Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

[lux ferre]

Mutta sieltä kaukaa lusifer ,valintoja ja koin korkea tähti
Vielä aamuin, illoin kohti entisiä olinsijojaan puhtaan,
Valkoisen , surumielinen silmänsä siunaten kääntää.

-aarni Kouta lusifer

[Nefastos]

"– Vapautukaa aatteenne ahtaista puitteista, Tihomirov jatkoi omaa ajatuksenkulkuaan, välittämättä mitä muut sanoivat. – Jos kerran Venäjän osana on olla vain toisten, jalompien kansanheimojen raaka-aineena, niin miksi emme tyytyisi olemaan tänä raaka-aineena? Eihän se ole ollenkaan hullumpi osa. Miksi emme pysähtyisi kaikessa rauhassa tälle näkökannalle saadaksemme tehtävämme laajenemaan. Ihmiskunta elää parhaillaan uudestisyntymisensä aattoa: se on jo alkanut. Vain sokeat kieltävät sen. Jättäkäämme Venäjä kokonaan syrjään, jos kerran olette menettäneet uskonne siihen, ja tehkäämme työtä tulevaisuutta varten – toimikaamme tulevaisen, toistaiseksi vielä tuntemattoman, entistä jalomman ihmisheimon hyväksi, ihmisheimon, joka käsittää koko ihmiskunnan, jossa ovat edustettuina kaikki kansanheimot. Eihän mitenkään voi välttää, että Venäjäkin lakkaa joskus olemasta, eiväthän mitkään kansat, eivät kaikkein lahjakkaimmatkaan ole pystyneet elämään enempää kuin puolitoista tuhatta, enintään kaksituhatta vuotta... Eikö ole samantekevää, elämmekö kansakuntana kaksisataa vai kaksituhatta vuotta? Eivät roomalaisetkaan pysyneet elossa edes puoltatoistakaan tuhatta vuotta, vaan joutuivat uuden kansan raaka-aineeksi. Ei heitä enää pitkään aikaan ole ollut olemassa, mutta perinnöksi he jättivät kuitenkin meille ideansa, joka on elävänä voimana pystynyt elähdyttämään ihmiskuntaa sen tulevissa kohtaloissa. Kuinka voisimmekaan sanoa ihmisille, että ei ole muka enää mitään tehtävissä? Työskennelkäämme koko ihmiskunnan hyväksi, eikä ole tarpeen puhua mistään muusta. Työtä on niin paljon, että siihen ei edes yksi ihmisikä riitä, jos vain pystyy hieman katselemaan ympärilleen."

– Dostojevski: Keskenkasvuinen, 1:3:3 (1879 / suom. Ida Pekari 1979)

[Astraya]

" Pöydällä oli laakea vati, johon vanhukset tuon tuostakin heittivät silmäyksen. Ja vadilla pyöriskeli omena, aivan omia aikojaan.
- Mikä tuo on? poika kysyi.
- Se on Omena Vadilla Vaeltava, vastasi noita-akka. - Lahja Vasilisa Viisaalta. Hän aina keksii kaikenlaista.
- Miksi te koko ajan katsotte siihen?
- Siitä voi nähdä mitä ikinä haluaa, Kikimora sanoi. - Me tässä katselemme mitä keisarikunnassa tapahtuu."

" Alas Taikavirtaa", - Eduard Uspenski

[Gangleri]

" Pöydällä oli laakea vati, johon vanhukset tuon tuostakin heittivät silmäyksen. Ja vadilla pyöriskeli omena, aivan omia aikojaan.
- Mikä tuo on? poika kysyi.
- Se on Omena Vadilla Vaeltava, vastasi noita-akka. - Lahja Vasilisa Viisaalta. Hän aina keksii kaikenlaista.
- Miksi te koko ajan katsotte siihen?
- Siitä voi nähdä mitä ikinä haluaa, Kikimora sanoi. - Me tässä katselemme mitä keisarikunnassa tapahtuu."

" Alas Taikavirtaa", - Eduard Uspenski

Kuulostaa ihan samanlaiselta toiminnalta, mitä itse harjoitin maniassa ja psykoosissa. Saatoin esim. heittää juomaa lattialle ja tutkailla mitä Venäjällä tai Indonesiassa juuri sillä hetkellä tapahtuu. Maton tahroista ja pilkuista tutkailin myös asioita ja tapahtumia. Ehkäpä olinkin todellisuudessa maagisen valaistumisen kynnyksellä, mutta jotain meni pieleen somaattisesti.

[Nefastos]

"Toinen suuri nykyaikainen hindulainen, Svaami Vivekaananda, joka niin suurella mielenkiinnolla tutki eri uskontoja, ei elämänsä loppupuolella voinut käyttää jumaluudesta muuta kuin Äidin nimeä. Hän käsitti syvästi, kuinka itsekäs oli länsimaalaisten ja osaksi hänen omankin kansansa uskonto, mikäli se palveli Jumalaa hyväntahtoisena Kaitselmuksena. "Se on paljasta itsekkyyttä, kaupantekoa Jumalan kanssa", hän huudahti. Ehdottomasti kaikki, mitä on olemassa, on lähtenyt siitä lähteestä, ja sentähden täytyy yhtä paljon palvella Jumaluuden ilmennystä maanjäristyksessä, ruttotaudissa, tapaturmassa, kuolemassa, kaikessa maailman surussa ja hädässä, sillä Siinä ei ole mitään eroa. Hän sanoi oman Mestarinsa jättäneen hänelle perinnöksi tämän uskonnon, mutta se oli ollut hänestä kaikkein inhottavin ja kuusi vuotta hän lakkaamatta taisteli sitä vastaan."
– V.H.V.: Äidin-palvelus (Tietäjä #12/1908, s.485)

Useita mielenkiintoisia kohtia. Ensinnäkin se, kuinka shakta-oppia esitettiin (hyvin vähän verrattuna esim. theravada-buddhalaisuuteen, mutta kuitenkin) jo teosofian varhaisvaiheessa myös Suomessa. Toiseksi tämä mielenkiintoinen yhteys Äidin ja Saatanan välillä, josta olen kirjoittanut Fosforoksessa, ja joka liittyy nimenomaan tässäkin esitettyyn eheyteen – Jumala ei ole vain puolikas, vaan absoluutti. Kolmanneksi, on ymmärrettävääkin miksi tämä shakta/satanismi-oppi on lähtökohtaisesti niin hyljeksitty valtavirtauskonnollisuudessa: se tarjoaa kaikki mahdollisuudet aivan hirvittävälle väärinkäsitykselle siinä, kuinka "täytyy yhtä paljon palvella Jumaluuden ilmennystä [...] tapaturmassa, kuolemassa" jne., etenkin kun vanha suomalainen kieli "palvella" voi nykykuulijan korvaan kuulostaa siltä, että näitä asioita olisi itse edistettävä. (Tässä sanan juurena on kuitenkin palvonta, eli pimeän puolen kokemusten näkeminen Jumalan ilmentyminä ihmisen tekojen ulkopuolella. Vivekanandan haasteena oli siis hyväksyä se Jumalan tremendum-aspekti, Hirvittävä Jumala, josta juuri on keskusteltu englanninkielisellä puolella. Ihmiset jotka käsittävät tämän väärin päätyvät absoluuttiopissaan suoraan pahuuteen.)

[Gangleri]

"He jotka etsivät, eivät saisi lopettaa etsintäänsä ennen kuin löytävät. Ja kun he löytävät, he muuttuvat ja tekevät ihmeitä."

- Jeesus Kristus, Tuomaan Evankeliumi

[Seferoth]

"Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä, meistä tulee sitä mitä me ajattelemme." -Buddha

[Gangleri]

Eräässä buddhalaisyhteisössä tapahtui siten, että eräs nuori munkki oli saavuttanut edistyneen valaistumisen asteen. Tämä tietysti herätti puhetta yhteisössä, ja nuorelta munkilta kysyttiinkin, miltä hänestä nyt tuntuu.

"Yhtä kurjalta kuin aina ennenkin", hän vastasi.

- Buddhalainen tarina

Tämä kai sopisi mustan huumorinsa puolesta myös esoteerisiin vitseihin.

[Astraya]

" Henkisessä elämässä ei ole kysymys sellaisesta persoonallisesta menneisyydestä; on ainoastaan kysymys siitä menneisyydestä, joka on otsikkona: Kuinka paljon olen henkisesti pyrkinyt."

Pekka Ervast, "Kristus meissä"

[Mars]

" Henkisessä elämässä ei ole kysymys sellaisesta persoonallisesta menneisyydestä; on ainoastaan kysymys siitä menneisyydestä, joka on otsikkona: Kuinka paljon olen henkisesti pyrkinyt."

Pekka Ervast, "Kristus meissä"

Hyvä lainaus ja oleellinen asia. Valitettavasti vain hankala toteuttaa jos ja kun katkeruus, traumat ja pelot nostavat rumia päitään. Mutta kuten Seferothin Buddha-lainauksessa ylempänä, ajatusten kohdistaminen lienee tässäkin avainasemassa.