Lapset ja esoteria

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Locked
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Lapset ja esoteria

Post by Numinous »

Miten olette ajatelleet vakaumuksenne välittyvän lasten kasvatukseen tai näettekö lapsettomuuden paremmaksi valinnaksi esoteerikolle?

Mietin erityisesti maagisen työskentelyn ja moraalisen kehityksen suhdetta. Itse näen maagisen (vasemman käden tien) työskentelyn sellaisena, että se vaatii kypsää käsitystä omien tekojen seurauksista ja kykyä empatiaan, jotta se johtaa hengellisesti rakentavaan suuntaan.

Toisaalta taas oikean käden uskonnollisuus rigideine sääntöineen ja ambivalentteine jumalineen ja täysin tehottomat iltarukoukset, joista puuttuu tahto ja intentionaalisuus ovat jotain sellaista jota ei myöskään huvittaisi välittää.

Yleissivistyksen ja henkisen ajattelun kehittämiseksi toki klassisten uskonnollisten tarinoiden opettaminen olisi hyödyllistä. Käytännön uskonnonharjoituksessa kristillisestä Jumala-kuvasta on minusta enemmän haittaa kuin iloa.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Lapset ja esoteria

Post by RaktaZoci »

Tämä on varmasti sellainen aihe, josta monen voi olla vaikea keskustella. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siitä pitäisi, tai voisi, keskustella. Aihe on myös sellainen, joka herätti itsessäni kysymyksiä seuraan liittymisen alkumetreillä ja olin erityisen kiinnostunut miten seura reagoisi vanhemmuuteen.

Olen monissa keskusteluissa seuran jäsenten, ja miksei muidenkin, kanssa tullut usein siihen lopputulokseen, että maailma, jota okkultismi käsittelee, ei ole lasten maailma. Tietysti sitä voi heille tietyssä määrin peilata, tarinoiden muodossa, mutta ei minun mielestäni tulisi tyrkyttää. Itse olen niillä linjoilla, kasvatuksen suhteen, että lasten tulisi itse saada valita oma tiensä.

Toisaalta, kulttuurin kannalta, voisi olla hyvä tietää mitä kristinusko pitää sisällään. Onhan se kuitenkin maassamme vallitseva valtauskonto. Tähän tietoon tosin varmasti saa hyvän pohjan kouluaikana, joten en näe syytä tuoda asiaa keskusteluun ennen sitä. Tämä varsinkin, jos nykyistä elämänkatsomustieto-opetusta saadaan kehitettyä oikeaan suuntaan (jälkikasvuni ei kuulu kirkkoon).

En kuitenkaan näe ongelmaksi, etteikö mainitsemiasi kykyjä, vastuuta (oikein toimimista), rakkautta ja empatiaa voisi opettaa myös ilman ns. hengellisiä viitekehyksiä.

Lasten hankkimisesta ylipäätään sanoisin, mikä on tuntunut olevan yleinen konsensus, että ns. "tavan vuoksi" lasten hankkiminen voitaisiin tietyssä mielessä kyseenalaistaa, mutta koska sielut kuitenkin haluavat syntyä, voisi muodostua ongelmalliseksi kieltää niiltä tämä pyrkimys kokonaan.
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Lapset ja esoteria

Post by obnoxion »

Itse edustan sellaista esoteriaa, jota ei voi välittää tai hävittää, vaan se nousee ihmisen sisältä omilla ehdoillaan, luoden omat muotonsa spontaanisti ja suvereenisti.

Jos ei ole välttämätöntä tehdä toisin, minusta lapsi on parasta kasvattaa jokseenkin ajan- ja ympäristönmukaisesti. Jos yksilöityvä nuori tahtoo erottua, hän tehköön sen omilla ehdoillaan.

Tärkeintä ovat rakkaus ja turvallisuus. Jos joku vanhemman vakaumus ja sen välittäminen häiritsevät näitä perusasioia, se on silloin paska vakaumus jota ei ole syytä välittää eteenpäin.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Lumen
Posts: 27
Joined: Sat Aug 13, 2016 11:56 am

Re: Lapset ja esoteria

Post by Lumen »

Jotenkin ihanteellista omasta mielestäni olisi olla liiaksi tuputtamatta ylipäätään valmiiksi pureskeltuja maailmankatsomuksia ja rohkaista itse löytämään.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Lapset ja esoteria

Post by Nefastos »

Numinous wrote:Mietin erityisesti maagisen työskentelyn ja moraalisen kehityksen suhdetta. Itse näen maagisen (vasemman käden tien) työskentelyn sellaisena, että se vaatii kypsää käsitystä omien tekojen seurauksista ja kykyä empatiaan, jotta se johtaa hengellisesti rakentavaan suuntaan.


