Käytännön työ

[Insanus]

Olisi kiinnostavaa kuulla -sikäli kuin tohditte yksityisyytenne verhoa raottaa-, millaisin tavoin henkilökohtaisesti toimitte maailmassa pyrkiessänne levittämään sitä jotain mille en keksi sanaa. Niin no, levittämään Sanaa kenties. Vai pyrittekö? Miksette? Miten voisitte pyrkiä?

En tarkoita primääristi käytännön esimerkkejä tyyliin 'tekemällä tekstejä joiden toivon nopeuttavan mielen lukkojen avautumista siihen potentiaalisilla yksilöillä', 'pyrkimällä olemaan mahdollisimman läsnä ja sellainen ja sellainen' (vaikka nekin varmasti olisivat todella kiinnostavaa kuultavaa ja toivottaviakin esimerkkejä lähestyttävyyden takia) vaan ennemminkin ns.käytännön teoriaa ja sielun tarkoituksen esiin tulemista elämässä.

Millaiset impulssit teitä ohjaavat tekemään oikeita ratkaisuja, miten toteutatte ne käytännössä, mitä tarkoitusta ne palvelevat, miten ja miksi?

[obnoxion]

Millaiset impulssit teitä ohjaavat tekemään oikeita ratkaisuja, miten toteutatte ne käytännössä, mitä tarkoitusta ne palvelevat, miten ja miksi?

Ykseys ja sen käsittäminen kolminausuuden kautta (Rakkaus, Ymmärrys, Merkitys) ovat ne peruslähtökohdat joista pidän kiinni tiukasti, etten paremmin sanoisi, kuin henkeni kaupalla. Näiden ulkopuolella energiat saavat liikkua hyvin vapaasti. Usein saatan kyllä noudattaa elämässäni hyvinkin tiukkoja sääntöjä. Mutta nämä eivät ole absoluuttisia ohjeita, vaan tietoisesti omaksuttuja, ja tietoisesti väliaikaisiksi tarkoitettuja. Väliaikaisuudella voin kuitenkin tarkoittaa hyvinkin pitkäksi käsitettyjä aikajaksoja, esimerkiksi yhden ihmiselämän ylittäviä ajanjaksoja. Tässä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kysymys siitä että Työ perustuisi teoriaan vaikkapa reinkarnaatiosta, vaan siitä millaisen mittakaavan Työstä käsitetään olevan kysymys.

Sellainen harjoitus joka minulle olisi ulkoisesti hyvin rakas, merkityksellinen ja ymmärrettävä on esimerkiksi shivalaisten Kallonkantajien (kapalika) harjoitus, jossa askeetikko suorittaa brahmaanin murhasta langetettavan kahdentoistavuoden katumusharjoituksen, ilman että on oikeasti murhannut brahmaania. Yleensäkin minulle saatanakultti edustaa jonkinlaista shivalaisuuden ilmentymää länsimaissa, ja henkilökohtainen painotukseni olisi tässä viitekehyksessä shivalainen shakta-polku, eli tantrinen omistautuminen Kalikula tai Tarakula perheen jumalattarille.

Mutta johtuen monista syistä olen katsonut että näitä ulkoisia harjoituksia olisi pitkälti yhtä järjetöntä siirtää omaan miljööseeni kuin olisi minun lähteä vaikkapa Nepalii tai Tamil Naduun etsimään sellaista, minkä olennaiselta osin voi saavuttaa missä maantieteelisessä pisteessä tahansa.

Omassa elämässäni yhdistämisen työ ottaa sellaisen muodon, jossa henki pyritään oivaltamaan kaikkein epähenkisimmäksi käsitetystä asiasta. Tämän harjoituksen esoteeriset vaatimukset ovat sisäisiä, ja kun nämä vaatimukset on ratkaisevalta osin täytetty, voi harjoitus ottaa lähes minkä muodon tahansa.

Niinpä pyrin toteuttamaan tätä painotusta, tätä kuvailemaani inspiraatiota, jonka käsitän melko mullistavaksi, sellaisissa tilanteissa jotka kaikki käsitämme hyvin arkisiksi. Nämä tilanteet voivat olla luokiteltaviksi epähenkisiksi monista syistä, kuten arkisuutensa, inhottavuutensa tai järjettömyytensä takia. Itse asiassa nämä ovat kuitenkin, näin väitän, kaikkein parhaita mahdollisuuksia Ykseyden työlle sen ehkä dynaamisimmissa ja totaalisimmassa muodossa.

Toisaalta tahdon tehdä omalla toiminnallani maailmasta sellaisen paikan, että ihmiset voisivat tietää että niiden epäkiitollisimpien, inhottavien, tympeiden, epähenkisten, rumien ja raskaiden asioiden äärellä, joiden parissa he usein tuntevat olevansa pakon sanelemina, on myös ihmisiä jotka ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet näiden syvällisten asioiden pariin tekemään henkistä harjoitusta, onnellisina ja täynnä rakkautta.

Ulkoisesti siis pyrin elämään hyvin arkista elämää, antaen aina periksi kaikille arjen vaatimuksille. Sisäisesti taas valmistan tästä arjesta mahdollisimman korkealaatuista Vasemman Käden Tien harjoitusta, jossa kaikkein synkimmän ja pimeimmän aineksen avulla pyritään valmistamaan Ykseyden Ihme.

[Nefastos]

Hyvä ja aiheellinen kysymys!

Kuten veli Obnoxion sanoi, "Kolminainen Avain" on se mistä ei voida luopua. Kuten kuitenkin huomaat, se vain sulkee erehdyksen portit eikä sellaisenaan innosta (pakota) aktiivisesti mihinkään, ellemme itse tuo tuota intoa Työhön. Mutta jos tuomme prosessiin oman tulemme, niin silloin "Avain" toki myös antaa jokaiseen hetkeen elävän koordinaation.

Veli O. kertoi omasta kutsumuksestaan niiden asioiden parissa, jotka nykykulttuuri kokee raadollisina & lähtökohtaisesti "epäpyhinä" tai ei-toivottavina. Tämä on korkeammanlaatuista työtä (korkeaa ja henkistä juuri siksi että se on niin vähän arvostettua & ulkoisesti palkitsevaa), ja kuitenkin joku toinen veli toisessa tai samassa aspektissa voi kokea asiat käytännössä aivan eri pohjalta, & tehdä yhtä arvokasta työtään vaikkapa korkeakulttuurin parissa. Meillä ei ole mahdollisuutta urautua, sillä työn kohmettuminen muotoon on sen esoteerisuuden menettämistä. Esoterismi on sisäisestä virittyneisyydestä mahdollistuvassa ulkoisen toiminnan varioinnissa siten, että ydin pysyy jatkuvasti samana, havaittuna, motiivin antavana.

Toinen esimerkki tältä samalta foorumilta: veli Wyrmfang mainitsi toisessa keskustelussa pyrkivänsä läpikäymään tutkimus- ja sitä kautta tietenkin myös kehitysprosessia akateemisen tutkimuksen sektorilla; myös tämä on selkeä veljeskuntatyön muoto. Tämäkin on alue joka niin sanotusti luo omat turvaverkkonsa, eikä ole erityisen räjähdysherkkä ympäristö.

Muitakin esimerkkejä voidaan antaa - vastauksia varmasti tulee vielä - mutta kaikesta ei voida puhua (eivätkä kaikki veljet seuraa tätä foorumia). Me emme ole salaseura sanan piilottelevassa merkityksessä, mutta herkkäpiirteinen sielullinen työ yksilöiden & yhteisöjen & kokonaisuuden eduksi (tietysti vasta aika näyttää, paljonko siitä on todellista etua; puhun nyt omasta näkökulmastamme) vaatii tiettyä intimiteettiä. Että me emme voi kertoa kaikkea ei tarkoita että istuisimme käsiemme päällä niinä hetkinä kun emme istu kirjoittamassa tälle foorumille.

Monille eksoteristeille työ jäsentyy usein puhtaasti oman elämän tietyllä tapaa elämisenä, mikä jo sisältää valtavan paljon jatkuvia mahdollisuuksia hyvin monilla käytännön osa-alueilla. Eikä varmaan ole väärin sanoa, että esoteristeillekin se tavallaan pysyy yhä kaikkein olennaisimpana Työn muotona. Sillä ei ensisijaisesti se mitä me teemme vaan mitä me olemme & siten sädehdimme on se, mikä muuttaa maailmaa. Luonnollisesti tästä seuraa toki se väistämätön johtopäätös, että jos me olemme jotain, me myös toimimme sen mukaan. "Jokainen toimiva kappale toimii vain yhdessä tarkoituksessa; muuttaakseen työstämänsä kappaleet itsensä kaltaisiksi" - ei ulkoisesti eikä mekaanisesti, vaan henkisesti. Tämä seuraa väistämättä Kolminaisen Avaimen periaatteesta (tekninen muutostyö olisi lopulta vailla niin merkitystä kuin ymmärtävää rakkauttakin); ja niinpä heti huomaamme sen pragmaattisen luonteen myös erityiskysymyksissä.

[Sûrya-Ishtara]

Nämä saattavat olla juurikin niitä asioita, joita kyseisen aiheen aloittaja ei halua kuulla, mutta kysymys käytännön työstä ei pyri olemaan päämäärällistä siinä, että luon esimerkiksi mentaalisen kuvan tavoitellusta tilasta johon pyrin sieluani valmistamaan; ei, vaan juurikin koen okkulttisen työn olevan myös siinä, että kehittäessäni omaa sieluani Kolminaisuuden Avaimen avulla sillä on myös mahdollisuutensa auttaa kanssakärsiviä ihmisiä syyn ja seurauksen lakien mukaisesti.

Kuinka tämä sitten tämä jokapäiväisessä toteutuu arkisen aherruksen ohella? Alempien inhimillisten piirteiden esilletullessa Kolminaisuuden Avaimen funktiot otetaan todella käyttöön. Esimerkki: kun ajoittain joudut voimakkaiden tunneimpulssien valtaan, mietit onko asia todellakin ulkonaisen asian esiinluoma vai jotain lopuksi itsestä - Ykseydestä - kumpuavaa? "Kyllä" -vastauksen takana olevassa ajatuksessa on oman henkisen laiskistumisen vaaransa, mutta se on ainakin henkilökohtaisesti tiedostettu ongelma yhtä lailla; vaikka lopuksi kaikki koetut asiat ovat Ykseydestä ja Ykseyttä itsessään, niin tarkoittaako se, että mitään henkistä työtä ei ole hyödyllistä edistää, koska kaikki määräytyy kuitenkin Lain mukaan? Voidaanko tästä lipsua esimerkiksi moraalittomuuteen ja karmeimpaan nihilismiin tämän varjolla? Tietysti tämä on mahdollista; mutta kuten ihmiskohtaloita seuranneena ajasta aikaan huomaa tiettyjen valintojen tehneiden yksilöiden traagisen kitkan sisimmässäin, ja tämä näkyy tietysti myös Ykseyden lain mukaan myös (näennäisesti) eksternaalisessa maailmassa.

[Insanus]

Nämä saattavat olla juurikin niitä asioita, joita kyseisen aiheen aloittaja ei halua kuulla, mutta kysymys käytännön työstä ei pyri olemaan päämäärällistä siinä, että luon esimerkiksi mentaalisen kuvan tavoitellusta tilasta johon pyrin sieluani valmistamaan; ei, vaan juurikin koen okkulttisen työn olevan myös siinä, että kehittäessäni omaa sieluani Kolminaisuuden Avaimen avulla sillä on myös mahdollisuutensa auttaa kanssakärsiviä ihmisiä syyn ja seurauksen lakien mukaisesti.

Esoterismi on sisäisestä virittyneisyydestä mahdollistuvassa ulkoisen toiminnan varioinnissa siten, että ydin pysyy jatkuvasti samana, havaittuna, motiivin antavana...

Sillä ei ensisijaisesti se mitä me teemme vaan mitä me olemme & siten sädehdimme on se, mikä muuttaa maailmaa. Luonnollisesti tästä seuraa toki se väistämätön johtopäätös, että jos me olemme jotain, me myös toimimme sen mukaan. "Jokainen toimiva kappale toimii vain yhdessä tarkoituksessa; muuttaakseen työstämänsä kappaleet itsensä kaltaisiksi" - ei ulkoisesti eikä mekaanisesti, vaan henkisesti. Tämä seuraa väistämättä Kolminaisen Avaimen periaatteesta (tekninen muutostyö olisi lopulta vailla niin merkitystä kuin ymmärtävää rakkauttakin); ja niinpä heti huomaamme sen pragmaattisen luonteen myös erityiskysymyksissä...

Osuitte juuri siihen mitä ajoin takaa. Oikeastaan olisin voinut kysymyksen esittää jo valmiissa "Kolme okkultismin koulukuntaa"-ketjussa. Kiitos vastauksista!