Aquila wrote:Kiinnostukseni on hiljalleen edennyt buddhalaisista ja hindulaisista mytologioista, kreikkalais-roomalaisen mytologian kautta yhä lähemmäs paikallisempia traditioita. Nykyään arkinen symboliikantajuni (johon peilaan kokemuksiani, jokapäiväistä elämääni ja niistä tekemiäni tulkintoja) perustuu lähes kokonaan pohjoismaalaisiin mytologioihin ja niiden kuvastoon.
Rubert Sheldrake joskus sanoi, kun häneltä kysyttiin, että miksi hän ei vaihtanut kristinuskosta buddhalaisuuteen vaikka arvostaa buddhalaisuutta ja tukeutuu buddhalaisiin oppeihin meditaatiosta, että hän kokee turhaksi liittymisen toisen kulttuurin uskonnollisuuteen, kun koko hänen ympäristönsä ja elämänsä on ollut kristinuskon ympäröimää. Jos kerran sama totuus on löydettävissä kaikkien uskontojen ytimestä, on turhaa lähteä pois siitä mihin on kasvanut ja minkä ”kulttuurisia” piirteitä on koko elämänsä omaksunut.
Itse olen pitkälti samasta syystä alkanut ”rajata” omaa mielenkiintoani juuri enemmän Pohjoisen mytologiaan ja kristilliseen teologiaan. Buddhalaisuus tulee aina olemaan myös tärkeä kuten muutama muukin kulttuurisesti kaukaisempi uskonto/mytologia, mutta en enää tunne tarvetta antaa valtavasti aikaa siihen, että tutustun mahdollisimman moneen mytologiaan mahdollisimman paljon, koska rajallisen ajankin vuoksi koen, että on järkevämpi keskittyä yhteen tai muutamaan paremmin. Tämän vuoksi juuri esim. Islam, Afrikan ja Oseanian uskonnot/traditiot tuskin tulevat olemaan hirveän suuressa roolissa elämässäni. Yleissivistys on sitten asia erikseen.
Aquila wrote:Liikkuessani luonnossa keskityn tunnustelemaan, mitä kyseiseen paikkaan liittyy, mitä minulta siellä vaaditaan ja toteuttamaan oman roolini siellä paikan henkivoimia kunnioittaen. Sanoisin tämän edustavan jollain tapaa sitä vastavuoroista uhrausperinnettä, jossa molemmat osapuolet, uhraaja sekä uhrin saaja, antavat ja saavat jotakin. Minulle hyöty voi olla tavallisesti se, että saan kulkea turvallisesti, ei välttämättä sen enempää ja muuta ei tarvitsekaan.
Tässä on paljon samaa kuin omassa ajattelussani. Yhdistän vastavuoroisuuden oleelliseksi osaksi skandinaavista/pohjoista ajattelua. Gyfu-riimu on itselleni tällä hetkellä kiinnostavimpia ja tärkeimpiä riimuja ja yhdistän sen lahjan, antamisen ja vastavuoroisuuden lisäksi kundali-energiaan.
Aquila wrote:Lähi-idän perinteet ja uskonnot ovat käyneet minulle yhä vastenmielisemmiksi, eivätkä niiden nykymuodot herätä erityisempää kiinnostusta. Voin kokea Jeesuksen hyvinkin sympaattisena hahmona ilman kristillistä teologiaa, mutta uskontoina koen kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden sekä niiden perinteet etäisiksi.
Itselleni teologia alkoi kiinnostaa enemmän, kun totesin, että ne asiat, jotka abrahamilaisissa uskonnoissa eivät resonoineet tai tökkivät vastaan olivat kaikki kulttuuriin liittyviä. En löydä näitä piirteitä mistään filosofisesta teologiasta vaan ne ovat aina kulttuurisia jäänteitä jostain vuosisatojen tai -tuhansien takaa.