Kyllä, ja samaa tulee sanoa myös lasten tekemisestä. Ja itse asiassa kaikista muistakin asioista... Mistä nousee kysymys, miksi "käsitystä omien tekojen seurauksista ja kykyä empatiaan" ei opeteta lapsille ja aikuisille yhteiskunnissamme aivan ensisijaisena asiana. Kuinka usein sana empatia tai myötätunto edes tulee vastaan nykymaailmassa? Tuntuu että vastakkainasettelujen aika ei ole ohi, vaan se päin vastoin on ajautumassa yhä kärkevämpään suuntaan. Tämä uskoakseni - & huomioidenikin mukaan - panee monet miettimään omaa vastuuta niin vanhempana kuin esoteristina.

Lumen wrote:Jotenkin ihanteellista omasta mielestäni olisi olla liiaksi tuputtamatta ylipäätään valmiiksi pureskeltuja maailmankatsomuksia ja rohkaista itse löytämään.


Kuulostaa hyvältä ja onkin sitä, mutta ihmisellä on toisaalta oltava jonkinlainen pohja jolle rakentaa. Lapsi ei ole tabula rasa (tyhjä taulu), kuten vanhassa behavioristisessa mallissa uskottiin. Ajatus lapsen sisäisestä pohjasta ei edes edellytä henkistä, tunnustuksellista pohjaa: geenit & sosiologia (varhaiskausien psykologiasta puhumattakaan) riittävät pohjarakenteen olemassaolon havaitsemiseen. Tämän vuoksi esitin itse Ihmisen ikäkausissa, että olennaisinta kasvatuksessa olisi kohtaava rakkaudellisuus (mikä ei tarkoita kurin tai rajojen poissaoloa), sen sijaan että se olisi tietty kasvatuksellinen malli. Eso-, tai eksoteerinen, kuinka vain.

* * *

Hiljattain Etelä-Saimaassa esitettiin kolumni, jonka mukaan reilusti alenneen syntyvyyden tähden "meille käy kansakuntana huonosti", ja patistetaan kaikkia lisääntymään. Henkilökohtaisesti olen kirjoittajan kanssa päinvastaisilla linjoilla, ja koen että yksi parhaita asioita mikä maailmassa voisi teoreettisesti tapahtua olisi systemaattisesti, omasta valinnasta toteutettu väkivallaton ihmisen sukupuutto lisääntymisestä pidättäytymällä. En kuitenkaan ketään siihen kannusta, sillä (a) tavoite on mahdoton & (b) sen silti yrittämiseen (toisin kuin esim. pasifismin tapauksessa) ei liity mitään itseisarvoisen moraalin vaatimusta. Yhtä lailla voimme nimittäin nähdä lasten tekemisen monella tavoin sekä itsellemme, luonnolle että lapsillemme tehtynä henkisenä palvelusharjoituksena & laupeudentyönä. Reinkarnationistihan uskoo, että "tilaus" lapselle on olemassa, eikä sielua valmisteta vanhempien tai toimimattoman ehkäisyn oikusta.

Rakastan ja kunnioitan lapsia syvästi, & kaikissa käytännön esoteerisissa järjestelmissä joihin olen paneutunut esitetään harjoittajalle ennen pitkää vaatimus "lapsen kaltaiseksi tulemisesta". Lapsi on siis tietyssä mielessä henkisen elämän kannalta pyhempi, valmiimpi, parempi ihminen kuin täysikasvuinen, joka jo on monin tavoin kuorettunut & kaavoittunut. Silti kiitän päivittäin onneani siitä, että minulla ei ole omia lapsia. Syy ei ole yksinomaan itsekäs; minua myös pelottaa kovin, että toinen ihminen tai ehkä hänen jälkeläisensä joutuisi elämään kantamallani genetiikalla, joka näyttää tekevän ihmisarvoisesta elämästä käytännössä lähes mahdotonta. Toki tämä ajatus voi joskus muuttua jonkin uuden oivalluksen myötä. Joka tapauksessa jokaisella ihmisellä on omat elämäntehtävänsä - mikä on tärkeää muistaa myös suhteessamme lapseen. Kuinka monta mieltä onkaan loppuiäkseen raskautettu tai jopa vammautettu vääristyneillä vaateilla tai odotuksilla, jotka ovat vanhemman omien tyydyttämättömien tarpeiden projisointia.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Lapset ja esoteria

Post by Thelithiz »

Mietin lasten hankkimisen moraalia ja järkevyyttä välillä ja kirjoitin siitä enkkupuolellakin. En näe sitä oikeana lasta kohtaan, enkä usko kenenkään voivan oieasti Tietää noista sieluista tms. En oikein uskoisi niiden haluavan syntyä, vaikka onhan siinäkin ajatuksessa perää. Nyt tutustuttuani ja seurattuani kahden (kolmenkin) pikkuisen kasvamista, ne näyttävät olevan yllättävän innokkaista oppimaan ja näkemään ja kokemaan kaiken, nimen omaan riemun kautta. Lapset ovat tosiaan "aloittelijan mielentilassa" joka olisi hyödyllistä säilyttää tai löytää aina uudelleen. Mihin se ilo ja käsittämätön positiivisuus katoaa? En kuitenkaan kestäisi katsella lapseni väistämättömiä kärsimyksiä tietäen olevani niihin syypää. En kai vaan vieläkään ole päässyt yli siitä että elämään kuuluu kurjuus ja vaiva. (Miksi juuri minä, miten se muka sielua jalostaa, miten hyväksyä alistumatta...) Sitäkin ajattelen että jos "Jumala" käskee meidän täyttää maan niin olisi vain oikein kapinoida, joskin olemme totisesti jo täyttäneet.

Toisaalta lasten suunnitellun kasvattamisen voisi hyvinkin nähdä osana okkulttista maailmanparantamistyötä. Mielestäni olisi paljon järkevämpää ja oikeampaa parantaa jo olemassa olevien lasten oloja niin että näillä olisi mahdollisuus edes jonkinlaiseen elämään, jossa he voisivat varttuessaan alkaa ajattelemaan itse.
Kasvatuksessa kannattaisin sitä että annetaan lapsen kasvaa turvassa ja elämäntaitoja omaksuen, kunnes hän alkaa itse luonnostaan miettimään ja kyselemään, tekemään itse omaa työtään ja tietään. Annetaan tukea ja tilaa, eikä liikaa valmiita ratkaisuja, sellaisia ei ole. Yleisesti uskonnoista samoin kuin muistakin kulttuureista ja ilmiöistä olisi syytä koulussa kertoa.

On aikuisten vastuulla millaiseksi seuraavat sukupolvet muodostuvat; empaattisikis vai kilpailuhenkisiksi. Että noudattavatko he "viidakon lakeja" vai inhimillisyyden. Silti ajat ja olot kasvattavat lasta yhtä paljon kuin vanhemmatkin. Varhaiskasvatusta koskien näin jonkin kirjoituksen jonka mukaan pikkulapsi ei tarvitse vielä opetusta vaan lähinnä rakkautta, ja olen täysin tätä mieltä. Seitsenvuotias on paljon parempi oppimaan kuin kolmivuotias, ja leikki tosiaan on lapsen tehtävä. Oppimistahan sekin ennen kaikkea on. Kyllä vanhempien pitää sietää tekosensa vaikka nämä vähän riehuisivatkin. Ja kyllä olisi hyvä miettiä millaisia geenejä jaetaan eteenpäin ja yhdistellään. Kaikista ei ole vastuullisiksi vanhemmiksi.

Olen ajatellut minäkin että kaikkein paras olisi jos ihmiset antaisivat sukunsa sammua. Mutta niinhän me tässä teemmekin, vaan surullista kyllä tuhoamisen kautta vieden monet muutkin eläväiset mukanamme. Jonain päivänä ei täällä syystä tai toisesta voi enää elää, mutta täysi luovuttaminenkin olisi tyhmää.
Locked