Satanismin kielteiset mielikuvat

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.

Koen satanismin kielteiseksi koska...

Saatana on väistämättä paha, vaikka asiaa kuinka uudelleentulkitsisi
2
6%
Saatana on osa kulttuurisesti vanhentunutta nimikkeistöä, jolla ei tulisi olla ihmisille enää merkitystä
1
3%
Se on shokeeraava sana, herättäen liian nopeita ja voimakkaita mielleyhtymiä
9
29%
Samat asiat voisi sanoa käyttäen positiivisempaa kieltä, kiinnittämättä niin paljon huomiota vaikeisiin asioihin
5
16%
En usko satanismin voivan aidosti kiinnostaa muita kuin mielisairaita ja huomionkipeään teini-ikään jääneitä
0
No votes
Muu syy
2
6%
En koe satanismia liian hankalaksi nimikkeeksi
12
39%
 
Total votes: 31
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Nefastos »

Jos poisluetaan jokunen synkempään estetiikkaan tai filosofiaan muista yhteyksistä jo sympatiaa kokemaan oppinut henkilö, yleisin reaktio Azazelin Tähden seuraan ja filosofiaan on aina sama "Miksi Saatana?"

Haluaisinkin pyöräyttää kysymyksen ympäri (sillä vastauksia on luonnollisesti kertynyt jo melkoinen pino, aloitetaan vaikkapa tästä artikkelista). Siis, miksi ei Saatana, edes käsitettynä olemassaoloon väistämättä liittyväksi, ei-pahantahtoiseksi arkkityypiksi?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Kavi »

Painoin vaihtoehtoja "se on shokeerava sana" sekä sen alempana "asian voisi kuvata positiivisempana" ja tässä piilee Saatanan hienous, sillä sen kuuluukin herättää näitä negatiivisiksi koettuja toiseuden ajatuksia.
Itse heikkouttani jätän usein mainitsematta Saatanan, kun kysytään "uskonko". Koen sen siis itsekin vielä tabuksi.
Vastaan sitten vaan, että uskon kyllä "Jumalaan" mutta omalla tavallani.
Miten asian voisi edes selittää ihmiselle, jolle Lucifer on vain raamatusta luettu pahuutta symboloiva sana?
Kysymyksiä sitten projisoin itsekin tuon tuosta.
Tässä on oma tulkintani asiasta.

Yleinen lähipiirini omaava käsitys satanismista on sellainen, että vain yritetään herättää pahennusta ympärillään ja ylipäätään arkkityypiseen pahaan uskominen on niin irrationaalista, että sille sitten kohautetaan vain olkapäitä.
Ja teististinen satanismi taas on niin marginaalia porukkaa, jotta siitä tarvitsisi edes mielipidettä luoda.
Tulkitsen tämän omakohtaisesti laiskuudeksi.

Ylipäätään se mitä itsekin koin haastavaksi vuosia takaperin, oli kristillisperäisen näkemyksen murtaminen, jossa voisi olla yleisesti pahana pidetty arkkityyppi, joka oikeastaan ei olisikaan paha.
Tämä murtuminen voi olla osalle ihmisistä mahdottomalta tuntuva asia, sillä "Pimeyden ruhtinaaseen" on fokusoitu niin paljon negatiivista konnotaatiota, pahuutta ja elämän hämärällä puolella kulkemista, että "Paholaiseen" liitetään helposti ruumiittomat riivaajahenget ja demoniset ilmiöt.

"Jos on olemassa hyvyys, niin miksi turvautua pimeään pahaan? Miksei Siddharta Gautama? Jeesus? Muinaiset, hyviä käytöstapoja opettaneet jumaluudet?"
Miksi edes valita jokin sellainen, joka jo ennestään on paheksuttu muissa kulttuureissa ja uskonnoissa?
Eihän siinä voisi olla mitään järkeä. Eihän?


Koska rakkaseen Luciferiin jo ihan sanana liittyy niin valtavasti haasteita ja mielikuvia omassa elämässäni, joiden kanssa on taisteltava ja joita on tarkasteltava, niin alkaahan sitä suorastaan hymyilyttää ja on tokaistava "miksi ei"-kysymyksen asemesta: "niin, miksei?".

