Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

[Kenazis]

Piti aloittaa tällainen, kun tuntuu, että uskonnollisesta suuntauksesta huolimatta tuntuu, että monilla ihmisillä uskonnon/jumalien/henkisyyden yksi päätarkoitus on materiaaliset halut. Osittain ainakin tuntuu, että kyseessä on kulttuurinen kysymys esim. ns. länsimainen materialismi ja sitten materiaalisesti köyhät kulttuurit. New age piireissä ja amerikkalaisessa uus-satanismissa tämä materiaalinen tavoite = henkinen tavoite tuntuu olevan vahvaa. Vaikka ykseysfilosofian hengessä voidaan ajatella fyysisyys - henkisyys- jaottelun olevan ikään kuin harhaa, niin itselle henkiolentojen kutsuminen/palvominen/seuraaminen saavuuttaakseni materiaalisia tavoitteita tuntuu jotenkin 1) turhalta & 2) ymmärryksellisesti suppealta. Jos haluan rahaa lisää, en rukoile sitä jumalilta vaan käyn töissä jne. What say you?

[Shivaprasaada]

Olen miettinyt samaa asiaa.

On luonnollista, että ihmisellä on materiaalisia haluja. Elämmehän me materiaalisessa maailmassa ja se, että materiaa on hieman liikaa kuin liian vähän ei ainakaan tuo liikaa puutetta.

Vaikka sanotaan, että raha ei tuo onnea, en ole täysin samaa mieltä.

Vaikka suuri rahamäärä ja omaisuus eivät tee ketään automaattisesti onnelliseksi, se tekee ainakin onnekkaaksi ja suuri rahamäärä antaa ihmiselle erilaisia mahdollisuuksia tässä maailmassa, joita vähävaraisilla ja köyhillä ei ole.

[Tähti]

En nyt ota kantaa mitä muilla henkilöillä on tilanne, omalla kohdalla koitan oppia silleen noudattamaan universumin (henkisiä) lakeja, esim että karma on hyvä. Universumin (henkisten) lakien ymmärtäminen = saa helpommin mitä tarvitsee.

Mitä nyt tulee muuten mieleen rahasta, niin aika paljon ollut aiemmin että halunnut sitä glamourin (eli tunneharhan) takia, eli semmoisten asioiden takia minkä luullut tuovan onnea tai tyytyväisyyttä. Nyt vähän kyllä sekin helpottanut, niin enemmän kuin se että olisi erityisen paljon rahaa, alkanut kiinnostamaan tämmöiset jutut kuin passiiviset tulot ja taloudellinen vapaus. Eli esim jos oppii vähällä tulemaan toimeen, niin voisi pärjätä mainiosti jopa yhden vuokra-asunnon omistamisella ja eteenpäin vuokraamisella, esim lisäksi kaikki taiteellinen toiminta kanssa tähtää monesti passiivisiin tuloihin. Voi tienata nukkuessaankin. Jos ton oikeesti saa toimimaan, niin olisi lähes täydellinen vapaus, voisi yhtäkkiä mennä vaikka toiselle puolelle maapalloa ottamaan aurinkoa, tai vastaavasti olla jossain maaseudulla omassa rauhassaan ja jatkaa henkistä harjoitustaan ja hauskanpitoa. Passiivisten tulojenkin lisäksi voi tietty tehdä jotain muiden hyväksi ihan muuten vaan ilmaiseksi, tai muitakin töitä, jos enemmän rahaa kaipaa.

Ehkä vähän liikaakin ollut kuitenkin uskomista hyvään tai pahaan karmaan. Vihkimyksen voi ajatella myös haasteena, eli vähän testataan saavutettuja kykyjä esim fyysisellä, taloudellisella, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Haaste eli elämää voi ajatella vähän kuin esteratana, jossa esteiden ideana on ihmisen ominaisuuksien kehittyminen (esim kärsivällisyys). Mitä sillä rahallakaan tekee, jos sen heti tuhlaa esim juuri kärsimättömyyden takia.

Astraalitasolla varmasti helpommin saa rahaa tai mitä vaan haluaa, kun vaan ajattelee sitä, mutta eipä siellä muuten niin kehity. Fyysinen maailma on kuitenkin se paikka, missä voi tulla eniten/nopeiten kehitystä sielulle, sen takia voi olla pidemmän päälle hyväkin että tulee aika reilusti haastetta. Jos pelkästään (pahaan) karmaan uskoo, niin voi jäädä haastavien tilanteiden kehittävät vaikutukset ainakin osittain väliin.

