Ääniä ja näkyjä

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Isobel
Posts: 63
Joined: Sun Jan 24, 2016 12:11 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Isobel » Wed Jan 27, 2016 11:17 pm

Kannan oman korteni kekoon tässä asiassa.

Itse tunnen hyvin vahvana henkimaailman ja tunnen usein jonkun läsnäoloa.
Kuitenkin, kunnioitan sitä maailmaa niin paljon, että en tohdi sinne lähteä kokeilemaan siipiäni, - ainakaan siinä mittakaavassa, että itse kutsuisin tai alkaisin kuuntelemaan sen enempää niiden asiaa.
Yleensä yksinkertaisesti ohitan ne, antamatta niille sen kummempaa vastinetta, ja usein se riittää.
Joskus toki kun läsnäolo tuntuu vahvana ja häiritsevänä, pyydän sitä poistumaan.

Näitä henkien läsnäoloa ja demonisia kohtaamisia, (jos heitä nyt demoneiksi voi kutsua) kuitenkin tuli vastaan hyvin paljon nuoruudessani. Kun kiepuin alaspäin vauhdilla.

Yksi kokemus,( tai oikeastaan kaksi, mutta ovat tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa) on sellainen, joka on minua joskus mietityttänyt paljonkin. Aiemmin ehkä jopa hieman ahdisti, kunnes ymmärsin sen hyväntahtoisuuden.
Tarinan kertoakseni, vien teidät ensin aikamatkalle lapsuuteeni, jossa kohtasin näyn.

Asuin tuolloin perheeni luona ja jaoin huoneeni veljeni kanssa. Huone oli keskeltä jaettu kirjahyllyillä niin, että kummallakin oli oma puolensa. Veljelläni, vanhempaan ikäänsä vedoten, oli ikkunallinen puoli. Minulla taas oli ikkunaton puoli, tosin ikkunasta paistoi päivä minunkin puolelleni.
Olin leikkimässä huoneessani nukella ja viihdyin hyvin, ikää minulla taisi olla 6vuotta. Leikin keskellä, minut valtasi tarve kääntyä katsomaan kirjahyllyjä, joihin olin selin leikkimässä. Käänsin päätäni ja huomasin kirjahyllyn takana kutsuvan käden. Se olisi voinut olla pelottava muodoltaan ja ihon sekä lihan ja luunpalasten näkyessä siitä. En kuitenkaan osannut pelätä. Nousin ja menin kirjahyllyjen luokse. En nähnyt siellä mitään ja palasin leikkimään.

Tässä vaiheessa tarinaa hyppäämme nuoruuteni ja palvonta aikani ylitse, aikaan jolloin olin hylännyt satanismin ja etsin itseäni.

Ikää oli tullut 22vuotta ja olin kihloissa, suunnittelemassa häitä ja asettumassa maatalon emännäksi.
Eräänä iltana olimme menossa nukkumaan, ja siirryimme makuuhuoneeseen, hetken siellä oltuamme, ilma muuttui hyvin painostavaksi ja ahdistavaksi. Olen jälkeenpäin ajatellut, että sitä olisi voinut leikata veitsellä ja pidellä käsissään - tai siltä se tuntui. Sulhaseni, joka ei uskonut, eikä usko vieläkään, mihinkään yliluonnolliseen, henkiin, saatanaan eikä jumalaan. Pesunkestävä ateisti, tunsi sen saman ahdistavuuden ja sanoi sitten ettei hän voi nukkua täällä. Otti petivaatteensa ja siirtyi olohuoneeseen. Pian seurasin hänen esimerkkiään toiselle sohvalle. Nukahdin. Unessani heräsin sohvalta ja luulin olevani hereillä, sillä jokainen asia, jonka olimme illalla jättäneet, olivat juuri niinkuin oikeastikin. Jokaista karkkipaperia ja puoliksi juotua kahvikippoa myöten. Lähdin keittiöön hakemaan vettä ja kun sain käteni hanalle, ilma tiivistyi uudestaan, nyt vain monta kertaa painostavammaksi kuin ennen. Tunsin myös jonkun suuren läsnäolon, en tiedä mikä se oli, mutta se pudotti pelkällä olemuksellaan minut polvilleni ja siitä maahan kyljelleni sikiö asentoon. Koitin huutaa, ääni oli turtunut jonnekkin kauas minuun. Olemus, tai mikä olikaan, oli poissa yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Nousin lattialta seisomaan aikeenani mennä vessaan huuhtomaan kasvot kylmällä vedellä. Jälleen sain käteni vain ovenkahvalle kun ovi heitettiin voimalla auki. Lensin sen voimasta muutaman metrin eteiseen. Toivuttuani lennosta nostin pääni ja katsoin oviaukkoon. En nähnyt mitään muotoa, enkä mitään mitä osaisin kuvailla muuten kuin massaksi. Tuossa massassa oli vain yksi hyvin tuttu asia.
Sen käsi, oli sama käsi- tai sitten identtinen, käden kanssa jonka olin nähnyt huoneessani lapsena. Käsi osoitti minua ja "kuulin", en siis varsinaisesti kuullut, mutta tiesin sen sanovan - Sinä olet minun.
Tämän jälkeen heräsin sohvalta, nipistin itseäni ja herätin sulhaseni varmistaakseni, että olen oikeasti hereillä.

Olen tulkinnut tämän unen kehoitukseksi palata polulleni, kehoitukseksi etsiä itseni ja löytää jälleen turvasatama saatanasta. Saattaa olla, että olen vain halunnut tulkita tämän näin. Ja mielenkiinnolla odotankin, olisiko teillä jokin mielipide, tulkinta asiaan?
Pahoittelen pitkää viestiä, toivottavasti onnistuin säilyttämään punaisen langan ja mielenkiintonne yllä loppuun asti =)

-Isobel
Nosce Te Ipsum
Sothoth
Frater
Posts: 330
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Sothoth » Fri Jan 29, 2016 4:56 pm

Mielenkiintoinen tarina. Tällaisiin niin sanottuihin parapsykologisiin ilmiöhin voi olla hyvä pitää tiettyä etäisyyttä, ainakin niin ettei anna ilmiöiden johdattaa omaa kehitystään vaivihkaa johonkin tiettyyn suuntaan. Eli siis olennaisena näen tahdon, ymmärryksen ja rakkauden suuntaviivat, joiden avulla sitten "koetella henkiä" ilmiöitä kohdatessaan. Ilmiöt voivat olla itsessään kauniitakin (tai sitten hyvin painajaismaisia), mutta mitään itseisarvollista merkitystä niille ei tulisi antaa.
Isobel
Posts: 63
Joined: Sun Jan 24, 2016 12:11 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Isobel » Fri Jan 29, 2016 7:32 pm

Sothoth wrote:Mielenkiintoinen tarina. Tällaisiin niin sanottuihin parapsykologisiin ilmiöhin voi olla hyvä pitää tiettyä etäisyyttä, ainakin niin ettei anna ilmiöiden johdattaa omaa kehitystään vaivihkaa johonkin tiettyyn suuntaan. Eli siis olennaisena näen tahdon, ymmärryksen ja rakkauden suuntaviivat, joiden avulla sitten "koetella henkiä" ilmiöitä kohdatessaan. Ilmiöt voivat olla itsessään kauniitakin (tai sitten hyvin painajaismaisia), mutta mitään itseisarvollista merkitystä niille ei tulisi antaa.

Olet varmasti oikeassa, ja ilman untanikin, olisin päätynyt tälle polulle. Se ei siis kuin korkeintaan aikaista sitä siirtymistä, jos teki sitäkään.
Lähinnä tuon tarinan jakamisen idea olikin kuulla mielipiteitä siitä ja teidän tulkintoja, sillä se on minulle ajoittain tuottanut mietintää. Toki olen ajatellut sitäkin vaihtoehtoa, että kyseessähän saattaa olla ihan niinkin yksinkertainen asia, kuin että tuo uneni on ponkaisuut tajuntaani alitajunnastani, jonkin sellaisen tapahtuman vuoksi, jota en vain osaa siihen yhdistää.
Eli tavallaan uneni on saanut syntynsä jostakin sellaisesta, joka on muistuttanut minua tiedostamattani juuri tuosta lapsuuden kokemuksesta. Oli se lapsuuden kokemus sitten luonteeltaan mikä vain.
Nosce Te Ipsum
Sothoth
Frater
Posts: 330
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Sothoth » Sat Jan 30, 2016 3:09 am

Hauska synkro muuten tuohon Isobelin tarinaan liittyen, kun törmäsin juuri tällaiseen uutiseen. Eli Portugalissa Madeiralla pilvet muodostivat hämmästyttävän paljon kättä muistuttavan muodostelman. :)
Kavi
Frater
Posts: 321
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Kavi » Sat May 14, 2016 12:41 am

Hyvät foorumilaiset ja AT:n jäsenet.
Aloitan foorumille kirjoittelun näin suoraan mielestäni asianmukaiseen ketjuun tapahtumasta, joka syystä tai toisesta vaivaa yhä mieltäni.

Olin pienenä, noin 6-7 vuotiaana, menossa hammaspesulle, kun joka kerta sinne mentäessäni palasin aina kauhuelokuvien tapaan kertomaan äitilleni:
"Äiti, mä en voi pestä hampaita, kun se mies on siellä"
Äiti ajatteli aluksi, tietysti että kyseessä on vilkkaan mielikuvituksen keksimä tuotos, kunnes eräänä päivänä itsekin sattumalta näki sivusilmällä, kuinka tämä hahmo käveli käytävää pitkin.
Myöhemmin myös siskoni onnistui näkemään samaisen vaalean sinisen läpikuultavan huppupäisen pitkän mieshahmon, joka yritti kädellään tarttua pikkusiskostani kiinni.
Jännä piirre on myös siinä, että talo on itse rakentama, perheeni edustaa kristinuskon vapaita suuntia ja täten erään tulisieluisen perhetutun avulla tämä henki manattiin ulos asunnosta ja ilmeisesti näin asiat ovatkin olleet sen jälkeen.
Jälkikäteen on teorisoitu niin Vincent Van Goghin maalausjulistetta, kuin isosiskon tuhoisaa ouija-lauta kokeilua.
Itse olen miettinyt myös oman pienen mieleni vaikutusta asiaan ja myös sitä mitä todella "Kristuksen veren suojalla" tarkoitetaan.

Mielenkiintoista on myös se, että hahmo, jonka ulkonäön myöhemmin yhdistin Star Warsin Darth Sidioukseen olemuksen perusteella on kuitenkin jättänyt tunnemaailmaani aran pelon tunteen, jota ei voi juuri voittaa paitsi musisoimalla itsensä takaisin ahdistuksen syövereistä nykyhetkeen. Sitäkin kutsun enemmänkin tasapainottamiseksi, sillä koko tunnetta se ei vie heti pois.

Tiedostan hyvin selkeästi, että hahmo, joka passiivisesti "vain on" ja käyskentelee silloin tällöin herättäen ihmetystä, ei voi tarjota mitään muuta kuin sen, kuten aikaisemmilla sivuilla onkin jo mainittu - haasteen.
Kysyisin kuitenkin tyhmän kysymyksen: onko tästä yllättäen esiintyvästä, ajatustottumuksellisesta ahdistuksen tilasta mahdollista irrottautua meditaation keinoin kokonaan vai onko asian tutkimisesta hyötyä haasteen voittamiseksi?
Myös teorioita itse hahmosta ja sen ilmentymisestä voi esittää.
7&8
User avatar
Heith
Sodalis
Posts: 2509
Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Heith » Sat May 21, 2016 11:02 am

En kovin mielelläni neuvo muita tämäntyyppisissä asioissa koska helposti käy niin että vaikka tarkoitus on hyvä, ei joko tiedä tilanteesta tarpeeksi ja neuvoo väärin tai sitten tekee hallaa kysyjälle henkisesti, ikinähän ei voi olla varma toisen henkisistä voimavaroista, eritoten kun ei toista tunne.

Yleensä minusta tällaista ei kannata lähteä purkamaan omin päin, koska on hyvin tärkeää että tilanteen kehitystä suuntaan tai toiseen pystyy reflektoimaan jonkun toisen kanssa joka on tilanteen ulkopuolella. Tarkoituksenani ei ole vähätellä tai holhota, vaan kehottaa maltilliseen mieleen ja varovaisuuteen. Joskus voi olla niin että muisto linkittyy johonkin tapahtumaan minkä mieli projisoi taikka ulkoistaa, ja kun lukko aukeaa niin voi äkkiä joutua hirveään henkiseen pyöritykseen. Se kenen kanssa tällaista purkaa on myös haasteellista, koska täysin skeptinen lähestymistapa (tai tukihenkilö kenellä on tällainen ajatus) on kokemukseni mukaan usein enemmän hajottava kuin rakentava. Itse yleensä lähden siitä että ok, en tiedä onko jokin totta vai ei -eikä sitä voi kukaan muukaan tietää- mutta jos jokin tuntuu todelta, se pitää käsitellä aktuaalisena asiana eikä semmoisena "noniin olet hullu ja vain kuvittelet". Vaikka näkemämme olisikin kuvitelmaa, on se kuitenkin ainakin oman mielemme luomus ja siten sillä on jokin merkitys. Omasta kokemuksesta tiedän kyllä miten pelottavia ja kummallisia asioita voi välillä kohdata, mille ei löydy järjellä selitystä. Olen päässyt nyt sellaiseen pisteeseen että minua ei enää pelota, mutta siihen meni kauan ja maailmankuva muokkaantui tämän prosessin mukana myös paljon.

Henkimaailman kanssa kun ollaan tekemisissä -joko aktuaalisesti tai mielikuvituksen kanssa, jonka myös kyllä lasken jonnekin esi-astraalin vaiheille- on maadoittaminen mielestäni kaikista tärkein askel, oli tarkoitusperä astraalilla toimimiseen tai sen ymmärtämiseen mikä tahansa. Muuten lähtee helposti ja nopeasti todella huonoon suuntaan. Jo se että asiaa pohtii hirveän paljon yleensä alkaa lisäämään vettä myllyyn, ja mehän vahvistamme sitä minne ajatuksemme laitamme, jo siitä syystä että huomiomme kohdentuu jonnekin ja siksi se asia tulee lähemmäs kun muut asiat sinä hetkenä.
Tako wrote: Kysyisin kuitenkin tyhmän kysymyksen: onko tästä yllättäen esiintyvästä, ajatustottumuksellisesta ahdistuksen tilasta mahdollista irrottautua meditaation keinoin kokonaan vai onko asian tutkimisesta hyötyä haasteen voittamiseksi?
Myös teorioita itse hahmosta ja sen ilmentymisestä voi esittää.
Uskoisin että on mahdollista. Melkein mistä tahansa on mahdollistua irrottautua oikeanlaisella keskittymisellä. Mitään kaavaa en osaa enkä halua ehdottaa, mutta uskoisin että jonkinlainen maadoitus aina meditoinnin loputtua on tärkeä mikäli aiot meditointia yrittää. Se onko asian tutkimisesta hyötyä riippunee paljon henkilöstä. Yhtä hyödykästä voi olla tehdä jonkinlainen päätös asialle. Mitään varmuutta mistään astraalikokemuksesta on turha etsiä. Parhaimmillaankin kaikki on arvailua. Meditaation lisäksi ihan yhtä hyödykästä saattaa olla terapia missä keskitytään tämän kokemuksen aiheuttaman arkuuden poistamiseen, tai jokin muu keino.

Teorioita itse hahmosta en esitä, koska en sinua tunne laisinkaan. Usein vaikuttaisi siltä että hahmot näyttäytyvät tietyssä muodossa koska me miellämme ne oman psyykeemme takia jonkinlaiseksi, jonkin näköisiksi, kokoisiksi, värisiksi. Hieman minulla pisti silmään mainitsemasi uskonnollisuus perheessä, mikä voi (mutta ei välttämättä) maalailla aika pelottaviakin mielikuvia pienen ja vaikutuksille erittäin alttiin lapsenmielen maisemaan; uskonnoissa kerrotaan paljon hyvinkin kuvarikkaita kertomuksia, jotka ovat ihmetystä herättäviä myös aikuisessa. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole kritisoida tai pilkata uskontoasi tai perhettäsi, ja toivon ettei viestini vaikuta sellaiselta.

Voimia ja rohkeutta tielläsi!
Kavi
Frater
Posts: 321
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Kavi » Mon May 30, 2016 5:44 pm

Tämän kaltaista vastausta kaipasinkin. Kiitos siitä siis!
Olin alunperin jo sillä kannalla, ettei tätä viestiä niin noteerattaisi, sillä lähtökohdat siitä että kyseessä on ensimmäinen viestini AT-foorumilla ja heti kyse jostakin epämääräisestä astraalitrippailusta.
Uskoani et millään lailla loukannut, sillä teini-iästä kohti aikuistumista koin sekä henkistä ja mentaalista muutosta (kuten siinä nyt tuppaa aina käymään ilmeisesti :D ) ja olen nyt kasvanut erilleen siitä kristillisyydestä johon minut aluksi juurrutettiin.
Kunnioitukseni silti vanhempieni uskonvalintaan säilyy, vaikka omani eroaakin siitä.

Vahvistit myös sitä näkemystä, joka minulla on jo ennaltaan ollut - kun vaikkapa 5-vuotias lapsi näkee karismaattisen piirin Israel-lippujen liehutusta ja muuta hyvin ekstaattista ylistystä, niin se herkän ja vastaanottavan lapsen psyykeeseen vaikuttaa hyvin voimakkaasti, saati sitten vielä opetuksia joita on epäsuorasti lapsena kuullut.

Rohkaistuin meditaation suhteen, mutta terapia mietiyttää.
Miten keskustella aiheesta terapeutin kanssa, Nefastosta lainaten: "asioista, joita ei kuuluisi edes olla olemassa"?
Koen sen olevan ihan vihoviimeinen keino, sillä kyseessä on varmastikin muistijälki joka tulee ja menee riippuen ajankohdasta joten uskon voivani työskennellä itsenäisesti sen kanssa.
Maadoitus, varsinkin ajatukset pois siirtävä -toiminta kuten liikunta on aivan mahtava asia, joten en kuitenkaan ole passivoitunut aiheen/ilmiön parissa.
Kiitos vielä kerran!
7&8
User avatar
Malja
Posts: 28
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Malja » Wed Nov 06, 2019 1:40 pm

Minua ovat askarruttaneet tietyt kokemukset energioihin liittyen ja arvostaisin uusia näkökulmia asiaan.
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta kerran ollessani innostunut Patanjalin Joogasutrasta koin näynomaisesti, että tehtäväni on vastaanottaa energioita ja puhdistaa niitä omassa olemuksessani.
Tämä saattoi olla silkkaa kuvitelmaa, mutta oli asia niin tai näin, tästä "tehtävästä" on tullut taakka, koska haluaisin kyetä keskittymään omiin asioihini sen sijaan että muiden "energiat" täyttävät minut.
En tiedä miten lähtisin tätä asiaa purkamaan, koska
tässähän voi olla kyseessä ihan "vaan" neuroosikin. Kuvittelen hieman narsistisesti, että muut hyötyy siitä että samastun heidän sillä hetkellä ilmentämiinsä negatiivisiin ominaisuuksiin vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään tekemistä heidän nousujensa tai laskujensa kanssa.
Toisaalta kuumottelen, että ehkä kyseessä onkin todellinen elämäntehtävä, joka koputtelee ovea häiriten muuta elämää niin kauan, että otan sen huomioon ja toimin asianmukaisesti.
Tai sitten tämä on vain minun itse itselleni harkitsemattomasti asettama intentio, jonka voin halutessani muuttaa..
Mitä mieltä olette?
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3479
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Nefastos » Wed Nov 06, 2019 3:06 pm

Kuvaamasi kokemus ("näynomainen" vakaumuksen synty) voi olla aito, ja silti kykymme tämänpuolisina ihmisinä tulkita sitä oikein voi olla ja lähes aina on sävyttynyt ja värittynyt.

Itse uskon, että tietyssä mielessä meidän jokaisen tehtävä on "vastaanottaa ja puhdistaa energioita omassa olemuksessamme", erityisesti juuri siinä merkityksessä kuin Patanjali asiaa esittää. Hänen joogasysteemissäänhän puhdistamisella ja keskittämisellä, yhdenmukaistamisella, henkistävällä fokuksella, on huomattava osuus. En koe, että kukaan meistä pystyy täysin erottautumaan muiden energioista, olemuksesta, tai edes sitä, että kukaan meistä varsinaisesti on sellainen erillinen olento, kuin millaisena länsimainen filosofia meidät yleensä on tottunut näkemään.

Okkultismin ajatus ihmisistä erilaisten olemusten integraatiotilana ja mikroskomoksena on kieltämättä mielelle rasittava, ja eräs suurimpia syitä siihen, ettei esoterian käytäntö sovi kaikille. Profaani on tiettyyn pisteeseen saakka paremmassa turvassa siinä kuvitelmassaan, että sulkiessaan oven perässään hän on asunnossaan ja päässään yksin ja ainoa itse. Painottaa elämässään liikaa tuota jo muutenkin elämäämme vaikuttavaa toisiin sulautumista on uhmata astraalista myrkyttymistä ja psykoottista mielen kiinteyden hajoamista, joka tekee kaikenlaisen alkemiallisen puhdistustyön (niin itselle kuin muille) mahdottomaksi. Voidaksemme auttaa muita meidän on oltava hajoamatta heitä hajottaviin tekijöihin, tai keventämisen sijaan lisäämme maailman yhteistä taakkaa.

Malja wrote:
Wed Nov 06, 2019 1:40 pm
Kuvittelen hieman narsistisesti, että muut hyötyy siitä että samastun heidän sillä hetkellä ilmentämiinsä negatiivisiin ominaisuuksiin vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään tekemistä heidän nousujensa tai laskujensa kanssa. Toisaalta kuumottelen, että ehkä kyseessä onkin todellinen elämäntehtävä, joka koputtelee ovea häiriten muuta elämää niin kauan, että otan sen huomioon ja toimin asianmukaisesti. Tai sitten tämä on vain minun itse itselleni harkitsemattomasti asettama intentio, jonka voin halutessani muuttaa.. Mitä mieltä olette?


Kaikki kolme esittämääsi vaihtoehtoa voivat olla samanaikaisesti totta. Voi olla, että omaan työhösi voi kuulua painotetusti sellainen energioiden puhdistaminen, jota me kaikki olemme täällä periaatteessa tekemässä, ja jota kukin meistä tekee sisäisesti omissa elämänponnistuksissaan siinä määrin kuin ne ovat rakkaudellisia ja ylöspäisiä, aivan riippumatta siitä onko mielessämme joku toinen ihminen vai ei. Ne voimat joissa elämme ja jotka elävät meissä ovat okkulttisesti ajatellen aina yhteisiä, eikä mikään tunteemme generoidu, muutu eikä kuole yksin meissä. Kukin ihminen tällaisessa esoteerisessa systeemissä on pikemminkin yksi pysäkki kuin pääteasema voimille, jotka ovat laajempia kuin näennäinen yksilöllisyytemme. "Samaistua toisen sillä hetkellä ilmentämisiin negatiivisiin ominaisuuksiin" sen sijaan kuulostaa todellakin varsin pulmalliselta, useammalla kuin yhdellä tavalla, eikä ole helppoa nähdä, miksi sellainen lähestymistapa suoranaisesti auttaisi toista tai kokonaisuutta (maagisestikaan). Ja kuten sanottua, kukin itsellemme ottamamme tai meille "annettu" tehtävä on aina sellainen, että meidän on sitä pyöriteltävä ja saatava oikeaan asentoon elämässämme, usein hyvinkin kummallisilla ja odottamattomilla uusilla tulokulmilla. Tärkeä työ saattaa olla meillä tehtävänä todella odottamattomalla elämän osa-alueella, josta vasta jälkikäteen huomaamme, että olemme tehneet juuri sitä työtä minkä kauan sitten koimme omaksi työksemme – mutta aivan odottamattomalla viisteellä. Sellainen on mahdollista, kun jokaiseen päivään, jokaiseen tilanteeseen pyrkii suhtautumaan elävästi ja avoimesti. Määritellä liian tarkasti etukäteen mikä on pyhää, mikä profaania, voi johtaa merkityksen kadottamiseen ja pyhyyden (so. sisäisen mielekkyyden) vääntymiseen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 473
Joined: Thu Jan 09, 2014 5:27 am

Re: Ääniä ja näkyjä

Postby Smaragd » Wed Nov 06, 2019 4:35 pm

Nefastoksella hyviä huomiota, kuten yleensä.
Malja wrote:
Wed Nov 06, 2019 1:40 pm
Minua ovat askarruttaneet tietyt kokemukset energioihin liittyen ja arvostaisin uusia näkökulmia asiaan.
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta kerran ollessani innostunut Patanjalin Joogasutrasta koin näynomaisesti, että tehtäväni on vastaanottaa energioita ja puhdistaa niitä omassa olemuksessani.
Tämä saattoi olla silkkaa kuvitelmaa, mutta oli asia niin tai näin, tästä "tehtävästä" on tullut taakka, koska haluaisin kyetä keskittymään omiin asioihini sen sijaan että muiden "energiat" täyttävät minut.
En tiedä miten lähtisin tätä asiaa purkamaan, koska
tässähän voi olla kyseessä ihan "vaan" neuroosikin. Kuvittelen hieman narsistisesti, että muut hyötyy siitä että samastun heidän sillä hetkellä ilmentämiinsä negatiivisiin ominaisuuksiin vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään tekemistä heidän nousujensa tai laskujensa kanssa.
Toisaalta kuumottelen, että ehkä kyseessä onkin todellinen elämäntehtävä, joka koputtelee ovea häiriten muuta elämää niin kauan, että otan sen huomioon ja toimin asianmukaisesti.
Tai sitten tämä on vain minun itse itselleni harkitsemattomasti asettama intentio, jonka voin halutessani muuttaa..
Mitä mieltä olette?
Omakohtaisesti olen kokenut hieman samankaltaista tarvetta ottaa etäisyyttä toisten nousuihin ja laskuihin musiikin kuuntelun saralla. Jossain vaiheessa musiikki on alkanut vain tuntumaan sekaannusta lisäävältä, jolloin mitään puhdistusta ei tunnu pääsevän tapahtumaan.

No mutta musiikki sikseen; koen henkilökohtaisesti hieman samantyyppisen maagisen puhdistustyön parhaiten mahdolliseksi kun negatiivinen vahva tunne/energia tulee kurottelematta oman sieluni sopukoista nousten, jolloin mieli kykenee keskittymään selkeyteen tai siihen loistavaan entiteettiin jolla on voima puhdistaa. On kuin kaksi työkalua — aktiivinen mielen fokus ja passiivinen tunnekeho — olisivat omilla paikoillaan. Ajattelen että ideaalien jännitteessä sieluni näyttää polkuni (mm. näiden itsessäni syntyvien latausten muodossa) pitäen muistissaan minulle osoitetun karman. Sieluni siis osoittaa minulle tarkoitetut nurkat lakaistavaksi. Tulee mieleen ajatus siitä ettei meidän tule pyrkiä kerryttämään minkäänlaista karmaa, ei positiivista ei negatiivista, vain purkaa se mitä olemme aiheuttaneet. Ehkä tällainen tapa lähestyä asiaa ei sovi kaikkeen, mutta toivottavasti tästä näkökulmasta voisi saada edes jotain irti.

Jos et ole jo tietoinen ja kiinnostaa tutustua yhteen hieman saman tyyppisen harjoituksen perinteeseen niin Tiibetin buddhalaisuuden yhteydestä löytyy Chöd. Toki se pitää sisällään suuremman kattauksen asioita, joita mietiskelemällä ja joihin valmistautumalla voi löytää uusia yhteyksiä maagisen työskentelyn eri osasten välillä. Toisaalta jos esim. Malja symbolina tuntuu hyvin olennaiselta työssäsi, niin en tiedä onko Chöd-harjoitteesta suoraa apua (vielä kypsyviä ideoita kyllä nousee), mutta AT:n hengen mukaisesti tekee mieli huomioida kuinka tällainen synkretistinen vertailu voi paljastua hyvin hedelmälliseksi.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest