Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 111
Joined: Fri Feb 24, 2017 9:40 pm

Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Postby Shivaprasaada » Fri Mar 10, 2017 2:19 pm

Kuten olen sanonut aiemmassa viestiketjussa, vaikka edustan jokseenkin hindulaisuuden monenkirjavasta perinteestä ensisijaisesti Gaudia-Vaishnavismia, joka kuuluu ortodoksisen vaishnavismin sisäisiin suuntauksiin, tutkittuani hindulaisia tekstejä suomeksi ja englanniksi monista näkökulmista tulin kuitenkin siihen lopputulokseen luettuani paljon Krishna-tietoisuus liikkeen kirjallisuutta, että Krishna on Jumalan korkein maskuliininen persoonallisuus.

Jotkut väittävät, että Jumala ei voi olla persoona eli henkilö. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ajattelevat virheellisesti käsitettä persoona/henkilöllisyys rajallisesta ihmispersoonan käsitteestä käsin.

Jumala on kyllä tavallaan persoona eli henkilö mutta Hänen persoonallisuutensa ja henkilöllisyytensä ei rajoita Häntä, toisin kun meidän rajallisten ihmisten persoonallisuus rajoittaa meitä.

Kun Jumala inkarnoituu ihmiseksi ihmisten joukkoon, Hän esiintyy persoonana ja joskus ihmisen silmin saattaa vaikuttaa, että Hän olisi kuin rajallinen ihminen, mutta tämä on vain teatteria.

Jumala käyttäytyy eri persoonallisuuksissa eri tavalla, mutta ei siksi, että persoonallisuus rajoittaisi Häntä, vaan koska Hän haluaa käyttäytyä eri tilanteissa eri tavalla, koska eri persoonallisuuksilla on eri tehtävät ja Hän haluaa kokea myös inhimillisiä tuntemuksia ihmisenä.

Raamatussa sanotaan, että Jeesukselle karttui iän myötä viisautta. Ateistit ja muut sen tapaiset ihmiset esittävät kysymyksen: Miten kaikkivoipalle ja kaikkitietävälle Jumalalle voi kertyä viisautta ja tietoa?

Herra Rama tunsi hyvin paljon inhimillisen omaisia tunteita. Ramayana kertoo tästä.

Krishna taas nuorena nähdessään kerran peilikuvansa ihastui omaan kuvajaisensa kauneuteen niin kuin Narkissos ja oli olevinaan kuin ei tuntisi omaa peilikuvaansa ja ihmetteli kuka noin kaunis olento on. Tämän tapahtuman syvällinen merkitys on se, että Jumala on niin kaunis, että edes Hän ei käsittäisi omaa kauneuttaan. Kyllä Hän tiesi, että peilissä näkyvä hahmo oli Hän. Hän vain teeskenteli leikillään, ettei tunnistaisi kuvajaista. Viralliset Krishnan elämästä kertovat kirjoitukset kertovat tästä.

Kyse ei ole siitä, että Jumala olisi jotenkin persoonallisuuden rajoittama. Nämä ovat vain Hänen leikkejään. Hän leikkii kuin olisi tavallinen ihminen.

Sikhien pyhässä kirjassa Guru Granth Sahibissa sanotaan myös, että Jumala on läsnä omassa valtakunnassaan kaikkialla läsnä olevana henkenä ja lukemattomissa persoonallisuuksissa.

