Tuonpa oman kokemukseni pihisevän rinta- ja sydämen sivuäänen tähän keskusteluun, teidän iloksenne ilmoitan:
Tavallaan aloitin oman täyspäiväisen esoteerisen praktiikkani v. 2002 EV nimenomaan kaaosmagialla, vaikutteinani mm. Carroll, Hine, Sherwin ja Dukes. Mitä kirjoittajat ovat täällä edellä sanoneet pro/contra kyseinen "maaginen virtaus", koen valideiksi väitteiksi.
Kaaosmagian keskeiset kynäilijät pitivät lähestymistapaansa metajärjestelmänä muille perinteisimmille kuppikunnille, jossa "usko" ja sen plastiseksi tulkittu luonne oli keskiössä. Historiallisesti kyseessä oli hyvinkin peribrittiläinen liike; käyttääkseni ontuvaa musiikin vertauskuvaa, proge (viktoriaaninen okkultismi à la GD ja Thelema) vastaan punk (kapina ja anarkistinen DYI-meininki). Edellä mainitut suuntaukset muuten nivoutuvat ajallisestikin yhteen.
Azazelin Tähden filosofian näkökulmasta (ainakin kuinka sen itse olen ymmärtänyt), kaaosmagia edustaa hyvin yksipuolista "todellisuustunnelia". Siinä usein esitetään taikuuden toimivuuden selitysmalleina kvanttimekaniikkaa ja informaatioteoriaa laajennettuina makrokosmiselle tasolle. Syvempi metafysiikka, moraali, kosmologia ja -gonia yms. loistavat poissaolollaan. Voidaan tietyssä mielessä puhua pseudo-okkultismista tai "okkultniikasta"; ainakin postmodernista arvorelativismista suht ääreen vietyinä..."mielenkääntötemput". Mutta oman maailmankuvansa puitteissa kaaosmagia lienee yhtä aikaa hupailua (koska huumorin roolia karkoittavana/puhdistavana tekijänä painotetaan) ja omassa viitekehyksessään loogista lähestymistapaa taikuuteen. Olkoonkin, että ko. loitsimisen tavoitteet ovat usein hyvin banaaleita, lapsekkaita ja suorastaan "alaspäisiä". Henkiselle kehitykselle, kabbalalle, Ykseydelle yms. viitataan keskisormella. Silti Jungia ja valikoiden Crowley:a yleensä kumarretaan maahan asti.
Mielestäni kuitenkin, aihepiiristä kiinnostuneet foorumilaiset voisivat perehtyä seuraaviin lähteisiin. Käyttäen toki omaa harkintaansa & henkistä avainnippuaan sitä tehdessään:
-Peter Carroll: koko tuotanto, paitsi vain pääteoksensa Liber Null & Psychonaut
-Phil Hine: Condensed Chaos (nykyään mies on ilm. fanaattinen tantrikko)
-Gordon White: Star.Ships
-Andrieh Vitimus: Hands-On Chaos Magic (läjä hoodoo-vaikutteisia visualisaatioita yms. harjoitteita energiankäsittelyyn)
Kirjailijoita, jotka eivät ole kaaosmaagikkoja, mutta joihin nämä usein viittaavat:
-Robert Anton Wilson: Prometheus Rising, Quantum Psychology, Cosmic Trigger I
-Christopher Hyatt: Undoing Yourself
-Ramsey Dukes alias Lionel Snell: SSOTBME Revised – an essay on magic (iso suositus, yleistä okkultismin filosofian pohdintaa; uskonto vs. tiede vs. magia. Klassikko. Mulkatkaa tämän papan
YT-kanava)
-Jan Fries: Visual Magick, Helrunar (ei liian ryppyotsainen lähestyminen riimutyöhön), Kali Kaula (harvoja fiksuja länsimaisia tantraa käsitteleviä teoksia?)
Sarjakuvataiteen puolelta:
-Grant Morrison: The Invisibles
-Alan Moore: Promethea (GD/Thelema/Goetia-tykitystä), Providence (Lovecraft-nörtteilyä)