Ääniä ja näkyjä

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
User avatar
Cancer
Posts: 250
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Cancer » Fri Nov 08, 2019 2:02 pm

Malja wrote:
Wed Nov 06, 2019 1:40 pm
Minua ovat askarruttaneet tietyt kokemukset energioihin liittyen ja arvostaisin uusia näkökulmia asiaan.
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta kerran ollessani innostunut Patanjalin Joogasutrasta koin näynomaisesti, että tehtäväni on vastaanottaa energioita ja puhdistaa niitä omassa olemuksessani.
Tämä saattoi olla silkkaa kuvitelmaa, mutta oli asia niin tai näin, tästä "tehtävästä" on tullut taakka, koska haluaisin kyetä keskittymään omiin asioihini sen sijaan että muiden "energiat" täyttävät minut.
En tiedä miten lähtisin tätä asiaa purkamaan, koska
tässähän voi olla kyseessä ihan "vaan" neuroosikin. Kuvittelen hieman narsistisesti, että muut hyötyy siitä että samastun heidän sillä hetkellä ilmentämiinsä negatiivisiin ominaisuuksiin vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään tekemistä heidän nousujensa tai laskujensa kanssa.
Toisaalta kuumottelen, että ehkä kyseessä onkin todellinen elämäntehtävä, joka koputtelee ovea häiriten muuta elämää niin kauan, että otan sen huomioon ja toimin asianmukaisesti.
Tai sitten tämä on vain minun itse itselleni harkitsemattomasti asettama intentio, jonka voin halutessani muuttaa..
Mitä mieltä olette?
Minulle tulee pohdinnoistasi mieleen kaksi ystävieni ilmaisemaa ajatusta, joista olen saanut paljon irti viime aikoina. Ensimmäinen koskee empatian luonnetta. On helppoa sekoittaa keskenään empatia positiivisessa mielessä — asioita toisen näkökulmasta ymmärtämään pyrkivä asenne — sekä erittelemätön ja rajoittamaton tunteellinen herkkyys, joka ei voi estää toisen tunteita — etenkään negatiivisia — vuotamasta henkilörajojen yli. Itse olen kokenut paljon esimerkiksi tilanteita, joissa paniikkioireet tarttuvat läheisestä ihmisestä minuun. Tässä ei ole kyse siitä, että ymmärtäisin toisen paniikkia ”liian hyvin”, vaan siitä, että joudun itse paniikkiin sen kohdatessani. En toisin sanoen kykene empatiaan, taidokkaasti ja tahdonalaisesti asetu toisen asemaan, vaan tulen reväistyksi mukaan läsnä oleviin negatiivisiin tunteisiin, mikä ei auta ketään vaan päinvastoin monimutkaistaa ja vaikeuttaa tilannetta. Viimeinen lisäys on (ollut ainakin itselleni) tärkeä, koska tällainen ”sijais-” tai ehkä pikemminkin ”kanssakärsijyys” on monissa yhteyksissä ollut tapana nähdä jotenkin jalona.

Toinen ajatus on melko samanlainen, mutta painottaa hiukan eri asiaa. Sanottuani eräälle ystävälleni, että olen monessa ihmissuhteessa kokenut itseni ikään kuin toisen terapeutiksi, hän tähdensi, että tällainen voi olla suorastaan vaarallista paitsi aiheuttamansa tunteellisen epätasapainon vuoksi myös siksi, ettei minulla ole terapeutin koulutusta. Annettuani huomautuksen hetken vaikuttaa koin sen suorastaan karmaisevan osuvaksi (no pun intended, eh heh). En ollut koskaan ennen tajunnut, että voisin Jeesus-kompleksillani suoraan vahingoittaa muita kuin itseäni, vaikka tämä tuntuu jälkikäteen itsestäänselvältä. Joskus vaikein ja epäitsekkäin teko voikin olla sen hyväksyminen, että toisten sisäiset ongelmat todella kuuluvat toisille, ja että meillä ei viime kädessä ole valtaa niitä ratkaista (vaikka onkin velvollisuutemme auttaa toisia näiden ehdoilla sen verran kuin pystymme).

Vastaan kysymykseesi pelkästään omaan elämääni rajautuvilla esimerkeillä, koska olen aika epäileväinen sen suhteen, miten syvällisesti tällaisista asioista voi puhua tuntemattomien kanssa netin välityksellä. En missään nimessä tahdo sanoa, etteikö arvailemasi kaltainen potentiaalinen elämäntehtävä voisi olla mitä ihailtavin, enkä itse asiassa edes tiedä, olenko tässä tullut ilmaisseeksi mitään, mitä Nefastoksen ja Smaragdin viestit eivät jo sisältäneet. Jos ”neuvoni” pitäisi jotenkin tiivistää, niin ehkä tähdentämällä, että jaksamisesta ja omista rajoista huolehtiminen on erittäin tärkeää ihmiselle, joka kokee kutsumusta kuvaamasi kaltaiseen työhön.