Guru Granth Sahibin ensimmäinen luku Japji Sahib on suomennettu.
Japji Sahibin 26.säkeessä mainitaan Krishna, kun puhutaan Jumalasta:
”Korvaamattomat ovat Hänen hyveensä, hankkeensa.
Korvaamattomat ovat Hänen anteliaisuutensa, Hänen varastonsa.
Korvaamaton on se ihminen, joka elää Hänen hyveistään.
Korvaamattomat ovat rakkaus Häneen sekä sulautuminen Nimeen.
Korvaamattomat ovat Hänen lakinsa, oppinsa ja oikeutensa.
Korvaamattomat ovat Hänen runsautensa ja siunauksensa.
Korvaamattomat ovat Hänen lakinsa ja määräyksensä.
Kaikkeus on korvaamattomista korvaamattomin.
Veedat ja Puranat yrittävät arvioida Kaikkeutta,
Lukeneet yrittävät kuvailla Kaikkeutta parhaansa mukaan.
Brahmat ja Indrat puhuvat Hänestä.
Gopi-maitotytöt ja Krishnat puhuvat Hänestä.
Shivat ja Shiddhat, ihmeiden tekijät, puhuvat Hänestä.
Buddhat puhuvat Hänestä.
Demonit ja puolijumalat puhuvat Hänestä.
Puolijumalat, miehet, näkijät ja Hänen palvelijansa puhuvat Hänestä.
Monet puhuvat, ja monet ovat jo puhuessaan jättäneet maailman.
Jos Luoja loisi jopa luomakunnan verran lisää olentoja,
Ei kukaan heistäkään pystyisi kuvailemaan Hänen ääriään.
Luoja on niin suuri kuin itse tahtoo.
Oi Nanak! Hän itse ainoastaan tietää suuruutensa.
Jos joku leveäsuu sanoo pystyvänsä kuvailemaan Luojan,
Julista hänet hölmöistä hölmöimmäksi.”

Luettuani tuon säkeen Guru Granth Sahibista, huomasin, että Jumalaa kuvataan persoonattomuusfilosofien tavoin ylipersoonallisena, mutta huomioni kiinnittyi siihen, että Krishna on ainoa yksittäinen henkilö joka esitetään monikossa. Muut mainitut olennot ovat monikollisia aina tai toisinaan, mutta joka universumissa, jossa on Maapallo ja jonne Jumala inkarnoituu, on vain yksi Krishna.
Keskusteltuani sikhikirjoituksia tuntevan henkilön kanssa, hän mainitsi, että sikhien pyhissä kirjoituksissa sanotaan suoraan, että Jumala, josta sikhit käyttävät toisinaan nimitystä Waheguru (Ihmeellinen opettaja), on hän jolla on sininen iho ja joka soittaa huilua. Tämä ja sikhiläisyyden perustajan Guru Nanakin kirjoittama Japji Sahib viittaavat siihen, että Krishna on korkein.

Laitan vielä linkin YouTubeen, jossa on video eri hindulaisuuden kirjoituksista jossa Krishna esitetään korkeimpana. Tarkoitukseni ei ole kumota tai kyseenalaistaa kenenkään uskomuksia. Haluan vain perustella perinpohjaisesti omat uskomukseni.

https://www.youtube.com/watch?v=EZqcMAoDYZs
Tähti
Posts: 173
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Postby Tähti » Fri Mar 10, 2017 4:27 pm

Ainakin itse koen mielenkiintoisimpana mahdollisuuden syventää omaa ymmärrystä, niin että esim monet käsitteet kuten Jumala voi selventyä. Vähän sama kuin jos vaikka 2-vuotiaalta kysyttäisiin jotain haastavaa filosofista kysymystä, ihan mielenkiintoinen vastaus tietty voisi tulla, mutta varmasti hyvin erilainen kuin vaikka 45-vuotiaana.

Näissä piireissä yleensä ei pidetä asioista lukemista vielä kovinkaan merkittävästi selventävänä tekijänä (jossain määrin tietysti), varsinaista tietoa alkaa kertymään vasta siinä vaiheessa, kun oppilas on valmis (jonkin tajuamiselle). Vähän sama kuin ei ala-asteella opeteta hyvästä syystä esim ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia.
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 111
Joined: Fri Feb 24, 2017 9:40 pm

Re: Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Postby Shivaprasaada » Sat Mar 11, 2017 11:34 am

Itse, kun yritän ymmärtää Jumalaa, tuntuu, että Hän on erittäin käsittämätön. Tuntuu kuin monissa elämän vaiheissa Jumala saisi aivan uudet ja ennalta-arvaamattomat kasvot.

Rajattoman olennon täydellinen ja tyhjentävä käsittäminen rajalliselle ihmismielellä on mahdoton tehtävä, mutta on sekin jotain, että Hänet voi käsittää edes jotenkuten.

Olen kuitenkin huomannut, että jos Häntä ajattelee myös persoonallisesta näkökulmasta, ei pelkästään persoonattomasta, rakkaus Häneen on syvempi, kun palvojalla ja palvottavalla on molemmin selvästi jonkinlainen persoonallisuus.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1768
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Postby obnoxion » Tue Apr 18, 2017 10:39 am

Olen hiljattain lukenut kristillistä teologiaa, ja eräässä trinitaarista teologiaa käsittelevässä yleisesittelyssä tutustuin kreikkalaisen ortodoksin John Zizioulaksen näkemyksiin, jossa persoonallisuus ja yksilöllisyys saavat jokseenkin vastakkaiset arvotukset verrattuna siihen miten me olemme niitä tottuneet käyttämään; siis että persoonallisuus on ulkoinen, tavallaan toisijainen ominaisuus ja yksilöllisyys sisäisempi ja olennaisempi itse.

Zizioulaksen mukaa kolminaisuus on ontologisesti primääri väite Jumalasta, ja että kolminaisuuden persoonat muodostavat kommuunion ( kreik. koinonia), ja että tällainen kommuunion kaltainen relationaalisuus määrittää kaikkea aitoa persoonallista olemista.

Edelleen, ihmisen mahdollisuus persoonallisuuteen johtuu Jumalan persoonallisuudesta, sillä ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tästä syystä on tehtävä ero persoonan ja yksilön välille, kun yksilöllisyys merkitsee vajavaisuutta ja eristystä, ja persoonallisuus todellista olemisen muotoa. Siispä kristityksi tuleminen tarkoittaa siirtymistä biologisesta individualismista ekklesiaaliseen persoonalliseen elämään, ja seurakunta on persoonien kommuunio sekä suhteessa toisiinsa, että suhteessa Jumalaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla onko tässä kuvailtuna perustavanlaatuinen vaiko pinnallinen ero VKT:n (tai miksei myös syvyyspsykologian) opettamaan yksilöitymisen korostamiseen. Entä onko kristillisen kolminaisuuden persoonallisuus tästä näkökulmasta verrattavissa käsityksiin Jumalan persoonallisiudesta jyrkässä monoteismissa, ja toisaalta pluralismissa?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 9:01 pm

Re: Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Postby Numinous » Tue Apr 18, 2017 6:15 pm

obnoxion wrote:Olen hiljattain lukenut kristillistä teologiaa, ja eräässä trinitaarista teologiaa käsittelevässä yleisesittelyssä tutustuin kreikkalaisen ortodoksin John Zizioulaksen näkemyksiin, jossa persoonallisuus ja yksilöllisyys saavat jokseenkin vastakkaiset arvotukset verrattuna siihen miten me olemme niitä tottuneet käyttämään; siis että persoonallisuus on ulkoinen, tavallaan toisijainen ominaisuus ja yksilöllisyys sisäisempi ja olennaisempi itse.

Zizioulaksen mukaa kolminaisuus on ontologisesti primääri väite Jumalasta, ja että kolminaisuuden persoonat muodostavat kommuunion ( kreik. koinonia), ja että tällainen kommuunion kaltainen relationaalisuus määrittää kaikkea aitoa persoonallista olemista.

