Suhde luontoon

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

Post by Zetekh »

Niin, luonto on ihmisluonto on luonto - ja moralismi on syntynyt. Luonto projisaation kohteena on tietysti yksi monista "yksittäisestä yleiseen" -tapaisesta partikulaarisesta tavasta lähestyä luonnon ideaa kaikkiallisena entiteettinä. Kyllä esimerkiksi taannoin Venäjällä käydessä sielun silmä lepäsi myös niissä ohikiitävissä saastuneissa pelloissa ja poltetuissa metsissä, jonka ihmisen mekaaninen käsi oli tyystin kaiken raiskannut - näin ollen ensisijaisesti puhutellen esteettistä silmää, mutta myös subjektiivisena projektiona ilmensi hyvin ns. ilmakoetta tahi tyhjyyden kokemusta. Esteettisyyttä ei pidä siis unohtaa universaaleja etsiessä tietynlaisen psykologian herättäjänä, sillä ei niitä temppeleitäkään turhaan koristella muistuttamaan neofyytteja missä ovat ja mitä tekevät. (Kunnon joogin temppeli on tietysti mielessään ja sydämmessään)

"Deep-mouthed from their thrones deep-seated, the choirs
of the æeons declare
The last of the demons defeated, for Man is the Lord of
the Air."

- Aleister Crowley

Tnahara wrote: Itse olen ainakin havainnut pelon nostavan päätään pimeän metsän laitamilla liikuskellessa. Aivan lamaannuttavasta pelosta ei ole kyse, mutta kohtuullisen voimakas tunne on silti. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, että pimeä metsä pelottaa huomattavasti enemmän ulkopuolelta tarkkailtuna kuin metsän keskeltä. Tämä voi toki olla metsäkohtaista, ottaen huomioon etteivät esimerkiksi nuo Jyväskylän metsät vaikuta erityisen vieraskoreilta satunnaista kävijää kohtaan, heh.


Mielestäni tämän(kin) voisi rinnastaa meditaation, ja ihan kirjaimellisesti. Aloittelijana ensimmäisillä kerroilla tietoisen ja tiedostamattoman rajojen ylityksillä syntyi kovastikin irrationaalisia pelkotiloja, mutta onnistumisien lisääntyessä pelko väheni ja väheni, lopulta lakaten ilmenemästä enää tuossa rajanylityksestä.
Kyse lienee siitä, kuinka erilaisia ovat esim. tietoisen minän luoma kuva itsestä, sekä sen projisoima ja talloma varjo. Mitä isompi kontrasti, sitä enemmän pelottaa sitä kohdata. Jos varjon käsittelee ja sitä alkaa ymmärtämään, ei enää pelkääkkään. (Fear of the unknown).

Miksi lopulta monet ns. tavalliset ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä? Koska he eivät uskalla kohdata itseään.
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Lux

Re: Suhde luontoon

Post by Lux »

Tnahara wrote:
Gestas wrote: Yli kahdenkymmenen vuoden pakotettu asuminen pk-seudulla on juurruttanut minuun varsin syvän vihan kaupunkeja kohtaan, jopa ongelmaksi asti, mutta tästäkin olen oikeastaan päässyt yli (yleisellä tasolla, helsinki-espoo-vantaa akselia pidän edelleen Suomen persereikänä, kauniisti asia ilmaistakseni)
Joudun nyt esittämään vastalauseen tähän sangen provokatiiviseen lauseeseen. Pk-seutu on kuitenkin vielä varsin kaunista aluetta, pitäen sisällään myös ihan puhdastakin luontoa, varsinkin ulompia reunoja kohti kulkiessa. Pk-seudulla koko elämäni asuneena täytyy sanoa, että vain murto-osan tästä ajasta olen kokenut asuvani kaupungissa.
En voi tietysti puhua kuin omasta puolestani, mutta ainoa mielikuva mikä minulle henkilökohtaisesti on jäänyt esim. taannoisesta Vantaan ja Helsingin vierailusta on muistot ja kuvat laatikkomaisista lähiöistä ilman minkäänlaista varsinaista keskustaa, loputtomista keskenään risteilevistä, mihinkään käytännössä johtamattomista moottoriteistä, ruuhkista vittuuntuneine, kiireisine ja stressaantuneine ihmisineen, huoltoasemista pakollisine pikaruokaloineen ja veikkausbootheineen keltaisen lehdistön ja alhaisen pornografian saastuttamana, saastaisista teiden reuna-alueista, teitä reunustavista teollisuushelveteistä, mainoskylteistä, juurettomista tyhjäkatseisista ihmisistä etsimässä seuraavaa hetkellistä tyydytystä, baariterasseista pukeutumiseltaan ja käytökseltään lähinnä sirkuspelleä muistuttavine idiootteineen jne. ad nauseam.

Toki pääkaupunkiseudun ympäröivillä alueilla on vielä hyvin kauniitakin seutuja, esim. Nuuksion kansallispuisto vastaavineen, mutta muuten yllämainittu on tämän yksisilmäisen irminsuliin itsensä hirttäneen patavanhoillisen pessimistin näkemys kyseisestä edistyksen ja sivistyksen kehdosta.
Kain wrote:Kyllä esimerkiksi taannoin Venäjällä käydessä sielun silmä lepäsi myös niissä ohikiitävissä saastuneissa pelloissa ja poltetuissa metsissä, jonka ihmisen mekaaninen käsi oli tyystin kaiken raiskannut - näin ollen ensisijaisesti puhutellen esteettistä silmää, mutta myös subjektiivisena projektiona ilmensi hyvin ns. ilmakoetta tahi tyhjyyden kokemusta. Esteettisyyttä ei pidä siis unohtaa universaaleja etsiessä tietynlaisen psykologian herättäjänä, sillä ei niitä temppeleitäkään turhaan koristella muistuttamaan neofyytteja missä ovat ja mitä tekevät. (Kunnon joogin temppeli on tietysti mielessään ja sydämmessään).
Tätä kirjoittaessani velipoika häiritsee keskittymistäni sahaamalla lähimetsässä puita moottorisahalla matalaksi, ja muutenkin on lähistöltä lakoutunut kaunista ja rakasta metsää oikein urakalla mm. UPM Kymmenen toimesta maailman loputtomia paperi-, roskalehti- ja mainosmääriä ja muita turhuuksia ruokkimaan. Ymmärrän kyllä tuon näkemyksen, että tulee osata nähdä "omanlaistaan kauneutta" myös ihmisen luomassa tuhossa ja rappiossa mikä on osa tämän aikakauden universaalia rappiota ja tuhoa, jotta kykenee muuttamaan nämä tuhoavat seikat sisäiseksi valaistumiseksi - mutta millään muulla tavalla en kykene tai halua niitä "ymmärtää" jonain kuvitteellisen edistyksen merkkeinä. (Suositeltavaa elokuva-katsottavaa asiaan liittyen: Koyaanisquatsi & Powasquatsi)

SydäMeen puolestaan ei edelleenkään mahdu kahta ämmää! ;)
Kain wrote:Miksi lopulta monet ns. tavalliset ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä? Koska he eivät uskalla kohdata itseään.
Touché! Tämä tulee hyvin ilmi siinä, miten hyvin monen ihmisen pitää nykyisin yrittää täyttää jokainen mahdollinen hiljainen hetki jonkin ärsyttävän hilavitkuttimen luomalla tyhjänpäiväisellä hölynpölyllä, hissimusiikilla tai muulla metakalla - muuten sisäinen tyhjyys alkaisi varmasti ahdistamaan. Kaikista huvittavinta on se, että nähtävästi ihmiset kuvittelevat olevansa jotenkin paremmin kosketuksissa "toisiinsa ja todellisuuteen", kun pitävät esim. televisiota päivät pitkät auki ollessaan muuten yksin. MIKÄÄN ei voisi olla kauempana Todellisuudesta kuin tällainen harhan vaahdon päällä limbossa kelluminen.
Sûrya-Ishtara
Posts: 42
Joined: Wed Jun 02, 2010 10:30 am
Contact:

Re: Suhde luontoon

Post by Sûrya-Ishtara »

Nagahel wrote:Kaikista huvittavinta on se, että nähtävästi ihmiset kuvittelevat olevansa jotenkin paremmin kosketuksissa "toisiinsa ja todellisuuteen", kun pitävät esim. televisiota päivät pitkät auki ollessaan muuten yksin. MIKÄÄN ei voisi olla kauempana Todellisuudesta kuin tällainen harhan vaahdon päällä limbossa kelluminen.
Sinänsä näen tämän ainoastaan surullisena faktana, että ihmiset ovat menettäneet kosketuksena hermafrodiittiseen luontoonsa omassa itsessään, ja etsivät juuri tämän vuoksi "kadonnutta" osapuoltaan täysin muualta kuin pitäisi. Ei huvittavaa, vaan traagista, että niin monet ihmiset eri aikakausina ovat täysin ymmällään ongelman todellisesta luonteesta.

Pahoittelen sivuraiteelle menemisestä.
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

Post by Zetekh »

Nagahel wrote: Tätä kirjoittaessani velipoika häiritsee keskittymistäni sahaamalla lähimetsässä puita moottorisahalla matalaksi, ja muutenkin on lähistöltä lakoutunut kaunista ja rakasta metsää oikein urakalla mm. UPM Kymmenen toimesta maailman loputtomia paperi-, roskalehti- ja mainosmääriä ja muita turhuuksia ruokkimaan. Ymmärrän kyllä tuon näkemyksen, että tulee osata nähdä "omanlaistaan kauneutta" myös ihmisen luomassa tuhossa ja rappiossa mikä on osa tämän aikakauden universaalia rappiota ja tuhoa, jotta kykenee muuttamaan nämä tuhoavat seikat sisäiseksi valaistumiseksi - mutta millään muulla tavalla en kykene tai halua niitä "ymmärtää" jonain kuvitteellisen edistyksen merkkeinä. (Suositeltavaa elokuva-katsottavaa asiaan liittyen: Koyaanisquatsi & Powasquatsi)


Sittenkun aiemmin mainitsemani "yksittäisestä yleiseen" -metodi esteettisten (ja eettistenkin) stimulaatioiden kautta on läpikäyty, niin mainitsemasi kautta taidetaankin päästä siihen, että se kauneus ja läheisyys on kaikkialla - muodosta ja estetiikasta viis; oli kyseessä jylhät metsät, kumisevat harjut, Nikein teollisuusalue tai Tsernobyl. Ensiksi painotetaan muotoa stimulanttina (Esteettinen), sitten sääntöjä (Eettinen, johon liittyy tietysti se, että minkälaiset teot ajoivat miljöön sellaiseksi kuin se on) ja lopulta muodotonta (Uskonnollinentaso, thanks Kierkegaard!). Tämä ei tietysti tarkoita, etteivätkö kaikki tasot voisivat olla myös yhdessä.

Nagehel wrote: Touché! Tämä tulee hyvin ilmi siinä, miten hyvin monen ihmisen pitää nykyisin yrittää täyttää jokainen mahdollinen hiljainen hetki jonkin ärsyttävän hilavitkuttimen luomalla tyhjänpäiväisellä hölynpölyllä, hissimusiikilla tai muulla metakalla - muuten sisäinen tyhjyys alkaisi varmasti ahdistamaan. Kaikista huvittavinta on se, että nähtävästi ihmiset kuvittelevat olevansa jotenkin paremmin kosketuksissa "toisiinsa ja todellisuuteen", kun pitävät esim. televisiota päivät pitkät auki ollessaan muuten yksin. MIKÄÄN ei voisi olla kauempana Todellisuudesta kuin tällainen harhan vaahdon päällä limbossa kelluminen.


Aye, ei tarvitse myöskään kauaa etsiä korrelaatioita, miksi juuri monet ns. paranormaalit ilmiöt poltergeisteistä tapauksiin "meeting with the spirits" tapahtuvat juuri kun olet yksin.

Nagahel wrote: SydäMeen puolestaan ei edelleenkään mahdu kahta ämmää! ;)


Damn :D
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Gestas
Posts: 19
Joined: Sat Jun 05, 2010 11:19 pm

Re: Suhde luontoon

Post by Gestas »

Tnahara wrote:
Gestas wrote: Yli kahdenkymmenen vuoden pakotettu asuminen pk-seudulla on juurruttanut minuun varsin syvän vihan kaupunkeja kohtaan, jopa ongelmaksi asti, mutta tästäkin olen oikeastaan päässyt yli (yleisellä tasolla, helsinki-espoo-vantaa akselia pidän edelleen Suomen persereikänä, kauniisti asia ilmaistakseni)
Joudun nyt esittämään vastalauseen tähän sangen provokatiiviseen lauseeseen. Pk-seutu on kuitenkin vielä varsin kaunista aluetta, pitäen sisällään myös ihan puhdastakin luontoa, varsinkin ulompia reunoja kohti kulkiessa. Pk-seudulla koko elämäni asuneena täytyy sanoa, että vain murto-osan tästä ajasta olen kokenut asuvani kaupungissa.
Ei anneta rumien asioiden peittää silmiämme kauneudelta!
Eipä tarkoitukseni ollut varsinaisesti provota, vaikka ilmaisu kieltämättä sen kuvan antaakin. Meikäläisen ilmaisu vaan on usein melko suoraa, hah. Kyseessä on vain oma henkilökohtainen negaationi pk-seutua kohtaan, joka helposti syntyy, kun joutuu käytännön pakosta asumaan alueella, jota ei tunne kodikseen, eikä sitä kannata mitenkään yleistää, oikeassa olet. Vaikka tietyt alueet, joita olen joutunut katselemaan, varsin vastenmielisiä ovatkin. Totta, että etelässä on paljon kaunista luontoa, ja monet ulkoilualueet ovat tulleet varsin tutuksi itsellenikin, etenkin Nuuksio, en voi edes laskea montako yötä sielläkin olen viettänyt. Fra Nagahel tuossa ilmaisi täydellisesti sen kokemuksen taannoisesta asuinalueestani, jota nimitin Suomen persreiäksi.
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhde luontoon

Post by Aquila »

Gestas wrote:
Eipä tarkoitukseni ollut varsinaisesti provota, vaikka ilmaisu kieltämättä sen kuvan antaakin. Meikäläisen ilmaisu vaan on usein melko suoraa, hah. Kyseessä on vain oma henkilökohtainen negaationi pk-seutua kohtaan, joka helposti syntyy, kun joutuu käytännön pakosta asumaan alueella, jota ei tunne kodikseen, eikä sitä kannata mitenkään yleistää, oikeassa olet. Vaikka tietyt alueet, joita olen joutunut katselemaan, varsin vastenmielisiä ovatkin. Totta, että etelässä on paljon kaunista luontoa, ja monet ulkoilualueet ovat tulleet varsin tutuksi itsellenikin, etenkin Nuuksio, en voi edes laskea montako yötä sielläkin olen viettänyt. Fra Nagahel tuossa ilmaisi täydellisesti sen kokemuksen taannoisesta asuinalueestani, jota nimitin Suomen persreiäksi.
Varsin ymmärrettäväähän tuo, että väkisin väärässä paikassa oleminen ei tee hyvää. Mutta hienoa, jos nykyisin asia on paremmin! Itse kotiseuturakkaana ihmisenä tunsin vain tarpeelliseksi ilmaista oman kantani. Toki kaikkialta löytyy negatiiviset ja positiiviset puolensa, ja varsinkin suuremmalla paikkakunnalla kaikki eri puolet ovat voimakkaammin esillä, ja pistävät sen mukaan silmään mihin oma luonne tarttuu. Varmasti vähintään oppii tietämään, mistä se oma paikka löytyy ja mistä ei.
Lux

Re: Suhde luontoon

Post by Lux »

Kain wrote:Sitten kun aiemmin mainitsemani "yksittäisestä yleiseen" -metodi esteettisten (ja eettistenkin) stimulaatioiden kautta on läpikäyty, niin mainitsemasi kautta taidetaankin päästä siihen, että se kauneus ja läheisyys on kaikkialla - muodosta ja estetiikasta viis; oli kyseessä jylhät metsät, kumisevat harjut, Nikein teollisuusalue tai Tsernobyl.
Minä en ainakaan pääse. Ainoa asia jylhän metsän huminan tai kosken kuohun vertaamisessa ja samaistamisessa kylmän mekaaniseen pauhuun ja kammottaviin teollisuuskomplekseihin on siinä, että ne ovat molemmat ei-inhimillisiä asioita, joista puuttuu "the human sense"; mutta siinä missä jylhän metsän huminassa ja kosken pauhussa voi kuulla elävän hengen ja nähdä pyhyyden arkkityyppisen manifestaation, on teollisuuslaitoksen mekaaninen kylmyys ainoastaan luotaantyöntävää, etäännyttävää, epäinhimillistävää. Tietysti Henki on läsnä kaikessa, myös näissä asioissa, mutta ilmennyksen syklisen lain mukaan niin minimaalisessa määrässä kuin se on ylipäätään mahdollista. Tämä ei ole uskoakseni edes subjektiivinen tai relatiivinen asia, vaikka niin joku haluaisikin väittää. Sanonta "seura tekee kaltaisekseen" pätee myös tässä yhteydessä, vaikkakin täysin eri tavalla kuin yleisesti käytettynä.
Kain wrote:Aye, ei tarvitse myöskään kauaa etsiä korrelaatioita, miksi juuri monet ns. paranormaalit ilmiöt poltergeisteistä tapauksiin "meeting with the spirits" tapahtuvat juuri kun olet yksin.
Tämä lienee taasen "sensitiiveille" helposti tapahtuva aiemman materialisaation ja "solidifikaation" aiheuttama vastakohta ja komplementti, jonka seurauksena ennen pitkää alkaa näkyä "aukkoja suuressa vallissa" ja infra-psyykkiset ilmiöt vailla mitään suoranaista yhteyttä henkiseen maailmaan alkavat helposti aiheuttaa äärimmäisen haitallisia tapahtumia. Siinä missä joku new age -uskovainen voi nähdä tällaisissa seikoissa henkisen ja psyykkisen kehityksen merkkejä, niin tosi asiassa kyse on melkein poikkeuksetta täysin päinvastaisesta asiasta. Kaiken maailman Mikaelit ja Hilarionit "kanavoituine viesteineen" joutavat mahdollisimman nopeasti planetaariseen viemäriin.
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

Post by Zetekh »

No nyt olemme päässeet redusoimalla avainsanoihin mekaaninen ja elävä(?).

Jotta Hermes Trismegistoksen "as above, so below" tulisi ymmärretyksi, tarvitsemme laventaa/supistaa subjekti ja objekti samannimisiksi - jotta aksiooma kävisi toteen.
Naiivin realismin käsitys näkee ihmisen elävänä & tietoisena, sekä kosmoksen mekaanisena ja kylmänä. Vastoin taas jokin monista maailmanuskonnoista näkee taas ihmisen mekaanisena ja kylmänä, kun taas kosmoksen elävänä & tietoisena (Mm. Ihmiset ovat vain jumalan astioita). Ongelma on, että tällä tavoin subjekti ja objekti ovat liian kaukana toisistaan, joka aiheuttaa ihmisen erkaantumisen luonnosta, hengestä ja lopulta jopa itsestään (Individualisaatio).

Oleellista on, että merkityksen ja EGO:n yhdistäminen kaikkeuteen tapahtuu tai ei lakkaa (tämä on nähtävä tietoisella tasolla), joten kosmosta ja ihmistä (subjektia ja objektia) ei tule eroittaa toisistaan nimittämällä ne erinimisiksi - vaan jos Kosmos on elävä, niin on myös ihminen & jos kosmos on mekaaninen, niin on myös ihminen.
Miksi näin? Koska tosiasiassa jos tarkastelemme tuota mekaanisuutta ja tietoisuutta, niin löydämme lopulta niiden olevan samoja asioita. (Mekaanisuuden ongelmana on se, että lipsutaan päämäärättömyyteen ja tietoisuuden ongelma on se, että tapahtumat nähdään vain Deus ex machinan jatkumona). Jos haluat tästä keskustella vielä tarkemmin (Huom. Kuinka TELOS voidaan asettaa molempaan, niin mekaaniseen kuin tietoiseen), niin voin selventää näkemystä tarkemmin - tämä oli vain tässä kontekstissa sivujuonne joka perustelee de facto asian.

Nagahel wrote: Tietysti Henki on läsnä kaikessa, myös näissä asioissa, mutta ilmennyksen syklisen lain mukaan niin minimaalisessa määrässä kuin se on ylipäätään mahdollista. Tämä ei ole uskoakseni edes subjektiivinen tai relatiivinen asia, vaikka niin joku haluaisikin väittää. Sanonta "seura tekee kaltaisekseen" pätee myös tässä yhteydessä, vaikkakin täysin eri tavalla kuin yleisesti käytettynä.


On mielenkiintoista muistaa se, että "kumisevat harjut" ovat muovanneet ihmisiä alemmat elementaariolennot, kun ne "tehtaan jylskeet" taas itse "jumalan kuvat".

Todellisuus lienee yksi prosessi, jossa rumat maalaa kauniita kuvia ja kauniit kuvat oksentavat paskaa, jonka jälkeen tämä paska maalaa entistä hienompia kuvia...... ja näin ollen uskaltaisin väittää, että kyse on ainoastaan esteettisestä ja eettisestä minus uskonnollinen näkemyksestä - jos täytyy erottaa tuolla tavoin ilmenneen maailman muotoja (Ei se liene kauhea asia kuitenkaan, viime kädessä, sillä voihan nuo kaikki läpikäytyään käyttää tasoja miten huvittaa)

Jos tämä käsittelemämme pyhyys ja kauneus on henkeä tai metafysiikkaa, niin en osaa nähdä kuinka se voi rajoittua, muutenkuin esteettisesti ja / tai muotoon sidottuna - jos ja kun se on muodonta ja näin rajatonta. Ymmärrän siis pointtisi, mutta nämä kaksi näennäisesti erilaista miljöötä kumoavat toisensa, niiden sisäisten olemusten tajuttuaan jolloin päästään niistä pois, tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö voisi silti arvottaa niitä, mutta objektiivisuutta en uskaltaisi tässä kuitenkaan kuuluttaa.

..sama voima, eri vaatteet & sama työnantaja, eri työntekijät.

"Kether on jumalan takana,
jumalan takana ei ole mitään;
Ketheriä ei ole olemassa"
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Lux

Re: Suhde luontoon

Post by Lux »

Kaikista vähiten tarkoitukseni oli redusoida todellisuutta pseudo-antiteesien "elävä/ei-elävä" tai "mekaaninen/orgaaninen" välille, vaan pikemminkin osoittaa mm. asioiden arkkityyppinen symboliikka, niiden kykyä heijastaa todellisuuden eri tasoja / alueita liittyen mm. syklisiin lakeihin ja mekanisaatioon.

Palaan itse keskusteluumme paremmalla ajalla, mutta sillä erää suosittelen allekirjoittanutta asian huomattavasti paremmin ja syvällisemmin ilmaisseen R.Guénonin kirjaa 'The Reign...', ja siitä aivan erityisesti lukuja 8, 14, 22, sekä 37. Kirja löytyy mm. täältä: The Reign of Quantity & the Signs of the Times
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

Post by Zetekh »

Nagahel wrote: Kaikista vähiten tarkoitukseni oli redusoida todellisuutta pseudo-antiteesien "elävä/ei-elävä" tai "mekaaninen/orgaaninen" välille, vaan pikemminkin osoittaa mm. asioiden arkkityyppinen symboliikka, niiden kykyä heijastaa todellisuuden eri tasoja / alueita liittyen mm. syklisiin lakeihin ja mekanisaatioon.


Tuossa oli vielä sellainen avainsana selkeyttämään:
Symboliikka, symboli kuitenkaan ei viittaa objektiin kausaalisen yhteyden tai sisäisten ominaisuuksiensa perusteella. Ikoni taasen tekee näin, ja jos luonto on symboli niin heijastus on symbioosi, jos ikoni - niin heijastus on esteettinen (tai arkkityyppistä jossain tapauksissa. Nefastos sanoi taannoisessa keskustelussa tähän liittyvän asian erittäin hyvin: On olemassa oikeasti korkeakulttuuria jossa arkkityypit ovat melkein jo muodon tasolla, kun taas arkkityypit voi löytää jostain sohvanreunuksestakin jos mieli osaa nähdä. Kyse on kuitenkin siinä, että arkkityyppi ei ole muodon/ikonin/whatever tasolla vaan tulkitsija on arkkityypin tasolla josta syystä se saa näkemään myös sen sohvanreunuksen sateenkaaritienä jumalan luo (New Agen Ongelma on erottaa nämä kaksi - Tämä siis subjektiivisuuden ja relatiivisuuden tukijana, eli ei vähennä kokemuksen ja heijastuksen arvoa vaikka olisikin kumpi tahansa ilmenemismuodoista).

Nagahel wrote: Palaan itse keskusteluumme paremmalla ajalla, mutta sillä erää suosittelen allekirjoittanutta asian huomattavasti paremmin ja syvällisemmin ilmaisseen R.Guénonin kirjaa 'The Reign...', ja siitä aivan erityisesti lukuja 8, 14, 22, sekä 37. Kirja löytyy mm. täältä: The Reign of Quantity & the Signs of the Times


Ok. jatkakaamme! Vilkaisen tuota kirjaakin.
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Locked