Ps. kun nyt Smaragd nosti esille nimimerkkiksi, niin tekee mieleni vielä lisätä, että tarotin maljojen symboliikka on pitkään ollut minulle tärkeää, ja että etenkin maljojen kuningattareen liittyvä heijastamisen ja peilaamisen kuvasto kietoutui ennen mielessäni hyvinkin tiiviisti yllä kuvaamaani problematiikkaan.
Tiden läker inga sår.
User avatar
Malja
Posts: 29
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Malja » Fri Nov 08, 2019 3:30 pm

Kiitos Nefastos ja Smaragd, todella ajatuksia herättävää tekstiä.
Nefastos wrote:
Wed Nov 06, 2019 3:06 pm
Okkultismin ajatus ihmisistä erilaisten olemusten integraatiotilana ja mikroskomoksena on kieltämättä mielelle rasittava, ja eräs suurimpia syitä siihen, ettei esoterian käytäntö sovi kaikille. Profaani on tiettyyn pisteeseen saakka paremmassa turvassa siinä kuvitelmassaan, että sulkiessaan oven perässään hän on asunnossaan ja päässään yksin ja ainoa itse. Painottaa elämässään liikaa tuota jo muutenkin elämäämme vaikuttavaa toisiin sulautumista on uhmata astraalista myrkyttymistä ja psykoottista mielen kiinteyden hajoamista, joka tekee kaikenlaisen alkemiallisen puhdistustyön (niin itselle kuin muille) mahdottomaksi. Voidaksemme auttaa muita meidän on oltava hajoamatta heitä hajottaviin tekijöihin, tai keventämisen sijaan lisäämme maailman yhteistä taakkaa.
Millainen on tämä astraalisen myrkyttymisen tila? Mistä sen tunnistaa?
Nefastos wrote:
Wed Nov 06, 2019 3:06 pm
Ne voimat joissa elämme ja jotka elävät meissä ovat okkulttisesti ajatellen aina yhteisiä, eikä mikään tunteemme generoidu, muutu eikä kuole yksin meissä. Kukin ihminen tällaisessa esoteerisessa systeemissä on pikemminkin yksi pysäkki kuin pääteasema voimille, jotka ovat laajempia kuin näennäinen yksilöllisyytemme.
Tarkoitatko, että kaikki ihmiset ovat osa jotain esoteerista systeemiä siitä huolimatta, pitävätkö itseään esoteerikkoina?
Nefastos wrote:
Wed Nov 06, 2019 3:06 pm
"Samaistua toisen sillä hetkellä ilmentämisiin negatiivisiin ominaisuuksiin" sen sijaan kuulostaa todellakin varsin pulmalliselta, useammalla kuin yhdellä tavalla, eikä ole helppoa nähdä, miksi sellainen lähestymistapa suoranaisesti auttaisi toista tai kokonaisuutta (maagisestikaan).
Ajattelen näin, että ottaessani itseeni ja heijastaen takaisin toisen ilmentämän haitallisen ominaisuuden ja toimintatavan, teen siitä näkyvämmän ja helpommin käsiteltävän hänelle, koska hänellä on varoittava esimerkki silmiensä edessä.
Itsensä alentaminen toisia kannustaakseen tai lohduttaakseen on kyllä harmillisen yleistä. Se on varmaan laiskuuttakin, ei jakseta tai ehditä ajatella muita tapoja auttaa. Tai ehkä ei persoonan tasolla haluta auttaa, mutta ns. korkeammat periaatteet sitten kuitenkin ajavat toimimaan ikäänkuin vaistonvaraisesti..
Nefastos wrote:
Wed Nov 06, 2019 3:06 pm