[Insanus]

Materiaaliset tavoitteet ovat jo henkiolentojen palvomisia, mielen kiihottuneisuutta, huomion ohjaamista jne. Jos ei rukoile rahaa jumalilta vaan käy töissä, käy joka tapauksessa töissä jollekulle jolla on agenda, joka on jonkin inspiraation alainen jne. siihen horisonttiin asti minne pystyy näkemään. Poliittiset ja taloudelliset ja keholliset hommat eivät ole irrallaan hengistä, vaan ovat ne kaikki. Minusta se on näin :
Henget: yksinkertaisia, yhdellä sanalla viitattavissa olevia puhtaita ideoita, älyn intuitioita.
Materia: kompleksinen kemiallis-biologis-uskonnollis-historiallis-psykologis-jne-jne-jne-se-ja-se-ja-se...joka voidaan ymmärtää noiden ideoiden kautta jollain tapaa koherenttina, nähdä ykseytenä.
Se, minkä idean valossa katsot materiaalista tavoitetta, vaikka nyt sitä rahaa, lähtee hajottamaan ja rakentamaan sitä mentaalista mallia jota käytännössä sovelletaan. Jumalia ei pääse pakoon duunipaikalle, jotain siinä aina kumarrellaan tuli ego tielle eli ei ja mitä vahvemmin sen kokee, sitä syvemmällä on uskonnollisessa mystiikassa. Raha ostovoimana ja vallan välineenä on Jupiter-shaktia, setelit ja kolikot Saturnusta jne.

[obnoxion]

Itse ajattelen että materiaaliset tavoitteet on hyvä sopeuttaa siihen ympäristöön jossa sattuu elämään. Erottautumattomuus ja maallikkoarkeen sitoutuminen voivat vapauttaa ajattelun kysymyksistä, joihin on lopulta annettava vastaukset käytännöllisellä, ei teoreettisella tasolla. Toimeentulostani olen päätynyt huolehtimaan ihan perinteisin keinoin eli harjoittamalla ammattia. Palkkatulot riittävät sekä tarpeiden että kohtuulliste haaveiden toteuttamiseen.

[Umbrosis]

Materiaalin omistamisessa voisi olla jotain henkistä, jos sen hankkimiseen joutuisin nykyään oikeasti ponnistelemaan. On jotenkin surullista seurata kuinka kertakäyttökulttuuri on johtanut sellaisten tavaroiden arvon inflaatioon, joihin "tavallisella" ihmisellä ei ennen ollut mitään jakoa. Ainakaan ilman ponnisteluja. Voit ostaa kalliita laukkuja ja uusia autoja velaksi, ja maksella niitä sitten sitä mukaan kun rahaa tulee. Kaikki on heti saatavilla. Siksi materiaalissa tai sen hankkimisessa ei ole mielestäni henkistä ominaisuutta enää.

Mutta mitä jos tekisikin näin; Ostat sijoitusasunnon ja luovutat sen vähävaraiselle perheelle kodiksi. Itse painat töitä, että saat velan ja vuokran maksettua. Jatkuvasti kartutat omaa materiaalista pääomaa velan lyhentyessä, ja tiedät samalla tekeväsi hyvää toisille. Tämä lapsiperhe voi tällaisen avun saatuaan balansoida omaa tilannettaan, ja laittaa myöhemmin hyvän kiertämään.

Meni varmaan ihan ohi siitä mitä haettiin, mutta kello on puoli neljä aamuyöstä, ja tuli vaan ajatus.

[Kenazis]

Materiaalin omistamisessa voisi olla jotain henkistä, jos sen hankkimiseen joutuisin nykyään oikeasti ponnistelemaan. On jotenkin surullista seurata kuinka kertakäyttökulttuuri on johtanut sellaisten tavaroiden arvon inflaatioon, joihin "tavallisella" ihmisellä ei ennen ollut mitään jakoa. Ainakaan ilman ponnisteluja. Voit ostaa kalliita laukkuja ja uusia autoja velaksi, ja maksella niitä sitten sitä mukaan kun rahaa tulee. Kaikki on heti saatavilla. Siksi materiaalissa tai sen hankkimisessa ei ole mielestäni henkistä ominaisuutta enää.

Aika pitkälti samaa mieltä. Eräänlaisena esoteerisena pragmaatikkona voisin tarkastella esineiden merkitystä hengellisen työn kontekstissa. Esine/materiaalinen tavoite, joka toimii välineenä Suuressa Työssä on ns. hyvää materialismia (huono ilmaus, mutta olkoon). Ja vastaavasti Suuren Työn hidastajana kyseiset materiaaliset tavoitteet ja materia ovat ns. huonoa materialismia.

Mutta mitä jos tekisikin näin; Ostat sijoitusasunnon ja luovutat sen vähävaraiselle perheelle kodiksi. Itse painat töitä, että saat velan ja vuokran maksettua. Jatkuvasti kartutat omaa materiaalista pääomaa velan lyhentyessä, ja tiedät samalla tekeväsi hyvää toisille. Tämä lapsiperhe voi tällaisen avun saatuaan balansoida omaa tilannettaan, ja laittaa myöhemmin hyvän kiertämään.

Tässä olisi todellista karma- ja bhaktiyogaa länsimaisittain.

Meni varmaan ihan ohi siitä mitä haettiin, mutta kello on puoli neljä aamuyöstä, ja tuli vaan ajatus.

