Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Post Reply
User avatar
Soror O
Soror
Posts: 396
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Lodge membership: Lucifer

Re: Runoutta

Post by Soror O »

”Menin rannalle. Puhuin kivelle

ja kylmässä tuulessa väräjöiville lehdille

koska oli syksy.


Puhuin myös kivien ja kaarnojen ja sammalten samoajille,

hyönteisille.


Puhuin linnuille ja levottomalle tai tyvenelle merelle,

puhuin auringolle.


Ja koko ajan tuntui kuin ihminen kuuntelisi.”



(Leif "Lefa" Färding: Ihan kuin ihminen kuuntelisi 1984)
If you want to reborn, let yourself die.
lux ferre
Frater
Posts: 132
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm
Lodge membership: Graal, Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Rajamailla

kun tunnen astraalimeren vellovan
valon ja varjon
kuoleman ja elämän näiden synkkien metsien keskellä
korpit lentävät kaikuu laulu surullinen
kyyneleet kivien päälle tippuvat
löydän kadotetut jumalat
vain uhrilehto säteilee kauneuttaan
nyt herään unesta ikuisesta
vanhojen polkujen risteyksestä, unen ja kuoleman rajamailta
Kenazis
Frater
Posts: 1121
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo
Lodge membership: Graal, Pentagrammaton

Re: Runoutta

Post by Kenazis »

Ei mitään ja yksi,
Yhdestä kaksi ja kolme,
Kolmesta vielä neljä,
Viidestä pakosti kuusi,
Kuudesta ei enempää
Ja siinäkin kuusi liikaa.
"We live for the woods and the moon and the night"
lux ferre
Frater
Posts: 132
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm
Lodge membership: Graal, Lovi, Lucifer, Nebukadnezzar

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

oi sinä veljeni joka sodit kaikkia aatteitani vastaan
sinä joka et näe kärsimyksen täyttämää maailmaa
jumalan salattua puolta maailman totuuden ydintä
minä en vihastu sinun tietämättömyydellesi
enkä kaada jumalankuvia puolestasi
sinä itseesi hukkunut narrien palvelija
piloutuvatko salaiset veljeni näiden suurien sanojen taakse
maa on täynnä harhaa jonka sisällä kulkee lauma
unohtuneita sieluja ja armoa karttelevia ihmisen kuvia
User avatar
Cancer
Posts: 289
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

jälkeisyyden erämaa / "wilderness of afterworld"

Meidän osaltamme kuuluisa ”romahdus”
alkoi ennen aikojaan. Joulukuun sähkölasku
oli erään talousjärjestelmän loppu:

tilimme tipahtivat samanlaisiin lukemiin
kuin lämpömittari; jo pankin sivujen
avaaminen paleli.
Miten olisimme olettaneetkaan

että kaikilla voisi olla varaa lämpöön?
Kaupan kassoilla, työttömillä? Utopiaa.
Virtaa riitti Instagramiin, pelikonsoleihin:

ei-elintärkeästä täytyi tinkiä.

Talo ikään kuin autioitui ympärillämme,
hengitys höyrysi huoneissa joissa
oli kerran eletty ihmisten elämää.

Hakkasimme polttopuita taskulamppuinamme
laitteet, joille olisimme hävinneet gossa:
alkeellisin ja kehittynein tekniikka

törmäsivät käsissämme.
Öisin eksyimme
virtuaalisiin lapsuusmaisemiin, me
näyttöihin ja ohjaimiin kiinni kasvaneet:

haistoimme vihreät pikselit ruohona
tässäkin törkyisessä, jääkylmässä lootassa
ties kuinka vanhoina jo, ties kuinka hukassa.

Milleniaalit syntyvät krapulassa.

Jossain vaiheessa katuvalot sammuivat.
Ainakin muistini väittää niin. Tosin tämä alkaa olla
pimeää vyöhykettä, hajoava kertomus hajoamisesta:

kaljatölkit, likaiset vaatekasat, pakkausmuovit lattialla
kävivät jo rujoista miniatyyreista,
mielenterveyden raunioista.

Ja terassilla kasautui tuhkakuppiin lunta...

Näin kummitustalon nostalginen logiikka
otti meidät haltuunsa. Säikyimme sinisiä
kuunvarjoja, kellarin portaiden narisevaa nielua,

toisiamme. Ensinnä te kaksi
tapasitte kuulla itkuni aaveena —
luontevampi ajatus kuin että poika itkisi —

mutta tietysti oli myös lahoamisen vaisto,
riivauksen itiöt, joita hengityksemme levitti,
lyijyunet, paiskomisen äänet, kirkuna.

Ja pianon päällä tuijottavat, sarvekkaat kallot.

Raha pitää henkiolennot loitolla. Sen puute
on jo hulluuden alku.

Yhden talven asuimme järjestelmän särössä —
missä tulevaisuus ujeltaa, tuntuu huoneissa kuin veto —
yhden talven harhailimme avarassa pulassa.
Tiden läker inga sår.
Post Reply