tietysti erilaiset perinteet ja praktiikat. Omakohtaisesti kokemuksia on pääasiassa Thelemiittien
rituaaleista joista osa on monille varmastikkin tuttuja, sekä muutamista nuorempana tehdyistä
tyhmyyksistä joista edelleen saa kantaa seurauksia. Nykyään rituaalinen magia on jäänyt
vähemmälle omalla kohdalla tai ehkä enemmänkin siirtynyt aineettomalle tasolle. Fyysisten
välineiden tarve on vähentynyt ja rituaalit ovat enemmän itse luotuja kuin mitään valmiita
kaavoja.
Kuten myös. Kali minulle henkilökohtaisesti hyvin merkityksellinen ja moninainen hahmo jonkaAquila wrote:Kali on todella ollut viime aikoina ns. pinnalla omassa elämässäni ja olen lähiaikoina
törmännyt häneen aika monissa yhteyksissä.
ilmentyminen tuntuu ainakin itsellä menevän ikäänkuin sykleissä. Suunnittelinkin itselleni viime
vuonna, näihin aikoihin ja aiheeseen liittyen, rituaalin Kalille, mutta se jäi silloin toteuttamatta.
Ehkäpä tänä vuonna.
Aihetta sivuten, kristillisen kirkon rituaalit ovat kyllä menettäneet täysin merkityksensä, ainakin
Suomen evankelis-luterilaisessa perinteessä. Ollessani kesällä serkkuni häissä, papin rukoukset ja
rituaalit olivat niin väkinäisiä että kävi oikeastaan vain sääliksi kaikkia ihmisiä jotka sitä joutuivat
seuraamaan. Puitteet olivat vanhoine puukirkkoineen kuitenkin upeat. Serkkuni ystävän soittaessa
papin pitkäveteisen seremonian jälkeen viululla upean kappaleen, tuntui että tuon vanhan kirkon
väsyneet seinät heräsivät eloon ja kaikkien paikalla olleitten ilo nousi eetteriin. Se oli maagisin hetki
siinä kirkossa sinä päivänä. Katsoin kappaleen aikana alttarilla olevaa perinteistä maalausta
Jeesuksesta ristillä joka sekin ikäänkuin nousi väsyneestä harmaudestaan ja kuiskaili sitä esikristillistä
viisautta jota ei enää ymmärretä. Lausuin mielessäni oman rukouksen kaikkien paikalla olleitten
puolesta. Se oli hyvin kirkastava hetki. Kyseisen viulunsoittajan rituaali ystävilleen oli täynnä
vilpitöntä rakkautta ja jotain suurempaa, toisin kuin papin konemaisesti toistamat sanat ja liikkeet.