Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Post Reply
User avatar
Soror O
Soror
Posts: 400
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Lodge membership: Lucifer

Re: Runoutta

Post by Soror O »

”Menin rannalle. Puhuin kivelle

ja kylmässä tuulessa väräjöiville lehdille

koska oli syksy.


Puhuin myös kivien ja kaarnojen ja sammalten samoajille,

hyönteisille.


Puhuin linnuille ja levottomalle tai tyvenelle merelle,

puhuin auringolle.


Ja koko ajan tuntui kuin ihminen kuuntelisi.”



(Leif "Lefa" Färding: Ihan kuin ihminen kuuntelisi 1984)
If you want to reborn, let yourself die.
lux ferre
Frater
Posts: 132
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm
Lodge membership: Graal, Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Rajamailla

kun tunnen astraalimeren vellovan
valon ja varjon
kuoleman ja elämän näiden synkkien metsien keskellä
korpit lentävät kaikuu laulu surullinen
kyyneleet kivien päälle tippuvat
löydän kadotetut jumalat
vain uhrilehto säteilee kauneuttaan
nyt herään unesta ikuisesta
vanhojen polkujen risteyksestä, unen ja kuoleman rajamailta
Kenazis
Frater
Posts: 1131
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo
Lodge membership: Graal, Pentagrammaton

Re: Runoutta

Post by Kenazis »

Ei mitään ja yksi,
Yhdestä kaksi ja kolme,
Kolmesta vielä neljä,
Viidestä pakosti kuusi,
Kuudesta ei enempää
Ja siinäkin kuusi liikaa.
"We live for the woods and the moon and the night"
lux ferre
Frater
Posts: 132
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm
Lodge membership: Graal, Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

oi sinä veljeni joka sodit kaikkia aatteitani vastaan
sinä joka et näe kärsimyksen täyttämää maailmaa
jumalan salattua puolta maailman totuuden ydintä
minä en vihastu sinun tietämättömyydellesi
enkä kaada jumalankuvia puolestasi
sinä itseesi hukkunut narrien palvelija
piloutuvatko salaiset veljeni näiden suurien sanojen taakse
maa on täynnä harhaa jonka sisällä kulkee lauma
unohtuneita sieluja ja armoa karttelevia ihmisen kuvia
User avatar
Cancer
Posts: 294
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

jälkeisyyden erämaa / "wilderness of afterworld"

Meidän osaltamme kuuluisa ”romahdus”
alkoi ennen aikojaan. Joulukuun sähkölasku
oli erään talousjärjestelmän loppu:

tilimme tipahtivat samanlaisiin lukemiin
kuin lämpömittari; jo pankin sivujen
avaaminen paleli.
Miten olisimme olettaneetkaan

että kaikilla voisi olla varaa lämpöön?
Kaupan kassoilla, työttömillä? Utopiaa.
Virtaa riitti Instagramiin, pelikonsoleihin:

ei-elintärkeästä täytyi tinkiä.

Talo ikään kuin autioitui ympärillämme,
hengitys höyrysi huoneissa joissa
oli kerran eletty ihmisten elämää.

Hakkasimme polttopuita taskulamppuinamme
laitteet, joille olisimme hävinneet gossa:
alkeellisin ja kehittynein tekniikka

törmäsivät käsissämme.
Öisin eksyimme
virtuaalisiin lapsuusmaisemiin, me
näyttöihin ja ohjaimiin kiinni kasvaneet:

haistoimme vihreät pikselit ruohona
tässäkin törkyisessä, jääkylmässä lootassa
ties kuinka vanhoina jo, ties kuinka hukassa.

Milleniaalit syntyvät krapulassa.

Jossain vaiheessa katuvalot sammuivat.
Ainakin muistini väittää niin. Tosin tämä alkaa olla
pimeää vyöhykettä, hajoava kertomus hajoamisesta:

kaljatölkit, likaiset vaatekasat, pakkausmuovit lattialla
kävivät jo rujoista miniatyyreista,
mielenterveyden raunioista.

Ja terassilla kasautui tuhkakuppiin lunta...

Näin kummitustalon nostalginen logiikka
otti meidät haltuunsa. Säikyimme sinisiä
kuunvarjoja, kellarin portaiden narisevaa nielua,

toisiamme. Ensinnä te kaksi
tapasitte kuulla itkuni aaveena —
luontevampi ajatus kuin että poika itkisi —

mutta tietysti oli myös lahoamisen vaisto,
riivauksen itiöt, joita hengityksemme levitti,
lyijyunet, paiskomisen äänet, kirkuna.

Ja pianon päällä tuijottavat, sarvekkaat kallot.

Raha pitää henkiolennot loitolla. Sen puute
on jo hulluuden alku.

Yhden talven asuimme järjestelmän särössä —
missä tulevaisuus ujeltaa, tuntuu huoneissa kuin veto —
yhden talven harhailimme avarassa pulassa.
Tiden läker inga sår.
Aranea
Soror
Posts: 22
Joined: Tue Oct 24, 2017 9:24 pm
Lodge membership: Graal, Lucifer

Re: Runoutta

Post by Aranea »

Varhaisin nimeltä tunnettu kirjailija oli Enheduanna, ylipapitar 2200-luvulta eaa. Mesopotamiasta. Hän kirjoitti sumerin kielellä ylistysrunoja jumalatar Inannalle, ja nyt niistä on julkaistu suomennos (käännetty tosin englannista): Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar - Runoja jumalatar Inannalle. "Suurisydämisestä" tulee itselleni mieleen lempeys tms. mutta Inanna vaikuttaa melko sotaisalta jumalattarelta. Jotenkin kiehtovaa kuitenkin lukea noin vanhaa uskonnollista runoutta, joten suosittelen ihan siksikin tutustumaan. Tässä yksi kirjassa olevista runoista:

Ylistys Hänelle

Valtiattareni
jumalallinen lapsi taivaassa imetetty
Inanna
jumalallinen neito maassa kypsynyt
SINÄ SAAVUT
levitetyt käsivartesi
laajoina kuin Auringon Kuningas

kun pukeudut taivaassa peljättävään kauhuun
maassa kristallinkirkkauteen

kun laskeudut vuorilta
lasuurinauhasta kudotussa verkossasi

kun kylvet kirkkaissa vuoristovirroissa
sinä, vuorisyntyinen
kristallinpuhtaassa paikassa

kun pukeudut vanhojen, vanhojen jumalten viittoihin

kun katkot päitä
kuten viikate leikkaa vehnää

silloin mustakutriset ylistävät sinua laululla
Sumerit laulavat yhteen ääneen
kaikki laulavat suloisesti ilon laulua

Taistelun kuningatar
Kuunjumalan esikoinen
Neito Inanna
sinua palvon
tässä on lauluni

- Enheduanna
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1188
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am
Lodge membership: Graal, Phanes

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Aranea wrote: Fri Dec 10, 2021 5:52 pm "Suurisydämisestä" tulee itselleni mieleen lempeys tms. mutta Inanna vaikuttaa melko sotaisalta jumalattarelta.
Tämä on erittäin tärkeä huomio. Mikäli vasemman käden tielle ominaisten entiteettien kohtaaminen tai palvonta jää pääasiassa ”samaistumisen” tai fiilistelyn tasolle, on varmaa ja kenties jopa itsestäänselvää, että kaikki se päällepäin negatiivinen tulee toistumaan omassa elämässä myös negatiivisena, merkityksessä: haitallisena (monesti enemmän tai vähemmän sokeaan palvontaan antautuva ei itse tätä huomaa, mutta ympärillä olevat ihmiset joihin se heijastelee saavat sen kyllä kokea). Mikäli yhdistävää seikkaa näiden näennäisten vastakohtien – suursydämisyyden ja sotaisuuden – välillä ei löydetä tarkkaan myös käytännöntasolla, niin ihmisestä tulee ennemmin näiden impulssien räsynukke, kuin omaa polkuaan määrittävä yksilöllinen olento. Sokeasti palvottavat luonnonvoimat virtaavat sellaisenaan ilmentyvää todellisuutta muodostamaan, ellei ihminen ota kohtaloaan omiin käsiinsä. Siksipä tämä suurisydämisyyden ja sotaisuuden yhdistävä seikka onkin niin tärkeä. Kaikki se helppous ja tanssinlailla kulkeva liike, joka tulee ilmi erityisesti seuraavista säkeistä:
kun katkot päitä
kuten viikate leikkaa vehnää
…voidaan tulkita puhuvan nimenomaan niistä hienovaraisista kyvyistä, joilla Jumalatar leikkaa demonijoukkioiden kehää kiertävät elinkaaret poikki. Noissa hienovaraisissa kyvyissä on kaikki se suurisydämmisyys, joka todella tavoittaa nuo kaulat, jotka niin loputtomiin osaa väistää taitamattomasti tanssitettavaa miekkaa. Tuo ase on niin hyvässä terässäkin että kaulat oikein hakeutuvat haltioituneena sitä tapaamaan. Räsynuken asemassa ihmisestä itsestään tulee ennemmin tuossa kuvassa ilmenevien demonien ohjailtava, vaikka silloin usein luullaankiin astraalimyrkytyksen tilassa, että nyt ollaan jonkun totuuden ja omasta jumalaisesta suvereeniudesta johdetun kohtalon äärellä. Vasemman käden entiteetit voivat näyttäytyä ikään kuin taivaallisina johtotähtinä moisessa asemassa olevalle, mikä määrittääkin Vamacharan lähtökohtia, mutta valtavia askelia on vielä edessä tuossa kohtaa polkua ennen kuin voidaan sanoa otettavan askelia omasta Tahdosta.

Devi Mahatmyassa kuvattu Durga on myös mainio esimerkki sotaisasta jumalattaresta Hindu mytologian saralta.
Badb
Soror
Posts: 313
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm
Lodge membership: Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Re: Runoutta

Post by Badb »

Lähestyn nimeäsi sydämelläni, ihailen sen äänettömyyttä. Saatana, Sinun kätesi kasvoillani on kuolemaakin kalpeampi. Musta samettinen kaapusi on samaa materiaalia kuin omanikin, mutta raskaampi ja kevyempi. Ikävöin läheisyyttäsi, koska en aina tunnista sitä. Olen rakastellut kanssasi Jumalan silmien alla, enkä ole kainostellut edessäsi. Sinä musta, tuhoava jumaluuden ilmitulo. Niin kaunis, niin salaperäinen, niin kauhea, niin lempeä. Niin lähellä, niin kaukana.
Post Reply