Joo, ei ole uskonnon ja tieteen (tai siis tieteellisen maailmankuvan) synteesi ihan oven takana, jos koskaan mahdollinen. Näiden kahden välillä kun ei ole mitään ehdottoman neutraalia pintaa, josta asiaa voitaisiin tarkastella, aina ollaan toisen näkökulmasta liikaa toisessa suunnassa. Lyhyesti ja äärimmäisen yksinkertaistavasti asetettuna: valveutunut sekulaari ihminen ei koskaan pyri
todistamaan, että uskontoa ei tarvita. Hän jättää sen yksinkertaisesti syrjään (tai ainakin kokee tekevänsä niin) ei-luultavana maailmankuvana. Miltä pohjalta tätä luultavuutta voidaan arvioida? Ei tietenkään miltään täysin neutraalilta pohjalta. Tämän uskonnollinen ihminen katsoo tarkoittavan sitä, että tarvitaan väistämättä uskoa, joka voi sitten olla avoimempaa tai sulkeutuneempaa. Järki-ihmisen usko on sulkeutuneempaa koska hän ylipäätään pyrkii asettamaan itsensä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, jolloin hän sulkee ovet "välittömältä tiedolta", joka ei ole julkista ja täytyy vain kokea. Tietty ongelma vaan on sitten siinä, että moni perususkovainenkin mielestään "tietää että Jumala on olemassa". Ja tulkita tätä Jumalaa joksikin muuksi kuin siksi persoonalliseksi isähahmoksi, minä uskovainen sen kokee, on jo täysin eri maailmankuvan asettamista toisen ihmisen sanoihin.
Olen viime aikoina paljon pohtinut Nietzschen ajatusta siitä, että mitään pyyteetöntä totuutta ei olekaan. Tämä ei ole ristiriitainen ajatus, vaikka jonkun palikka-analyysin perusteella voi siltä vaikuttaakin. Ja tässäkin tarkastelussa en ole neutraali tarkastelija (vaikka siihen sitkeästi pyrinkin, vaikka sitten vain esteettisen arvon takia, jos muuta ei ole), vaan uskonnollisen ihmisen näkökulmasta liian järkeistävä, ja päin vastoin.
Nomad wrote:
Yksi aivan suosikkikohdistani oli ehkä tämä: "Fyysikot ja luonnontieteilijät ovat sen sijaan erittäin raskaassa vastuussa luonnonympäristön tuhosta ja myrkyttymisestä, massiivisesta lajikadosta, väistyvien pienten kulttuurien hävittämisestä, länsimaalaisen tekniikka-tiede-markkina-kulttuurin maailmanlaajuisesta leviämisestä ja elämänlaadun romahdusmaisesta heikkenemisestä."
Jos Pylkön tarkoitus oli todella tässä sanoa, että fyysikot henkilöinä ovat jotenkin erityisen vastuussa ko. asioista (jotka tietysti sitäpaitsi ovat kaikki enemmän tai vähemmän kiistanalaisia), niin huhhuh tosiaan... Luulisin kuitenkin, että Pylkkö halusi vain ottaa luonnontieteen symboliseksi syntipukiksi koska se tutkii luontoa elottomana ja mekaanisena, kun luonto Pylkön (ja okkultismin) mukaan on tarkoituksellinen ja tahtova.
Suosittelen kyllä lukemaan tekstin. Pylkkö on kuitenkin niitä todella harvoja, jotka ovat oikeasti perehtyneet jossain määrin pitkälle todella vastakkaisiin näkemyksiin. On äärimmäisen harvinaista, että okkultisti tutkii kunnolla modernia tiedettä ja filosofiaa (Pylkkö ei esim. sentään syyllisty siihen reduktionismin ja supervenienssin eron yhdentekevänä näkemiseen, mikä on varsin tyypillistä). Vastaavasti löytyy fysikalisteja, jotka eivät vaivaudu ottamaan kunnolla selvää edes logiikasta, matematiikasta ja (ainakaan Frege-Russel koulukunnan) analyyttisestä filosofiasta. Saati että hyppäisivät oman alueensa ulkopuolella lukemalla Heideggeria ja Schellingiä, saati sitten
elämällä okkultismia. Tai no, Pylkkökään ei käsittääkseni ole mikään tunnustuksellinen okkultisti, vaan on ainakin jossain kirjoituksissaan tehnyt muotoiluja, joiden mukaan okkultistiset näkemykset ovat pitkälti harhaa, mutta ainoa ase modernia luontokuvaa vastaa.
Edit: Ei ehkä tuo mitään hyötyä mihinkään, mutta Pylkön sävyn (ja paikoin aika oivaltavankin vittuilun) voi nähdä hyvin oikeutettuna kun lukee, mitä Enqvist vastaavasti kirjoittaa uskonnosta ja jopa filosofiasta.