Ja kuten sanottua, kukin itsellemme ottamamme tai meille "annettu" tehtävä on aina sellainen, että meidän on sitä pyöriteltävä ja saatava oikeaan asentoon elämässämme, usein hyvinkin kummallisilla ja odottamattomilla uusilla tulokulmilla. Tärkeä työ saattaa olla meillä tehtävänä todella odottamattomalla elämän osa-alueella, josta vasta jälkikäteen huomaamme, että olemme tehneet juuri sitä työtä minkä kauan sitten koimme omaksi työksemme – mutta aivan odottamattomalla viisteellä. Sellainen on mahdollista, kun jokaiseen päivään, jokaiseen tilanteeseen pyrkii suhtautumaan elävästi ja avoimesti. Määritellä liian tarkasti etukäteen mikä on pyhää, mikä profaania, voi johtaa merkityksen kadottamiseen ja pyhyyden (so. sisäisen mielekkyyden) vääntymiseen.
Näinpä, tai sitten selitämme tapahtumat itsellemme jälkikäteen siihen malliin, että ne on helpompi hyväksyä.
Smaragd wrote:
Wed Nov 06, 2019 4:35 pm
Omakohtaisesti olen kokenut hieman samankaltaista tarvetta ottaa etäisyyttä toisten nousuihin ja laskuihin musiikin kuuntelun saralla. Jossain vaiheessa musiikki on alkanut vain tuntumaan sekaannusta lisäävältä, jolloin mitään puhdistusta ei tunnu pääsevän tapahtumaan.
Mitkä musiikissa on niitä sekaannusta lisääviä elementtejä sinulle? Itse koen yleensä lyriikat kaikista hankalimmiksi tässä asiassa, koska mieleni saattaa ottaa ne suorastaan mantrana.
Olisi mielenkiintoista tietää, päteekö tämä vain minuun, mantroja henkisessä harjoituksessaan käyttäneisiin yleisesti vai kaikkiin ihmisiin jollain tasolla.
Harmonian, melodian ja rytmien vaikutus ei ehkä ole niin spesifi ja siksi sanaton musiikki tuntuu joskus turvallisemmalta. Ainakin siinä on enemmän tilaa omille tulkinnoille.
Smaragd wrote:
Wed Nov 06, 2019 4:35 pm
koen henkilökohtaisesti hieman samantyyppisen maagisen puhdistustyön parhaiten mahdolliseksi kun negatiivinen vahva tunne/energia tulee kurottelematta oman sieluni sopukoista nousten, jolloin mieli kykenee keskittymään selkeyteen tai siihen loistavaan entiteettiin jolla on voima puhdistaa. On kuin kaksi työkalua — aktiivinen mielen fokus ja passiivinen tunnekeho — olisivat omilla paikoillaan. Ajattelen että ideaalien jännitteessä sieluni näyttää polkuni (mm. näiden itsessäni syntyvien latausten muodossa) pitäen muistissaan minulle osoitetun karman. Sieluni siis osoittaa minulle tarkoitetut nurkat lakaistavaksi.
Luulen tunnistavani tuon kokemuksen, vaikkakaan en voi väittää, että sitä kovin usein tapahtuisi ja silloinkin kun tapahtuu, niin yleensä mieluummin kiukuttelen ja haraan vastaan kuin otan luudan kauniiseen käteen.
Osittain siksikin, että en ole ihan varma, pitäisikö tilannetta tulkita sielun johdatuksena vaiko esimerkiksi jonkin tunnelukon aktivoitumisena. Samasta asiastahan siinä voi olla kyse, mutta toivottavat menettelytavat ainakin minulle näyttäytyvät melko vastakkaisina tulkintatavasta riippuen.
Smaragd wrote:
Wed Nov 06, 2019 4:35 pm
Jos et ole jo tietoinen ja kiinnostaa tutustua yhteen hieman saman tyyppisen harjoituksen perinteeseen niin Tiibetin buddhalaisuuden yhteydestä löytyy Chöd. Toki se pitää sisällään suuremman kattauksen asioita, joita mietiskelemällä ja joihin valmistautumalla voi löytää uusia yhteyksiä maagisen työskentelyn eri osasten välillä.
Kiitos vinkistä, ei ole kuin korkeintaan nimenä tuttu. Jos nyt oikein käsitin tuon harjoituksen luonteen, suhtaudun hieman varauksella. En nimittäin ole varma, toimiiko tämänkaltainen lähestymistapa puhdistavana vai kaivaako sillä vaan verta nenästään, tavallaan ohjelmoimalla alitajuntaansa kohti onnettomuuksia.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3479
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Nefastos » Fri Nov 08, 2019 6:29 pm

Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Millainen on tämä astraalisen myrkyttymisen tila? Mistä sen tunnistaa?

Vilpitön halu tunnistaa riittää siihen. Ylenmääräinen emootio, tunne, jossa itse tunteen vahvuus toimii sen oikeellisuuden ja erehtymättömyyden perusteluna, on astraalista myrkyttymistä: tunnetila vedetään sisään koska siihen on miellyttävä uppoutua ja uskoa ("miellyttävää" on usein myös upota hyvin epämiellyttävään, demoniseen tilaan). Selkein ja alleviivatuin esimerkki on uskonnollinen hurmoksellisuus, jossa johonkin tunnetilaan lietsoudutaan, kunnes ihminen itsekin jo uskoo – so. uskottelee itselleen – asian ilmenevän luulotellulla tavalla.

Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Tarkoitatko, että kaikki ihmiset ovat osa jotain esoteerista systeemiä siitä huolimatta, pitävätkö itseään esoteerikkoina?

Kyllä. Että maailma on täynnä "maagisia" (tieteelle vielä tuntemattomia) lainalaisuuksia, joilta jossain määrin voi suojautua valinnallaan olla uskomatta niihin, mutta ei totaalisesti.

Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Näinpä, tai sitten selitämme tapahtumat itsellemme jälkikäteen siihen malliin, että ne on helpompi hyväksyä.