Edelleen, ihmisen mahdollisuus persoonallisuuteen johtuu Jumalan persoonallisuudesta, sillä ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tästä syystä on tehtävä ero persoonan ja yksilön välille, kun yksilöllisyys merkitsee vajavaisuutta ja eristystä, ja persoonallisuus todellista olemisen muotoa. Siispä kristityksi tuleminen tarkoittaa siirtymistä biologisesta individualismista ekklesiaaliseen persoonalliseen elämään, ja seurakunta on persoonien kommuunio sekä suhteessa toisiinsa, että suhteessa Jumalaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla onko tässä kuvailtuna perustavanlaatuinen vaiko pinnallinen ero VKT:n (tai miksei myös syvyyspsykologian) opettamaan yksilöitymisen korostamiseen. Entä onko kristillisen kolminaisuuden persoonallisuus tästä näkökulmasta verrattavissa käsityksiin Jumalan persoonallisiudesta jyrkässä monoteismissa, ja toisaalta pluralismissa?
Asiatasolla minua tökkii tässä ajattelutavassa se, että ihminen nähdään vajavaisena, jos hän ei osallistu tuohon koinoniaan Jumalan tai seurakunnan (vaikka se ymmärrettäisiin koko ihmiskunnaksi) kanssa. Tottakai kukin meistä inhimillisesti ajateltuna tarvitsee toisia ihmisiä ja kokemusta universumin / Jumalan hyväksynnästä, mutta itse näkisin mielelläni tämän rakkauden johtavan suurempaan vapauteen ja ymmärrykseen siitä, että yksilöpersoona on itsessään jo täydellinen eikä se määrity muiden kautta. Käytännön kristillisyydessä korostetaan ihmisen vajavuutta tai suoranaista kelvottomuutta ellei Jumala armahda tätä. Armahdus ja arvonanto tulee tässä kuviossa ulkoapäin kun itse näen sen VKT:lla tulevan sisältä päin.

Noin käytännössä uskon, että mitä vähemmän me tarvitsemme vahvistusta omalle arvollemme ulkoa päin (seurakunta, Jumala, ryyppyporukka), sitä vapaammin ja aidomme kykenemme myös rakastamaan toista ihmistä. Monessa kristinuskon muodossa tämä on suuri uhka, koska seurakunnan ja Jumalan merkitys rakennetaan juuri sillä pohjalle, että ilman niitä, ihminen ei ole mitään.

EDIT: Ja toisaalta, voisihan tuolle esittää suopeankin tulkinnan siinä muodossa, että tunnustamalla riippuvuutemme toisista ihmisistä ja Jumalasta voimme aidomme yksilöllistyä - lakkaamalla pakenemasta riippumattomuuden harhaa. Itse olen osittain myös siksi niin kyllästynyt teologiaan, että kaikkea voi pyöritellä niin monin päin ja se, mikä käytännössä manifestoituu on taas aivan oma lukunsa.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1768
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus

Postby obnoxion » Thu Apr 20, 2017 8:07 am

Itse olen vasta löytänyt kristillisen teologian, ja olen hieman ihastunut sen kiemuroihin. Toisaalta on ollut hämmästyttävää huomata miten eksoottiselta, vieraalta ja nurinkuriselta ktistillinen teologia välillä vaikuttaa, josta hyvänä esimerkkinä tämä persoonan ja yksilöllisyyden arvottaminen.

Ajattelen itse että persoona on dynaaminen asia, eräänlainen vuorovaikutusenergian muodostama pintataso, joka tietyltä osin ilmaisee hyvinkin ytimellisiä impulsseja, mutta on itse olennaisesti muuttuva ja välineellinen osatekijä.

Persoonan paikkaa vuorovaikutuksen välineenä puolustaa sen kauneus ja ainutlaatuisuus, ja olisi köyhdyttävää pyrkä eliminoimaan se jumalsuhteesta. Oli silti herättävää kuinka nurinkurisilta kristinuskon opit voivat tuntua jopa tällä tasolla; että tavallaan suurempi henkinen toiseus löytyy siitä kulttuurista jonka keskellä on kasvanut, kuin jostain toisen maanosan hengellisyydestä.

Kominaisuusoppi on joka tapauksessa kiehtova mysteeri, ja sikäli loputon ilonaihe että se tuskin ratkea täysin tyydyttävästi pelkällä kielellisellä ajattelulla.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests