Muutoksia elämäntavoissa?

[obnoxion]

Frater Monumentum, sinä elät selvästi hyvin rikasta, jopa väkevää elämää. Tällainen elämä on miehelle sopivaa. En näe mitään syytä moittia sinua. Voi kunpa jokaisella lihaa syövällä sisarella ja veljellä olisi yhtä kunnioittava suhde saaliiseensa!

Eniten kunnioitusta herätti kuitenkin viestistäsi henkivä rehellisyys, vilpitön avoimmuus ja itsensä alttiiksi laittaminen. Juuri tällaista henkeä toivoisin herääväksi foorumillamme laajemminkin. Se syökö lihaa, juoko kaljaa tai polttaako savukkeita ovat pikku asioita verrattuna siihen, jos ihmiseltä puuttuu rehellisyyttä, ymmärrystä, uhrivalmiutta ja sydämen puhtautta. Sinusta, frater Monumentum, en ole huolissani.

Tähän väliin kysymys muille foorumin käyttäjistä ja lukioista: Kun astutte luontoon, tunnetteko ne energiat mitkä ympärillänne vaikuttavat ja lävitsenne virtaavat? Tunnetteko, millaiset energiat kulloinkin ympärillänne vaikuttavat? Tunnetteko ne paikat milloin saatte yhteyden itseenne ja absoluuttiin varmimmin(vert. suuri valaistunut ja viisas vuoren huipulla), tunnetteko luonnon negatiivisen ja positiivisen energian virrat?
Tiedostaako teidän sisäinen minänne metsästä missä virtaa minkäkinlainen energia?

Olen perinyt äidiltäni shamaaniperinteen käytännöt, ja luonto on kirkkoni. Voin täysin samaistua tuohon mitä sanoit.

Ja sanottakoon, että vaikka en syö lainkaan lihaa, olen käyttänyt kuitenkin esimerkiksi rumpua, jossa on eläimen nahasta valmistettu kalvo. Se miten kerroit kunnioittavasi saalista, samoin tunnen sitä eläintä kohtaan jonka nahasta tai luusta valmistan välineeni tai vaatteeni. Ja väitän että eläin ymmärtää sellaista tarvetta joka ei haaskaa, eikä vaadi ylellisyyttä.

Toki on sanottava että metsästäjän ja saalliin välinen suhde ei olle sillä tavalla pyhä kuin se ennen oli, ja väkivallan kaikissa muodoissaan on lopulta lakattava. Mutta yhtä totta on että meidän on edettävä varovasti ja askel kerrallaan, jos tahdomme tehdä pysyvää edistystä. Kaikesta ei voida luopua välittömästi.

[Lux]

Lyhyesti ja yksinkertaistettuna: Näkisin maailman 666 kertaa ennemmin olevan täynnä fra Monumentumin kaltaisia henkilöitä kuin esim. tyhjiöpakattuja mädäntyneitä ruhoja & pikaruokaa suurkuluttavia ylipainoisia "menestyjiä", post-moderneja "vihreitä" cityhippihumanisteja, tai kasvissyöjiä joille ei ole kuitenkaan ongelma eikä mikään kääriytyä uusimpiin nahkaisiin tai muovisiin muotivaatteisiin illan teknoreiveihin suunnatessaan.

Fra M, luonnonläheisenä ihmisenä pystyn samaistumaan erittäin hyvin noihin mainitsemiisi asioihin ja kaikkin kysymyksiisi voin vastata ehdottomasti ja vilpittömästi "kyllä". Olen itsekin harkinnut palaamista takaisin lihansyönnin pariin siten, että opettelisin metsästämään ravintoni ja käyttämään siitä kaiken liikenevän "uskonnollisella" tai ritualistisella tavalla hyödyksi, mutta tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista tai edes käytännössä mahdollista; jos joskus muutan maaseudulle tai metsän siimekseen asumaan, niin tämä vaihtoehto on hyvin mahdollinen kalastamisen ohella.

