Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Post Reply
Badb
Soror
Posts: 307
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm
Lodge membership: Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Post by Badb »

Palataanpa 1990-luvun saatananpalvonta-aikaan. Vaikka tuota aikaa on jälkeenpäin yritetty valkopestä, totuushan on, että tuolloin suomalaisen saatananpalvonnan historiassa tapahtui hyvinkin synkkiä ja pimeitä asioita. Ruumiita on kaivettu haudoista ja ihmisiä on oikeasti uhrattu Saatanalle ja paloiteltu (en puhu Hyvinkään paloittelusurmasta vaan eräästä toisesta jutusta). Kuunnellessa näitä, välillä varsin sairaita, juttuja, olen iloinen, että olen tuolloin ollut sen verran nuori, etten ole pyörinyt missään piireissä. Kysynkin, miksi Saatana ilmeni/ilmenee noin, miksi Saatana manifestoitui/manifestoituu tällä tavoin?
User avatar
Benemal
Frater
Posts: 970
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin
Lodge membership: Lucifer, Phanes

Re: Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Post by Benemal »

Näitä ttuli mietittyä ja vanhoja tuli muisteltua pari viikkoa sitten, kun katsoin tv:stä Antti Reinin juontaman dokkarin Hyvinkään tapauksesta. En tiennyt siitä paljonkaan yksityiskohtia, mutta omakohtainen yhteys on. Palasimme kahden ystävän kanssa visiitiltä Spinefarmille kesällä 1998 ja istuimme Järvenpään bussiaseman laiturilla. Kaksi miestä käveli meitä kohti, Elk ja se paloiteltu kaveri. Elk sanoi jotain tyyliin "pojat on käyny levyostoksilla, näyttäkääs mitä löyty". Minun drum&bass levyt ei kiinnostanut, mutta ystävälläni oli Emperoria ja Gorgorothia. Tämä luonnolliesti miellytti. Se toinen ei puhunut mitään. Ne olivat vain jotain jäbiä ja en ajatellut asiaa sen jälkeen. Pari viikkoa tai kuukausi myöhemmin se black metal ystäväni kertoi, keitä ne olivat olleet.
Se mitä dokkarissa kerrotiin tapauksen yksityiskohdista, sai tuntemaan kiitollisuutta siitä, että itse koetut sekoyöt päättyivät kenenkään kuolematta, vaikka yksi ystävä jonka kanssa sellaisia juhlin, teki itsemurhan.
User avatar
Beshiira
Frater
Posts: 279
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am
Lodge membership: Graal, Lucifer

Re: Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Post by Beshiira »

Huomaan että omat ajatukseni tämän tyyppisissä jutuissa palaavat herkästi ns. alkusäröön maailmassa. Eli ajatukseen, että luominen ja ilmennys ytimeltään ovat myös harmonian rikkoutumista ja tuon särkymisen sekä muotojen monimutkaistumisen prosessin jatkumista eri suuntiin. Ja ei kai ole muuta kuin väistämätöntä, että tässä ”säröytyneessä maailmassa” ilmenee siten ennen pitkää myös tietoisen ja aktiivisen pahuuden muotoja. Tämä särö on ilman muuta saatanallinen, ja varmasti moni satanisti onkin nähnyt omanlaistaan pyhyyttä siinä miten tämä särö ilmenee juuri pahuutena ja pahan tekemisenä. Mikä tietenkin taas Azazelin Tähden näkemyksen mukaan on traaginen erehdys ja raju yksinkertaistus suunnattoman paljon moniulotteisemmasta rakenteesta. Voisi ehkä jopa sanoa että se pahan tekeminen on satanistille ”helppo tie”, antautuminen omille mustille taipumuksilleen sen sijaan että yrittäisi tutkia niitä perinjuurin ja ehkä sitä kautta ohjata johonkin kehittävämpään. Eli nähdään myös Saatana hyvin yksipuolisesti, mikä ei - vitsikästä sinänsä - ole edes kovin kaukana vaikkapa kirkkojen tulkinnasta (Saatanan näkeminen vain pahuuden olentona tms.).

Toki ihan arkisemmastakin näkökulmasta on helppo ymmärtää miten kaikki paha, kielletty ja ”väärä” vetoaa ainakin tietynlaisiin ihmisiin, ehkä etenkin nuorempiin. Rikkinäisiä ihmisiä rikkinäisessä maailmassa, rumaa jälkeähän siitä usein seuraa.

”Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä” on kyllä laaja, vaikea ja tärkeä aihe. Varmasti useimmat tämän foorumin pariinkin päätyneistä jollain tapaa tunnistavat sen tietyn pimeyden ja pahuuden vetoavuuden, ja ovat kamppailleet näiden juttujen kanssa. Eikä ole itsestäänselvää että on sellaisia tahoja kuin Azazelin Tähti, joka antaa elävän esimerkin siitä miten näihin asioihin voi suhtautua muutenkin kuin vain syöksymällä pää edellä kuiluun. Tästä olen hyvin kiitollinen. Muistan kun itsekin joskus yritin älyllisesti saada jonkun ratkaisun siihen että ”miksi muka on väärin tappaa”, ja pohdin tätä ihan vakavissani. AT:lla oli oma tärkeä osansa siinä että pääsin yli joistain typerimmistä alaspäisistä impulsseistani.

Tuntuisi olevan aika yleinen ajatusmalli joissain VKT-kuvioissa, että koska maailma on rikki, meidän pitäisi aktiivisesti repiä sitä vielä enemmän rikki. Tämä ei sitten kuitenkaan ole kovin johdonmukaisesti linjassa esim. toisen yleisen VKT-henkisyyden dogmin eli oman itsen ylivertaisuuden ja ”vahvuuden” korostamisen kanssa, sillä pahan tekeminen on nimenomaan pahuuden impulssille alistumista, ei sen ylittämistä... Idealistinen pyrkimys takaisin ykseyteen ja harmoniaan on huomattavasti vaikeampi tie, ja tavallaan juuri myös "epäintuitiivisempi".

Paljonhan kaikkea tätä on jo AT-yhteyksissä käsiteltykin, mutta selvästi aina tavalla tai toisella nämä ovat ajankohtaisia aiheita ja nousevat säännöllisesti keskusteluun.
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
User avatar
Soror O
Soror
Posts: 396
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Lodge membership: Lucifer

Re: Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Post by Soror O »

Beshiira wrote: Tue Oct 12, 2021 1:26 pm Huomaan että omat ajatukseni tämän tyyppisissä jutuissa palaavat herkästi ns. alkusäröön maailmassa. Eli ajatukseen, että luominen ja ilmennys ytimeltään ovat myös harmonian rikkoutumista ja tuon särkymisen sekä muotojen monimutkaistumisen prosessin jatkumista eri suuntiin. Ja ei kai ole muuta kuin väistämätöntä, että tässä ”säröytyneessä maailmassa” ilmenee siten ennen pitkää myös tietoisen ja aktiivisen pahuuden muotoja. Tämä särö on ilman muuta saatanallinen, ja varmasti moni satanisti onkin nähnyt omanlaistaan pyhyyttä siinä miten tämä särö ilmenee juuri pahuutena ja pahan tekemisenä.
Itsekin koen, että tämä aihe liittyy ilmennyksen/ kärsimyksen alkusyyhyn. Tietysti ihmisen henkilökohtaisessa elämässä täytyy myös tapahtua jotain, että tämä päätyy tukehduttamaan kaveriaan ilmastointiteipillä. Mietin, kuinka tietoista tällainen pahan tekeminen on... pikemmin koen, että pimeys tiivistyy juuri tiedottomuudessa ja lopulta purkautuu teoksi - tullakseen viimein nähdyksi ja tiedostetuksi. Itselleni Lusifer-prinsiippi on se, joka pyrkii valaisemaan tuon pimeyden ennen kuin se tiivistyy teoiksi.

Ajattelen siis, ja niin ajattelee moni muukin seuran jäsenistä, että pahan tekeminen on seurausta jonkinlaisesta erehdyksestä ja avuttomuudesta. Ei olla sisäistetty todellisuuden perimmäistä luonnetta ykseytenä. Toisaalta tietty moraalinen riski on siinä, että ilmoittaa toisten ihmisten ymmärtäneen Saatanan ja todellisuuden olemuksen väärin. Tässä lähestytään Saatanan mysteeriä. Saatana on tulkintamme hänestä, mutta myös jotain joka ylittää tuon tulkinnan. Täten Hänen voidaan katsoa ilmentävän itseään myös näissä ilmastointiteippiteoissa, eikä asiaa tule mielestäni silotella pois toteamalla, että asialla olivat Saatanaa väärin tulkitsevat hölmöt. Jokainen pimeyden teko on yhteinen, ja kaikki tiedottomuus on lopulta jaettua. Ja tämän vuoksi on tärkeää ehkä juuri nähdä sitä omanlaistaan pyhyyttä näissä teoissa.
Beshiira wrote: Tue Oct 12, 2021 1:26 pm Toki ihan arkisemmastakin näkökulmasta on helppo ymmärtää miten kaikki paha, kielletty ja ”väärä” vetoaa ainakin tietynlaisiin ihmisiin, ehkä etenkin nuorempiin. Rikkinäisiä ihmisiä rikkinäisessä maailmassa, rumaa jälkeähän siitä usein seuraa.
Pahan tekeminen on tavallaan juuttumista dualistiseen harhaan, ja ilmentymisen maailmaan. Toki pahaa voi tehdä myös tuon harhan läpi näkien, huvin vuoksi. Mutta näkisin kuitenkin, että todellinen valaistuminen on tietyllä tasolla ilmenevää haluttomuutta tehdä sen enempää "pahaa" kuin "hyvääkään". Ja mitä tulee boddhisattvana toimimiseen, ei siinä ole kysymys niinkään inhimillisesti "hyviksi" arvotettujen tekojen tekemisestä - vaan non-dualistisen tietoisuuden ankkuroimisesta lihaan. Toki länsimaisina ihmisinä haluaisimme mieltää kaiken olevan jotain partikulaarista _tekemistä_, mutta nähdäkseni perimmäisimmissä asioissa on pikemmin kysymys _olemisesta_.
Beshiira wrote: Tue Oct 12, 2021 1:26 pm Muistan kun itsekin joskus yritin älyllisesti saada jonkun ratkaisun siihen että ”miksi muka on väärin tappaa”, ja pohdin tätä ihan vakavissani. AT:lla oli oma tärkeä osansa siinä että pääsin yli joistain typerimmistä alaspäisistä impulsseistani.
Mielestäni jokaisen aidosti hereillä olevan ihmisen tulisi kysyä itseltään nämä kysymykset, sen sijaan, että tyytyisi laiskasti vain niihin moraalisiin ehdollistumiin, joihin meidät on sosiaalistettu. Tietysti tällaisen sisäisen pohdinnan jälkeen jotkut päätyvät siihen lopputulemaan, että on eettisempää tappaa kuin olla tappamatta - ja tämä, kuten sanottu, on osa Saatanan kivuliasta mysteeriä:

Olen valmis kuolemaan asian puolesta… asian, jonka tiedät olevan oikein, oikeudenmukaista ja totuutta… vaikka häviäisinkin tai taistelu muistettaisiin vain pahana…
(Jokelan koulusurmaaja Pekka-Eric Auvinen)

Kun sanoo palvovansa Saatanaa, on nähtävä pahuus oikeassa valossaan - sen asemesta, että jättäisi sen kohtaamatta, näkemättä (vrt. kristinusko, jossa ei oteta tosissaan kantaa siihen, miksi omnipotentti jumala sallii kärsimyksen). Joka käy pimeyttä vastaan pimeydellä (tiedottomuudella), synnyttää lisää pimeyttä.
If you want to reborn, let yourself die.
Iacobus
Posts: 4
Joined: Sat Oct 09, 2021 9:11 pm

Re: Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Post by Iacobus »

Minulla on ollut tapana ajatella historian synkistä ajanjaksoista, että niihin ajautuminen on ollut väistämätöntä matkalla kohti yhteistä, parempaa tietoisuutta. On tarvittu jonkinlainen voimakas antiteesi ennen synteesiä. Niin myös tässä 90-luvun tilanteessa, tietyt tahot halusivat tehdä kaiken täysin päinvastoin kuin mitä meille on opetettu. Ei siksi, että se olisi oikein, vaan siksi koska on pakko.

Olin 90-luvulla sen verran nuori minäkin, etten liikkunut missään piireissä, mutta muistan esim. Elgin tapauksen uutisoinnin vieläkin. Iltapäivälehdissä jopa julkaistiin lista levyistä, joita Elg oli kuunnellut. Etsin käsiini joitakin listattuja levyjä ja näin sain ensikosketukseni black metalliin. Toki asiaa pidettiin esillä muutenkin, kuten oppimateriaalikeskuksen tuottaman kulttifilmin muodossa, jossa tamperelainen harrastajateatteri hiippaili kaavut päällä tarinan elävöittämiseksi.

Tuolloin saatananpalvojissa pelotti ja kiehtoi se ehdottomuus, ettei pahaa tehty jonkin helposti ymmärrettävän päämäärän saavuttamiseksi (taloudellinen hyöty ym) tai edes ohimenevän mielen häiriötilan johdosta (mustasukkaisuus ym), vaan pahuuden itsensä vuoksi, kuten supersankarielokuvien antagonistit ikään.

Ajattelen kuitenkin, että paloittelusurmissa on ollut kyse myös silloisten saatananpalvojien sairaalloisesta uteliaisuudesta, joka ylittää kaikki tavanomaiset eettiset periaatteet. On yksinkertaisesti haluttu tietää, miltä tuntuu tappaa toinen ihminen brutaalilla tavalla, millaisia muutoksia psyykessä tapahtuu, kun antautuu tällaisille impulsseille. En usko, että paloittelusurmaajat ovat itsekään ajatelleet toimivansa oikein, toisin kuin koulusurmaajat. Saatananpalvojien tekoja on siivittänyt päihteiden lisäksi tiedonjano, jonka sammuttamiseksi on pitänyt ryhtyä näin äärimmäisiin toimenpiteisiin. Tietysti sitä toivoisi, ettei viattomien ihmisten tarvitsisi kuolla näiden kokeilujen seurauksena ja ehkäpä enää ei tarvitsekaan.
User avatar
Astraya
Soror
Posts: 203
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm
Lodge membership: Chántra, Graal, Lucifer, Salome

Re: Saatanan pimeät kasvot palvojan elämässä

Post by Astraya »

Muistan lapsuudesta kun löysimme kotimme läheisyydessä sijaitsevasta metsästä todella häiritseviä asioista sisarusten kanssa. Lintuja oli sidottu kiinni jonkinlaisiin ristikoihin ja poltettu/tapettu. Nuotio ja pornolehtien sivuja, tuntemattomia symboleja oli piirretty puihin. Emme nähneet koskaan ketään, mutta kutsuimme tekijöitä "pahoiksi pojiksi". Aikuiset ilmoittivat poliisille ja ainakaan noin surullisia löytöjä en enää itse muista sen jälkeen.
Muistan miten oudolta sellainen pahuus tuntui. Eniten hämmensi se, että miten joku pystyy/uskaltaa tehdä niin väärin. Tätä olen usein myöhemmin elämässä pohtinut myös, millaisia ponnistuksia pahan tekeminen vaatii, ja kuinka rikki pyykkisten rakenteiden täytyy olla jo valmiiksi. Ponnistukset ja taistelut varmaan usein käydään hengen ylempien osien tasolla näissä äärimmäisissä teoissa, alemman psyyken ollessa jo jonkinlaisessa välinpitämättömässä antisosiaalisuuden tilassa.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
Post Reply