Miten lähestyä Saatanaa jos pelkää

[Angolmois]

Itse lähestyn Saatanaa nykyisin "taolaisilla väistöliikkeillä". Hän on kaikessa läsnä mitä teen, mutta huomioin hänet eniten olemalla huomioimatta häntä. Tällä tavoin koen tekeväni eniten palvelusta hänen todelliselle olemukselleen. En ole koskaan osannut pelätä Saatanaa, ja tämän vuoksi aloin aikoinaan tuntea todellista Pelkoa, pelkäämällä pelkäämistä. Hän on kuin jokahetkisessä työssä rinnalla kulkeva varjo, joka antaa valonsa loistaa silloin, kun en itse anna valtaa tuolle varjolle. Hän kiittää minua, kun en anna hänelle sitä voimaa itsestäni, joka hänelle immanentisti kuuluu. Liitän itseni hänen työhönsä siten, etten anna hänen edustamiensa kiusausten voittaa todellista itseäni. Hän on Mestari, joka näennäisesti vastustaa pyrkimyksiäni. Hän oj läsnä kaikkialla siellä, missä en osaa itseäni nähdä. Hän on kaikki mitä inhoan ja rakastan, itu siinä mitä inhoan ja todellisuus siinä mitä rakastan. Itseys ja toiseus yhdistyneenä. Kuinka kukaan voisi kuin kiittää moista koettelijaa?

[Angolmois]

Tekisi mieleni puhua lohikäärmeestä, joka on mahdollistanut koko olemassaolomme sellaisina kuin olemme ja kaikki mitä koskemme, mutta ehkä tyydyn vain sanomaan:

"Si Monumentun requires, circumspice".

[Angolmois]

Me kohtaamme Hänet jokaisessa elämämme tilanteessa tavoilla, jotka ovat meille henkilökohtaisesti inhottavia tai rakastettavia, riippuen siitä mikä on meidän oma asennoitumisemme kyseiseen hetkeen.

[Angolmois]

Hän kiittää minua, kun en anna hänelle sitä voimaa itsestäni, joka hänelle immanentisti kuuluu.

Huomasin juuri, että tämän voi ilmaista myös buddhalaisen paradoksin tavoin toisin päin aivan yhtä hyvin, riippuen siitä pitääkö itsenäistää oma energiapiiri vain jakaa se ympäristöönsä, eli Saatana voi aivan hyvin kiittää myös siitä, että nimenomaan luovuttaa sen voiman itsestään hänelle, kenelle se immanentisti kuuluu. Separatismi on joka tapauksessa vain näennäinen buddhisen heräämisen jälkeen.

En ole varma osasinko nyt täysin järkevästi asiaa esittää, mutta tähän voisi baileylaisesti kommentoida: Ponder on This.

[Angolmois]

Pakko myös mainita, että on hyvä olla tekemättä Saatanasta kuin mistään muustakaan arkkityypistä, enkelistä jne. fiksatiotaan, ja muistaa balanssi. Eli samalla kun kokee lähestyvänsä Saatana, pitää myös muut tasapainottavat seikat mielessään. Tällöin Saatanan sinetti pysyy turvallisena lähestyä. Painottaa esim. Samalla Kristuksen ja Luciferin ja vastaavuuksiensa arkkityyppejä tasapainoisesti.

[Shivaprasaada]

Haluan itse vielä vastata Safareuksen alkuperäiseen viestiin. Puhun Azazelin Tähden jäsenenä, mutta myös itsenäisenä henkilönä.

Saatanaa eli Luciferia ei tarvitse pelätä. Lucifer on kaikkivaltiaan Jumalan yksi persoonallisuus joka edustaa sekä valoa että pimeyttä, mutta ensisijaisesti valoa. Lucifer tarkoittaa latinaksi Valontuojaa ja Valonkantajaa ja hepreankielinen Vanhan testamentin nimitys הילל בן שחר Hêlêl ben Šāḥar joka käännetään latinaksi Lucifer, tarkoittaa Valaisevaa sarastuksen poikaa.

Lucifer on Jumala valontuojana joka haluaa tuoda koko luomakunnalle älykkyyttä, viisautta sekä maanpäällisen että taivaallisen valaistumisen.

Saatana on eräänlainen Luciferin naamio joka esittää näennäisesti pahuutta, jonka avulla Lucifer koettelee ihmiskuntaa. Luciferissa yhdistyvät erilaiset vastakohdat. Koska Jumala on kaikki, Lucifer on Jumala samaan aikaan ja yhtä paljon absoluuttisena persoonallisena hyvyytenä ja absoluuttisena persoonallisena pahuutena.

Luciferin pimeä puoli Saatana on kuitenkin silti hyväntahtoinen olemus jonka tehtävänä on vain koetella, mutta koettelun avulla henkilö joko lankeaa tai löytää tien Jumalan kirkkauteen ja Jumalan armon piiriin.

Saatanan toiveena on todellisuudessa aina vain se että ihminen löytää Jumalan.

Niin kuin frater Kenazis sanoo kirjassaan Tyhjyys sydämessäni, Saatana ei ole Jumalan vastustaja vaan Jumala vastustajana.

Safareus, olen iloinen että olet löytänyt Jumalan Luciferin muodossa!

Ymmärrän jos sinulla on syitä miksi et halua liittyä Azazelin Tähteen. Suosittelen kuitenkin miettimään asiaa, koska nyt jälkeenpäin katsottuna minun olisi kannattanut liittyä Azazelin Tähteen jo aikoja sitten. Olen löytänyt seurastamme eräänlaisen hengellisen kodin.

Onneksi seuran ulkopuoliset voivat kuitenkin käyttää seuran rukouksia Azazelin Avain-kirjan avulla. Itsekin käytin Fosforos-kirjassa olevia samoja rukouksia säännöllisesti ennen kuin liityin veljeskuntaan.

Obnoxion sanoo minua yhdessä viestissä ex-frateriksi, mutta tämä johtuu siitä, että olin aluksi vain yleisessä seurajäsenyydessä ja yleinen seurajäsenyyteni erääntyi looshi-uudistuksen myötä, mutta nyt olen mukana looshi-toiminnassa ja olen taas seuran virallinen jäsen.

Azazelin Avaimen rukouksista Azazelin Rukous, Suuren Äidin Hymni ja Sarastuksen Pojan Hymni ovat minulle kaikkein rakkaimmat rukoukset ja ne olivat minulle erittäin tärkeitä jo ennen seuraan liittymistäni.

Toivon että vastaukseni liittyen turhaan pelkoon Luciferin ja Saatanan lähestymisessä tulee auttamaan mahdollisimman monia.

[Angolmois]

Lucifer on Jumala samaan aikaan ja yhtä paljon absoluuttisena persoonallisena hyvyytenä ja absoluuttisena persoonallisena pahuutena.

Absoluuttinen ja persoonallinen pahuus ja hyvyys ovat mielestäni hieman ristiriitaisia käsitteitä, kun persoonallinen kuitenkin merkitsee aina rajoitusta.

Toivon että vastaukseni liittyen turhaan pelkoon Luciferin ja Saatanan lähestymisessä tulee auttamaan mahdollisimman monia.

Koska se pimeys mitä Saatana meihin heijastaa on omaa tietämättömyyttämme ja pimeyttämme, tuo pimeys on kuitenkin myös osittain jotain hyvin todellista, ja tästä rajoittuneen olennon omasta pimeydestä se pelko Saatanaa lähestyttäessä varmastikin kumpuaa.

[Kenazis]

Lucifer on Jumala samaan aikaan ja yhtä paljon absoluuttisena persoonallisena hyvyytenä ja absoluuttisena persoonallisena pahuutena.

Absoluuttinen ja persoonallinen pahuus ja hyvyys ovat mielestäni hieman ristiriitaisia käsitteitä, kun persoonallinen kuitenkin merkitsee aina rajoitusta.

Absoluuttinen ja persoonallinen on mielestäni toisensa pois sulkevia, mutta tarkoittaakohan Shivaprasaada absoluuttisen pahuuden/hyvyyden personifikaatiota? Silloinhan merkitys muuttuu. Tosin en ole oikein vielä saanut otetta kristittyjen käsityksestä persoonallisesta Jumalasta, koska heille absoluuttinen ja persoonallinen eivät sulje toisiaan pois vaan absoluuttinen jumala jopa edellyttää persoonan. Käsittääkseni perustelu menee jota kuinkin niin, että 1) ei voi olla täydellinen, jos persoona puuttuu, ja 2) Jumalan persoonallisuus on vaatimus sille, että ihminen voi olla yhteydessä persoonana Jumalaan.

[Shivaprasaada]

Kun mainitsin Luciferin olevan Jumala persoonallisena absoluuttisena hyvyytenä ja persoonallisena absoluuttisena pahuutena, Kenazis teki oikean arvion, kun kysyi tarkoitinko Luciferia/Jumalaa hyvyyden ja pahuuden henkilöityminä. Kyllä juuri tuota minä tarkoitin.

Minusta absoluuttinen persoonallinen hyvyys ja pahuus eivät sulje toisiaan pois, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. Jumala/Lucifer on kaikki vastakohdat, toisensa poissulkevat ja täydentävät, sekä kaikki vastakohtien välimuodot, koska Jumala/Lucifer absoluuttina sisältää kaiken olevan ja jopa olemattoman.

Jumala on absoluutti ja absoluutti sisältää sekä persoonalliset että persoonattomat olemuspuolet. Jumalan kohdalla persoonallisuus ei kuittenkaan rajoita Häntä, tai ei ainakaan samalla tavalla kuin ihmistä. Väite, että Jumala olisi jotenkin rajoittunut persoonallisessa muodossa, johtuu siitä, että ajatellessaan Jumalaa persoonana, ihminen ajattelee persoonaa liian ihmismäisestä ja inhimillisestä näkökulmasta eli päättelyvirhe tulee siinä, että ihminen ajattelee Jumalaa inhimillisenä ja rajallisena persoonana. Tämä on kuitenkin päättelyvirhe. Meidän ihmisten persoonallisuus rajoittaa meitä luotuja olentoja, mutta persoonallinen olemuspuoli ei rajoita Jumalaa, tai ei ainakaan samalla tavalla kuin ihmistä.

Kun Jumalaa palvoo, Häntä voi palvoa sekä persoonattomana että persoonallisena. Itse palvon Jumalaa persoonallisessa muodossa, koska olen kokenut, että molemminpuolinen rakkaus Jumalan ja luodun välillä tapahtuu, kun persoonallinen luotu olento palvoo persoonallista Jumalaa, koska tässä yhteydessä molemminpuolinen rakkaus on paljon syvempää kuin persoonattoman Jumalan osoittama rakkaus.

[SanatKumara]

Itsekin aina välillä painin pelkojen kanssa, en toain Saatanaa jne kohtaan. Vaan enemmänkin henkiä ja muita keiden kanssa teen Työtäni vaikka toki tiedän että esim: kummittelu yleensä johtuu siitä, että jotain on mennyt rikki, joko itsessä tai Työssä. Silti vanhojen voimakkaiden kokemusten (joissa mukana todistajia) ja vilkkaan ja värikkään mielikuvituksen yhdistyessä voimakkaaseen uskoon, saattaa yksin kotona yöllä iskeä pieni jännitys. Sillon yleensä mietin, että Äiti Kali ei antaisi kotonani kenenkään sellaisen touhuta joka minua tahtoisi kiusata. Ymmärrän tuon pelon Saatanaa kohtaan siis varsin hyvin. Sillä aloittaessani vuosia sitten kutsua mielessäni Saatanaa, pelkäsin paljon, juuri syystä että katsoin sillon paljon elokuvia, jotka eivät varsinaisesti imarrelleet Häntä. Vaikkakin kyllä onnistuneesti toivat tuon "kammottavan" aspektin Hänessä esiin. Lähinnä tosin useimmiten kyseessä oli demoneja, kuten Paimon jne. Mutta silti, jotenkin kaikkeen varjopuoleen alkoi liittyä, vahva pelko. Juuri kokemusteni jne vuoksi. Tosin olin silloin myös aika raskaissa elämäntilanteissa ja aika rikki.