[Thelemist]

Tällainen kyky - sillä se on sitä, vaikka se saattaisikin profaanista näkökulmasta katsoen vaikuttaa suurelta heikkoudelta - laajamittaiseen empatiaan, surun ja kärsimyksen kokemiseen on osoitus merkittävästä sielullisesta kehitysasteesta. Tämä "surun visio" / "sielun pimeä yö" on mitä väkevimmin Binah-Saturnuksen alaisuudessa tapahtuvaa mortifikaation, kuolettamisen prosessia. Olennaisinta tässä vaiheessa on ymmärtää se, että kyse ei ole - henkilökohtaisia erehdyksiä ja puutteita lukuun ottamatta, jotka on osattava valjastaa henkiseksi voimaksi - koskaan täysin tai edes lainkaan yksilön omasta vaan koko maailman kärsimyksestä, jonka avautuva ja herkistynyt sielu kokee persoonassaan laajamittaisena puristuksena, ahdistuksena ja surumielisyytenä. Kyse on siitä, että yksilön korkeampi minä (Ego) on hereillä henkisessä maailmassa. Tämän asian ymmärtäminen auttaa myös kyseisen kokemuksen ja koetuksen läpäisemisessä, sillä sen epätoivoa ja mahdollisesti myös suurimittaista vihaa ruokkiva polte voi muuttua suureksi erehdykseksi tai ainakin esteeksi, mikäli henkilö alkaa katsoa maailmaa liian lohduttomalta ja pessimistiseltä kannalta.

Tässä on oikeastaan pähkinänkuoressa koko tietty henkisen kasvuni aika - sanoisinko että omakohtaisen kokemukseni kautta se saa jo yleismaailmallisia sävyjä.
Kiitoksia tästä.

"Sielun pimeän yön" tms. arvojen tai yleisen maailmantilan kyseenalaistamisen kautta.
(Uskonnollisena terminähän se rinnastuu Kristuksen ylösnousemuksen tai jumaluuden epäilyyn) Saturnus - teemaa, ja tätä surun ja henkisyyden polariteetin tarkastelua olen myös viljellyt taiteellisissa töissäni (bändiprojekti Profetus) jo pidemmän aikaa,
ja juuri tuo ed. mainittu mortifikaation taito on oikein elettynä (kuten myös sen vaiheen mahdollinen ylittäminen) avain suht täydellistyvään elämään.

Kasvissyönnin aloittaminen on ollut itsellekin todella tärkeä tukipilari, niin kehollisesti kuin varsinkin henkisesti. Nyt arviolta puolisen vuotta sitä kokeiltuani on se kasvattanut tietoisuutta niin omaan itseen kuin ympäröivään maailmaan. Myös aiemmin mainitut metsäkävelyt ja nyt myös pidemmät vaellusretket ovat aina puhdistaneet ilmaa, siinä missä liikunta tai meditaatio puhdistaa kehoa ja syventynyt lukeminen mieltä.
Tv:tä en ole itsekään omistanut kohta kymmeneen vuoteen - ja mitä kauempana sen tarjoaman vaikutemaailman saan pidettyä sen parempi.
Luonto (tai jatkuva omaan luonnolliseen olotilaan pyrkiminen) on asia, mikä minun täytyy pitää aina lähelläni, tapahtui se sitten kivitalojen keskellä tai erämaassa.

-A

[Monvmentvm]

Niinkuin aiemmassa viestissäni totesin olen lihansyöjä. Ja tarkoituksenani ei ole kritisoida vegaaniutta taikka ylistää lihansyömistä. Mutta haluan aiheuttaa kuitenkin jonkinlaista ajatusten vaihtoa edellä mainituista asioista.

Myönnän vilpittömästi, kasvisruoka on hyvää ja itsekkin sitä syön enenemissä määrin. Samoin kuin myönnän vilpittömästi, ettei kaikki liha mitä itse syönkin olisi minun itseni saalistamaa ja näin ollen jotenkin "hyväksyttävämpää".

Ensimmäinen kysymys Teille jotka olette kasvisruokavalion valinneet(kunnioitain teitä) että, mikä, Mikä on ollut Perimmäinen syy luopua eläinperäisestä ravinnosta? Okkultistinen? Eettinen? Vai joku muu?

Toinen kysymys Teille jotka olette kasvisruokavalion valinneet: Onko teillä itsellänne lemmikkejä? Koiria, kissoja, mitä vain eläinkunnan eläviä? Jos syy eläinperäisestä ravinnosta luopumisesta ja eläinten kunnioittamisesta elävinä Äiti Luonnon kuvinaan on eettinen, niin mielestäni eikö ole tilanne silloin ole kuitenkin oikeasti ristiriidassa Teidän itsenne valitseman polun kanssa?

On todella kärjistettyä mitä itse nyt esitän mutta, jos me okkultisteina kunnioitamme luomakuntamme alempia veljiä, niin kuka voi väittää Teistä, katsovansa jalkoihinsa joka askeleella ja varoen astumasta minkään elävän päälle: Onko Teistä kukaan ajatellut luomakunnan eliöllä tiettyä arvoasteikkoa, onko pahempi tappaa nisäkäs vai hyönteinen?

Kysymykseni ovat, tiedän, kärjistettyjä ja provosoivia, mutta monikaan teistä ei ole oikeasti kertonut syitä kasvisruokavalioon siirtymisestä? Olen vain utelias tietämään mitkä voimat ovat toimineet vaikuttimina valintanne tehtyänne ruokavalionne suhteen?

Jos tunnette ettei nämä kysymykset ole julkisesti tällä foorumilla käsiteltäviä asioita niin älköön siis niihin noteeratko taikka lähestykää vaikka yksityisviestin muodossa, jos ylläpito toteaa viestini aiheettomaksi ja tarpeettomaksi niin poistettakoon tämä viesti välittömästi.

Tarkoitukseni vilpittömästi ja sanojeni takana seisten, ei ole arvostella ketään taikka mitään vaan, vaan olen vilpittömästi ja aidosti kiinnostunut aiheesta.

...a.O.a...
-Fiat Nox-

[Nefastos]

Mikä on ollut Perimmäinen syy luopua eläinperäisestä ravinnosta? Okkultistinen? Eettinen? Vai joku muu?

Mielestäni nämä kaksi, okkulttinen & eettinen, ovat lopulta sama asia: okkultismi on henkisen elämän rakenteiden tarkastelua ja elämistä niiden mukaan, ja siten sen käytäntö on aina myös eettistä laatua. Jopa "alaspäinen tie" on lopulta, kun tietoisen ratkaisun hetki asteittain tulee, eettinen valinta. Ihminen ei syötä itseään kadotukselle sen vuoksi että saisi siitä itselleen kiksejä vaan siksi, että sellaiseen tilanteeseen tullut ihminen on mieleltään muuntunut käsittämään tuon ratkaisun eettisesti oikeaksi. Lopulta tämä perustuu virhekäsitykselle ja yksipuoliseksi vammautuneelle kehitykselle, mutta siinä on kuitenkin kiistatta "jotakin sankarimaista", kuten Ervast oikein toteaa. Kaikki aidosti okkulttiset valinnat ovat eettisiä valintoja.

Onko teillä itsellänne lemmikkejä? Koiria, kissoja, mitä vain eläinkunnan eläviä? Jos syy eläinperäisestä ravinnosta luopumisesta ja eläinten kunnioittamisesta elävinä Äiti Luonnon kuvinaan on eettinen, niin mielestäni eikö ole tilanne silloin ole kuitenkin oikeasti ristiriidassa Teidän itsenne valitseman polun kanssa?

En aivan saanut kiinni ideasta. Tarkoitatko, että olisi epäjohdonmukaista eristää eläimiä luonnosta (sanan suppeammassa merkityksessä) ja ottaa niihin valta-asema pitämällä eläintä lemmikinä, mutta kuitenkin pidättäytyä tuollaisesta vallankäytöstä siinä mielessä, että käyttäisi eläimiä ravinnokseen? Vai tarkoititko jotain muuta?

On todella kärjistettyä mitä itse nyt esitän mutta, jos me okkultisteina kunnioitamme luomakuntamme alempia veljiä, niin kuka voi väittää Teistä, katsovansa jalkoihinsa joka askeleella ja varoen astumasta minkään elävän päälle...

Se mikä tuntuu toisessa yhteydessä ja toisentyyppiselle ihmiselle hyvin kaukaa haetulta on toiselle mitä luontevinta toimintaa. Nykyihmiselle mahdollisimman absoluuttinen tappamattomuuden periaate on lähes käsittämätöntä, mutta filosofisesti ja eettisesti ja käytännössä siinä ei ole ongelmaa, eikä se edellytä mitään erityistä fanatismia tai haihattelua tai itseihailua.

Onko Teistä kukaan ajatellut luomakunnan eliöllä tiettyä arvoasteikkoa, onko pahempi tappaa nisäkäs vai hyönteinen?

Luonnollisesti asteikko, sekä evolutiivisesta herkkyydestä että muista asioista johtuva, on olemassa. Vaikka tappaminen olisi lähtökohtaisesti väärin, on silti eri asteita tuossa tappamisessa: tappaa sodassa on parempi kuin murhata rahan takia, ja teurastaa sika ei herätä samaa ankaraa karmaa kuin ihmisolennon tappaminen. Samalla periaatteella astua kastemadon päälle on varsin eri asia kuin ampua orava ilmakiväärillä. Tästä ei voida vetää sitä johtopäätelmää, että rapatessa roiskuu ja saman tien voi tappaa vähän enemmänkin.

Miksi näin sitten on? Koska muodollinen hermosto antaa siihen inkarnoituvalle tietoisuudelle enemmän tai vähemmän kehittyneen yhteyden muodolliseen maailmaan, ja tappaminen katkaisee tietoisuuden sidoksen tuohon muotomaailmaan. Mitä herkempi oli tietoisuuden väline, sitä suurempi oli tietoisuuden läpituloaste maailmaan, ja sitä suurempi oli tappamisen "synti". Ei ole kappaletta vailla tietoisuutta, mutta tietoisuuden ilmentymät joilla hermostollinen herkkyys on pienempi tai sitä ei ole, kärsivät aina suhteessa pienempää tuskaa ja haittaa siitä, että ne heitetään väkivaltaisesti pois tämän maailman yhteydestä. Jälleen kerran, pahan problematiikka liittyy erottamattomasti jälleensyntymisajatukseen. Jos pidämme tietoisuutta vain lihan oheistuotteena, mitä haittaisi tappaa? Olisi melkeinpä armonteko poistaa niin paljon olentoja kuin mahdollista absoluuttisen ei-olemisen hellään syliin tästä kärsimysten maailmasta. Mutta se ei ole mahdollista; tietoisuus jatkaa olemassaoloaan, myös eläimen tietoisuus omalla tavallaan, ja sen elämän katkeaminen on häiriö, joka heti etsii uutta sopusointua ja uuden syntymän mahdollisuutta. Tapetun mieleen on tappamisessa iskostettu se väkivaltainen impulssi, joka repäisi sen pois muodon maailmasta, eikä se tule tyhjäksi eikä lakkaa vaikuttamasta sen enempää kuin kaunis sana tai oikea opetus.

Vegetarismista tai tappamattomuudesta on turha ryhtyä luomaan sellaista pyhää lehmää, josta tulee vain muotoseikka ja kannustin tekopyhyyteen. Mutta yhtä väärin on leimata vegetarismi jonkinlaiseksi elämästä vieraantuneeksi haihatteluksi; sellaisesta ei lähtökohtaisesti ole kysymys tappamattomuusperiaatteessa sen enempää kuin muussakaan okkultismissa, joka kaikkineen on maailmallisesta näkökulmasta lähtökohtaisesti jotain aivan käsittämätöntä.

Tarkoitukseni vilpittömästi ja sanojeni takana seisten, ei ole arvostella ketään taikka mitään vaan, vaan olen vilpittömästi ja aidosti kiinnostunut aiheesta.

Toivon mukaan myöskään näistä vastauksista ei herännyt kritiikin tuntemuksia, mitä en lainkaan tarkoittanut. On erittäin nihkeä ja epämiellyttävä ajatus ajatella vegetarismia, tappamattomuusperiaatetta tai ylipäätään mitään ajatusta nostettavaksi esiin dogmina. Munkkimainen henkilö joka pidättäytyy kaikesta eikä tee pahaa kärpäsellekään voi helposti kuivettua tarpeettomaksi koristeeksi olemassaolon nurkkauksessa; parempi on elää omien vakaumustensa mukaan sellaisina kuin ne parhaaksi näkee. Blavatsky ja Ervast söivät molemmat lihaa.

[Lux]

Samoin kuin myönnän vilpittömästi, ettei kaikki liha mitä itse syönkin olisi minun itseni saalistamaa ja näin ollen jotenkin "hyväksyttävämpää".

Tähän asiaan liittyen oma kantani on yksinkertaistaen ja turhia antiteesejä suuntaan tai toiseen muodostamatta, että kaikista eniten inhoan tai vastustan ylensyömistä ja liiallisuutta, ruuan hukkaan heittämistä, teennäisyyttä ja nirsoilua. Esimerkkinä: nykyisessä työpaikassani lentää täysin laadukasta, syömäkelpoista ja hyvää (liha-)ruokaa huomattavat määrät suoraan roskikseen ihmisten liian korkean elintason ja tympeän nirsoilun vuoksi, ja mikäli elimistöni vain ottaisi vastaan liharuokaa oireilematta, niin olisin jo siirtynyt takaisin sekaruokavalioon pelkästään tuhlaamista estääkseni. Syön myös jonkin verran kalaa jota minulle lahjoitetaan läheisten aktiivikalastajien toimesta, ja siitä kieltäytymistä "kasvissyönnin etiikan nimissä" pitäisin aika tympeänä touhuna.

Tämän viimeisimmän asian suhteen on tullut pohdittua mm. tonnikalan syöntiä aika tavalla: toisaalta tonnikalan ja kalaravinnon syöminen on helpompi "oikeuttaa" itselleen sen nimissä, että kalan "okkulttis-psyykkinen" vaikutus ei ole niin voimakas kuin lämminverisillä nisäkkäillä, eikä kalojen tarvitse elellä elämäänsä jonain navetan syöttöporsaina luotia odotellen tai teollisissa laitoksissa hilavitkuttimissa roikkuen; taas ympäristön ja luonnon kannalta olisi lienee kuitenkin perustellumpaa syödä vaikka lähituotettua nautaa kuin indonesiasta pohjolaan roudattua säilykettä, joiden pyynnin yhteydessä vieläpä vahingoittuu aimo määrä mm. delfiinejä vuosittain (yritän kyllä valita yleensä muutenkin jonkin muun kuin ananas-ydinpommi-sateenkaariyhtiön tuotteen aina tonnikalasta jogurttiin). Niinpä olenkin lähiaikoina päätynyt siihen, että tonnikala ja äyriäiset "must go".

Ensimmäinen kysymys Teille jotka olette kasvisruokavalion valinneet(kunnioitain teitä) että, mikä, Mikä on ollut Perimmäinen syy luopua eläinperäisestä ravinnosta? Okkultistinen? Eettinen? Vai joku muu?

Kuten sanottua, syön ihan jonkin verran eläinperäistä ravintoa, etenkin meijerituotteita. Kasvisruokaan suuntautuminen on ollut kuitenkin sekä käytännöllinen, terveydellinen, yhtä aikaa sekä rehellisen itsekäs että eettinen päätös. Teollisten lihalaitosten ja nyky-yhteiskunnan tavassa työstää eläinravintoa liukuhihnalta alati kasvaville niin sisäisesti kuin ulkoisestikin rappeutuville ihmismassoille on jotain äärimmäisen luotaantyöntävää, ja jos voin pysytellä niiden toiminnasta ja niihin liittyvistä seikoista mitenkään mahdollisimman täysin erossa ja vielä kaiken lisäksi elää huomattavasti terveemmin ja paremmin näin toimiessani, niin aina vain parempi.

Toinen kysymys Teille jotka olette kasvisruokavalion valinneet: Onko teillä itsellänne lemmikkejä? Koiria, kissoja, mitä vain eläinkunnan eläviä? Jos syy eläinperäisestä ravinnosta luopumisesta ja eläinten kunnioittamisesta elävinä Äiti Luonnon kuvinaan on eettinen, niin mielestäni eikö ole tilanne silloin ole kuitenkin oikeasti ristiriidassa Teidän itsenne valitseman polun kanssa?

Kaksi kissaa oli aikoinaan, mutta koimme vaimoni kanssa ettei niiden paikka ole kerrostalolähiössä vaan maalla (aikoinaan muuton yhteydessä vielä lemmikkieläinten pitäminenkin muuttui kielletyksi), jolloin lahjoitimme ne maaseudulla asuville vanhemmilleni. Siellä ovat elelleet siitä saakka varsin tyytyväisinä (jos kohta kissa onkin aika paha peto ympäröivän pieneliöstön kannalta). Eniten lemmikkieläinten pitämisessä häiritsee omalla kohdalla niiden liian pikainen inhimillistäminen ja "esineellistäminen" pelkiksi ihmisten mielihyvä- ja hellyysprojektioiksi, siinä missä traditionaalisesti "hyötylemmikkieläimet" saivat pysytellä aika pitkälti eläiminä. Joidenkin koirarotujen "jalostumisaste" ihmisen toiminnan seurauksena on yksinkertaisesti kipeää.

On todella kärjistettyä mitä itse nyt esitän mutta, jos me okkultisteina kunnioitamme luomakuntamme alempia veljiä, niin kuka voi väittää Teistä, katsovansa jalkoihinsa joka askeleella ja varoen astumasta minkään elävän päälle: Onko Teistä kukaan ajatellut luomakunnan eliöllä tiettyä arvoasteikkoa, onko pahempi tappaa nisäkäs vai hyönteinen?

Luonnossa on tietenkin olemassa hierarkia ja "arvojärjestys", kuten mm. Nefastos osoitti. Luonto todistaa eriarvoisuudesta joka askeleella. En ole ajatellut ryhtyä syöttämään itseäni paarmoille ja itikoille tai kuunnella tauteja levittävien sontakärpästen pörinää yhtään sen enempää minkään kuvitellun "empatian" nimissä; jos kohta joogimaisena mielentyyneys- ja antireaktioharjoituksena annankin kärpästen välillä pörräillä ja itikka-vampyyrien imeskellä.

[Monvmentvm]

Monvmentvm kirjoitti:Mikä on ollut Perimmäinen syy luopua eläinperäisestä ravinnosta? Okkultistinen? Eettinen? Vai joku muu?

Mielestäni nämä kaksi, okkulttinen & eettinen, ovat lopulta sama asia: okkultismi on henkisen elämän rakenteiden tarkastelua ja elämistä niiden mukaan, ja siten sen käytäntö on aina myös eettistä laatua. Jopa "alaspäinen tie" on lopulta, kun tietoisen ratkaisun hetki asteittain tulee, eettinen valinta. Ihminen ei syötä itseään kadotukselle sen vuoksi että saisi siitä itselleen kiksejä vaan siksi, että sellaiseen tilanteeseen tullut ihminen on mieleltään muuntunut käsittämään tuon ratkaisun eettisesti oikeaksi. Lopulta tämä perustuu virhekäsitykselle ja yksipuoliseksi vammautuneelle kehitykselle, mutta siinä on kuitenkin kiistatta "jotakin sankarimaista", kuten Ervast oikein toteaa. Kaikki aidosti okkulttiset valinnat ovat eettisiä valintoja.

Kyllä on toki näinkin, ja fra Nagahel saikin kiinni kysymykseni perimmäisestä tarkoituksesta. Aihealueena kun kuitenkin on muutokset elämäntavoissa, niin kysymykselläni hain juurikin sitä. Miten okkultismi on muuttanut elämäänne konkreettisesti? Mielestäni tässä tapauksessa esim. liittyen kasvisruokaan siirtymisessä on kuitenkin okkultismi ja eettisyys erotettava tavallaan toisistaan. Eettisyyteen liittyy mielestäni hyvin läheisesti myös ekologisuus, eli mitä hain takaa oli juurikin siinä onko, okkultismi muuttanut myös käsitystä ravintonne ekologisuudesta? Onko vaikkapa okkultistina itseä pitävälle vegaanille aivan sama ravintonne raaka-aineiden alkuperä? Itse ainakin koen okkultismin avaneen silmäni vasta todella sille mitä suuhuni tungen, valmisruuat ovat jääneet kokolailla pois ruokavaliostani, vihanneksia ostaessani suosin suomalaista "lähellä tuotettua" vaihtoehtoa, kuin hinnaltaan huokeampaa tuonti vastaavaa. Vaikkakin tammikuussa kaupasta löytyvät suomalaiset tuoreet tomaatit ovat ekologisesti ajateltuna karmea esimerkki. Mutkan kautta siis onko luomu, reilunkaupantuotteet etc. tulleet elämäänne okkultismin myötävaikuttimena vai onko edellä mainituilla termeillä mitään merkitystä.(koskee niin samallalailla myös liharuuan syöjiä.

Monvmentvm kirjoitti:Onko teillä itsellänne lemmikkejä? Koiria, kissoja, mitä vain eläinkunnan eläviä? Jos syy eläinperäisestä ravinnosta luopumisesta ja eläinten kunnioittamisesta elävinä Äiti Luonnon kuvinaan on eettinen, niin mielestäni eikö ole tilanne silloin ole kuitenkin oikeasti ristiriidassa Teidän itsenne valitseman polun kanssa?

En aivan saanut kiinni ideasta. Tarkoitatko, että olisi epäjohdonmukaista eristää eläimiä luonnosta (sanan suppeammassa merkityksessä) ja ottaa niihin valta-asema pitämällä eläintä lemmikinä, mutta kuitenkin pidättäytyä tuollaisesta vallankäytöstä siinä mielessä, että käyttäisi eläimiä ravinnokseen? Vai tarkoititko jotain muuta?

Ideani oli kysymyksessä pitkälti se mihin Nagahel ehtikin jo vastaamaan.
Ei se että pitää lemmikkejä (itsellä 2 käärmettä ja +10 lintuhämähäkkiä), tarkoita sitä että, ihminen saisi kiksit "orjuuttamalla tai eristämällä ne luonnosta". Hain takaa kysymykselläni seuraavaa:okkultis\eettis\ekologisella tavalla ajatteleva ihminen joka on päättänyt luopua eloperäisestä ravinnosta mutta omistaa kennelillisen loppuun asti "jalostettuja" ja "valiovanhemmista siitettyjä", hyvin etäisesti alkuperäänsä muistuttavia "rotukoiria" ja syöttää näille teurasjätteestä ja ylijäämäviljasta tuottettua ravintoa, sotii ajatuksena ainakin omaa ajatteluani vastaan pahasti. Omat lemmikkini ovat hyvin pitkälti täysin jalostamattomia, ja kaikki ovat "vankeudessa" syntyneitä joille tarjoan kullekkin lajille sen ominaisen elinympäristön, mikä itsessään vaatii aikalailla opiskelua ja sitoutumista asialle. Lemmikelleni pyrin itse mahdollisimman pitkälti itse kasvattamaan ravinnon tai kerään sen luonnosta.(Tähänkin tietysti joku voi heittää kommentin hurskastelusta ja tekopyhyydestä, miksi alunperin aasialaista elkuperää olevalle hämähäkille sitten pitäisi syöttää suomalaisia sudenkorentoja). Lemmikkini tulivat itselleni okkultismin myötä edustamaan Äiti Luonnon luomia ihmeitä, eräänläisen jatkuvan uudelleen syntymisen kautta, sekä rauhoittamaan omaa mieltäni(hämähäkit ja käärmeet eivät pahemmin sinkoile paikasta toiseen vaan olla möllöttävät ja [toivottavasti] nauttivat olostaa alkeellisilla aivoillaan).

Ja mitä kirjoitin oiketuksista tappaa eläimiä tai luonnonlakien ylisuojelemisella olivat ehkä turhat ja räikeät mutta kiitän fra Nefastosta hyvin valaisevista vastauksista.

Toivon mukaan myöskään näistä vastauksista ei herännyt kritiikin tuntemuksia, mitä en lainkaan tarkoittanut. On erittäin nihkeä ja epämiellyttävä ajatus ajatella vegetarismia, tappamattomuusperiaatetta tai ylipäätään mitään ajatusta nostettavaksi esiin dogmina. Munkkimainen henkilö joka pidättäytyy kaikesta eikä tee pahaa kärpäsellekään voi helposti kuivettua tarpeettomaksi koristeeksi olemassaolon nurkkauksessa; parempi on elää omien vakaumustensa mukaan sellaisina kuin ne parhaaksi näkee. Blavatsky ja Ervast söivät molemmat lihaa.

Allekirjoitan täysin, mutta toisinaan foorumia lueskellessa herää viesten sisältämän rivienvälistä luettavan persoonan poissaolo, jotenka pienellä kritiikillä ja itsensä alttiiksi laittamalla saa aikaan luovempaa sisältöä.

Syön myös jonkin verran kalaa jota minulle lahjoitetaan läheisten aktiivikalastajien toimesta, ja siitä kieltäytymistä "kasvissyönnin etiikan nimissä" pitäisin aika tympeänä touhuna.

Tämän viimeisimmän asian suhteen on tullut pohdittua mm. tonnikalan syöntiä aika tavalla: toisaalta tonnikalan ja kalaravinnon syöminen on helpompi "oikeuttaa" itselleen sen nimissä, että kalan "okkulttis-psyykkinen" vaikutus ei ole niin voimakas kuin lämminverisillä nisäkkäillä, eikä kalojen tarvitse elellä elämäänsä jonain navetan syöttöporsaina luotia odotellen tai teollisissa laitoksissa hilavitkuttimissa roikkuen; taas ympäristön ja luonnon kannalta olisi lienee kuitenkin perustellumpaa syödä vaikka lähituotettua nautaa kuin indonesiasta pohjolaan roudattua säilykettä, joiden pyynnin yhteydessä vieläpä vahingoittuu aimo määrä mm. delfiinejä vuosittain (yritän kyllä valita yleensä muutenkin jonkin muun kuin ananas-ydinpommi-sateenkaariyhtiön tuotteen aina tonnikalasta jogurttiin). Niinpä olenkin lähiaikoina päätynyt siihen, että tonnikala ja äyriäiset "must go".

Kalaravinnossakin on omat eettiset puolensa, on ilo että saat kalasi aktiivikalastajalta tuoreena ja luomuna. Mutta markettien kalatiskejä katsomalla saa jo tietyn käsityksen kalankasvattamisesta: suomalainen "luomu" kirjolohi on täysin mahdoton yhtälö. Laji ei Suomessa luonnossa lisäänny vaan ne keinolisäännytetään laitoksissa joissa ne kasvatetaan tietyn kokoisiksi, mistä ne myydään eteenpäin niin luonmnonvesiin istutettaviksi ja kalastettaviksi kuin kasvattamoille missä niitä syötetään rehupelleteillä kunnes fisut ovat myytävän kokoisia markettien tuorekalatiskeille. Puhumattakaan norjalaisesta lohesta jonka kassikasvatus meinaa jo rapeuttaa luonnonlohikantaa. Ja näin omakohtaisesti koeuttuna kotoinen särki(mielletään roskakalaksi) on moniverroin maukkaampaa purkitettuna kuin tonnikala!!!

Tämä tällä erää

...a.O.a...

[Aquila]

eräässä kirjoituksessa joku mainitsi esimerkkinä samankaltaisesta alempien maailmoiden henkien tyyssijasta juottolat johon alan ammattilaiset, suurkuluttajat ja sitten se ehkä parempana itseään pitävä sakki kohtuukäyttöineen ovat kokoontuneina juopottelemaan - johon muuten olennaisesti kuuluu myös muiden eläimellisten intohimojen pakkomielteinen aktivoituminen (nimim. kokemusta on ja paljon) kuten mm. lihan syönti/mässäily, seksuaalisten energioiden ja halujen massiivinen lisääntyminen, tupakointi, tappelut jne. jne. jne.

Näissä paikoissa todella aistii sen energian, joka siellä vaikuttaa. Ja omalla magnetismillaan se vetää myös itseä samalle tasolle. En nyt tarkoita sitä, että seurauksena olisi syrjähyppyjen ja tappeluiden sävyttämiä tolkuttomia humalatiloja, vaan yleisesti olotila saattaa olla jälkikäteen ilman alkoholinkäyttöäkin varsin "tyhjä", näin paremman sanan puutteessa. Olen tosin kuullut, että tältä vaikutukselta olisi mahdollisuus jotenkin suojautua. Tietääkö kukaan tähän mitään keinoja? Poissa pysyminen ei kelpaa vastaukseksi Omalla kohdalla näissä paikoissa joutuu ajoittain pakostikin viihtymään, joten neuvot saattavat olla paikallaan. Toki alkoholikin maistuu joskus, enkä sylje lasiin oikean hetken tullessa kohdalle, mutta kovin harvoin enää tuntee mitään houkutusta humaltumiseen. Samalla tavoin myös liharuoka on jäänyt vähemmälle. Harvoin tekee mieli sitä syödä, mutta toistaiseksi en ole kokonaan lihasta kieltäytynyt. Aikomuksena kuitenkin on siirtyä täysin tuolle kala-maito-kasvislinjalle, sen ollessa nytkin painottuneena. Eettisten syiden ohella nykyisessä ruokailukulttuurissa häiritsee juuri tuo fra Nagahelin sivuama tuhlailevuus. Varsinaista tarvetta runsaaseen lihansyöntiin on tänä päivänä todella harvalla, joten näen aivan turhana sen tuotannon valtavan määrän.

[Monvmentvm]

Reilu puolitoista kuukautta ensimmäisestä viestistä.
Merkillistä, merkillistä ja merkillistä. En uskonut AT:ssä virtaavan energian vaikuttavan kuitenkaan näin vahvasti. Mutta en liene ensimmäinen näin kokenut.

Haa, barbaarisesta metsästäjä\lihansyöjästä on tulossa vauhdilla täysin lihattoman ruokavalion noudattaja. Kiitos tästä lienee suurimmalta osalta Sysmän keississtä...

Ja mitä ihmettä? Päivittäiset rukoushetket\"meditaationtapaiset" ovat salakavalasti ujuttautuneet arkeeni.

Ja nuo kaksi edellämainittua esimerkkiä ovat tulleet (tietoisesti) täysin ilman mitään ulkoisia vaikuttimia taikka painostuksia tai joukkoon kuulumisen tarvetta.

Ja mikä ehkä upeinta, "muusa" on tullut nykyiseltään pitkästä aikaa käymään vierailulla öisin.

Suuri askel kuitenkin tieni kulkemisessa on ollut avoin "aatteen tunnustaminen" läheisilleni. Noh, palautteet ovat olleet mitä ovat... Sana Saatana, Lucifer herättävät kyllä välittömiä negaatioita monissa, Azazel ei niinkään(kait tyhmimmät tiestäni tietoiset luulevat olevani muslimi) Mutta toisaalta on upeaa huomata, esim. läheisestä työkaverista, että on saanut omalla olemuksellaan häivytettyä ennakkoluuloja tästä koko kokonaisuudesta.

Näin nopasti tuottaen tämän... Tarkoituksenani on tuottaa syvällisempi ja tarkempi "matkapäiväkirja" aiheesta.

...a.O.a...
-Fiat Nox-

[Ensi-Lugal]

Suuri askel kuitenkin tieni kulkemisessa on ollut avoin "aatteen tunnustaminen" läheisilleni.

Tämän muutoksen olen itsekin havainnut omalla kohdallani.

Negatiivista vaikutusta sana "Saatana" on väistämättä herättänyt, mutta keskustelemalla olen parhaimpani mukaan saanut oikaistua asioita.