on väärintekijän kyky löytää todellista yhteyttä eri olentojen kirjoon ja vaikkapa ihmisten eri tasoille. Todellisella yhteydellä tarkoitan mahdollisimman kokonaisvaltaista kykyä olla eri olentojen kanssa enenevissä määrin luontevassa toisia kunniottavassa yhteydessä. Esimerkiksi voidaan nähdä kuinka on hyvin helppoa olla fyysisellä tasolla yhteydessä toisiin ulkoisten aistinten ja kosketuksen tasolla, mutta se että tökkää toista sormella kylkeen ei välttämättä ole kovinkaan ymmärtäväistä toisen ihmisen henkilökohtaisia rajoja ja psykososiaalisista tahdikkuuden tarvetta (= monitasoista kunnioittavaa yhteyttä) kohtaan. Fyysinen olemassaolo on hyvin karkea taso ja voitaneen sanoa, että jonkinlainen sielunriekale vielä on jäljellä jos edes fyysiseen yhteyteen kykenee. Mutta kyseessä tosiaan on vain riekale, jota voimme verrata vaikkapa muistisairaiden ihmisten kuorimaisuuteen, tarkoittaen ettei sisällä tunnu enää olevan eläviä valintoja tekevää ihmisentiteettiä. Kuitenkin jonkinlainen alkeellinen yhteys tällä ulkoisella persoonan kuorella omalle fyysiselle tasolleen vielä on olemassa. Muistisairauden esimerkissä tämä kuitenkin osoittaa miten yhteys muille tasoille on kokonaan poissa tai lahoamisprosessissa. Kenties voitaisiin hahmottaa sellainen keskusyhteyden ajatus siitä miten erilaisiin kokonaisuuksiin kyetään sitten olemaan yhteydessä yksittäisten tasojen sijaan. Ymmärretään toiset ihmiset ja olennot erilaisia prinsiippikokonaisuuksia omaavina ja pyritään ymmärtämään miten heidän kanssaan tuolloin tulee toimia, jotta merkityksellinen kaksisuuntainen yhteys syntyy.

Karkean fyysisen yhteyden lisäksi voidaan kysyä miten ihminen kykenee aitoon kunnioittavaan ja hedelmälliseen yhteyteen muiden kanssa energeettisellä, tunteellisella ja älyllisellä tasolla. Kuinka kaukana olemme toistemme ymmärtämisestä ja kuinka kauas omaan subjektiiviseen kuoreemme olemme eksyneet? Kuinka vaikeaa aito empatia on meille? Nähdäkseni kaukaakin on mahdollista Milarepan esimerkin tavoin löytää takaisin sielun eheyteen ja sen yhdistävän funktion käytännölliseen toteuttamiseen mikäli tahtotila on vakaa ja tarpeeksi voimakas. Sielun integroivasta funktiosta on englanninkielisellä puolella mainio keskustelu. Ihmisen kyky pahaan voitaneen sanoa olevan suoraan verrannollinen yksilöllisessä ja kollektiivisessa kyvyttömyydessä etsiä ja luoda noita yhteyksiä molemmilta suunnilta. Jos toinen puoli on ainoa joka tulee vastaan niin tyydyttävä käytännönyhteys jää syntymättä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 127
Joined: Fri Feb 24, 2017 8:40 pm

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Shivaprasaada »

Tämä on mielenkiintoinen keskustelunaihe ja yksi ikuisuusaihe koko ihmiselämässä.

Olen samaa mieltä Nefastoksen kanssa, että tässä maailmassa lähes kaikilla ihmisillä on jonkinlainen psyykkinen ja sielullinen särö elämässään, yksi tai monella useampi. Täysin psyykkisesti tervettä tai tasapainoista ihmistä ei tässä maailmassa ole, tai ainakin heitä on hyvin vähän, jos heitä siis edes on.

Yrjö Kallinen yhdessä haastattelussa 1970-luvulla TV-lähetyksessä viittasi saksalais-amerikkalaisen sosiaalipsykologin Erich Frommin sanomaan, hän sanoi, ”Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän mielisairaita, joka ikinen meistä on enemmän tai vähemmän unessa.”

Yrjö Kallisen haastattelu on YouTube:ssa Ylen TV-lähetyksen tallenteessa nimellä Elämmekö Unessa.
https://www.youtube.com/watch?v=-PLbQTOcMKY

Kun ihmisellä on kyky ja potenttiali hyvään ja hyvyyteen ja kaikkeen hyveellisyyteen, ihminen on osittaisen vapaan tahdon mukaan myös yhtälailla kykeneväinen pahuuteen, paheellisuuteen ja kaikenlaiseen ilkeyteen, julmuuteen ja moraalittomuuteen.

Pahuushan johtuu liiallisesta ja epäterveestä itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä koskien muitten ihmisten oikeuksia, tarpeita, toiveita ja turvallisuutta kohtaan. Pahuus johtuu siis epäterveestä narsismista ja eritoten sen äärimuodoista. Pahuus johtuu myös liian suuresta ja vääränlaisesta egosta ja paisuneesta väärästä minätunteesta.

Kukaan tuskin kuitenkaan syntyy lähtökohtaisesti pahana. Monilla pahoilla ja ilkeillä ihmisillä on ollut ongelmia lapsuudessa, eritoten epäterve suhde toiseen tai molempiin vanhempiin tai epäterve ja vajavainen ja vahingollinen suhde niihin ihmisiin, jotka ovat pitäneet lapsesta huolta ja olleet ympärillä.

Häiriintyneitä lapsia tulee myös lastenkodeista, jossa lapsi ei ole pienenä luonut yhteenkään häntä hoitaneeseen aikuiseen tai muuhun ihmiseen molemminpuolista ja tervettä symbioottista suhdetta.

Huonot ja ilkeät aikuiset ja muut huonot ja ilkeät ihmiset myös saattavat tietoisesti tai tiedostamattaan opettaa lapsen itsekkääksi, hyväksikäyttäväksi, manipuloivaksi ja muista välinpitämättömäksi ja epäempaattiseksi joko tahallisesti tai tahattomasti huonon esimerkin tai vahingollisten ja vääränlaisten moraalittomien opetusten muodossa.

Narsismissa on myös kysymys siitä, että lapselle tai ihmisille on opetettu, että toiset ihmiset ovat ystäviä ja kaikki, jotka eivät ole ystäviä, ovat vihollisia, joita saa ja pitää kohdella kaltoin ja satuttaa itsensä ja oman ryhmänsä suosimiseksi ja armottomassa kilpailussa, jossa tehdään moraalitonta ja vääränlaista eroa oman ryhmän ja muitten välillä.

Jeesus sanoi, että: ”Rakasta vihollisiasi ja rukoile vainoajiesi puolesta.” Paavali sanoi, että: ”Kilpailkaa keskenänne toisianne kunnioittaen.” Valitettavan suuri osa maailman ihmisistä ei noudata näitä hyviä moraalisia ohjeita ja noudattaa niitä korkeintaan vain oman sisäryhmän ja pienryhmän keskuudessa ja sulkee kaikki muut ihmiset kuvitelmissaan ulos Me-kategoriasta ja kaltoinkohtelee muiksi kokemiaan kanssaihmisiä.

Yksi ystäväpiiriini kuuluva vanhemmanpuolinen kristitty pappi sanoi kerran, että on surullista, että monet herätysliikkeisiin kuuluvat kristityt kohdistavat Jeesuksen opettaman lähimmäisen rakkauden vain toisiin kristittyihin ja sen lisäksi vielä tietyllä tavalla ajatteleviin kristittyihin, mutta Jeesuksen opettama lähimmäisen rakkaus ei todellisuudessa tunne rajoja vaan se pitää osata kohdistaa kaikkiin muihin ihmisiin. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Sikhiläisyyden perustaja Guru Nanak sanoi aikoinaan vuosisatoja sitten, että ihmisen pitäisi kohdella kaikkia muita ihmisiä, jopa niin sanottuja vihollisiaan kunnioittavasti ja kuin parasta ystävää, vaikka vastapuoli ei kunnioittaisi sinua, sinun pitäisi nousta tuollaisen yläpuolelle ja silti kohdella vastapuolta kunnioittavasti eikä alentua toisten ihmisten epäempaattiselle tasolle.

Tuo sisar Badbin kertoma kertomus on mielenkiintoinen sinänsä, että vaikka se, että hän kerran oli nostamassa veitsen toista ihmistä vastaan ja oli melkein valmis tappamaan tai ainakin vahingoittamaan toista ihmistä, minusta se, että hän laski veitsen ja kieltäytyi vahingoittamasta toista, kertoo hänestä ja hänen todellisesta luonteestaan paljon enemmän, kuin se että hän nosti veitsen.

Hän olisi voinut vahingoittaa toista ihmistä tai jopa tappaa toisen ihmisen, mutta päätti olla tekemättä niin. Monilla meillä on aggressiivisia vaistoja, viettejä, impulsseja ja ajatuksia, mutta monilla meillä on myös moraalisia ja eettisiä pidäkkeitä ja järkeä ja hyvänlaista tunneälyä, joka estää meitä seuraamasta aggressiivisia impulssejamme. Sen pitäisi kertoa meistä enemmän kuin se, että meillä on aggressiivisia impulsseja. Me voimme valita hyvän ja pahan väliltä ja päättää kumpaa potentiaalista luonnetta seuraamme. Ainakin useampi meistä voi.
Jos on itse paha, koko maailma on paha. Intialainen sananlasku, Urdu
Joka ei toisille pahaa toivo kuten ei itselleenkään, häntä ei paha kohtaa syyn puuttumisen vuoksi. Viṣṇupurāna, Intia
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Ihmisten pahuus ja kyky tähän

Post by Smaragd »

Tärkeä huomio tämä ryhmittymien separatistinen moraalirakenne ihmismielessä kuin myös se miten meillä kaikilla on aggressiivisia ja haitallisia impulsseja eikä ne itsessään vielä määritä meitä.
Shivaprasaada wrote: Sat Apr 22, 2023 9:27 pm Pahuus johtuu siis epäterveestä narsismista ja eritoten sen äärimuodoista.
Koska on ensiarvoisen tärkeää miettiä itse toteutettua pahaa ja omaa kapasiteettiaan pahuuteen niin okkultistina koen pahuuden äärimuotoihin liikaa keskittymisen tai pahuuden lähteen hahmottamisen sen äärimuotoihin varsin ongelmalliseksi ja sokeuttavaksi. Banaalius yhdistää pahuuden äärimuotoja ja arkea, jossa omia pieniä ja keskisuuria epäonnistumisia ei hahmoteta tai niiden ylittämisen tärkeys ohitetaan. Sen sijaan, että pienien pahuudenkierteiden ylittämisistä muodostettaisiin pienin askelin eheä ja loistava adeptin vaate keskitymmekin satunnaisiin suurempiin virheisiin, jotka on yleensä varsin helppo ylittää.

Pahuuden äärimuotojen banaalius on tavallaan hankala hahmottaa niihin liittyvien tunnereaktioiden verhon tähden sekä niiden ollessa kuitenkin todellisuutta regressiiviseen merkitykseen sitovaa ja siten keskeisiä asianomaisille. Moista banaaliutta voi kuitenkin lähestyä vaikkapa miettimällä kuinka joku ihminen, joka kompuroi asiassa, jonka me jo taidamme erinomaisesti yrittääkin kääntää moisessa asiassa tekemänsä pahan tai epäonnistumisen liian aikaisin voitoksi vaikkapa julistamalla olevansa kyseiseen haasteeseen liittyvä demoni tai leimattu paha ja uhri, ja ikään kuin surkeasti voimaantumalla tästä roolista. Meidän perspektiivistä, jotka jo olemme jotakuinkin ylittäneet tuon ongelman, ja siten omaamme kyseisen demonin omassa rakenteessamme enemmän tai vähemmän täydellisesti palvelevana käskyläisenä, moinen performanssi näyttää säälittävältä räpiköinniltä ja siinä luodut merkitykset banaalilta todellisuudelta.

Alaspäistä tietä erityisesti tietoisesti kulkeva siis näkee luovansa regressiivisillä teoilla merkityksellisyyttä ja jopa huumaantuen kyvystään luoda pseudo-merkityksellisyyttä muuten banaalilta ja yhdentekevältä vaikuttavaan todellisuuteen. Ylöspäistä tietä vakaasti kulkeva taas näkee todellisuuden merkityksellisenä pienien ja suurien ongelmien ylittämisten merkitystä luovassa liikkeessä. Tuon liikkeen sisällä banaalius aidosti katoaa ilman, että siihen liittyy subjektiivisia silmänkääntötemppuja.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked