Törmäsin jokin aika sitten Martin Enckelin kirjaan Kali, joka on ollut monin tavoin vaikuttava.
Teos perustuu Martin Enckellin tekemään matkaan Kalkuttaan etsimään elämän varjopuolia ja Kali-jumalatarta ja se onkin täynnä kärsimystä ja kurjuutta - mutta myös rakkautta muuttuen loppua kohden varsin intensiiviseksi rukoukseksi tälle jumalattarelle. Kirjasta tekee erityisen vaikuttavan se antaumus, jolla runoilija on lähtenyt teostaan tekemään.
Laitan tähän osittaisen lainauksen kirjan jälkisanoista ja yhden kohdan itse teoksesta:
Kolmen vuorokauden kuluttua siitä kun olin kirjoittanut seuraavaan säkeeseen päättyvän runon:
rankaise minua - minä rakastan sinua
löysin itseni Assembly of God Hospitalin teho-osastolta Kalkutan viettäessä Durga Pujaa - vuosittaista Durgan kunniaksi järjestettävää juhlaa - ja samanaikaisesti valmistautuessa Kali Pujaan, juhlaan joka vuorokausia kestävänä kaaoksena säihkyvine ilotulituksineen merkitsee monsuunikauden päättymistä.
Makasin vuoteeseen köytettynä, letkuihin sidottuna
Diagnoosi: malaria, aivomalaria. Musta malaria.
Ja hallusinaatiot ja horkka ja kuume kulminoituivat, vuorottelivat, ilmenivät kouristuksina ja jonakin joka tuntui siltä kuin aivoihin ja koko olemukseeni olisi kytketty korkeajännitejohto.
...
Aina kun tulin tajuihini, lupasin. Lupasin Kalille, Durgalle, Shivalle, Jumalalle, Atmanille, Äidille Atmanin tuolla puolen, elämälle, elämälle ja kuolemalle, kaikelle ja kaikille, lupasin ja vannoin, vannoin muun muassa että jos jäisin henkiin, en koskaan, koskaan enää antaisi sanojen vietellä sokeasti itseäni.
Jäin henkiin.
Kun pääsin sairaalasta, menin St Paulin katedraaliin, jossa esitin artikuloimattoman kiitokseni Kalille, Kristuksessa. Ja merkillisessä, ikkunoiden värimosaiikkien läpi värehtivässä valossa harjoitin hiljaisuutta, pitkään.
Kunnes joku rukoili minussa, rukoili niiden puolesta, joiden kärsimys on tuhatkertainen.
kun Sharmin
vapautti
viime yönä
veitsellään miehensä Abdulin
sukupuolen ja elämän kahleista,
näin ei tapahtunut lasten tähden,
ymmärrän häntä,
ymmärrän hyvin,
mutta kieltäydyn, kieltäydyn
ymmärtämästä jumalaa, joka sulkee silmänsä,
kunnes ihmiset epätoivoissaan
iskevät lapsensa rammoiksi, umpikujiin,
kieltäydyn,
kunnes minun sallitaan nähdä, kunnes saan
nähdä Kalin suupielten kaartuvan hymyyn
Kirjan loppuosan huipentuma on myös internetissä luettavissa:
http://www.electricverses.net/sakeet.ph ... language=1