Viimeksi kun katsoin, kirjoitin palstalle 'FILOSOFIA'. Jotkut ilmeisesti ajattelevat, että filosofia on ensisijaisesti jokamiehen omaisuutta ja sen joka keskustelee ammattimaisesti filosofiasta, täytyy keskustella jokamiehen sääntöjen mukaisesti, eikä filosofin ammatin mukaisesti. Vaikka en yleisessä merkityksessä kiistä olevani perinteen ja toisten puheen vaikutuksen alainen, kaunopuhuja (forensis) oli kuitenkin ennen määrätty ammatti samoin kuin maanviljelijä, neuvottelija, sotilas, jne. Taitavalla maanviljelijällä on paljon tietoa omasta ammatistaan, mutta kun hän alkaa puhua siitä sekalaiselle yleisölle ainoastaan toiset maanviljelijät ymmärtävät häntä ja loput mahdollisesti ärsyyntyvät erilaisista syistä. Häntä ei kuitenkaan pidetä silloin huonona maanviljelijänä. Minä voin samoin tyytyä siihen, että olen huono kaunopuhuja, vaikka minulla on ammattini puolesta kohtuullisesti ymmärrystä toisten tulkinnasta. Ei ole yksi ja sama asia olla ammattimainen tulkitsija, sekä taitava puhumaan ammatistaan niille joille se ei ole ammatti, eikä sitä voida kaikissa tapauksissa odottaa, vaikka siitä ei ole kenellekään haittaa — päin vastoin, on eduksi olla taitava useilla erilaisilla aloilla. Olisi kuitenkin mielestäni kummallista syyttää esimerkiksi maanviljelijää siitä, että hän on jotenkin erittäin ristiriitainen ihminen, vaikka hän ei osaa puhua julkisesti tavalla joka miellyttäisi useimpia. Itse koen toimineeni oman ammattini sääntöjen mukaisesti, vaikka siitä ei seuraa että useimmat toiset ymmärtäisivät puhumaani. En ymmärrä miten se johtaisi jotenkin siihen, että olen esityksen muodon kannalta täynnä pelkoa, ylpeyttä, häpeää, jne. — ongelma on yhteinen kaikille joilla on paljon ammattitietoa alaltaan, mutta jotka eivät osaa esittää asiaansa tavalla, jota useimmat oppialalle ulkopuoliset ymmärtäisivät. Olen esittänyt kirjoitukseni kuitenkin foorumin palstalla, jonka nimi on 'FILOSOFIA', joten en ymmärrä miksi ammatiltaan ei-filosofien pitäisi sitä ymmärtää. Sanojen kuten 'apriori', 'systeemi', 'metodi', 'arkkitehtoniikka', jne. käsitteleminen varmasti on ammatiltaan filosofeille aivan ymmärrettävää. Minusta on samalla lailla omituista, jos joku saapuisi foorumille 'MAANVILJELY' haukkumaan keskustelijaa siitä, että hän käyttää sanastoa ja esitysmuotoa joka on ominainen maanviljelijälle, eikä keskustele kuten kaunopuhuja sekalaiselle yleisölle. Minä en häpeä, pelkää, tai ylpeile mistään enkä suhteessa mihinkään mitä olen sanonut. Ei ole minusta mikään näyte ammattimaisesta filosofoinnista, jos ei opiskele niiden sanastoa, joiden filosofiaa yrittää tulkita — kun esimerkiksi Nefastos käyttää sanskritia, minä en tietääkseni valita esitysmuodosta, vaan hankin sanskritin sanakirjan.Hoenir wrote:En ole Alfafa lukenut kaikkia aloittamiasi ketjuja - enkä siten myöskään tiedä mitä kukakin on sinulle sanonut - mutta tahdon huomauttaa yhdestä ajatustenvaihtoa vaikeuttavasta seikasta.
Jos ja kun tuo Insanuksen esittämä kolmijako on edes karkeasti kritiikkisi peruslinjat tiivistävä (pisteet muuten erinomasesta kiteytyksestä), on sinulla kyllä peiliin katsomisen paikka. Olet selvästi valtavan sivistynyt, kadehdittavan älykäs ja vieläpä niin taitava kirjoittamaan, että olisit varmasti voinut esittää kritiikkisi ilman lukemattomia viittauksia eri filosofisiin perinteisiin, niiden suosimiin teknisiin käsitteisiin ja vieläpä näiden käsitteiden monimutkaisiin (mutta epäilemättä ansiokkaisiin) vertailuihin. Kun teet näitä viittauksia, asetat keskustelijoille niin valtavan paineen, että kukaan ei uskalla tai voi puhua kanssasi asettamallasi tasolla. Voisin vaikka lyödä vetoa, että tiedät itsekkin tällaisten seikkojen olevan keinoja kontrolloida ympäristöä, vetäytyä turvaan ja ylläpitää etäisyyttä toisiin ihmisiin - pelkoa, ylpeyttä ja häpeää (loistavien) älyllisten taidonnäytteiden muodossa.
Tarkoituksena ei nyt ole tuomita sinua tai huomautella mistään keskustelun etiikasta. Olen tehnyt itse ihan tismalleen samoja virheitä, joten ei ole paljoa varaa jeesustella. Tarkoituksena on yksinkertaisesti tölväistä ja herätellä miettimään, mitä oikeastaan tahdot tältä kaikelta. Viestiesi pituus ja niiden kirjoittamisen vaatima energia viestii aidosta välittämisestä ja mielenkiinnosta AT:ta kohtaan, mutta konkreettisessa keskustelussa käyttämäsi keinot viestivät selkeästi jostain erittäin mielenkiintoisesta ristiriidasta sinussa itsessäsi. Henkilökohtaisesti olisin huomattavasti kiinnostuneempi lukemaan vaikka sellaisen (jos sitä edes on) käsittelystä, kuin pitkälle menevistä filosofisista kritiikeistä, ja luulen monien muiden ajattelevan samalla tavalla. Mutta jos tämä nyt on se juttu mitä sinun on tehtävä, toivon että löydät keinot mieltäsi askarruttavien seikkojen ilmaisuun.
Maisteri on yhdenlainen "magistros tōn ophphikiōn", eli "magister officiorum": hänellä on julkinen virka, hän toimii virkansa puolesta sellaisten-ja-sellaisten asioiden parissa. 'Virka' on laillisessa merkityksessä laillisesti vahvistettu palvelussuhde julkiseen yhteisöön — laillisessa merkityksessä olen viraton sairauden takia. Ihmisellä on ammatti riippumatta siitä toimiiko hän sillä hetkellä sellaisessa virassa, sillä 'ammatti' tarkoittaa myös pätevyyttä virkaan. Tämä ammatti ei toimi nyt — eikä etenkään keskustellessani Azazelin Tähden foorumilla filosofiasta — minun tulonlähteenäni, eikä ole minulle elinkeino. Tietysti voidaan arvioida kuinka hyvin kukakin selviytyy pätevyytensä velvollisuuksista, eli kuinka hän selviytyy virassaan ("apud eos officium valeret"). Minulla ei kuitenkaan ole virallista velvollisuutta, jonka puolesta olisin kenellekään julkisesti vastuussa tekemisistäni. Tämä ei tarkoita, että minua ei voitaisi myös epävirallisesti arvioida siinä suhteessa. Cicero on kirjoittanut kirjan De Officiis sellaisista kysymyksistä. Hän jakaa keskustelun oratorisesti julkiseen (forensis) ja filosofisesti hiljaiseen (quietum) — julkinen on perinteisesti enemmän roomalainen ja filosofinen kreikkalaisten aluetta. Minua voitaisiin syyttää siitä, että en ole yhdistänyt molempia samalla sujuvuudella kuin Cicero. Vaikka olen kohtuullinen akateemikkona, tiedän olevani paljon Ciceroa huonompi kaunopuhujana. Olen tietysti opiskellut vähäisen määrän tieteen nk. kansallistamista ja julkista puhumista, mutta tiedän ettei se ole erikoisalaani ja että en ole niissä erityisen taitava. Julkipuhe (forensis) on samaa kantaa kuin roomalaisten 'forum' — joku on esimerkiksi ulkoiluvaatteissaan portilla ("vestitu forensi ad portam"). 'Forum' tarkoittaa vastakohtana sisätiloille sitä mikä on ovien ulkopuolella. 'Foris' on kulkukäytävä ja joku on siten esimerkiksi jumalattaren porteilla ("foribus divae") vastakohtana jumalattaren temppelille ("templo divae"). Kannattanee miettiä Nefastoksen merkitystä eksoteeriselle temppelin porttina ja ns. ulkoisia vastaavuuksia, sekä Azazelin Tähden merkitystä foorumille siltä kannalta.
Gadameria seuraavalla kriittis-traditionaalisella filologis-filosofisella tulkinnalla on filosofinen välttämättömyytensä, hahmottaessaan itsensä tradition vaikuttamana keskusteluna jossa toiset saattavat tietää paremmin, tuoda keskusteluun keskustelun tulkinnasta mahdollisimman paljon mahdollisimman päteviä ajattelijoita — se kykenee saavuttamaan todellista voimaa ainoastaan tulkitsemalla ja tuomalla tietoisuuteen omia ajallisesti vaikutettuja ennakkoasetelmiaan, sekä vertailemalla itsessään kaikuvan tradition äänten moneutta keskenään. Tässä erilaiset äänet täytyy pyrkiä asettamaan mahdollisimman vahvoina ja sikäli omien kykyjensä mukaan tulkita mahdollisimman paljon ja perusteellisesti, jotta kyseisten ajattelijoiden vahvuus saadaan esiin. Tämä ei ole ainoastaan kyseisen tutkimuksen sisältöä, vaan myös sen muotoa. Kiistämättä itse asia muuttuu sitä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi — ongelmien lisääminen kuitenkin on olennainen osa sitä. Vasta ottamalla toiset tosissaan ja viemällä heidän asetelmansa ns. äärirajoille tulkinta kykenee vahvistamaan itseään. Tämä on eräänlaista voimaharjoittelua, joka valmistaa kysyjää todella kysymään — tavalla, jossa hän ei usko keskustelun olevan vielä, jos koskaan, lopussaan. Olen itse tulkinnut akateemisen ammattini puolesta kysymystä tulkinnasta. Minulla on tulkinnasta akateeminen loppututkinto. Olen tulkinnan maisteri, eli nk. mestari, 'magister', vaikka en tietenkään käsitä itseäni sellaiseksi sanan tavanomaisessa merkityksessä. Samaa kantaa on sana 'magus', eli 'suuri', mistä 'magia'. Minua on arvosteltu siitä — omassa luokassaan aivan yleisestä paheesta —, että akateemikot kirjoittavat liian vaikeaselkoisesti omasta ammatistaan suhteessa siihen ns. jokamieheen jota heidän pitäisi palvella julkisessa virassaan.
Minusta tulkitsijan kannattaa yrittää paitsi tulkita, myös ilmaista itseään koskeva ns. historiallis-geneettinen tilanteensa, josta käsin hän tulkitsee. Tämä ei ole vain filologinen periaate, sillä ymmärrykseni ja tulkintani itse asiasta on myös sen vaikuttama. Sikäli kun filologiassa käytetään — aivan oikein — usein historiallis-geneettisen ja ns. systemaattisen yhdistelmää, on sillä myös filosofinen vastineensa tulkinnan historiallis-geneettisessa systematiikassa. Filologisen tulkinnan historiallis-geneettinen ja systemaattinen yhdistelmä ei ole filosofisesti — eli juurta (radix) jaksain ja siten radikaalin perusteellisesti — ainoastaan kysymys siitä, mitä mieltä se-ja-se henkilö oli, vaan mikä on itse sellaisen systemaattisesti historiallis-geneettisen filologisen tulkinnan perusta. Filosofisesti filologisen tulkinnan täytyy tulkita itse tulkintamuotonsa historiallis-geneettistä ja systemaattista perustaa. Länsimaisena tulkitsijana olen esittänyt siten oman filologisen tulkintani historiallis-geneettisen ja systemaattisen perustan filosofisesti niin perusteellisesti kuin kykenin sillä hetkellä. Viittaaminen lukuisiin tulkitsijoihin ja tulkinnan historiaan oli siten välttämätöntä kysymyksen filologis-filosofiselle akateemiselle selvittelylle, sillä se ei ole syntynyt tyhjästä eikä halua antaa sellaista vaikutelmaa. Kysymys tulkinnan menetelmästä ja sen asiasta oli välttämätöntä esittää suhteessa lukuisiin perinteisiin, jotka itse ovat länsimaisen tulkitsijan lähestymistavan taustalla — kuten se, että filologian ns. universaalit tulkinnan mallit ovat pitkälti Schleiermacherin vaikuttamia, ns. humanistiset puolestaan Diltheyn ja filosofiset Heideggerin ja Gadamerin. Heidegger — joka oli myös Aristoteleen poliittisen hermeneutiikan vaikuttama — ja Gadamer puolestaan ymmärsivät hermeneutiikkansa paluuna lähemmäs Lutheria. Entisellä augustinolaismunkki Lutherin hermeneutiikalla puolestaan oli omanlaisensa suhde oppi-isäänsä Augustinukseen, jonka tulkintaopin kehitys puolestaan oli suhteessa platonismiin, joka oli suhteessa Platoniin, jne. Sitä paitsi, minua pyydettiin erään lukijan puolelta esittämään ajatukseni jossakin kokonaisessa muodossa.