Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Post Reply
Angolmois

Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Angolmois »

Insanuksen kommentti toisessa ketjussa kirvoitti ajatuksen tehdä aihe, jossa ihmistä ja ihmisyyttä voisi pohtia erityisesti okkulttisen ihmis- ja maailmankuvan pohjalta. Uskoisin aiheen olevan hyvinkin myös AT:n ytimessä.
Insanus wrote: Sat Apr 10, 2021 3:54 pmJotain samaa on ollut pitkään nähtävissä siinä voimattomassa ihmiskuvassa joka ajattelee että ihmisen "luonto" on itsekäs, vittumainen, piittaamaton, tyhmä jne.
Kenellekään ei liene salaisuus, että itse pidän tästä myös toiseen ääripäähän hyppäävää ajattelua ongelmallisena, siis, että nähdään ihminen lähtökohtaisesti hyvänä olentona. Yhtä ongelmallinen kuin kristillinen perisyntiajattelusta kumpuava näkemys ihmisestä jonain lähtökohtaisesti turmeltuneena on näkemys ihmisestä hyvänä olentona, ellei sitten puhuta jostain ihmisyyden ytimessä olevasta "buddha" tai "kristus" -luonnosta, joka kuitenkin pääsee ihmiselämässä nähdäkseni aika harvoin esiin.

Ylipäätään se, mitä ihminen ja ihmisyys on, eroaa ymmärtääkseni okkultismin parissa huomattavasti esim. humanismin ihmiskuvasta ja käsityksestä siitä, mitä on ihminen "sellaisuudessaan", kuten Insanus toisaalla asiaa kuvasi. Itse suhtaudun ihmiskuvaan, joka näkee vain toisen puolen ihmisestä - oli se sitten tässä kuvattu "voimaton" ihmiskuva tai toisessa ääripäässä oleva "optimistinen" ihmiskuva - hyvin ongelmallisena, ja minulle on nykyisin ylipäätään hieman epäselvää, mitä "ihmisyys" itsessään on, johtuen hyvin monenlaisista tulkinnoista, mitä käsitteelle on annettu. "Ihmisyys" on nähdäkseni vähintään yhtä ongelmallinen käsite kuin "Jumala".

Päätän tämän lyhyen alustuksen aiheeseen Buddhan sanoilla: "Eivät kaikki, jotka näyttävät ihmisiltä, ole ihmisiä. Oletko sinä todella ihminen?"
Kavi
Frater
Posts: 524
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Kavi »

Ihmisessä voi nähdä lähtökohtaisesti hyviä piirteitä tai sitten huonoja piirteitä ja kehystää ne milloin minkäkin ideologian tai tieteen valossa. Oli sitten kyse itsekkäistä geeneistä, bonoboista, laupiaista samarialaisista ja ristin ryöväreistä. Vallitsevin ajatus taitaa kuitenkin olla ajatus itsekkyydestä ja julmuudesta.

Hyväntekijä ruoskitaan ja naulataan ristille kuin Kristus, perään vielä piikikkäitä väitteitä hyvesignaloinnista tälle "heikkojen ja sairaiden kuninkaalle".
Tällä ajatuksella pyrin evokoimaan kuvan sellaisesta asennetta, jossa pyrkimys eettiseen hyvään kuin myös näkökulma ulkopuolelta katkeroituneena mihinkään hyvään luontoon. Näin Kristuksesta saatiinkin moralistinen farisealainen.
Tai mitenhän Julma Henkka pistäisi: "Parempi totutella elämään poika -- enkelit raiskataan jo matkalla ja totta mooses, toivoa ei oo."

