Äänet ja henget

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
luxrosa
Posts: 6
Joined: Mon Jul 19, 2021 5:09 pm

Re: Äänet ja henget

Post by luxrosa »

Kiva kuulla kommentteja ja pidän foorumin asiallisuudesta. Tajuan sen, että varovaisuus on hyvä asia. Siksi puhuinkin tuossa, että joskus parempi vaan ettei kaikkea sano ääneen, kun ihmiset ei aina ymmärrä ja tulee väärinkäsityksiä. Tykkään kuitenkin osallistua keskusteluun.
Iacobus
Posts: 4
Joined: Sat Oct 09, 2021 9:11 pm

Re: Äänet ja henget

Post by Iacobus »

Luin koko ketjun läpi ja päätin nostaa, sillä asia koskettaa läheisesti itseäni ja olin lukiessani hyvin ilahtunut siitä maanläheisestä ja selväjärkisestä asenteesta, jolla psykoottiseksi luokiteltavia henkimaailman kokemuksia täällä käsitellään. Lähestyn aihetta vähän eri suunnasta, mutta toivottavasti se suodaan. En viitsinyt aloittaa uutta ketjua, kun täällä oli jo ennestään hyvää keskustelua psykoosista.

Itsellänikin on todettu skitsofrenia, vaikka en mitään varsinaisia kuulo- tai näköharhoja ole koskaan kohdannut. Omalta osalta riitti se, että oma subjektiivinen todellisuuteni oli riittävän suuressa ristiriidassa sen todellisuuden kanssa, jossa useimmat muut elävät. En ollut enää itse ohjaksissa, jokin tuntematon voima tuntui ohjaavan kehoani ja minä katselin tapahtumia ikään kuin ulkopuolisena. Vaikka psykoosi oli itselle myös voimakkaasti hengellinen kokemus, ei se tehnyt minusta yhtään viisaampaa tai valaistuneempaa -- päinvastoin, käytännössä taannuin eläimen tasolle ja harhakuvitelmieni ohjaamana hylkäsin kaiken sellaisen moraalin, jota normaalisti noudatan. Joku voisi tosiaan sanoa, että olin sisäisten demonieni riivaama.

En tosiaankaan toivo psykoosin enää koskaan toistuvan ja olen paitsi ottanut kaiken mahdollisen lääketieteellisen avun vastaan, niin myös tehnyt omaa sisäistä työtäni: olen pyrkinyt lisäämään itsetuntemustani ja kehittämään itseäni sellaisiin suuntiin, etten vajoaisi enää uuteen psykoosiin. Oikeastaan tämä kasvun tarve on juuri se syy, miksi Azazelin Tähden kirjallisuudesta ja tästäkin foorumista olen kiinnostunut.

Kristinusko ei valitettavasti auta tässä tilanteessa, sillä se nähdäkseni pyrkii vain kieltämään tai ainakin vaimentamaan kuoliaaksi ne ihmismielen syvärakenteet, jotka olivat osaltaan psykoosistani vastuussa. Ei, haluan kohdata ne, oppia elämään niiden kanssa ja kanavoida niiden energian rakentavalla tavalla omaa ja muiden hyvinvointia edistäen.
Gangleri wrote: Tue Jul 20, 2021 4:25 pm Ylöspäin kurottavan okkultismin näkökulmasta tämä psyyken voimavarojen ykseyttäminen lienee yksi tärkeimmistä asioista
Tämä on juuri se, jota olen viime vuosina lähtenyt tavoittelemaan. Henkisesti kehittyneempi ja okkulttisesti virittynyt ihminen olisi kenties välttynyt psykoosilta kokonaan. Olisi nimenomaan uinut siellä, mihin minä lähes hukuin. Ajattelen, että minun oli kohdattava unohduksiin jäänyt puoleni jossain vaiheessa, mutta jos olisin tutustunut siihen aiemmin ja oppaita käyttäen, olisin välttynyt monelta harmilta ja häpeältä.
Soror O wrote: Fri Jul 23, 2021 10:37 am Henkimaailma on todellinen, mutta ihmisenä olen kokenut ensiarvoisen tärkeäksi alkaa ensin pitämään todellisena tätä materiaalista maailmaa ja sen "tylsiä" lainalaisuuksia. Käytännössä tämä on tarkoittanut mm. psykologista työstämistä, taitavan skeptisyyden kultivointia ja materiaalisen hahmotuksen vahvistamista. Tällaisen maadoituksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, etenkin jos on syystä tai toisesta elänyt elämänsä ikäänkuin "jalat irrallaan maasta". Tämä maadoitus on itselläni helpottanut hämmentävien rajakokemusten käsittelyä.
Tässä oli monia hyviä käytännön vinkkejä! En totisesti tahdo kiinnittää itseäni pelkästään aineelliseen, mutta ajoittainen maan kamaraan keskittyminen ei ole ollenkaan pahitteeksi. Olen kyllä sortunut elämään lähes koko elämäni jalat irrallaan maasta ja omaan sisäiseen maailmaani käpertyneenä.

Sisäinen, yksinäinen työ on tärkeää, mutta jos viettää liikaa aikaa päänsä sisällä, ei välttämättä pääse sieltä enää halutessaan pois. Nykyään ajattelen, että oman henkisen kehitykseni tiellä on juuri tässä vaiheessa ensisijaisesti kohdattava muita ihmisiä, kuunneltava heitä ja opittava heidän kokemuksistaan. Käytin jo liian kauan elämästäni siihen, että pyrin ainoastaan yksin ratkaisemaan ja selvittämään ihmismielen mysteerejä. Seurauksena oli vain pitkä vierailu mielisairaalassa.

Jotta pysyisin edes jotenkuten ketjun aiheessa, lähestynkin sitä toista kautta. Minulla oli vuosia sitten vakaana pyrkimyksenä, ei vain kohdata henkiolentoja, vaan lähestulkoon itsekin muuttua sellaiseksi. Tein raskasta ajatustyötä, mutta en tarkoita nyt mitään okkultismiin syventymistä -- aivan käytännössä ajattelin palkkaa vastaan. Tällainen älyyn keskittyminen väistämättä jätti muut olemuksen osat vähemmälle huomiolle, koska en tuolloin tajunnut niitä tietoisesti kehittää. Kun sitten kohtasin elämässäni rakkautta ja vihaa, ne polttivat sieluani enkä osannut niitä ottaa vastaan, vaan heitin vaistomaisesti syrjään, aivan kuten ihminen heittäisi käsistään kuuman kekäleen. Kun minun olisi pitänyt olla lihallinen olento, joka tuntee nautintoa ja kipuakin, käännyin sisäänpäin ja yritin yksinomaan ylpeän älyn voimalla nousta ruumiini yläpuolelle.

Monet ajattelevat, sinänsä aivan oikein, että nykyihminen keskittyy liiaksi vain lihallisiin nautintoihin ja materiaaliseen maailmaan. Mutta meitä on monia, jotka ovat tehneet päinvastaisen virheen ja siitäkin suunnattomasti kärsivät. En ole ainoa, jonka suurin harha-askel elämässä onkin ollut unohtaa tuo tylsä, ennalta-arvattava lihallinen maailma kokonaan ja teroittaa älyään miekaksi, jolla lyödä pois kaikki sellainen, joka puhtaan älyn suomia henkimaailman kokemuksia yrittää rajoittaa. Eikä pelkän älyn varassa toimiminen edes voi johtaa aitoon henkiseen saati hengelliseen kehitykseen, sen verran minäkin olen jo ymmärtänyt.

Kun psyyke lopulta hajoaa, ihmismielen vanhimmat kerrostumat pääsevät valtaan. Joillakin se ilmenee kuulo- tai näköharhoina, joillakin muilla tavoin.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 836
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm
Lodge membership: Graal, Hermes, Phanes

Re: Äänet ja henget

Post by Aquila »

Iacobus wrote: Sun Oct 17, 2021 2:20 pm
Gangleri wrote: Tue Jul 20, 2021 4:25 pm Ylöspäin kurottavan okkultismin näkökulmasta tämä psyyken voimavarojen ykseyttäminen lienee yksi tärkeimmistä asioista
Tämä on juuri se, jota olen viime vuosina lähtenyt tavoittelemaan. Henkisesti kehittyneempi ja okkulttisesti virittynyt ihminen olisi kenties välttynyt psykoosilta kokonaan. Olisi nimenomaan uinut siellä, mihin minä lähes hukuin. Ajattelen, että minun oli kohdattava unohduksiin jäänyt puoleni jossain vaiheessa, mutta jos olisin tutustunut siihen aiemmin ja oppaita käyttäen, olisin välttynyt monelta harmilta ja häpeältä.
Minä en ole kokenut psykoosia tai skitsofreniaa, enkä muutenkaan ole alan asiantuntija, joten en voi niihin erityisemmin kommentoida. Hienoa, että olet päässyt eteenpäin ja saanut hoitoa!

Tavallaan helposti tulee ajateltua, että jos olisin tehnyt tai tiennyt jotain jo aiemmin toisin, olisin voinut välttää jonkin kamalan asian tapahtumisen. Ehkä se on hieman epäreilu ja armoton ajatus itseä kohtaan, koska eihän sellaista olisi voinut etukäteen tietää, kuten ei sitäkään olisiko henkisyys automaattisesti ehkäissyt sairastumista. Lainaamassasi Ganglerin viestissä esitetty ajatus on hienon kuuloinen, mutta minun mielestä se asettaa melko suuria vaatimuksia, joissa helposti unohtuu armeliaisuus itseä kohtaan. "Psyyken voimavarojen ykseyttäminen" kuulostaa nimittäin lähes mahdottomalta tehtävältä, mutta ehkä en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Kuitenkin sen sijasta pyrin itse asettamaan pienempiä tavoitteita, joissa niissäkin voi tarvita joustavuutta ja anteeksiantoa niin itseä kuin muita kohtaan. Siihen liittyy esimerkiksi tämä osuus viestissäsi:
Iacobus wrote: Sun Oct 17, 2021 2:20 pm Nykyään ajattelen, että oman henkisen kehitykseni tiellä on juuri tässä vaiheessa ensisijaisesti kohdattava muita ihmisiä, kuunneltava heitä ja opittava heidän kokemuksistaan. Käytin jo liian kauan elämästäni siihen, että pyrin ainoastaan yksin ratkaisemaan ja selvittämään ihmismielen mysteerejä. Seurauksena oli vain pitkä vierailu mielisairaalassa.
Vaikka muiden ihmisten kohtaamiset joskus vaativat paljon, aiheuttavat vaikeita tunteita ja ovat usein monella tapaa hankaliakin, silti juuri jossain tällaisessa kohtaamisessa saattaa piillä yllättävän positiivisia mahdollisuuksia. Okkultismista puhuttaessa se ei tietenkään kuulosta paljon miltään, mutta pienistäkin kohtaamisista voi alkaa löytää merkityksellisyyttä. Ne voivat herättää myötätuntoa tai opettaa jotakin. Ehkä olen itse huomannut että voin auttaa jotakuta ihmistä jotenkin tai antaa itseäni autettavan. Jossain määrin siinä voi oppia jopa olemaan välittämättä liiaksi kiusallisista tunteista, häpeästä tai muista, tai vähintäänkin niitä voi tarkkailla. Niistä tuskin pääsee elämän aikana eroon. Senkin hyväksyminen voi olla avain johonkin.

Tässä oli ehkä paljon itsestäänselvyyksiä, mutta tulipa mieleen :)
User avatar
Soror O
Soror
Posts: 396
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Lodge membership: Lucifer

Re: Äänet ja henget

Post by Soror O »

Iacobus wrote: Sun Oct 17, 2021 2:20 pm Nykyään ajattelen, että oman henkisen kehitykseni tiellä on juuri tässä vaiheessa ensisijaisesti kohdattava muita ihmisiä, kuunneltava heitä ja opittava heidän kokemuksistaan. Käytin jo liian kauan elämästäni siihen, että pyrin ainoastaan yksin ratkaisemaan ja selvittämään ihmismielen mysteerejä
Riippumattomuuden ja itsenäisyyden korostus lienee monille yksilöllisen uskon edustajille, eli vasemman käden polun kulkijoille. Syvällisempi itsenäisyys ja yksilöllisyys lopulta ilmenee oivalluksena siitä, että todella tarvitsemme toisiamme ja olemme yhteydessä toisiimme - halusimme tai emme. Itsekin opettelen tätä asiaa veljeskunnan yhteydessä. Olen ollut itse tietyllä tasolla niin itsekeskeinen, ylimielinen ja ylpeä ihminen, että on ollut hankala myöntää, että toisia ihmisiä kohtaamalla voisi oppia jotain muutakin kuin kärsivällisyyttä. Kuitenkin forumikirjoituksiin sekä Nefastoksen kirjallisuuteen tutustuminen osoittivat, että käsitykseni ihmisistä oli ollutkin jossain määrin turhan pessimistinen: itseeni teki suuren vaikutuksen se, että aikalainen pystyi kirjoittamaan jotain sellaista, joka todella puhutteli sieluani.

Kun ihminen viettää runsaasti aikaa eristyksissä, yksilön ominaisuudet tiivistyvät joskus liiaksi. Jung vertasi ihmisten vuorovaikutusta kemiaan: jos aineet (ihmiset) kohtaavat - muuntaa se aina kunkin aineen (ihmisen) ominaisuuksia. Itse olen aina jossain määrin tuntenut intuitiivisesti vetoa ihmisiin, jotka ovat tietyllä tavoin hyvin erilaisia kuin itse olen. Joissain pitkissä, ja harmonisesti erilaisten ihmisten, ihmisisuhteissa on ehkä nähtävillä se, että ihmiset alkavat ikäänkuin peilikuvamaisesti vuodattaa toisiinsa niitä elementtejä, joita itsessä on liiaksi ja ottaa vastaan niitä elementtejä, joita itsessä on liian vähän. Parhaimmillaan ihmiset päätyvätkin tasapainottamaan tosiaan.
If you want to reborn, let yourself die.
Post Reply