Suosittelen jatkaan aamuyön kirjoittelua. Ajatus oli hyvä.

[Tähti]

Mutta mitä jos tekisikin näin; Ostat sijoitusasunnon ja luovutat sen vähävaraiselle perheelle kodiksi. Itse painat töitä, että saat velan ja vuokran maksettua. Jatkuvasti kartutat omaa materiaalista pääomaa velan lyhentyessä, ja tiedät samalla tekeväsi hyvää toisille. Tämä lapsiperhe voi tällaisen avun saatuaan balansoida omaa tilannettaan, ja laittaa myöhemmin hyvän kiertämään.

Obnoxionilla olikin jo hyvin tuossa yllä, että tosiaan hyvä sovittaa käytännön toimet omaan yksilölliseen tilanteeseensa. Sinänsä hyvä idea muiden auttaminen, mutta omaan makuun liikaa marttyyri-meininkiä tuossa, tulisin itse edes puoleen väliin vastaan, eli päästäisin itseni vähintään puolet helpommalla. Työn tekeminen, varsinkin ainoana keinona on vielä monesti yksi hankalimpia ja hitaimpia keinoja kartuttaa rahaa, että senkin takia vähän erikoinen keino auttaa myös muita, siinäkin tulisin ainakin puoleen väliin vastaan.

Tietty on aika paljon tosi käteviäkin tilanteita varmasti jos tahtoo auttaa, esim ulosotossa on tosi paljon asuntoja, mitä voi vielä saada erityisen halvalla, jos vaikka tahtoo antaa takaisin juuri jollekin jolta ulosotettu.

[Numinous]

Minä olen sen sortin satanisti (vaikken sanasta pidäkään), että minusta on mahdollista ja jopa tavoiteltavaa vahvistaa sekä ylempiä että alempi sielunosia osana hengellistä polkuaan. Ei ole oikeaa nöyryyttä kieltää omaa paikkaansa ja arvoaan osana tätä maailmaa. Ei ole oikeaa hurskautta kieltää materiaalisia haluja ja tarpeitaan. Itsensä hukuttaminen materiaan ja nautintoon voi olla hengellisesti vahingollista, mutta voi se olla jollekin hengellinen harjoituskin. Sillä, ettei periaatteessa kiellä itseltään mitään, löytää minusta parhaiten sen, mitkä ovat oikeasti omat arvot ja tavoitteet ja oma tahdonsuunta. Minulle tuo tyydytystä pitsan syönti, kaljan juonti ja elokuvien katsominen isosta telkkariruudusta. Minulle tuo tyydytystä ihmisten empatiseeraaminen ja auttaminen heidän ongelmissaan. Minulle tuo tyydytystä filosofian opiskelu. Minä koen, että ne ovat kaikki osa sitä, kuka minä ihmisenä olen. Toisina aikoina tietyt asiat korostuvat enemmän kuin toisina ja iän myötä jotkut asiat muuttuvat vähämerkityksellisimmiksi. Kokisin hengellisesti epätyydyttäväksi ja omien tavoitteideni vastaiseksi alkaa riistää lähimmäistäni tai olemaan nuiva hänelle. Mutta yhtälailla kokisin hengellisesti epätyydyttäväksi, jos kieltäisin sen aseman, johon olen syntynyt (ihmisyys ylipäätään), kasvanut ja hankkiutunut. En usko mihinkään itsensä pakottamisiin sellaisina hengellisinä harjoituksina, joista minulle olisi pysyvää hyötyä. Minä uskon hengellisen kasvun tapahtuvan oman minuuden syvällisemmässä aukeamisessa - ja siihen kuuluvat sekä ylemmät että alemmat sielunosat ja tahdot. Silloin ei tarvitse pakottaa itseään mihinkään, vaan tahto vie sinne, minne kuuluukin.

[Don Quijote]

Tämän kysymyksen taakse naamioituu mielestäni suuri itsetuntemuksen mahdollisuus ja itseuhrauksen oppiläksy. Olen kokenut, että ilman rahaa ei aina saa mitä haluaa, mutta Tahto on aina ulottuvillamme, oli rahaa tai ei.

Ajatellaan vaikkapa vain rahahuolia. Niin monesti kuulee sanottavan että "tekisin sitä ja tätä, mutta kun ei ole rahaa". Silti väitän, että monilla niistä jotka näin sanovat, ongelmana onkin liika raha. Voi olla että puhun vain itsestäni, mutta kuluttajalimbon välittömien pikkutyydytysten turruttavaa voimaa ei kannata aliarvioida. Tässä suhteessa en usko väkivaltaiseen itsensä kieltämiseen, mutta uskon vieroitushoitoon. Siksi monille meistä voisi tehdä hyvää vanha kunnon asketismi ja omaisuudesta luopuminen. Tässä tulisi ainakin monet tottumukset ja itsestäänselvänä pidetyt asiat esille, ja kirkastuisi se ajatus, mikä on oikeasti tarpeen.