Runoilija Saadin tunnetussa runossa Bani Adam taidetaan sanoa jotakuinkin niin, että Ihmiskunta on kuin Aatamin ruumiinosat, ken aiheuttaa kipua yhdessäkään, kärsii siitä koko ruumis. Olikohan siinä lisämaininta, että kuka näin tekee mahdollisesti itsetarkoituksellisesti tuntematta myötätuntoa ja surua, ei voida kutsua enää ihmiseksi. Tästä en tiedä, sillä kipua tuottava taho kärsinee yhtälailla, mutta oma kantani on, että mukaan tähän käsitteeseen ihmiskunta,"Adamiäyt" täytyisi laskea kuuluvan myös eläinkunta, kasvikunta ja kivetkin jotka taatusti alkavat puhua, silloin kun kukaan muu pelkuruudessaan ei enää uskalla. Kenties ihmisyys sinänsä alkuperäisessä merkityksessä luomakunnan kruununa (räppi-teemaa jatkaen: https://www.youtube.com/watch?v=xFH3CW3hHT4) täytyy täydentää, ei ehkä hylätä.
Aatami luotiin Jumalan kuvaksi ja mikä sitten on Jumala? Kyseessä onkin asia mihin mielestäni misantropia sekä misoteismi liittyvät yhteen, se kuva täytyy puhdistaa. Uskoisin, että osa misantroopeista ovat pettyneitä ja erityisen suruntilassa olevia humanisteja.
Kappaleessa vauvan kitinän päättyminen ampumiseen on vahva symboli viattomuuden, että toivon teloitukselle, mutta myös sille mielentilalle, jossa antinatalistisesti murhataan jokainen päivä ihmisiltä heidän sisäinen lapsuus. Ja miksi? Ehkä koska epätoivoa ei voi kestää ja purkautuu katkeruutena ulos näyttäen esimerkillisesti ylpistyneen mielen tuloksia siitä, mitä "todella" on ihminen ja hänen "luontonsa".
Men who are in love I asked about your face and ruby lips.
They pronounced them to be Khizr and living water – this is true.
Angolmois

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Angolmois »

Kavi wrote: Sat Apr 10, 2021 5:06 pm Ihmisessä voi nähdä lähtökohtaisesti hyviä piirteitä tai sitten huonoja piirteitä ja kehystää ne milloin minkäkin ideologian tai tieteen valossa. Oli sitten kyse itsekkäistä geeneistä, bonoboista, laupiaista samarialaisista ja ristin ryöväreistä. Vallitsevin ajatus taitaa kuitenkin olla ajatus itsekkyydestä ja julmuudesta.
Joskus "käsien yhdistämisen työ" voi olla sitä, että joku huudahtaa keskellä erämaata, että "te olette kaikki väärässä!".
Kavi wrote: Sat Apr 10, 2021 5:06 pm Olikohan siinä lisämaininta, että kuka näin tekee mahdollisesti itsetarkoituksellisesti tuntematta myötätuntoa ja surua, ei voida kutsua enää ihmiseksi.
Tämä on hyvä luonnehdinta, mikä on helppo allekirjoittaa. En nyt muista sitä elokuvaa, mistä joskus ajatuksen sain, mutta periaate "ihmisyyden menettämiselle" vaikuttaisi olevan siinä, että ensin menetetään kyky luontaiseen onnellisuuden kokemukseen (tai sitä ei ole syystä tai toisesta ollut olemassa alusta saakka) väkivaltaan turtumalla, ja seuraava askel tässä alaspäisessä kiemurassa on se, että siitä aletaan nauttia. Sotilaat ovat omakohtaisesti esittäneet, että ihmisen tappaminen tuntuu ensimmäisellä kerralla hyvin pahalta, toisella kertaa ei enää miltään, ja ne, joiden voidaan sanoa "menettävän ihmisyytensä", alkavat suorastaan nauttia tappamisesta.
Kavi wrote: Sat Apr 10, 2021 5:06 pmUskoisin, että osa misantroopeista ovat pettyneitä ja erityisen suruntilassa olevia humanisteja.
Näin uskon itsekin. Kysymys onkin, kuinka säilyttää oma ihmisyytensä, jos omaa jotkin kriteerit joiden päälle syljetään päivittäin kanssaihmisten toimesta? Ehkä siinä on todellinen tilaisuus todistaa, että "minun Jumalani on parempi". Oma vakaumukseni on, että Hitlerin ja Stalinin kaltaisista ihmisistä olisi voinut kehittyä kulttuurin ja ihmiskunnan pelastajia.
Mars
Posts: 141
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Mars »

Psykologisesti ajateltuna ihmisen pitäminen lähtökohtaisesti turmeltuneena tai pahana on kyllä aika vahingollista oikeastaan kaikkien kannalta. Itse olen päätynyt jonkinlaiseen idealistiseen kompromissiin, jossa ihminen itsessään on lähtökohtaisesti hyvä, vaikka tämä hyvän potentiaali usein piilossa onkin. Tämä ei ole edes mitään haihattelua jos otetaan lähtökohdaksi että se ihmisessä piilevä Buddha tai Kristus -luonto on kuitenkin ihmisen tosi olemus. Kiinnittämällä huomio tähän potentiaaliseen tosi olemukseen voi siihen pahaa tekevään ulkokuoreenkin, sekä omaan että muiden, suhtautua hieman kärsivällisemmin. Mutta tiedostan toki että tämä on aika idealistista puhetta.
Angolmois

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Angolmois »

Mars wrote: Sat Apr 10, 2021 5:47 pmItse olen päätynyt jonkinlaiseen idealistiseen kompromissiin, jossa ihminen itsessään on lähtökohtaisesti hyvä, vaikka tämä hyvän potentiaali usein piilossa onkin.
Valaistumisen pyrkimystä on joissain yhteyksissä kuvattu kuin sipulin kuorimisena, jossa pyritään lähemmäksi ihmisen todellista ydintä, ja jossa kuoret kuvaavat erilaisia ehdollistumia (ideologioita, indoktrinaatioita yms.). Tämä on mielestäni erittäin hyvin asiaa kuvaava prosessi, jossa pyritään "hylkäämään maailma", maailman edustaessa kaikkea sitä, mitä mikäkin ihmisryhmä ym. esittää totuutena, ja missä prosessissa ihmisestä tulee "tosi ihminen", jota mikään erillisryhmä ei pidä omanaan.

"If the world hates you, know that it has hated me before you. If you would be of the world, the world would love you as its own, but because you are not of the world, the world hates you."
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4219
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Nefastos »

Okkultismin tai yleensäkin esoterian ensimmäisiä ydinoppejahan on ihminen mikrokosmoksena. Siten ihmisessä on todellakin kaikki, ja ainoana olentona ihminen ei ole sidottu mihinkään "sellaisuuteen", toisin kuin kaikki muut entiteetit. Jokainen voi siten itse päättää oman "humanisminsa" keskiön, joka ideaalisesti olisi täysin yhtäpitävä Jumalan keskiön kanssa. Se mitä humanismi sitten taas kulttuurisesti milloinkin on, riippuu mitä suurimmassa määrin meneillään olevasta aikakaudesta.

Potentiaalisesti ihminen voi olla parempi (so. enemmän hyvä) kuin Jumala, koska ihminen pystyy erottelemaan pois pahaa tekevän toiminnan, toisin kuin kaiken mahdollistava absoluutti. Mutta käytännössä ihminen yhtä usein juurii pois parhaita kuin huonoimpia mahdollisuuksiaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Angolmois

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Angolmois »

Ihminen mikrokosmoksena on hyvä ajatus. Itse tiedän vain, että en ole vielä elämäni varrella tavannut kovin montaa ihmistä, ja itsekin olen monella tapaa eläin, joka etsiytyy lähimpien turvallisuuden tunteen luovien illuusioiden pariin mielelläni. Mutta pointtini on se, että olen tavannut ranskalaisia, ruotsalaisia, neekereitä, arabeja, intialaisia, jotka olen kaikki todennut veljikseni välttämättömyyden vuoksi, olentoja monista olento luokista, mutta kovin harvoja ovat olleet ne henkilöt, jotka ovat sytyttäneet minussa sen olennon, jonka itse tunnistan sisimmässäni "todelliseksi ihmisyydekseni".

Ehkä näemmekin kaikissa Mestareissamme vain oman ihmisyytemme heijastuksen? Siis sen sydämessämme asuvan olennon, jonka kanssa meillä on aina potentiaalisesti mahdollisuus samaistua, riippumatta "kovista faktoista"? Tätä polkua seuraava saattaa huomaamattaan löytää sellaisen salaisuuden, jota ei ihmisten rakentamat muodot tuhoa.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 1074
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Mitä on ihminen ja ihmisyys?

Post by Insanus »

Empaattisessa itsensä tunnistamisessa toisessa on ainakin jotain ihmistä. Ja vastuussa, asioiden tunnustamisessa omikseen. Hyvyys ei minusta ole oikein kuvaava, kun universaaliin hyvään on liian tyhmä, rajattu hyvä toiseuttaa ja pelkän periaatteen seuraaminen on vähän etäällä käytännön elämästä. Ehkä ihmisyys on kolminaista avainta ja "sellaisuus" sitä mitä tuon käyttö paljastaa.
With a taste of a poison paradigm
Post Reply