Oikein tehdystä teosta ja sellaisesta jonka vain väittää olleen oikein, koska niin on helpompi elää, tulee kovin erilainen tunne, mutta ellei ihminen ole oppinut aika vakaaksi itsetarkkailussaan, jälkimmäisen voi tietenkin sekoittaa edelliseen. Niin itsensä pettäminen kuin itselleen rehellisenä oleminenkin ovat molemmat kehittyviä ominaisuuksia, joten lopulta merkitsijäksi jää kummassakin tehtyjen toistojen määrä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 473
Joined: Thu Jan 09, 2014 5:27 am

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Smaragd » Fri Nov 08, 2019 6:38 pm

Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Smaragd wrote:
Wed Nov 06, 2019 4:35 pm
Omakohtaisesti olen kokenut hieman samankaltaista tarvetta ottaa etäisyyttä toisten nousuihin ja laskuihin musiikin kuuntelun saralla. Jossain vaiheessa musiikki on alkanut vain tuntumaan sekaannusta lisäävältä, jolloin mitään puhdistusta ei tunnu pääsevän tapahtumaan.
Mitkä musiikissa on niitä sekaannusta lisääviä elementtejä sinulle? Itse koen yleensä lyriikat kaikista hankalimmiksi tässä asiassa, koska mieleni saattaa ottaa ne suorastaan mantrana.
Olisi mielenkiintoista tietää, päteekö tämä vain minuun, mantroja henkisessä harjoituksessaan käyttäneisiin yleisesti vai kaikkiin ihmisiin jollain tasolla.
Harmonian, melodian ja rytmien vaikutus ei ehkä ole niin spesifi ja siksi sanaton musiikki tuntuu joskus turvallisemmalta. Ainakin siinä on enemmän tilaa omille tulkinnoille.
Olen huomannut välillä kiinnittäväni sanoihin samalla tavalla huomiota. Sen sijaan että antaisin tilaa esimerkiksi kiroukselta kuulostavan lyriikan aiheuttaa minussa vainoharhaisuutta tai muuta sellaista, olen pyrkinyt ottamaan sen samalla tavalla kuin luontevasti ihastelen kuvia Bhairavasta.
Lyriikoissa voin vielä tehdä tällaisia valintoja tulkinnassani, mutta kyllä se lienee enemmän minulle juuri melodiat ja rytmi — koko se auraalinen massa, jotka sopimattomaan aikaan tullessa aiheuttavat sekaannusta. Koen melodiat hyvin spesifeinä ja tarkkoina asioina, vaikkakin eri aikoina sieluni suhtautuu niiden ilmaisemaan asiaan eri tavoin, ja saman ajatuksen mukaan eri ihmisetkin kokevat saman melodian sieluissaan eri tavoin. On kuin melodioilla olisi jokin selkeä matemaattinen keskipiste, jonka ympärillä sielut sitten tanssivat tai ovat tanssimatta eikä sielujen reaktioita voi noin vain muuntaa. Toki voi silloinkin tehdä tulkintoja ja löytää uusi tulokulma käsitellä musiikin luomaa jännitettä, jolloin sielummekin reagoi siihen jonkinlaisella viiveellä uudella tapaa. Kun nämä äänelliset kokonaisuudet näyttelevät kaikenmoisia tunnelmien nousuja ja laskuja ja vaikka olisimmekin onnistuneet löytämään uuden tulokulman johonkin epämiellyttävään niin tuo viive sielumme rakenteessa joskus vaatii että nyt on aika hiljentymiselle ja hiljaisuuden kuulemiselle.
Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Smaragd wrote:
Wed Nov 06, 2019 4:35 pm
koen henkilökohtaisesti hieman samantyyppisen maagisen puhdistustyön parhaiten mahdolliseksi kun negatiivinen vahva tunne/energia tulee kurottelematta oman sieluni sopukoista nousten, jolloin mieli kykenee keskittymään selkeyteen tai siihen loistavaan entiteettiin jolla on voima puhdistaa. On kuin kaksi työkalua — aktiivinen mielen fokus ja passiivinen tunnekeho — olisivat omilla paikoillaan. Ajattelen että ideaalien jännitteessä sieluni näyttää polkuni (mm. näiden itsessäni syntyvien latausten muodossa) pitäen muistissaan minulle osoitetun karman. Sieluni siis osoittaa minulle tarkoitetut nurkat lakaistavaksi.
Luulen tunnistavani tuon kokemuksen, vaikkakaan en voi väittää, että sitä kovin usein tapahtuisi ja silloinkin kun tapahtuu, niin yleensä mieluummin kiukuttelen ja haraan vastaan kuin otan luudan kauniiseen käteen.
Osittain siksikin, että en ole ihan varma, pitäisikö tilannetta tulkita sielun johdatuksena vaiko esimerkiksi jonkin tunnelukon aktivoitumisena.
Varmuus itselläni tulee siinä että hakeudun tietoisesti (Tahtoni mukaan) ja pääasiassa omassa pyhässä yksinäisyydessäni tuohon tilaan. Siinä ehkä vähän huono tuo minun vertaus kun omat harjoitteeni tällä saraa ovat olleet pitkälti erillään ihmisten vuorovaikutuksellisista asioista, joten vaikea jatkaa kovin pitkälle kokemusten vertailua.
Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Kiitos vinkistä, ei ole kuin korkeintaan nimenä tuttu. Jos nyt oikein käsitin tuon harjoituksen luonteen, suhtaudun hieman varauksella. En nimittäin ole varma, toimiiko tämänkaltainen lähestymistapa puhdistavana vai kaivaako sillä vaan verta nenästään, tavallaan ohjelmoimalla alitajuntaansa kohti onnettomuuksia.
Suhtautumisesi kuulostaa terveeltä ja juuri tällaisia kysymyksiä ymmärtääkseni pitäisi käydä läpi ja tietää niihin vastaukset ennen kuin mitään noin hurjia harjoituksia lähtisi tekemään, jos nyt alkuunkaan tuntee harjoitteen tarpeelliseksi. Hyvin suurella todennäköisyydellä siinä kuljetaan kohti itselle (ja samalla muille) aiheutettua onnettomuutta ellei valmistavia harjoituksia oteta vakavasti ja käydä huolella läpi. Mukava kuulla että suhtaudut asiaan näin vakavasti.
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 473
Joined: Thu Jan 09, 2014 5:27 am

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Smaragd » Fri Nov 08, 2019 7:54 pm

Nefastos wrote:
Fri Nov 08, 2019 6:29 pm
Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 3:30 pm
Millainen on tämä astraalisen myrkyttymisen tila? Mistä sen tunnistaa?

Vilpitön halu tunnistaa riittää siihen. Ylenmääräinen emootio, tunne, jossa itse tunteen vahvuus toimii sen oikeellisuuden ja erehtymättömyyden perusteluna, on astraalista myrkyttymistä: tunnetila vedetään sisään koska siihen on miellyttävä uppoutua ja uskoa ("miellyttävää" on usein myös upota hyvin epämiellyttävään, demoniseen tilaan). Selkein ja alleviivatuin esimerkki on uskonnollinen hurmoksellisuus, jossa johonkin tunnetilaan lietsoudutaan, kunnes ihminen itsekin jo uskoo – so. uskottelee itselleen – asian ilmenevän luulotellulla tavalla.
Käytin edellisessä viestissä sanaa Tahto. Irrallaan Rakkaudesta ja korkeammasta Älystä se lienee se ääni joka vaatii liian kovaa kuria ja ideaalien noudatusta, milloin tunteille ei anneta tilaa. Tälläisten käyttäytymismallien ilmetessä kulttuurissamme ja meissä yksilöinä olemme saattaneet traumatisoitua niistä, minkä seurauksena näen maailmassa hyvin paljon sellaista hengellisyyden kanssa flirttailua, missä tahto jätetään pois ja mennään vapautuneesti tunteiden mukana kun kerrankin saa eikä kukaan valvo tai voi minua kieltää. Tämä on vastareaktio eli epätasapainon tila. Itse tapaan käyttää Tahto sanaa isollakirjaimella siinä merkityksessä missä se on yhteydessä Rakkauteen ja Korkeampaan Älyyn. Tällöin kohtaan maailmaa jatkuvasti tunteitani, älyäni ja koko olemustani kuunnellen. Kun antaudun tällaiselle tavalle elää kokonaisuuteni lävitse rehellisesti, huomaan kun jokin osapuoli ottaa ylivallan. Helpommin sen huomaa muiden myrkyttyessä jollekkin olemuspuolelleen, mutta tärkeintä on varmaan havainnoida sitä itsessään. Ilman tällaista kokonaisvaltaista ponnistusta lienee varmaa että se mitä on oma Tahto on hyvin vaikeasti hahmottuva asia. On vain monta nimettyä tai nimeämätöntä ääntä, jotka oikeuttavat ylivaltansa trauman tai jonkun ulkoisen tekijän nojalla.
User avatar
Malja
Posts: 29
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Malja » Fri Nov 08, 2019 10:38 pm

Kiitos sinullekin Cancer, että jaoit oivalluksiasi.
Cancer wrote:
Fri Nov 08, 2019 2:02 pm
En toisin sanoen kykene empatiaan, taidokkaasti ja tahdonalaisesti asetu toisen asemaan, vaan tulen reväistyksi mukaan läsnä oleviin negatiivisiin tunteisiin, mikä ei auta ketään vaan päinvastoin monimutkaistaa ja vaikeuttaa tilannetta.
Tämän olen minäkin havainnut itsessäni. Nimeän kanssakokemisen yleensä sympatiaksi. Koen että joissain tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin kun luodaan yhdessä esittävää taidetta, sympatiasta on etua, mutta jos kaikki humpsahtavat samaan tervaan, niin tuskinpa se ketään tosiaan hyödyttää.
Cancer wrote:
Fri Nov 08, 2019 2:02 pm
Sanottuani eräälle ystävälleni, että olen monessa ihmissuhteessa kokenut itseni ikään kuin toisen terapeutiksi, hän tähdensi, että tällainen voi olla suorastaan vaarallista paitsi aiheuttamansa tunteellisen epätasapainon vuoksi myös siksi, ettei minulla ole terapeutin koulutusta. Annettuani huomautuksen hetken vaikuttaa koin sen suorastaan karmaisevan osuvaksi (no pun intended, eh heh). En ollut koskaan ennen tajunnut, että voisin Jeesus-kompleksillani suoraan vahingoittaa muita kuin itseäni, vaikka tämä tuntuu jälkikäteen itsestäänselvältä. Joskus vaikein ja epäitsekkäin teko voikin olla sen hyväksyminen, että toisten sisäiset ongelmat todella kuuluvat toisille, ja että meillä ei viime kädessä ole valtaa niitä ratkaista (vaikka onkin velvollisuutemme auttaa toisia näiden ehdoilla sen verran kuin pystymme).
]

Gandalf taisi LOtR:ssa lausua jotain siihen suuntaan, että neuvo on vaarallinen lahja viisaalta viisaallekin. Ihmiset, joille läheiset ryhtyvät terapeuteiksi, ovat usein hauraassa tilassa, jolloin harkistsemattomat neuvot luotetulta voivat upota turhankin syvälle.

Cancer wrote:
Fri Nov 08, 2019 2:02 pm
Vastaan kysymykseesi pelkästään omaan elämääni rajautuvilla esimerkeillä, koska olen aika epäileväinen sen suhteen, miten syvällisesti tällaisista asioista voi puhua tuntemattomien kanssa netin välityksellä. En missään nimessä tahdo sanoa, etteikö arvailemasi kaltainen potentiaalinen elämäntehtävä voisi olla mitä ihailtavin, enkä itse asiassa edes tiedä, olenko tässä tullut ilmaisseeksi mitään, mitä Nefastoksen ja Smaragdin viestit eivät jo sisältäneet. Jos ”neuvoni” pitäisi jotenkin tiivistää, niin ehkä tähdentämällä, että jaksamisesta ja omista rajoista huolehtiminen on erittäin tärkeää ihmiselle, joka kokee kutsumusta kuvaamasi kaltaiseen työhön.

Ps. kun nyt Smaragd nosti esille nimimerkkiksi, niin tekee mieleni vielä lisätä, että tarotin maljojen symboliikka on pitkään ollut minulle tärkeää, ja että etenkin maljojen kuningattareen liittyvä heijastamisen ja peilaamisen kuvasto kietoutui ennen mielessäni hyvinkin tiiviisti yllä kuvaamaani problematiikkaan.
Arvostan, että jaat henkilökohtaisia kokemuksiasi, nimimerkinkin takaa siihen voi olla kynnys. En ole erityisemmin noteerannut Maljojen Kuningatarta, mikä tuntuu vähän kummalliselta nyt kun mainitsit kortin yhteydet peilaamiseen.
User avatar
Malja
Posts: 29
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Malja » Fri Nov 08, 2019 11:18 pm

Nefastos wrote:
Fri Nov 08, 2019 6:29 pm
ilpitön halu tunnistaa riittää siihen. Ylenmääräinen emootio, tunne, jossa itse tunteen vahvuus toimii sen oikeellisuuden ja erehtymättömyyden perusteluna, on astraalista myrkyttymistä: tunnetila vedetään sisään koska siihen on miellyttävä uppoutua ja uskoa ("miellyttävää" on usein myös upota hyvin epämiellyttävään, demoniseen tilaan). Selkein ja alleviivatuin esimerkki on uskonnollinen hurmoksellisuus, jossa johonkin tunnetilaan lietsoudutaan, kunnes ihminen itsekin jo uskoo – so. uskottelee itselleen – asian ilmenevän luulotellulla tavalla.

Ajattelin tässä
Smaragd wrote:
Fri Nov 08, 2019 7:54 pm
Käytin edellisessä viestissä sanaa Tahto. Irrallaan Rakkaudesta ja korkeammasta Älystä se lienee se ääni joka vaatii liian kovaa kuria ja ideaalien noudatusta, milloin tunteille ei anneta tilaa. Tälläisten käyttäytymismallien ilmetessä kulttuurissamme ja meissä yksilöinä olemme saattaneet traumatisoitua niistä, minkä seurauksena näen maailmassa hyvin paljon sellaista hengellisyyden kanssa flirttailua, missä tahto jätetään pois ja mennään vapautuneesti tunteiden mukana kun kerrankin saa eikä kukaan valvo tai voi minua kieltää. Tämä on vastareaktio eli epätasapainon tila. Itse tapaan käyttää Tahto sanaa isollakirjaimella siinä merkityksessä missä se on yhteydessä Rakkauteen ja Korkeampaan Älyyn. Tällöin kohtaan maailmaa jatkuvasti tunteitani, älyäni ja koko olemustani kuunnellen. Kun antaudun tällaiselle tavalle elää kokonaisuuteni lävitse rehellisesti, huomaan kun jokin osapuoli ottaa ylivallan. Helpommin sen huomaa muiden myrkyttyessä jollekkin olemuspuolelleen, mutta tärkeintä on varmaan havainnoida sitä itsessään. Ilman tällaista kokonaisvaltaista ponnistusta lienee varmaa että se mitä on oma Tahto on hyvin vaikeasti hahmottuva asia. On vain monta nimettyä tai nimeämätöntä ääntä, jotka oikeuttavat ylivaltansa trauman tai jonkun ulkoisen tekijän nojalla.
Kiitos, nyt ymmärrän mitä tarkoitatte ja olen ainakin tunnistavinani ilmiön.
Nefastos wrote:
Fri Nov 08, 2019 6:29 pm
Malja kirjoitti: ↑
Pe Marras 08, 2019 3:30 pm
Tarkoitatko, että kaikki ihmiset ovat osa jotain esoteerista systeemiä siitä huolimatta, pitävätkö itseään esoteerikkoina?

Kyllä. Että maailma on täynnä "maagisia" (tieteelle vielä tuntemattomia) lainalaisuuksia, joilta jossain määrin voi suojautua valinnallaan olla uskomatta niihin, mutta ei totaalisesti.
Onko tässä kyse sellaisista '"sieluperheistä", joukosta sieluja, joilla on sama alkuperä ja tehtävä maailmassa, joista puhutaan esimerkiksi taolaisuudessa? Vai muodostuvatko nuo esoteeriset systeemit ennemminkin kanssakäymisen seurauksena?
Tai ehkä sekä että?
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3479
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Nefastos » Sat Nov 09, 2019 11:41 am

Malja wrote:
Fri Nov 08, 2019 11:18 pm
Onko tässä kyse sellaisista '"sieluperheistä", joukosta sieluja, joilla on sama alkuperä ja tehtävä maailmassa, joista puhutaan esimerkiksi taolaisuudessa? Vai muodostuvatko nuo esoteeriset systeemit ennemminkin kanssakäymisen seurauksena? Tai ehkä sekä että?


En tunne taolaista sieluperheen ideaa, mutta olen aina ollut hieman skeptinen sen ajatuksen suhteen, että energeettiset ryhmämme olisivat enemmän tai vähemmän hievahtamattomia. Näen karmis-energeettisen kartan ihmisten välillä paljon laajempana ja hienovaraisempana kokonaisuutena, jossa näennäisesti hyvinkin kaukaiset säikeet ovat sittenkin hyvin elimellisessä ja hienovireisessä jatkuvassa yhteydessä tavoilla, joita meillä ei ole nykyään vielä juurikaan kykyä eritellä ja tiedostaa. Luin juuri Ervastin kirjasta "Jeesus Kristus maailman vapahtaja" ajatuksen siitä että Neitsyt Marian reinkarnaatiot olisivat tapahtuneet erityisesti naisellisissa muodoissa. Olen tällaisia tulkintoja vastaan, ja ne kertovat minusta salatieteilijän oman intuition väsähtämisestä. Saatan tietenkin erehtyä, mutta lähtökohtaisesti koen, että ihmisiä yhdistävät "systeemit" toimivat avautuen äärettömyyksiin saakka, ja ensimmäinen intuitiomme itsellemme erityisen läheisistä ihmisistä osuu harvoin oikeaan. Tiellä on yksinkertaisesti liikaa emotionalistista sakkaa, joka merkitsee hyvin vähän tai ei mitään sille omalla tavallaan varsin armottomalle sisimmälle, joka on ikuinen osa meissä. ("Armottomalle" siinä mielessä, että se tuntee yhtäläistä syvää myötätuntoa kaikkia kohtaan.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Malja
Posts: 29
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Malja » Sat Nov 09, 2019 1:49 pm

Nefastos wrote:
Sat Nov 09, 2019 11:41 am
Tiellä on yksinkertaisesti liikaa emotionalistista sakkaa, joka merkitsee hyvin vähän tai ei mitään sille omalla tavallaan varsin armottomalle sisimmälle, joka on ikuinen osa meissä. ("Armottomalle" siinä mielessä, että se tuntee yhtäläistä syvää myötätuntoa kaikkia kohtaan.)
Onko tuo emotionalistinen sakka sellaista taakkaa, mitä ihmiset kantavat mukanaan aiemmista ihmissuhteistaan ja joka johtaa esimerkiksi siihen, että uudelle ihmiselle kostetaan tai hyvitetään aiempien suhteiden epätasapainoa?


Koetko sitten, että tämä "armoton" sisin ohjaa ihmistä kohti paikkaa, jossa hän parhaiten palvelee kokonaisuutta?
Olen kovasti yrittänyt päättää, tuleeko ihmisen mielestäni ensisijaisesti kehittää itseään siitäkin huolimatta että se mahdollisesti aiheuttaa sekaannusta ympärillään vai ns. tyytyä osaansa koneiston osana, jotta harmonia säilyy.
En ole edennyt pohdinnoissani, koska en oikein tunne elämän syvempiä lainalaisuuksia.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3479
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Nefastos » Sun Nov 10, 2019 1:21 pm

Malja wrote:
Sat Nov 09, 2019 1:49 pm
Onko tuo emotionalistinen sakka sellaista taakkaa, mitä ihmiset kantavat mukanaan aiemmista ihmissuhteistaan ja joka johtaa esimerkiksi siihen, että uudelle ihmiselle kostetaan tai hyvitetään aiempien suhteiden epätasapainoa?

Emotionalistinen sakka, joka saa valitsemaan mieleisiä ja helppoja tulkintoja esimerkiksi psyykkisistä vaikutelmista, tulee kaikkialta menneisyydestämme niistä tilanteista, joissa valitsemme menemisen tunteeseen tunteen itsensä vuoksi. Sellainen kertymä syntyy siten käyttämällä elämässään päinvastaista lähestymistapaa kuin mitä AT:n piirissä pyritään valmistamaan "kolminaisen avaimen seuraamisen" harjoituksella. (Seitsemäs perusperiaate.)

Malja wrote:
Sat Nov 09, 2019 1:49 pm
Koetko sitten, että tämä "armoton" sisin ohjaa ihmistä kohti paikkaa, jossa hän parhaiten palvelee kokonaisuutta?

Meillä ihmisillä on niin paljon tekemistä päästäksemme aitoon kosketukseen edes syvempien, arvokkaiden oman itsemme tuntojen kanssa (yhteys manas-buddhiin), että sen takaisen "tosi itsen" ohjailu eli inspiraatio jää näiden välitettäväksi. Kun ihmisinä elämme elimellisemmässä yhteydessä näihin arvokkaisiin oman itsen tuntoihin, siinä vaiheessa "armoton sisin" (âtma eli Itse) pääsee "ohjailemaan" meitä kohti dharmista eli sisäisesti merkityksekästä paikkaamme maailmassa. Niin kauan kuin olemme elämän pienten tunteiden sätkynukkeja, âtminen piste on kuin unessa. Tai oikeammin: se ei ole unessa, vaan me olemme. Koko jumalallinen ydin voisi yhtä hyvin olla jonkun toisen. Tapa jolla se vaikuttaa meihin unemme läpi jää hyvin hämärästi erottuvaksi ja kuin satunnaiseksi, usein ohi kuljetuksi.

Malja wrote:
Sat Nov 09, 2019 1:49 pm
Olen kovasti yrittänyt päättää, tuleeko ihmisen mielestäni ensisijaisesti kehittää itseään siitäkin huolimatta että se mahdollisesti aiheuttaa sekaannusta ympärillään vai ns. tyytyä osaansa koneiston osana, jotta harmonia säilyy.

Seuraten sitä Jeesuksen ohjetta jota eilen siteerasin toisessa keskustelussa (viimeinen upotettu linkki), ihmisen tulee yrittää ensisijaisesti kehittää itseään, mikä myös merkitsee kokonaisuuden auttamista, joskin tavalla jota maailma ympärillä harvoin tunnistaa. Se mikä johtaa sekaannukseen johtaa siinä samalla myös uusiin harjoituksiin vahvistaa ja puhdistaa omaa harjoitusta, jota vastaan ympäröivä maailma nousee. Oma harjoitus karkaistaan joka päivä tällä sen maailmaa vasten olemisella, mutta samalla tuo prosessi myös pakottaa meitä jatkuvasti tarkkailemaan, missä kohden omassa työssämme on väärin laadittuja rakenteita. Harva osuu ensiyrittämällä maalitaulun keskelle, mutta jättää kokonaan siihen ampumatta siitä pelosta että joku saattaisi vahingoittua on jättää elämättä pelon vuoksi. Luonto – olkoon se hyvä tai huono asia, minulle neurootikkona usein jälkimmäistä – suosii rohkeutta, ponnistusta, ja tämä pätee myös henkiseen prosessiin. Mikään on tuskin niin yleinen tapa epäonnistua kuin jäädä istumaan hiljaa kun olisi aika toimia. Mutta toki tätäkään ei saa sekoittaa näennäiseen jonkin asian puolesta emotionaalisesti vouhottamiseen, jne. jne. Ei ole joka tilanteessa oikeaa menettelytapaa, on ainoastaan jatkuvan myötätuntoisen ja rehellisen ponnistuksen vaade.

Malja wrote:
Sat Nov 09, 2019 1:49 pm
En ole edennyt pohdinnoissani, koska en oikein tunne elämän syvempiä lainalaisuuksia.

Eihän niitä tunne kukaan. Maailmaan ei ole olemassa manuaalia, vaikka Jehovan todistajat päinvastaista väittävätkin. Koko elämämme on syntymää johonkin, ja syntyminen on veristä ja visvaista puuhaa, epämiellyttävä ja rusentava matka olemassaoloon.

Kiitos arvokkaista kysymyksistä, joita jokaisen meistä on uskoakseni hyvä pysähtyä usein miettimään. Keskustelumme palasi eilen mieleeni Kiasmassa Torbjørn Rødlandin teoksen "Ace of Cups" (2017) äärellä. Esittelyteksti sanoi:

Kiasma wrote:Teoksessa malja täyttyy yli äyräiden. Kuva-aihe on peräisin Tarot-korttipakasta. (...) Maljojen ässä -kortti voi symboloida muun muassa syviä tunteita, läheisyyttä ja myötätuntoa. Maljasta virtaavat purot puolestaan edustavat viittä aistia. Tarot-kortin merkitys riippuu aina kontekstista ja siitä, kuka kortteja tulkitsee.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests