Suosittele kolmea kirjaa okkultismista

[Nefastos]

Haluan kuitenkin vielä korostaa sitä, että jos olisi millään tavoin mielekästä kommentoida oikeastaan kenen tahansa opettajan (vaikka näiden Crowleyn, Gurdjieffin...) kirjoituksia lause lauseelta, niin valtaosalle kaikista voisi nostaa facebook-peukun pystyyn. Mutta koska pelkästään niistä mistä on eri mieltä on yleensä tärkeä syy erikseen mainita, niin kritiikkiin tulee keskityttyä usein enemmän kuin kehuihin. Toivon, ettei tästä välittyisi kuvaa kaikkien muiden koulukuntien dissaamisesta.

Tilanne syntyy paradoksaalisesti siitä, että koska AT:n jäseniä kannustetaan vapaasti tutkimaan mitä tahansa lähdettä - oli se OKT:ta tai VKT:ta, uskonnollista tai analyyttistä, tms. - eikä mitään lähtökohtaisesti suljeta pois, syntyy tilanne jolloin jokaisen erillisen ajattelijan ongelmakohtiin tulee puututtua tilannelähtöisesti. Silloin kun mahdolliset ongelmat tiedostaa alusta lähtien, osaa ottaa & jättää tarpeen mukaan. Muuten käy helposti niin että kun tietyn opettajan ajatuksista saa vahvan nosteen, alkaa ahmimaan noita opetuksia ja ahmiessaan nielee erinomaisten ideoiden ohella purematta sellaistakin, mikä enää ei ole oikein eikä hyvää.

Ervast ehdotti että mittatikkuna olisivat aina Jeesuksen opetukset, mutta jos näin ajatellaan, pitää jo ottaa Jeesus kyseenalaistamatta. Siksi pitäisin itse parempana että vain nuo kaksi abstraktia ehdotonta olisivat mittatikkuina: opetuksen painottuminen totuudellisuuteen ja rakkaudellisuuteen itseisarvoina. Ja yllä olevasta viestistä ehkä kävi ilmi, millä tavoin G:n opetus joissain sävyissään ei täysin noudata näiden kahden periaatteen linjoja.

[Lux]

Hyvää keskustelua Gurdjieffiin ja okkultismiin ylipäätään liittyen, ja etenkin tämä "myötätunnon kategorinen imperatiivi" sekä muut huomautukset purematta nielemisestä ovat ehdottoman tärkeitä kaiken opetuksen arvioimisen ja omaksumisen suhteen. Ketään ei tule kumarrella pelkän voiman ja mieltymysten mukaan, ja oma persoonallisesti miellyttävin sekä puhuttelevin mestari tai opettaja tulee voittaa ensimmäisenä.

Koska juuri mainitsin Gurdjieffin toisaalla liittyen mm. kahteen Khrisnamurtiin ja Anthony de Melloon, niin täytyy tähän yhteen kohtaan kommentoida.

Aika ei ole oleellinen tekijä, itse asiassa ei edes todellinen tekijä, joten miksi olisi hyödyllistä ravistella kaikki hereille niin nopeasti kuin mahdollista?

Itse asiassa Gurdjieff on nimenomaan korostanut opetuksissaan sitä, että "kaikkien hereille ravisteleminen" olisi sekä a) mahdotonta että b) äärimmäisen vaarallista, ja sitä tulee välttää niin paljon kuin mahdollista. Gurdjieffin ravistelut - hän itse puhui isommista ja pienemmistä "shokeista" - koskevat ainoastaan hänen opetuksiaan noudattavia oppilaita, ja nämäkin annettiin ymmärtääkseni hyvin tarkan valvonnan alaisena ja vasta tiukan valmistautumisen jälkeen.

Tämä ei ole tosiaan yritys valkopestä Gurdjieffia enkelimäisen puhtaaksi. Häntä on kuvattu enemmänkin Sokrateen tai kepillä sormille näpäyttelevän zen-mestarin tapaiseksi henkilöksi ja opettajaksi kuin täysin buddhin alaisuudessa työskenteleväksi valkoiseksi tietäjäksi. Hänen opetuksissaan on ongelmakohtia nykyajalle ja moderneille oppilaille sellaisenaan opetettuna, metodit ovat osittain "harmaita" ja ankaria, ja sen vuoksi ne soveltuvat todellakin paremmin vanhan liiton teitä kulkeville oppilaille, ja vieläpä sellaisille, jotka työskentelevät rauhallisemmissa ja suljetuimmissa olosuhteissa. Nykyajan maailmassa toimiville oppilaille shokkeja tulee varmastikin ikäkausien pyörähdysten ja "automaattisten shokkien" lisäksi - silloin kun pyrkimys on sielullisesti todellinen, haasteet tulevat vastaan aivan varmasti ajallaan - ihan riittämiin pelkästään siitä, että he hengittävät maailmanaikamme lopun ilmapiiriä joka henkäyksellään. Maailmassa ollessa kun saa olla usein onnellinen jo siitä, että pysyy suurin piirtein saappaat jalassa seisaallaan ja selkä suorassa.

[Nefastos]

Kiitos tarkennuksesta.

Pyrkimys herättää oppilaissaan dualistisia ajatuksia (me eliittiä edustavat herääjät vs. ne profaanit nukkujat) on kuitenkin pitemmän päälle kyseenalainen metodi. Joihinkin vaiheisiin se kyllä saattaa olla välttämätön.

[Lux]

Pyrkimys herättää oppilaissaan dualistisia ajatuksia (me eliittiä edustavat herääjät vs. ne profaanit nukkujat) on kuitenkin pitemmän päälle kyseenalainen metodi.

Kokisin itse niin, että ne jotka osaavat heräämistä tai havahtumista edes ajatella tai pitää mahdollisena, ovat jo jollain tavoin heränneet (heräämis-pyrkimykseen on tietysti mahdollista nukahtaa uudestaan!), ja tulevat tämän "nukkujat" -ilmiön kanssa väistämättä tekemisiin - sekä itsessään että muissa. Elitismiä, etenkään persoonallista egoa vain kasvattavaa ja voimistavaa pseudo-elitismiä (ja siis itselleen esteiden luomista), se ei mielestäni kaipaa tai tarvitse. "Ihmisen vihollisiksi tulee hänen oma perikuntansa" jne., toisin sanoen, "massa-ihmisestä" eritytyminen ja erilaistuminen ei tarkoita tai vaadi aktuaalisen separatismin tunteen ja dualismin vaalimista, mikä on vain este, kuten juuri sanoin.

Kuinka moni parisuhteessa tai avioliitossa elävä oppilas kokee päivittäin tunnetta, että asuu täysin vieraiden ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä häntä, hänen pyrkimyksiään, kärsimyksiään tai hankaluuksiaan tippaakaan, ja että IIISOOO KUILU erottaa heidän elämänsä toisistaan? Jokainen pyrkijä on varmasti tullut ja tulee tämän "luciferisen" tunteen kanssa tekemisiin. Intentio ja buddhi ovat tietysti ne tekijät, joiden tulee tällaista pyrkimystä määritellä: itsensä heräämisen tulee palvella ja edesauttaa muiden heräämistä ja kohoamista jne. Jopa pratyêka-buddhakin on edelleen buddha, toisin sanoen ykseyden lain alaisuudessa toimiva tajunta.

Joihinkin vaiheisiin se kyllä saattaa olla välttämätön.

Totta, teknillisenä toimenpiteenä. Ei erakot käyskentele tissibaareissa.

[Nefastos]

Tästä voisi aloittaa hyvin pitkän väännön, mutta se olisi sitä samaa, mitä olemme käyneet niin usein eri yhteyksissä. Valkoinen aspekti kokee toisin, ja valkoisen aspektin suhde "erakkoon" (erakkohan sopii hieman eri painotuksin mihin tahansa aspektiin) on kovasti toisenlainen. Kun kuu on oikeassa asennossa, minulle ei olisi mikään ongelma viedä omia erakkojani Hootersiin.

[Lux]

Tästä voisi aloittaa hyvin pitkän väännön, mutta se olisi sitä samaa, mitä olemme käyneet niin usein eri yhteyksissä. Valkoinen aspekti kokee toisin, ja valkoisen aspektin suhde "erakkoon" (erakkohan sopii hieman eri painotuksin mihin tahansa aspektiin) on kovasti toisenlainen. Kun kuu on oikeassa asennossa, minulle ei olisi mikään ongelma viedä omia erakkojani Hootersiin.

Hyvä pointti, oma erakko-viittaukseni koski "energioiden erilleen asettamista", johon ei tule liittyä halveksimisen tunnetta maailmallisuutta tai maailmallisia ihmisiä kohtaan, vaan päinvastoin.

Tosi erakko on tietysti erakko vaikka keskellä toria. Buddhakin laitoi oppilaansa kävelemään huorien keskelle testatakseen heitä. Huorat taas puolestaan ovat pyhimyksiä.