Koska foorumillamme on ollut viime aikoina kovin hiljaista, ja oma päivän menoni peruuntui, kommentoin Caton elämänohjeita ko. kirjasta Caton opetuksia. Roomalaiset rakastivat näitä, ja minä rakastan roomalaisia. Tulen tekemään tätä omassa tahdissani, mahdollisesti kirjan loppuun saakka, riippuen siitä miten vapaahetkiä ilmenee. Kommentit ovat suotavia. Useimpiin kysymyksiin aiheen ympäriltä taas vastannevat hyvin internetin hakukoneet.
Lyhyet ohjeet (Breves sententiae)
1. Deo supplica.
Palvele jumalaa.
Ehkä tämä äärimmäisen tärkeä kohta tuntuu helpommin väistävän nykyisen juutalais-kristillisen monoteismin joitakin vääriä assosiointeja, kun tiedämme ohjeen tulevan polyteistiselta (ja jopa symbolistiselta/"materialistiselta") kirjoittajalta. Asia latistuu, jos pyrimme modernisoimaan ajatusta korvaamalla jumalan vaikkapa sanalla ihanne, vaikka tällaisella pääsemmekin monta askelta oikeaan suuntaan.
2. Parentes ama.
Rakasta vanhempiasi.
Tätä olen kommentoinut tarpeeksi Luciferin katekismuksessa. Tosi vanhempiamme ovat kaikki ne tahot jotka ovat meidät tehneet, kasvattaneet, ja varustaneet ihanteilla: henkiset, sielulliset, fyysiset, yhteisölliset, psyykkiset, psykologiset. On onnenkauppaa sattuvatko biologiset vanhempamme olemaan erityslaatuisen rakkauden kohteiksi sopivia vai eivät. Mutta kaikkia niitä kohtaan joiden avulla olemme kasvaneet, on meidän kyettävä tuntemaan ei-nöyristelevää, rakkaudellista kiitollisuutta, ja sellainen tunne rikastaa & syventää omaa olemustamme; tekee sen kykeneväksi vastaanottamaan.
3. Cognatos cole.
Välitä sukulaisistasi.
Edellisen ohjeistuksen logiikka. Muistetaan, että tantrista kulttia tai veljeskuntaa kutsutaan ajoittain "k(a)ulaksi", perheeksi. Esoteerisessa työssä sukulaisia ovat ennen kaikkea ne, joiden kanssa teemme henkistä työtä ja joiden kanssa tulemme siten saman tai samankaltaisen sielullisen atmosfäärin jakajiksi. Tästä juontuu myös universaali käytäntö kutsua esoteristitovereita nimellä veli tai sisar. Kannattaa huomata, että (Pseudo-)Cato käyttää verbiä colo: sanaa, jonka etymologisena pohjana sekä kultti että kulttuuri ovat. Kyse on eräänlaisesta henkisen maaperän kultivoinnista ja siihen liittyvästä käytännöllisestä kunnioittamisesta.
4. Datum serva.
Huolehdi annetusta.
Tarina talenteista: meille on annettu kykyjä ja mahdollisuuksia (taloudellisia, käytännöllisiä, abstrakteja, ynnä muita) sen vuoksi, että käyttäisimme niitä viisaasti. → Dharma
5. Foro pare.
Varustaudu kokouksiin.
"Ts. valmistaudu kykeneväksi julkiseen elämään", sanoo kääntäjä-kommentaattori. Hauskasti neuvon pohjana oleva sana on "forum", jonka merkitykset antiikissa ehkä tiedämme. Sieltä kantautuu tämänkin alustan nimi julkisena keskusteluna. Kyseessä on aika, jolloin jopa poliittinen yhteiskunnallisuus on mahdollista ja velvoite, yhteisöt olivat mielekkään kokoisia. Toki puoluepoliittiset & populistiset haasteet foorumikeskusteluihin tunnettiin varsin hyvin jo Roomassa. Nyt ne ovat jo sellaisissa mittasuhteissa, että politiikan tekeminen on kielletty veljeskunnan perustavanlaatuisissa säännöissä. Niinpä meille tämän ohjeen merkitys palaa lähteilleen siinä, että kykenisimme edustamaan itseämme ja mielipiteitämme myös sosiaalisessa ympäristössä. Esimerkiksi sopii vaikkapa se, että esoteristit ovat usein (ja viisaasti) aika nihkeitä ilmaisemaan itseään suureen ääneen julkisuudessa, mutta pr-työtä kuitenkin tarvitaan, jotta olennaiset opetukset tulisivat tunnetuiksi.
6. Cum bonis ambula.
Kulje kunnollisten kanssa.
Cato on siis samoilla linjoilla Dhammapadan kanssa, ja Jeesuksen edustamaa syntisten kanssa veljeilyä vastaan. Nämä kaksi koulukuntaa ovat kuitenkin hyvin helposti toisiinsa sovitettavissa. Idea on, ettemme muuttaisi omaa toimintaamme sellaiseksi, miten alhaiset ihmiset toimivat. Mutta jos jokainen katsoisi olevansa velvoitettu kulkemaan vain kaltaistensa parissa, voimme kysyä, mistä sitten oikein itse löydämme kelvollisia opettajia. Noiden opettajienhan tulisi vältellä meidän, itseään kehnompien, seuraa...
7. Antequam ne accesseris.
Älä saavu liian aikaisin.
Kääntäjä huomauttaa, että hieman kryptistä ohjetta on pyritty korjailemaan ja tulkitsemaan eri tavoin, tyyliin "älä saavu kutsumatta". Tässä on kuitenkin kohta, joka sopii esoteristilukijalle erityisen hyvin. Kuten zen-opettaja sanoo: "Oletko syönyt kylliksesi? Mene sitten puhdistamaan kuppi." Toisin sanoen, kun olet saanut tarpeeksesi profaanista elämänfokuksesta, hoida ensin itsesi kuntoon (eettisesti) ennen kuin lähestyt opettajia pyynnöillä intiimimmästä opetusyhteydestä.
8. Mundus esto.
Ole siisti.
Myös joogan ensimmäisiä ohjeita on "sisäinen ja ulkoinen puhtaus", tarkoittaen juuri mainitsemaani energioiden puhdistamista. Ja lisään taas etymologisen huomion: sana mundus tarkoittaa paitsi puhdasta, myös maailmaa. Itsensä puhdistanut tulee tähdeksi ja maailmaksi, viimeiseksi arcanaksi, Smaragditaulun perusesityksen mukaisesti.
9. Saluta libenter.
Tervehdi auliisti.
Latinalainen "salve", terveyden toivotus, on pieni siunaus jokaiselle kohdatulle olennolle: vrt. Azazelin Ruusukko & Benefico. Olen tavannut monia ihmisiä, jotka kokevat toiselle hyvän toivomisen olevan jotenkin pois heiltä itseltään, mikä on täysin absurdi ajatus. Siunauksissa ei jaeta pois omaa, vaan kyseessä on kaiken olevan ansaitsema perustavanlaatuinen kunnianosoitus.
10. Maiori concede.
Myönny mahtavammalle.
Liittyy olemassaolon luonnolliseen hierarkkisuuteen, joka jälleen on hermetismin perusideoita. Joka ainoalla olennolle on edellään edistyneempänsä ja takanaan seuraajansa. Ja koska jokainen on hyvä jossain ja heikompi jossain muussa, nämä rakenteet ovat kauniisti eläviä. Edelleen: se että joku vaatii toisilta "myöntymistä" (eikä yksinkertaista polkujen erkaantumista erimielisyyksien sattuessa) on todiste siitä, että hän ei ole "mahtavampi", vaan heikompi. Kunnioitus tulee luonnostaan tai ei ollenkaan.
11. Magistratum metue.
Kunnioita esivaltaa.
Vasemman käden kulkijoille ajoittain hymyilyttävä opaste periaatteellisesti annettuna. Parempi on Erasmuksen versio, jossa kehotetaan kunnioittamaan mestaria (opettajaa, magister).
12. Verecundiam serva.
Vaali vaatimattomuutta.
Nykyaikana jälleen niin yleinen ja ihailtu oman rummun päristely on enemmänkin humoristista kuin vakuuttavaa. Roomalaisille lukijoille oli kuitenkin turha korostaa, että kyse ei ole liioin mistään nöyristelystä. Ihminen tuntee oman arvonsa, ja positiivinen ylpeys on myös ympäristölle hyväätekevä asia. Harva on niin pikkumaisen kateellinen kuin nöyryyttä ylen määrin korostava ihminen.
Jatkan myöhemmin. Olemme nyt kirjan sivulla 15/122, kääntäjän tämän jälkeen seuraavia jälkisanoja (s.123-157) lukuun ottamatta. [Alustavassa tekstissä] on ohjeita 56, [I kirjassa 41,] II kirjassa 31, III kirjassa 24, IV kirjassa 49.