Tässä kun kirjoitin tämän niin aloin pohtia, että käänsinkö nyt tuon "Miksi EI Saatana"-kysymyksen nyt taas ympäri siihen "Miksi Saatana", syntyikö synteesi vai menikö vastaukseni ihan ohi aiheesta?
Capricornus
Posts: 7
Joined: Mon Oct 31, 2016 12:48 am

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Capricornus »

Satanismi on hyvä esimerkki siitä miten joku termi stigmatisoituu tuomaan mieleen jonkun tietyn porukan ja näkemyksen vielä vuosikymmeniä myöhemmin, vaikka termiä on käytetty erinäisissä yhteyksissä vuosisatoja. The Devil's Partyssa, joka on akateemisemmalla otteella kirjoitettu teos Satanismista on juttua mm kyseisen termin käytöstä kirkollisissa piireissä noituuden ja kaiken harhaoppisen synonyymina ja Saatanan sekoittumisesta kansanuskoon: valat paholaisen kanssa jne ikään, kuin paholainen olisi nähty samaan tapaan, kuin luonnonhaltijat, mutta näitä voimakkaampana.

Oikeastaan aikansa kirkolliset piirithän aikaansai "noita" ja "satanisti"-termien yhdistämisen pahuuteen ja hämäräperäisyyteen, johon törmää edelleen. Witch ja witchcraft termit on tosin puhdistuneet pitkälti negatiivisista konnotaatioista. Varmaan ainakin osin Wiccalaisuuden ansiosta (näin väitetään tuossa Devil's Partyssa ja epäilen, että kyllä siinä jotain perää varmasti onkin), mutta vielä on matkaa siihen, että Saatana, hengellinen satanismi tai vaikkapa parjattu saatananpalvonta käsitettäisiin yleisellä tasolla neutraalimmin.

Itse en muuten ole LaVeyn Satanic Biblea edes lukenut negatiivisten assosiaatioiden takia (en ole diggaillut ateistista satanismia) :lol: . Pitäis sekin yleissivistyksen nimissä lukea kunhan ennättää muilta kiireiltä.

Saatana, Satanismi jne ovat viime vuosina omalla kohdallani paljolti puhdistuneet negatiivisista rinnastuksista. Mutta miksi ei Saatana? Valitsin termin aiheuttamat negatiiviset mielleyhtymät ja hämmennyksen, sekä sen että samoista asioista voisi kenties puhua jotain toista termiä käyttäen johon sitten liittyy tietysti taas ihan omat haasteensa. Takon kanssa olen samoilla linjoilla tuosta Saatanan toismaailmallisuuden hienoudesta (ja kaikkeen selittämättömään liittyy helposti pelon ja kauhun elementti - moni välttelee tällaisia) ja täytyy myöntää etten ihan ensimmäisenä Saatanaa mainitse omista uskomuksista kysyttäessä. Vasta kun tietty aallonpituus/luottamus on keskustelussa syntynyt :D Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava, että alkoholin vaikutuksen alaisena keskustelu kääntyy jotenkin luontaisesti uskontoon/henkisyyteen/yliluonnolliseen ja jos keskustelu saa kunnolla tulta alleen, niin kyllä sitä aika avointa tekstiä alkaa tulla mikä harmittaa jälkikäteen. Tämä oli toinen viestini foorumilla. En ole ollut aktiivinen nettikirjoittelija vuosiin, mutta kenties Azazelin Tähteen liittyminen virvoittaa tämän kuivuneen vesisuonen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Nefastos »

Capricornus wrote:Itse en muuten ole LaVeyn Satanic Biblea edes lukenut negatiivisten assosiaatioiden takia (en ole diggaillut ateistista satanismia) :lol: . Pitäis sekin yleissivistyksen nimissä lukea kunhan ennättää muilta kiireiltä.

Olisi varmasti ollut tuhat yhtä vastaan mahdollisuus, että kyseinen teos ei koskaan olisi ylittänyt yleisen kiinnostuksen kynnystä (ja hyvästä syystä), mutta kun se kerran on sen tehnyt, niin tosiaankin satanismin yleissivistykseen kuulunee kyseinen teos lukaista läpi. Minulle pysyy jossain määrin mysteerinä, miten se voidaan nähdä kiinnostavana kirjana kenenkään lukeneen ihmisen toimesta, mutta ehkäpä selitys on juuri sen hiomattomassa populismissa, joka on sopivan rouheaa ollakseen vetoavaa & kiinnostavaa.

Vastasin itsekin, ja valitsin ensimmäisen & viimeisen vaihtoehdon. Ensinmainitun kanssa riitti tekemistä aikanaan, ja tavallaan riittää tietysti edelleen, esoteerisessa mielessä. Syvät arkkityyppiset voimat ovat läsnä koko painollaan, ja tietenkin sellaiseen voimaan kuin Saatanaan tulee aina liittymään myös sen/Hänen synkkä haasteikkuutensa, profaanisti sanottuna paha tai pahan ilmitulo tai pahan haaste. Ellemme eläisi nykyisen kaltaista aikaa, jossa tuo haaste on joka tapauksessa läsnä halusimme tai emme, ehdottaisin useimmille etsijöille ensisijaiseksi mielenkiinnon kohteeksi jotain muuta jumalaa kuin näitä kahta vaativaa (ja toisensa ikuisesti kohtaavaa) ääripäätä, Kristusta ja Saatanaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Hoenir »

Omasta mielestäni asiassa on yksi oleellinen ongelma, joka jakautuu useampiin pienempiin ongelmiin. Nämä ongelmat sekoittuvat ja luovat vuorovaikuttaessaan kokonaisuuksia, joiden kanssa on vaikeaa elää ainakin tässä kulttuurillisessa ilmapiirissä. Ongelma on ilmaistu kyselyn kolmannessa kohdassa, eli: Se on shokeeraava sana, joka herättää liian nopeita ja voimakkaita mielleyhtymiä.

Satanismin kehittävän sisällön voi ilmaista mielestäni varsin tiiviisti. Se on ajattelun muoto, joka pyrkii nostamaan valistuksen ja länsimaisen rationalismin kätkemät kulttuurilliset, filosofiset ja psykologiset ongelmat uudenlaisen arvioinnin kohteeksi. Ajatus on jalo, mutta sen kokonaisvaltainen toteuttaminen vaatii yksilöltä paljon; aatetta tulisi pystyä elämään läpi elämän jokaisella osa-alueella, mikäli tahdotaan kehittyä tasapainoisesti. Ihminen on ruumiillinen, psykologinen, sosiaalinen, historiallinen, ja poliittinen olio. Näistä tasoista huolimatta hän on kuitenkin ykseys, eli nämä tasot muodostavat enemmän tai vähemmän holistisen kokonaisuuden: näin ollen yhdellä tasolla epäonnistumisesta seuraa muidenkin tasojen häiriintymistä. Satanismin kaltainen ajattelu on vaarallista juuri väkevyytensä takia, se keskittyy helposti vain yhteen pisteeseen. Tahdonkin väittää, että satanistien kanattaisi ehkä kiinnittää enemmän huomiota ulkopuolelleen, kuin mitä he ovat keskimäärin halukkaita tekemään. En puhu nyt metafysiikasta tai sen sellaisesta, vaan viittaan pikemminkin yhteiskunnalliseen elämään ja politiikkaan. Aikeenani ei ole esittää avausta leimallisesti poliittiselle keskustelulle, vaan yksinkertaisesti huomauttaa näiden asioiden ja sisäisen työn välisestä - isolta osin purkamattomasta - sidoksesta. Olen täydellisen vakuuttunut siitä, että jopa kaikista ylevin ja älykkäin ihminen lankeaa vääjäämättä, mikäli aliarvioi tämän liitoksen merkityksen.

Vaarallisin ongelma on mielestäni satanismiin sisäänrakennetun individualismin ja vallitsevan yhteiskunnan voimakkaasti yksilöivien vaikuttimien välisessä yhteispelissä. Halusimme sitä tai emme, niin myös kaikista henkevimmät sisäiset taistelumme on alisteisia näille tekijöile: toisin sanoen satanisti on vaarassa altistua yksipuoliselle käsitykselle yksilöllisyyden kehityksestä. Työn on oltava jossain määrin yksilöllistä kontemplaatiota, mutta on silti kiistämätöntä, että suurin työ oman itsemme parissa tapahtuu toisten keskuudessa. Tämä on kuitenkin samalla juuri se kenttä, missä on sietämättömän raskasta operoida "Satanistina", eli valtaväestölle naurettavalta näyttävänä oliona. Toki voi selitellä itse asian syvemmistä merkityksistä, mutta käsitteiden syvään juurtunut lika tekee niistä etäisiä ja vaikeita. Tilannetta ei todellakaan helpota se, että olemme tällä hetkellä yksinäisempiä kuin koskaan ennen. Yksilö puristetaan kuoreensa jo pienestä pitäen, liiallisesta tunteellisuudesta, riippuvaisuudesta ja kontrollin herpaantumisesta rangaistaan sosiaalisen inkvisition toimesta, jonka muotoa ylläpidämme jos emme kapinoi vastaan. Eikö ole selvää, että tällaisessa kulttuurillisessa ja historiallisessa tilanteessa muodostunut subjekti on aivan erityislaatuisen vaikeassa tilanteessa itsekunnioituksen, tunnustetuksi tulemisen sekä ylpeyden ja häpeän dialektiikan suhteen? Kuka voi väittää rehellisin mielin, että ei ole koskaan pelännyt kuollakseen kaiken älyllisen kopeuden ja kiiltävän erityisyyten alla sitä, että tulee toisten hylkäämäksi? Kukaan meistä ei tahdo olla idiootti. Pilke silmäkulmassa voisikin väittää, että ehkä satanistit kaikista vähiten.

Päädyin itse hylkäämään satanistisen käsitteistön ja symboliikan aktiivisena itsemäärittelyn keinona isoilta osin näistä syistä. Minulle hengellisyyden ydin on ihan simppelisti uskossa oikein tekemiseen toisten kanssa; oikeamielisessä rajankäynnissä yksilön ja yleisen välillä. Voi olla, että en tiedä mitään tosi hengellisyydestä. Koen silti mielettömänä jatkaa kantaen sellaista painolastia, mikä nimenomaisesti luo turhia jännitteitä minun ja muiden välille. Kaikilla on oma polkunsa, eikä kenenkään tule ylenkatsoa muiden valintoja. Mutta minun rehellinen mielipiteeni on, että satanismi on niin jännitteisissä suhteissa ympäröivään yhteiskuntaan, että sen aidosti hyvät ja kauniit puolet ovat jatkuvassa vääristymisen vaarassa. Siksi tasapainoinen elämä idealistisena satanistina edellyttää erityisen voimakkaan luonteen lisäksi sitä, että ollaan tietoisia niistä vaikutteista, mitä esimerkiksi poliittinen ja historiallinen ilmapiiri sälyttää omaan ajatteluun, kieleen ja merkityksiin. Ne ovat ne puistattavan yleiset raamit, joiden sisällä jokainen meistä kasvaa ja lankeaa.
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Nefastos »

Kiitos Hoenir, luulen että moni kokee kanssasi samansuuntaisesti. Vastasin politiikkaa käsittelevään keskusteluun.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Tähti »

En nyt itse edes niin satanistiksi samaistu kovinkaan, mutta onhan tässä muita vastaavia identifikaatioita paljonkin huomannut.

Tuli tuosta aiemmasta keskustelusta mieleen, että muiden ihmisten kanssa toimiessa, onko jotenkin pakko heti ilmoittaa "minä olen satanisti", vähän samanlainen fiilis tosta kuin esim monilla vegaaneilla, että heti ensimmäisenä melkein pitää olla ilmoittamassa "minä olen muuten vegaani", jotenkin niin voimakas fiilis siihen, että eristää sitten itsensä muista, aika monetkin voi olla kiinnostuneita esim satanismista tai veganismista jollakin tasolla, esim 30-prosenttisesti, mutta ei vaan käytä samoja termejä.

Täydessä mielen hiljaisuudessa harvemmin tulee mitään eristäytymisen tunnetta, onko se identiteetti niin voimakas ajatus, että sitä pitää kailottaa koko ajan joka suuntaan, ja nimenomaan aina täsmälleen samassa muodossa, harvemmin sitten tulee niitä kohtaavia ajatuksia, vaikka olisikin ainakin 30% samaa mieltä toisen ihmisen kanssa.

Fiksu vaikeneminen ainakin itellä ollut monesti haasteena, että enemmän kuuntelisi toista ja hakisi niitä yhteisiä kohtia.

Toisessa ketjussa oli vähän aiemmin sanalaskuna, että "Tietää, Tahtoa, Vaieta".
http://www.azazel.fi/forum/viewtopic.php?f=5&t=690
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Nefastos »

Tähti wrote:Tuli tuosta aiemmasta keskustelusta mieleen, että muiden ihmisten kanssa toimiessa, onko jotenkin pakko heti ilmoittaa "minä olen satanisti"


Itse olen käyttänyt sellaista lähestymistapaa, että ollakseni provosoimatta en yleensä mainitse asiasta, ellei keskustelu jotenkin luontevasti siihen johda, tai asiasta kysytä suoraan. Toisaalta jos joku haluaa asiasta keskustella, se on tietysti sympaattista. Toistaiseksi olen ollut pääsääntöisesti onnekas siinä mielessä, että esimerkiksi akateemisessa maailmassa, jossa Azazelin Tähteä on hiukan jo ehditty tutkia, saamani vastaanotto on ollut yleensä positiivinen & kiinnostunut, eikä yhteyteni seuraan ole estänyt vakavastiotettavuuttani esoterian tutkijana. Nämä ovat kuitenkin herkkiä asioita, jotka menevät palasiksi nopeasti epäsuotuisissa olosuhteissa. (Esimerkiksi negatiivinen mediapresenssi, jolta seura toistaiseksi on saanut välttyä, muuttaisi hyvin helposti koko asetelman aivan riippumatta siitä, kuinka oikeutettua se olisi. Ihmisten mielet valitettavasti toimivat pitkälti ensimmäisten assosiaatioiden pohjalta, ja myös ne jotka tietävät paremmin eivätkä itse osallistu noitavainoihin, ovat yleensä pelokkaita käsittelemään neutraalisti mitään stigmatisoitunutta ilmiötä.) Toisaalta, esimerkiksi sukulaisilleni on varmasti vähintäänkin epäselvää ja varmasti myös epäkiinnostavaa, että elämääni ylipäänsä kuuluu tällainen puoli. Sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät halua elämäänsä okkultismia tai vasemman tien filosofiaa on luontevaa keskustella aivan toisenlaiselta pohjalta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Manaarah
Posts: 10
Joined: Tue Jun 28, 2016 10:05 pm

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Manaarah »

Ihan vaan lyhyenä kommenttina: erittäin kiinnostava aihe ja viestiketju!
Exäni sanoi joskus vuosia sitten, että aikuisenakin voi olla anarkisti, sitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen tai tuoda erityisesti esille.
Kirjoittamissanne kommenteissa on paljon sellaista, joka heijastelee omia ajatuksiani. Kiitos näistä "heijasteista", jotka olette hienosti pukeneet sanoiksi.
“Minä tähdistä pohjoisen taivaan
hengitän rauhan viisaan.”

― tuntematon
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Satanismin kielteiset mielikuvat

Post by Insanus »

Ylipäätään ainoa noista vaihtoehdoista jotka voin kokea yksiselitteisen kielteisesti on Saatanan käsite historiallisesti vanhentuneena.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked