Marraskuu, kuoleman kuukausi

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Kavi »

En tiedä onko sanaa Marras käsitelty tässä ketjussa, miten.
Väitetään kuitenkin, että sana olisi vanha indoeurooppalainen lainasana kuolemalle.
Ja kyllähän ulkona aika kuolemalta näyttää, on pimeää ja missään mitään väriä, varsinkin nykyään kun lumi tulee kun tulee, jos tulee. :D
Mainitsemasi ruotsalaisuuden päivä kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Osalla meistä suomalaisista on historiallisesti juuria Ruotsiin, mutta myös nämä juuret ovat kuolleet. Mutta eipä siitä sen enempää.
User avatar
Maria
Posts: 3
Joined: Tue Nov 27, 2018 3:31 pm
Location: Hattula

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Maria »

Lisäkommenttina kuolemaan ja syksyyn/alkutalveen https://en.wikipedia.org/wiki/Pitru_Paksha - joka alkaa syyspäivän tasauksesta. Muistaakseni jo Egyptissä oli aikoinaan sadonkorjuun juhla (tai no kaksihan niitä oli, mutta siis se syksyllä tapahtuva), joka yhdistyi kuolemaan ja uudeksi tulemiseen.

Henkilökohtaisena kokemuksena, tämän vuoden marraskuu on kyllä ollut tavallista synkempi - kahden kaverin isoisät kuolivat parin päivän sisällä toisistaan, ja oma isosetäni pääsi jatkamaan täältä eteenpäin pyhäinpäivän aamuna.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Nefastos »

Seuran sisällä keskitytään monenlaisin painotuksin toimivaan looshityöskentelyyn, seurasta ulospäin näyttäytyy useimmiten Saatanan korostuminen. Vuosien varrella on ehkä yllättävän vähänkin puhuttu seitsenkohtaisen perustamme kuudennesta kohdasta:
VI. Elämä ja kuolema ovat luonnossa yhtä merkityksekkäitä ja tärkeitä tapahtumia, osia suuresta muutoksen prosessista, jossa kulkeva tietoisuus on ikuinen. Koska nykyaika pelossaan korottaa liiaksi fyysistä elämää ja pelkää kuolemaa, tasapaino saavutetaan ymmärtämällä kuoleman ja pimeyden kauneus.


On jännittävää nähdä tuleeko tämä kohta painottumaan sitten myöhemmin, kun seuran jäsenissä on vanhempia ihmisiä, ja jos, niin mihin suuntaan. Monelle varmasti elämän kääntyminen syksyyn ja talveen mahdollistaa sekä uusia oivalluksia että uusia pelkoja.

http://www.victorianweb.org/art/illustr ... n/105b.jpg
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Fri Nov 01, 2019 10:32 am Seuran sisällä keskitytään monenlaisin painotuksin toimivaan looshityöskentelyyn, seurasta ulospäin näyttäytyy useimmiten Saatanan korostuminen. Vuosien varrella on ehkä yllättävän vähänkin puhuttu seitsenkohtaisen perustamme kuudennesta kohdasta:
VI. Elämä ja kuolema ovat luonnossa yhtä merkityksekkäitä ja tärkeitä tapahtumia, osia suuresta muutoksen prosessista, jossa kulkeva tietoisuus on ikuinen. Koska nykyaika pelossaan korottaa liiaksi fyysistä elämää ja pelkää kuolemaa, tasapaino saavutetaan ymmärtämällä kuoleman ja pimeyden kauneus.


On jännittävää nähdä tuleeko tämä kohta painottumaan sitten myöhemmin, kun seuran jäsenissä on vanhempia ihmisiä, ja jos, niin mihin suuntaan. Monelle varmasti elämän kääntyminen syksyyn ja talveen mahdollistaa sekä uusia oivalluksia että uusia pelkoja.

http://www.victorianweb.org/art/illustr ... n/105b.jpg
Jännittävä ajatus tosiaan. Tällä hetkellä kuolema tuntuu minulle henkilökohtaisesti olevan hyvin vahvasti "todellisessa elämisessä" tai elämänvoimassa kiinni olemista, missä ei jäädä jarruttelemaan kun on mahdollista tarttua johonkin ytimelliseen ja jättää kuorettumat taakse. Oleelliselta tässä vaiheessa tuntuu myös että se ytimellinen elämänvoima tulisi luontevasti esiin eikä sitä kaiveta pakottamalla ja sen suuruutta imitoivalla leikillä, mikä on siis jarrujen unohtamista kokonaan. Jos tällainen suhtautuminen kuolemaan on keski-ikää kohti menemistä tai jo sitä itseään, niin nuoruutta on elämällä ilottelu ja kokemuksien hamuaminen. Vaikka on helppo kuvitella että iän myötä tasapaino vain kasvaa ja kasvaa niin voisin myös nähdä että kuolema tulee vanhuuden myötä konkreettisemmin esiin tai nimenomaan jossain konkreettisessa esiin ja sen kautta pakostakin hieman painottumaan. Tai jos ei painottumaan niin avoin viehtymys taiteeseen, jossa on tälle vuodenajalle ominaisia piirteitä (minkä näen seurassa yleisenä joskin epäsuorana ilmaisuna '6. kohdasta') muuntuu kokemuksentasolla enemmän aineen konkretian tasolle. Suhde Saturnukseen muuntuu ja kenties pikkuhiljaa ryhdytään vapautumaan ajan otteesta. Tässä mielessä, jos katsoo oikein romanttisin ajasta ja aineesta vapautumaan hapuavien linssien läpi (ja on tällaisessa liian yksinkertaisessa suhtautumisessa nurinkurista), jopa muistisairauksissa voi nähdä jotain kaunista, vaikka siinä on vahvasti myös läsnä korkeamman ja alemman minän suhteen mureneminen. Korkeampi ei saa enää alemmasta sen koherenssin hajoamisen myötä kiinni.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Soror O »

Vaikka hieman typerältä tuntuukin, niin kopioin tähän blogitekstini aiheeseen liittyen:

On marraskuu. Synnytän kuolemaa kivuliaan hitaasti. On hetki, jolloin seisoo maatuneiden lehtien keskellä mustalla maalla ja pitäisi uskaltaa istuttaa jonkin siemen. Seison kohmeisena kuin talventörröttäjä, uskaltamatta pudottaa siementäkään. Uskaltamatta liikahtaa.


Matkustin toiseen kaupunkiin. Istuin yksin raitiovaunuissa, kuuntelin tuntemattomien seinien takaa kantautuvia ääniä. Kuuntelin toisten elämiä yrittäen kertoa omaani. En päässyt juonesta kiinni vieläkään. Kuljin kaupungin kaduilla kuin päämäärätietoinen kummitus. Että joku löytäisi ja käskisi minut valoa kohti. Mutta mitä teen valolla, minä siemenetön maa? Mitä teen, paitsi maadun, hajoan, vajoan. Maan matonen.


Kaikki katoaa, kuten on tiedetty. Katoavainen katoaa. Vaan tok' on täällä muutakin, ikuisuuden häveitä. Jos vain osaa katsoa. Mutta syksyn täytyy tuntea itsensä ilman talvea, kevättä ja kesää. Kuoleman täytyy tuntea itsensä ilman elämää. Koska eihän tämä muuten olisi kuin leikkiä vain, pyhää, hölmöä leikkiä. Täytyy rakastaa kohtaloaan, maatunutta elämää itsessään. Täytyy rakastaa sielunsa ruvelle. Täytyy sanoa kyllä, kyllä, kyllä jähmeälle mustalle maalle. Täytyy sanoa kyllä, kyllä, kyllä, pelokkaalle kadotetulle sielulleen. Täytyy havista kuin korrelle paleltunut yksinäinen lehti puussa, peläten irtipäästämistä. Täytyy valita se, mitä ei voi välttää. Täytyy valita kuolema ja antaa itsensä pudota. Lukemattomia kertoja.


Nefastos: Olen miettinyt viimeaikoina paljon fyysisen ikääntymisen vaikutusta tietoisuuden kehittymiseen minäkin. Olen diagnosoinut itselläni mundaanisti ilmaistuna myös ikäkriisin... Kyllä kuoleman vääjäämätön lähestyminen muuttaa suhdetta henkiseen työhön - ikäänkuin nostaa panoksia. Se tuntuu ajoittain voimakkaana sisäisenä paineena. Kuoleman lähestyminen on samaan aikaan lupaus ja täyttymys sekä jollain tasolla hieman hermostuttava deadline.

Lisäksi samastun Smaragdin kokemukseen siitä, että kuoleman kuukausi kutsuu havainnoimaan elämänvoimaa "puhtaimmassa", ideaalisimmassa, silmälle näkymättömimmässä muodossaan. Ilman keväälle ominaista itsestäänselvää, juvenaalia elämänvoimaa.
If you want to reborn, let yourself die.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Wed Nov 14, 2012 10:58 pm Omassa elämässäni & näköjään muillakin Azazelin Tähden sisäpiirissä meneillään oleva marraskuu on tuonut poikkeuksellisen suuret määrät kuolema-aiheisia synkronismeja, tunnelmia & symboliikkaa. Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko muilla keskustelijoillamme ollut samanlaisia kokemuksia?

Ja toki jäsenetkin voivat kertoa omia anekdoottejaan.
Marraskuu tekee taas tuloaan.
Kenties kokemukseni unesta pitäisi kuulua toiseen osioon. Kuitenkin viimeöinen uni oli merkillistä sikäli että koin pitkästä aikaan pelkoa. Pelkoa tuntematonta, että pimeää kohtaan.
Muistan ilmaisseeni, että jos menen tuohon pimeään huoneeseen niin en tiedä mitä tapahtuu, enkä halua sen välttämättömyyden tapahtuvan. Mitä käy? Miten kaiken käy? Mitä meistä oikeen tuleekaan, jos sen tekee?

Kuitenkin sen osan itsestään on jossain määrin annettava kuolla pois. Sukset ovat hyödylliset niin kauan kuin on lunta ja hankea. Toisaalta ne negatiiviset piirteet jotka suojelevat persoonallista herkkää mieltä, ylläpitävät varsin vankilamaisia oloja.
Monot puristavat jalkoja, sillä jalat niissä ovat kasvaneet.

Tässä ajatuksia siis sekä kuolemaan valmistautumisessa mutta myös kuolemisen asemasta jokahetkisyydessä.
Kuka ikinä kieltäytyykään kuolemasta tai astumasta kohti tuntematonta, ei kenties koskaan ole elänytkään eikä tuntenut tuntemaansa.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Smaragd »

Kavi wrote: Wed Oct 21, 2020 10:32 am Marraskuu tekee taas tuloaan.
Kenties kokemukseni unesta pitäisi kuulua toiseen osioon. Kuitenkin viimeöinen uni oli merkillistä sikäli että koin pitkästä aikaan pelkoa. Pelkoa tuntematonta, että pimeää kohtaan.
Muistan ilmaisseeni, että jos menen tuohon pimeään huoneeseen niin en tiedä mitä tapahtuu, enkä halua sen välttämättömyyden tapahtuvan. Mitä käy? Miten kaiken käy? Mitä meistä oikeen tuleekaan, jos sen tekee?
Marraksen tunnelmia oli myös minun unessani viime yönä, ja muistinkin ne vasta kun luin viestisi. Olin vanhassa koulurakennuksessa, jonka huoneita asutti kummittelevat lapset. Tunnelma oli kauhea ja ensimmäinen impulssi oli juuri pakeneminen. Havahduin kuitenkin kohtaamisentarpeeseen ja menin takaisin huoneisiin katsomaan lapsia ymmärtävästi silmiin. Ne ikään kuin vapautuivat kummiteltavista huoneistaan ja juoksivat iloisina pois. Yhdessä huoneessa kuitenkin painostava tunnelma oli ilmeisesti liikaa. Muistot ovat hyvin hämärät, mutta ikään kuin siellä kohtaaminen olisi joutunut sivuraiteille ja räyhänhenki olisi hyökännyt ja kahlinnut minut jollain tapaa.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Nefastos »

Liityn tähän kerhoon. Eräässä viime yön unista olin muuttanut uuteen asuntoon hieman kauemmas keskustasta. Asunto ei ollut erityisen hyvässä kunnossa, mutta siinä oli aiempaa useampia huoneita. Luokseni oli tulossa vierailemaan eräs rauhallinen ystävä, jonka nimestä oli (valve-elämässä) aikoinaan tullut viikatemiehen synonyymi.

Viime yön unissa oli paljon immersiivisiä ja upeita astraalisia sävyjä. Tämä uusi kuoleman huoneisto oli kuitenkin lähinnä vain synkkä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Soror O »

Mietin eilen kansauskoon liittyvää jakoajan käsitettä. Jakoaika oli n. 12 vuorokauden mittainen ajanjakso lokakuun lopun ja marraskuun välissä, joka oli ikäänkuin "ajatonta aikaa". Ymmärtääkseni tämä perustui siihen, että aurinkovuosi ja kuuvuosi eivät menneet tasan, jakoaika ikään tasasi tuon erotuksen. En ole ajanlaskujen asiantuntija, mutta tämä käsitys resonoi vahvasti oman kokemukseni kanssa sikäli kun koen tämän ajan vahvasti liminaaliseksi. Tuntuu, että tämä liminaalisuuden kokemus vahvistuu vanhemmiten. Olen ikänikin puolesta aina vain lähempänä tuonpuoleisen rajaa "one day closer to death", kuten Pink Floydin Time-kappaleessa mainitaan. Kuten Kavi erinomaisesti kuvasi, tämä aika valmistaa kohtaamaan Tuntemattoman. Ja se auttaa tässä konkreettisestikin marssittamalla luoksemme monenlaisia vaikutelmia, näkyjä ja henkiä.

Tämä aika haastaa itseni juuri siinä, että se riisuu minut kaikista käsityksistäni suhteessa kuolemaan (ja elämään). Jos kuvittelen, että Kuolema on tietyn muotoinen asia, tämä aika tulee paljastamaan minut - ja sitä kauhistuttavammalta tämä aika tulee tuntumaan. Tämä aika todella testaa kykyäni seistä määräämättömän kuilun edessä, nöyränä ja luottavaisena. Se testaa myös taitoja operoida henkimaailman entiteettien kanssa, koska vierailijoita saattaa olla monenlaisia. On kyettävä tunnistamaan tunnistamaton, on kyettävä erittelemään ja yhdistämään hienojakoista materiaa. On kyettävä varmuuteen, mutta säilyttämään nöyryytensä. Tämä haaste tuntuu suurelta ja velvoittavalta. Koen, että näinä aikoina maksetaan se henkisen työn velka, joka vuodenkierron aikaisemmissa vaiheissa otettiin.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Marraskuu, kuoleman kuukausi

Post by Smaragd »

Ave wrote: Fri Oct 23, 2020 12:58 pm Mietin eilen kansauskoon liittyvää jakoajan käsitettä. Jakoaika oli n. 12 vuorokauden mittainen ajanjakso lokakuun lopun ja marraskuun välissä, joka oli ikäänkuin "ajatonta aikaa". Ymmärtääkseni tämä perustui siihen, että aurinkovuosi ja kuuvuosi eivät menneet tasan, jakoaika ikään tasasi tuon erotuksen. En ole ajanlaskujen asiantuntija, mutta tämä käsitys resonoi vahvasti oman kokemukseni kanssa sikäli kun koen tämän ajan vahvasti liminaaliseksi. Tuntuu, että tämä liminaalisuuden kokemus vahvistuu vanhemmiten. Olen ikänikin puolesta aina vain lähempänä tuonpuoleisen rajaa "one day closer to death", kuten Pink Floydin Time-kappaleessa mainitaan. Kuten Kavi erinomaisesti kuvasi, tämä aika valmistaa kohtaamaan Tuntemattoman. Ja se auttaa tässä konkreettisestikin marssittamalla luoksemme monenlaisia vaikutelmia, näkyjä ja henkiä.

Tämä aika haastaa itseni juuri siinä, että se riisuu minut kaikista käsityksistäni suhteessa kuolemaan (ja elämään). Jos kuvittelen, että Kuolema on tietyn muotoinen asia, tämä aika tulee paljastamaan minut - ja sitä kauhistuttavammalta tämä aika tulee tuntumaan. Tämä aika todella testaa kykyäni seistä määräämättömän kuilun edessä, nöyränä ja luottavaisena. Se testaa myös taitoja operoida henkimaailman entiteettien kanssa, koska vierailijoita saattaa olla monenlaisia. On kyettävä tunnistamaan tunnistamaton, on kyettävä erittelemään ja yhdistämään hienojakoista materiaa. On kyettävä varmuuteen, mutta säilyttämään nöyryytensä. Tämä haaste tuntuu suurelta ja velvoittavalta. Koen, että näinä aikoina maksetaan se henkisen työn velka, joka vuodenkierron aikaisemmissa vaiheissa otettiin.
Viime päivinä on ollut kyllä läsnä tällainen liminaalitila, joosa tuo pimeä huone Kavin unessa tuntuu lähestyvän. Minulle se on ollut nyt läsnä erityisesti jonkinlaisena uskon ”ohuutena”, mikä on itselleni melko harvinaista kun uskoni sisältö tuntuu usein niin itsestäänselvyyksiltä ja helposti selitettäviltä. Kuoleman lähestyessä ja tämän konkreettisen kehon hajaantuessa tahtoni alaisuudesta uskomukset ei enää ole selitysten varassa tai havaintojen varassa, joita kehollisuus tuntoaisteineen tukee. Silloin todella aletaan olemaan jossain epäkonkreettisessa ohuessa tapahtumaketjussa, jossa uskomukset tukirakenteina käyvät turhiksi ja tyhjiksi.

Täytyypä pistää korvan taakse tämä jakoaika tulevia vuosia varten. En ole aiemmin tätä näin havainnut tai yhdistänyt näihin tunnelmiin muuten kuin vuodenajan juhlia fiilistelemällä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked